Muitakin yksinäisii homoja?

bladeandcuts

Näin et samast aiheest oli joku kirjottanu vuosii takaperi mut se oli suljettu, jotenka:

oon ny teini-iäst lähtie ollu masentunu ja yksinäinen ja oon ny 19v tuntuu ajoittain et kaikki asiat länttää kerrallaan päälle ja mul ei oo tilaa ees hengittää, nykypäivän suomen homoyhteisöis ei tunnu kukaan etsivän vakavissaan ketään, on vaan niitä jotka: etsii seksiseuraa, ja niitä joilla on jo joku ja ne on onnellisesti yhes ja kaikkee, itte oon 19v en oo ikin ollu minkäännäköses suhtees kenenkään kanssa ja oon neitsyt, joku 3-4 kertaa viikos painan vaan pääni tyynyyn ja itken just näitten asioitten takii
Mul on 2 kaverii joiden kans tulee koulussa vaihettua parit sanat ain muutaman kerran viikos mut siihen se jää :/ elämä alkaa menettää arvonsa ainaki mun silmis ku näkee et sä et itte oo yhtää mitää ja sit sun kaikki ympäril on jo naimisis ja saa vauveleita sun muita tommost paskaa -_- . toivottavasti pysyy keskustelu asiallisena, epäasialliset ilmoitetaan ja tod. poistetaan. toivottavasti saan ny kuulla muiltaki kokemuksii jos samankaltasii löytyy viel ku oon hengis

13

339

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • IamSorrow80

      Kuullostaa todella tutulta. Sinun iässäsi kävin läpi lähes tulkoon samoja fiiliksiä. Tosin sillä erotuksella, etten uskaltanut myöntää edes itelleni olevani homo... Noh anyway, elämä kuljetti eteenpäin ja sitte ku olin 29 v. löysin itelleni rakkaan rinnalleni kulkemaan. Nyt hänen kuoltuaan olen samassa jamassa kuin sinä: frendit puuttuu, elämä turhauttaa... ja kaiken kukkuraksi olen huomannut saman kuin sinäkin eli nykyisin ei homot liioin etsi vakikumppania. Seksiseuraa ehkä sais, vaan ku se ei kiinnosta....
      Mutta... en tiedä itsekkään miksi en oo itteeni vielä lopettanu.. niitä ajatuksia on ollu pitkin elämää. Muistan kuinka toivotonta oli olla sinun iässäsi kantaen sellasta fiilistä sisällä, ettei kenellekkään kelpaa... mun tapauksessa se oli vielä niinkin päin ettei olisi varmaan uskaltanutkaan kelvata. Paljon oon saanu kuulla, että pitää olla kärsivällinen ja että kyllä elämä tuo eteen jotain hyvääkin... ei oikeen siltä tunnu. Tosin en mä tahtonu uskoa sitäkään, että partnerini valitsi mut... en uskonu oikeestikkaan että jollekki kelpais. Mutta senkin hyvän sai vain, että oli taas jotain mitä menettää... kaverit häipyki elämästä heti ku kuulivat että asun miehen kanssa.. muutoin heille mun homous oli OK...aika tekopyhää paskaa.
      Mutta lienee jokaisella kuitenkin jossain vaiheessa elämää vaihe, jossa omaa elämäänsä ja olemassaoloaan kyseenalaistaa. Järkeehän ei oo missään ja nyky yhteiskunta kyllä pitää huolen, että niin se tulee olemaankin. Kai se on se lapsenomainen usko, joka vie eteenpäin... että vielä kaikki järjestyy ja paikka maailmassa löytyy. Kai sitä uskoo itsekkin niin, vaikka elämä kyllä nakkelee paskaa silmille minkä kerkiää ja tekee jaksamisesta joskus niin pirun hankalaa... Kaiken läpi pitää vaan yrittää selvitä. Joskus ehkä saamme huomata, että se oli vaivan arvoista.
      Yritähän pitää lippu ylhäällä... oot turhan nuori antamaan vielä periksi. Ymmärrän toivottomuutesi kaiken suhteen, mutta toivon että jaksat olla sitkee ja sitä kautta löydät paikkasi maailmassa ja jonkun viereltä.

    • jahiiivaaa

      Tuttu tilanne. Ite oon 22 ja nähny minkälaista se on ku nuorena perustetaan perhe, ei kiitti! On aika tärkee asia et oppii viihtymään eka itsensä kanssa, ei sen tarvii tarkottaa sitä et ois yksinäinen. Sen kautta mä ainaki opin tuntemaan itseäni. Olin joskus umpihomo enkä osannu muuta ajatella kun jätkiä, sillon kaikki oli paskaa. Nykyään kiinnostaa muijat melkeenpä enemmän :)

    • bear_nick2

      Aloittajan nimimerkki viittaa itsensä viiltelyyn? Itsensä vahingoittaminen vain siksi, että on oma itsensä, ei ole järkevää.

      Puukkoa tulee selkään elämässä muutenkin, joten älä ainakaan itse tee sitä itsellesi.

      Ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisi tuhat muuta ympärillä, tai vaikka olisi parisuhde. Sitten, jos olet liian sosiaalinen, niin aletaan ihmettelemään, miten olet aina jossain scenessä mukana oleva vakkari ja sitä puukkoa tulee silloinkin.

      Elämä tuo vuosien ja vuosikymmenten mukana uusia asioita ja uusia virikkeitä, niistä vaan ei kukaan ennakolta voi tietää. Älä käperry itsesääliin tai syrjäydy tai erakoidu henkisesti ajattelemalla, mitä toiset sinusta ajattelevat. Todennäköistä on, että koulussasikin suurin osa opiskelukavereistasi pähkäilee ihan juuri samojen asioiden parissa, myös heterot.

      Kymmenen vuoden päästä sinulla on jo perspektiiviä ja voi olla, että osaisit neuvoa 19-vuotiasta itseäsi, että se oli tuommoinen tunne-elämän vaihe vuonna 2015. Voi olla, että olet 10 vuoden päästä edelleen yksinäinen - mutta yhtä hyvin voi olla, että siinä vaiheessa sulla on ollut elämänkumppani jo 9 vuotta.

    • Eipuolisoaeivauvoja

      Ihan fiksuja neuvoja jo annettu.

      Et tiedä milloin törmäät rakkauteen. Muttet siihen törmää jos et etsi - edes satunnaisesti etsi.

      Hyvä opetella olemaan kuitenkin yksin. Jos heti hyppää parisuhteeseen aikuisuuden kynnyksellä, niin voi jossain vaiheessa parisuhde kaduttaa, kun ei ole kokenut kaikkea mitä sinkkuna voisi kokea. Tämän huomannut kaverin parisuhteesta.

      Hyvä keskittyä omiin unelmiin ja toiveisiin. Olet oma itsenäinen persoonallinen itsesi. Hyvä miettiä mitä haluaa tulevaisuudeltaan. Lähteä opiskelemaan tai töihin ja toteuttamaan niitä toiveita, joita löytyy, oli se sitten matka maailmanympäri tai jotain pienempää, kuten polkupyörän tuunaus tms. Jos keskityt itseesi enemmän, omiin harrastuksiisi, et murehdi koko ajan sitä että olet yksin.

      Ja jos haluat enemmän sosiaalista kanssakäyntiä, kannattaa selvittää mitä eri ryhmiä omasta kaupungista löytyy. Esimerkkinä joku harrastusryhmä tai Setan ryhmät. Ei kannata lähteä etsimään parisuhdetta verkostoitumalla, vaan ensisijaisesti etsimään samankaltaista porukkaa ja kavereita.

