Minulla on ihana puolivuotias poika, joka on oikeastaan hyvin helppo lapsi. Nukkuukin jo yöt kokonaan. Silti en enää jaksa.
Olen kärsinyt lievistä unihäiriöistä ajoittain poikani syntymästä asti. Nyt tilanne on mennyt niin pahaksi, etten nuku juuri yhtään. Yön ensimmäiset neljä tuntia menee ihan kivasti, mutta sitten herään noin kahden aikaan yöllä, jonka jälkeen korkeintaan torkahtelen. Eli melkeinpä valvon kahdesta aamukahdeksaan, kun poikani herää.
Päivät menee itkiessä. Jos jaksan lähteä kävelylle, saan koko ajan pidätellä itkua. Välillä toivon että minulle kävisi joku onnettomuus, että pääsisi pois. Tänään melkein jäätiin vaunujen kanssa auton alle, kun olen niin väsynyt etten tajunnut edes autoja varoa. Tätä kirjoittaessakin vain itken. Kaiken lisäksi olen todella yksinäinen, mieheni on melkeinpä ainoa seurani lapseni lisäksi, ja mieskin on paljon töissä. Tuntuu, etten tosiaan kohta enää jaksa.
Löytyykö mistään apua?
Olen kärsinyt lievistä unihäiriöistä ajoittain poikani syntymästä asti. Nyt tilanne on mennyt niin pahaksi, etten nuku juuri yhtään. Yön ensimmäiset neljä tuntia menee ihan kivasti, mutta sitten herään noin kahden aikaan yöllä, jonka jälkeen korkeintaan torkahtelen. Eli melkeinpä valvon kahdesta aamukahdeksaan, kun poikani herää.
Päivät menee itkiessä. Jos jaksan lähteä kävelylle, saan koko ajan pidätellä itkua. Välillä toivon että minulle kävisi joku onnettomuus, että pääsisi pois. Tänään melkein jäätiin vaunujen kanssa auton alle, kun olen niin väsynyt etten tajunnut edes autoja varoa. Tätä kirjoittaessakin vain itken. Kaiken lisäksi olen todella yksinäinen, mieheni on melkeinpä ainoa seurani lapseni lisäksi, ja mieskin on paljon töissä. Tuntuu, etten tosiaan kohta enää jaksa.
Löytyykö mistään apua?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Soita heti neuvolaan ja kerro huolesi! Toivottavasti myös isä ja sukulaiset pystyvät helpottamaan sinun taakkaasi. Tsemppiä!!!
Soita heti neuvolaan ja jos tuntuu, että et kehtaa, niin voin kertoa sinulle, siellä on yli puolet äideistä ja joskus myös isistä, väsymyksen, unettomuuden tai jonkin muun ongelman vuoksi hakemassa apua. Sinä et ole huono äiti, päinvastoin, siellä kunnioitetaan ihmistä, joka osaa hakea apua ennen kuin on liian myöhäistä.
Hei, herää jo. Ei sinulla ole oikeutta tuhota ihanan lapsesi elämää. Vaikka jumala loikin äidit sen takia kun ei itse kerkiä jokapaikkaan niin ei hän kuitenkaan tarkoittanut, että täytyy pienokaisen jokaista hengenvetoa päivystää. Siinä pienessä on henki lujemmassa kuin meissä aikuisissa, joten painu pehkuihin ja ota kunnon unet samaan aikaan kuin se pienikin niin saatte viettää laatu aikaa hereillä ollessa, virkeänä ja hyvän tuulisena. Laittautukaa yhtäaikaa makuulle, sinä ja pieni poikasi ja keskity sinä kuuntelemaan sen pienen miehenalun hengitystä keskittyneesti, sen levollista olemusta ja anna sen valloittaa mielesi ja kehosi kokonaan. Heräätte samaan aikaan, etkä edes huomaa nukahtaneesi ja nukkuneesi levolliset ja ravitsevat yöunet.
Tällaista vastausta alkuperäinen kirjoittaja ei varmaan halunnut. Väsyneenä ja masentuneena ei niin vain nukuta ja nautita lapsesta. Ole hiljaa, jos et parempia neuvoja keksi.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: Ota yhteyttä neuvolaan, et ole ainoa ja yksin ongelmasi kanssa!
Kiitos parantavasta vastauksestasi! Jo tuntuu paremmalta. Heti tekstisi luettuani sanoin vauvalleni, että no niin, nyt mennäänkin tästä pariksi tunniksi nukkumaan. Vauva nukahti kuule ihan heti, ja kun minuutin kuuntelin hänen hengitystään, nukahdin itsekin syvään ja levolliseen uneen. Hohhoijaa... Onneksi maailmassa on ymmärtäväisiäkin ihmisiä, sinä kyllä sait minut ottamaan taas askeleen taaksepäin hyvän olon saavuttamisessa, mutta ehkä nämä muuta minulle vastanneet auttavat minua taas pari askelta eteenpäin. Tule ihmeessä tänne pelastamaan lapseni elämä, jos pelkäät että minä sen pilaan.
Kiitos vastauksista teille, jotka osaatte olla empaattisempia kuin jotkut toiset...
Ensi viikolla pääsen aloittamaan terapian. Olen siis tänään soitellut pitkin kaupunkia eri paikkoihin, ja asiat lähtivät jo rullaamaan. Olokin tuntuu heti vähän paremmalta, kun tietää, että apua on saatavilla. Juttelin mielenterveystyöntekijän kanssa puhelimessa puoli tuntia, ja hän sanoi tunnistavansa minussa synnytyksen jälkeisen masennuksen piirteitä. Eli en siis ole kuvitellut kaikkea, kaikki ei todellakaan ole ihan kohdallaan nyt.
On muuten yllättävän vaikeaa myöntää, ettei jaksa enää. