Muitakin yksinäisii homoja?

Kuullostaa todella tutulta. Sinun iässäsi kävin läpi lähes tulkoon samoja fiiliksiä. Tosin sillä erotuksella, etten uskaltanut myöntää edes itelleni olevani homo... Noh anyway, elämä kuljetti eteenpäin ja sitte ku olin 29 v. löysin itelleni rakkaan rinnalleni kulkemaan. Nyt hänen kuoltuaan olen samassa jamassa kuin sinä: frendit puuttuu, elämä turhauttaa... ja kaiken kukkuraksi olen huomannut saman kuin sinäkin eli nykyisin ei homot liioin etsi vakikumppania. Seksiseuraa ehkä sais, vaan ku se ei kiinnosta....
Mutta... en tiedä itsekkään miksi en oo itteeni vielä lopettanu.. niitä ajatuksia on ollu pitkin elämää. Muistan kuinka toivotonta oli olla sinun iässäsi kantaen sellasta fiilistä sisällä, ettei kenellekkään kelpaa... mun tapauksessa se oli vielä niinkin päin ettei olisi varmaan uskaltanutkaan kelvata. Paljon oon saanu kuulla, että pitää olla kärsivällinen ja että kyllä elämä tuo eteen jotain hyvääkin... ei oikeen siltä tunnu. Tosin en mä tahtonu uskoa sitäkään, että partnerini valitsi mut... en uskonu oikeestikkaan että jollekki kelpais. Mutta senkin hyvän sai vain, että oli taas jotain mitä menettää... kaverit häipyki elämästä heti ku kuulivat että asun miehen kanssa.. muutoin heille mun homous oli OK...aika tekopyhää paskaa.
Mutta lienee jokaisella kuitenkin jossain vaiheessa elämää vaihe, jossa omaa elämäänsä ja olemassaoloaan kyseenalaistaa. Järkeehän ei oo missään ja nyky yhteiskunta kyllä pitää huolen, että niin se tulee olemaankin. Kai se on se lapsenomainen usko, joka vie eteenpäin... että vielä kaikki järjestyy ja paikka maailmassa löytyy. Kai sitä uskoo itsekkin niin, vaikka elämä kyllä nakkelee paskaa silmille minkä kerkiää ja tekee jaksamisesta joskus niin pirun hankalaa... Kaiken läpi pitää vaan yrittää selvitä. Joskus ehkä saamme huomata, että se oli vaivan arvoista.
Yritähän pitää lippu ylhäällä... oot turhan nuori antamaan vielä periksi. Ymmärrän toivottomuutesi kaiken suhteen, mutta toivon että jaksat olla sitkee ja sitä kautta löydät paikkasi maailmassa ja jonkun viereltä.

Tuttu tilanne. Ite oon 22 ja nähny minkälaista se on ku nuorena perustetaan perhe, ei kiitti! On aika tärkee asia et oppii viihtymään eka itsensä kanssa, ei sen tarvii tarkottaa sitä et ois yksinäinen. Sen kautta mä ainaki opin tuntemaan itseäni. Olin joskus umpihomo enkä osannu muuta ajatella kun jätkiä, sillon kaikki oli paskaa. Nykyään kiinnostaa muijat melkeenpä enemmän :)

Aloittajan nimimerkki viittaa itsensä viiltelyyn? Itsensä vahingoittaminen vain siksi, että on oma itsensä, ei ole järkevää.

Puukkoa tulee selkään elämässä muutenkin, joten älä ainakaan itse tee sitä itsellesi.

Ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisi tuhat muuta ympärillä, tai vaikka olisi parisuhde. Sitten, jos olet liian sosiaalinen, niin aletaan ihmettelemään, miten olet aina jossain scenessä mukana oleva vakkari ja sitä puukkoa tulee silloinkin.

Elämä tuo vuosien ja vuosikymmenten mukana uusia asioita ja uusia virikkeitä, niistä vaan ei kukaan ennakolta voi tietää. Älä käperry itsesääliin tai syrjäydy tai erakoidu henkisesti ajattelemalla, mitä toiset sinusta ajattelevat. Todennäköistä on, että koulussasikin suurin osa opiskelukavereistasi pähkäilee ihan juuri samojen asioiden parissa, myös heterot.

Kymmenen vuoden päästä sinulla on jo perspektiiviä ja voi olla, että osaisit neuvoa 19-vuotiasta itseäsi, että se oli tuommoinen tunne-elämän vaihe vuonna 2015. Voi olla, että olet 10 vuoden päästä edelleen yksinäinen - mutta yhtä hyvin voi olla, että siinä vaiheessa sulla on ollut elämänkumppani jo 9 vuotta.

Ihan fiksuja neuvoja jo annettu.

Et tiedä milloin törmäät rakkauteen. Muttet siihen törmää jos et etsi - edes satunnaisesti etsi.

Hyvä opetella olemaan kuitenkin yksin. Jos heti hyppää parisuhteeseen aikuisuuden kynnyksellä, niin voi jossain vaiheessa parisuhde kaduttaa, kun ei ole kokenut kaikkea mitä sinkkuna voisi kokea. Tämän huomannut kaverin parisuhteesta.

Hyvä keskittyä omiin unelmiin ja toiveisiin. Olet oma itsenäinen persoonallinen itsesi. Hyvä miettiä mitä haluaa tulevaisuudeltaan. Lähteä opiskelemaan tai töihin ja toteuttamaan niitä toiveita, joita löytyy, oli se sitten matka maailmanympäri tai jotain pienempää, kuten polkupyörän tuunaus tms. Jos keskityt itseesi enemmän, omiin harrastuksiisi, et murehdi koko ajan sitä että olet yksin.

Ja jos haluat enemmän sosiaalista kanssakäyntiä, kannattaa selvittää mitä eri ryhmiä omasta kaupungista löytyy. Esimerkkinä joku harrastusryhmä tai Setan ryhmät. Ei kannata lähteä etsimään parisuhdetta verkostoitumalla, vaan ensisijaisesti etsimään samankaltaista porukkaa ja kavereita.

Ja itse olen 27 vuotta, kokenut kaikenlaista paskaa. En ole miehen kanssa seurustellut, ja se ei tunnu kovinkaan todennäköiseltä. Toisaalta oma mielenterveyskin tipahti pohjalukemiin pari vuotta sitten, joten olen yhä paranemassa masennuksesta. Siitä syystä ja mainitsemattomista syistä en edes tiedä haluanko olla enää parisuhteessa. Viihdyn yksin, ja minulla on ääretön vapaus tehdä mitä haluan. Mutta se että tulin sinuiksi yksinolon kanssa ei ollut helppoa, ja se vei vuosia. Mutta uskon, että sinulla on ihan hyvät mahdollisuudet löytää oma rakas niin kauan kuin itse sitä haluat. Älä kuitenkaan tee siitä elämäsi päätarkoitusta. Parisuhde ei toimi, jos osapuolet elävät vain toisilleen. Teidän pitäisi elää myös itsellenne.

Ja jos oikeasti tunnet itsesi masentuneeksi - etkä vain hetkellisesti - niin kannattaa hakea keskusteluapua mahdollisimman pian, ettet joudu samanlaiseen kierteeseen kuin meikäläinen. Masennus tulee, masennus menee, mutta sitten se tulee taas takaisin.

Ensimmäinen poikaystävä yli 25vuotiaana, joo tän pojan henki lähtee kyl pia, kuha saa auton korjauksesta ni meikä lähtee ilman kipui ja nopeesti, ehkä se mun unessa näkemä hymyilevä poika oottaa mua pilvien päällä.

täälläkin on yksinäinen homo mies

Mietin samaa muutama vuosi sitten kunnes päätin elää unelmilleni. Pääsin yliopistoon arvostetulle unelma-alalle, nautin ystävistä, tein töittutustuin uusiin ihmisiin ja matkailin. Siinä samalla kun tutustuin ihmisiin pidin ovet avoinna ja kappas ajallaan haaviin tarttui ihana mies. Tästä on kakdi vuotta aikaa. Olen onnellinen ja hyvässä ammatissa ja parisuhteessa. Ystäviä löytyy ympäriltä. Elosta täytyy nauttia, ei surra

Moi et oo yksin asiasi kanssa. Puit sanoiksi mun tuntemukset.. Monet katsoo ulkonäköön, ja nuoruuteen. Mä obota elämääni, ihmistä. Kenen seurassa viihbyn. Ja rakastan.. Puolin ja toisin. Tunnut tunneeliselta kaverilta. Terv henkka.