      Ja itse olen 27 vuotta, kokenut kaikenlaista paskaa. En ole miehen kanssa seurustellut, ja se ei tunnu kovinkaan todennäköiseltä. Toisaalta oma mielenterveyskin tipahti pohjalukemiin pari vuotta sitten, joten olen yhä paranemassa masennuksesta. Siitä syystä ja mainitsemattomista syistä en edes tiedä haluanko olla enää parisuhteessa. Viihdyn yksin, ja minulla on ääretön vapaus tehdä mitä haluan. Mutta se että tulin sinuiksi yksinolon kanssa ei ollut helppoa, ja se vei vuosia. Mutta uskon, että sinulla on ihan hyvät mahdollisuudet löytää oma rakas niin kauan kuin itse sitä haluat. Älä kuitenkaan tee siitä elämäsi päätarkoitusta. Parisuhde ei toimi, jos osapuolet elävät vain toisilleen. Teidän pitäisi elää myös itsellenne.

      Ja jos oikeasti tunnet itsesi masentuneeksi - etkä vain hetkellisesti - niin kannattaa hakea keskusteluapua mahdollisimman pian, ettet joudu samanlaiseen kierteeseen kuin meikäläinen. Masennus tulee, masennus menee, mutta sitten se tulee taas takaisin.

    • bladeandcutsr

      Ensimmäinen poikaystävä yli 25vuotiaana, joo tän pojan henki lähtee kyl pia, kuha saa auton korjauksesta ni meikä lähtee ilman kipui ja nopeesti, ehkä se mun unessa näkemä hymyilevä poika oottaa mua pilvien päällä.

      • bear_nick2

        No justiinsa. Heti kun annetaan asiallisia neuvoja ja toivotetaan tsemppiä, niin sä harkitset itsaria :(( Mikä tätä nykynuorisoa vaivaa? Uhmaikä/masis päällä koko ajan, eikä mitään muuta siinä välillä.

        Autokolari ei ole mitenkään varma tapa, mitäs jos jäät henkiin ja roikut hirveissä kivuissa ja letkuissa vaikkapa sen seuraavat 25 vuotta - mahtaa olla vasta silloin yksinäistä?

        Murphyn laki on, että päätät päsäyttää just sen rekan nokkaan, jota ajaa homo rahtari, joka menettää pysyvästi työkykynsä, kun näkee kauniin elottoman ruumiisi lentävän tuulilasista sisään.

        Pilvien päällä ei sinua kyllä osaa odottaa kukaan, ellet ole kehenkään tutustunut. Unta voit nähdä vaikka kenestä, mutta ei ne unet yleensä toteudu.

        Sori nyt kun en tsemppaa kolaroimaan autolla, mielestäni harvinaisen turha itsariuhkaus sulla, kun kuitenkin täällä on sinulle jo moni sinua tuntematon vastannut asiallisesti. Ei se (juttu)kavereiden hakeminen ole tämän vaikeampaa, kunhan itse maltat mielesi, etkä draamaile mulle-heti-kaikki-nyt tai tapahtuu kauheita.

        Pysyvän poikaystävän löytäminen tai parisuhteen luominen ei ole ensinnäkään koskaan helppoa. Ei ole ollut milloinkaan ihmiskunnan historiassa. Älä nyt luovuta, jos ei sulla ole ollut edes ensimmäistäkään suhdetta. Mieti sitten vaikka näitä asioita uusiksi, jos ensimmäiset 10 ei ole matchanneet. Äläkä tee mahdottomia hakuehtoja näille tyyppeinä, kaikkea haluamaasi tai toivomaasi et siltä toiselta ihmiseltä koskaan saa samassa kropassa, joten jos vaikka 75% löytyy. Ja se 25% haluaa olla yksin ja mököttää, niin siinä on sullekin aika toteuttaa sitä puolta.

        Heterotkin eroavat koko ajan, joten ei siinäkään parisuhteessa ole mitään parempaa, vaikka käyvät täällä "neuvomassa" meitä homoja avioliiton pyhyydestä. Turha siinä mielessä sinunkaan vertailla toisten "onnea" ja perheen perustamista. Viikon päästä saattaa olla yh-perhe, kun vaimo huomaa, missä harras uskovainen aviomies on käynyt homoja neuvomassa :D


      • IamSorrow80

        Samoilla linjoilla olen... Turhan nuori on aloittaja antamaan periksi. Eihän tuossa iässä vielä tiedä elämästäkään vielä mitään. Kukaan ei voi sanoa milloin sen seurustelukaverin löytää. Mutta jos nyt ihan täysin periksi antaa niin eihän sitä koskaan saa tietääkkään. Turhalla kiirehtimisellä ei tosiaankaan tuu mistään mitään. Jos todellakin on masennus noin vakava niin kannattaisi todellakin hakea ammatti apua... itsekkin selvisin sen turvin armeijasta päästyäni. Olin tilanteessa, jossa itsari tuntui todellakin ainoalta vaihtoehdolta. Vaan kappas vain... vaihtoehtoja olikin useita! Elämä ei todellakaan ole herkkua, mutta ne hyvät ajat (joita kyllä tulee) ovat odottamisen arvoisia. Yksinäisyys ei todellakaan ole pahinta mitä elämässä voi kohdata... Loppujen lopuksi kaikki on itsestä kiinni, halusi niin tai ei...


      • dfdfdfdfdfdfdf
        IamSorrow80 kirjoitti:

        Samoilla linjoilla olen... Turhan nuori on aloittaja antamaan periksi. Eihän tuossa iässä vielä tiedä elämästäkään vielä mitään. Kukaan ei voi sanoa milloin sen seurustelukaverin löytää. Mutta jos nyt ihan täysin periksi antaa niin eihän sitä koskaan saa tietääkkään. Turhalla kiirehtimisellä ei tosiaankaan tuu mistään mitään. Jos todellakin on masennus noin vakava niin kannattaisi todellakin hakea ammatti apua... itsekkin selvisin sen turvin armeijasta päästyäni. Olin tilanteessa, jossa itsari tuntui todellakin ainoalta vaihtoehdolta. Vaan kappas vain... vaihtoehtoja olikin useita! Elämä ei todellakaan ole herkkua, mutta ne hyvät ajat (joita kyllä tulee) ovat odottamisen arvoisia. Yksinäisyys ei todellakaan ole pahinta mitä elämässä voi kohdata... Loppujen lopuksi kaikki on itsestä kiinni, halusi niin tai ei...

        Näinpä. Ja itekin tajuan joka kerta, kun itsemurha käy mielessä (masennusta sairastan), etten voi sitä tehdä niin kauan kuin olen sairas. Masennus vääristää ajatukset, se tavallaan tekee itsestäsi itsesi pahimman vihollisen. Siksi sitä ei voi yksinään päihittää, vaan täytyy hakea ammattiapua. Se oikeasti auttaa. Ei kukaan huvikseen sano että se auttaa, ellei se oikeasti auttaisi. Ei tarvinnut kuin soittaa lähiterveyskeskukseen ja selittää voivansa huonosti, niin sai heti ajan päivystävälle lääkärille, jonka luona sitten tehdään se "sotasuunnitelma", ettei jää enää yksin voimaan huonosti.

        Ja ite totesin, ettei ole järkeä edes etsiä parisuhdetta silloin kun pää ei toimi kuten se toimi ennen. Jos olet koskaan ollut tekemisissä kenenkään kanssa, joka sairastaa jotakin mielenterveydellistä sairautta, niin tiedät kuinka rankkaa sellaisen ihmisen kanssa on. Jos hoitaisit nyt ensin masennuksesi kuntoon, ennen kuin tuot elämääsi ketään ulkopuolista, niin säästyt itsekin mahdollisilta kärsimyksiltä. Tai jos haluat kumppanin masennuksesta huolimatta, niin kannattaa olla varma siitä, että se kumppani ymmärtää ja on tukena kaikessa. Säästyy surulta, kun on varma että toinen on valmis siihen mukaan.

        Ja kun saat itsesi taas kuntoon, niin on myös helpompi jatkaa parisuhteen etsimistä - painotan sanaa "etsiminen". Ei se vaan tipahda taivaalta syliisi, siun pitää oikeasti etsiä sitä.


    • tapio7ee

      täälläkin on yksinäinen homo mies

    • Didko

      Mietin samaa muutama vuosi sitten kunnes päätin elää unelmilleni. Pääsin yliopistoon arvostetulle unelma-alalle, nautin ystävistä, tein töittutustuin uusiin ihmisiin ja matkailin. Siinä samalla kun tutustuin ihmisiin pidin ovet avoinna ja kappas ajallaan haaviin tarttui ihana mies. Tästä on kakdi vuotta aikaa. Olen onnellinen ja hyvässä ammatissa ja parisuhteessa. Ystäviä löytyy ympäriltä. Elosta täytyy nauttia, ei surra

      • Anonyymi

        mut ite 2015 yks avas ove mulle ja katseli syvästi silmii nojaten kaiteesenn mut ei sit jälkeepäi se peruutti ain tapaamise ja tkei pilaa ei se tykänny musta MUTTAM IKSI HÄN EI SANONUT SITÄÄÄ


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        mut ite 2015 yks avas ove mulle ja katseli syvästi silmii nojaten kaiteesenn mut ei sit jälkeepäi se peruutti ain tapaamise ja tkei pilaa ei se tykänny musta MUTTAM IKSI HÄN EI SANONUT SITÄÄÄ

        Toinen selvästi tuli järkiinsä ja perui tapaamisen. Taisi kuulla kiinnostuksen kohteistasi


    • Anonyymi

      Moi et oo yksin asiasi kanssa. Puit sanoiksi mun tuntemukset.. Monet katsoo ulkonäköön, ja nuoruuteen. Mä obota elämääni, ihmistä. Kenen seurassa viihbyn. Ja rakastan.. Puolin ja toisin. Tunnut tunneeliselta kaverilta. Terv henkka.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mulla on niin ikävä sua mies

      taas senki hunajakipon mies. Tai aina :)
      Ikävä
      290
      1810
    2. Slava Ukraine-mölisijöiden vuoksi Suomi syöksyy nyt synkkään lamaan

      Eivät tainneet mölisijät tajuta millaisia kustannusseurauksia tästä maalle ja sen kansalaisille seuraa.
      Maailman menoa
      429
      1668
    3. Ernan pahoinpitely

      Erna pahoinpidelty. Törkeää Seiskalta nimittää tuota kissatappeluksi. Erna kertoo tässä lehtijutussa että hänellä on turvamies aina yöelämässä. Missä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      38
      881
    4. Eikö olenkin niin, että

      jos sinulla mies on ikävä, niin sinä otat yhteyttä vaikka sinua olisi kielletty. Jos, oikeasti tuntee ja haluaa, sitä taistelee.. eikös? Teen vain
      Ikävä
      64
      875
    5. Beata Papp gold digger (Leppilampi)

      Kivasti nuori nainen turvasi toimeentulonsa kun antoi setämihelle. Naiset!!! Kyllä niitä setämiehiä löytyy aina vaikka naama ois kuin petolinnun perse
      Kotimaiset julkkisjuorut
      22
      864
    6. Millanen oli tunnereaktio

      Millanen tunnereaktio oli viimeksi ku kaipauksen kohteen näit?
      Tunteet
      56
      778
    7. Paras muistosi hänestä?

      Mitä muistoa muistelet mieluiten ikävöimästäsi ja miksi?
      Ikävä
      67
      775
    8. Miksi Sanna pukeutuu kuin katuhuora?

      Phyi! https://www.is.fi/viihde/art-2000009002181.html
      Maailman menoa
      222
      748
    9. Martina taistelija.

      WSOY tällä hetkellä listan kärjessä, eli myydyin kirja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      103
      683
    10. Sopiiko sinulle?

      Jos nyt kaikesta huolimatta löydettäisiin yhteistä aikaa niin, että voisimme keskustella tämän sotkeentuneen lankakerän auki. Jos et itsesi vuoksi, ni
      Ikävä
      28
      656
    Aihe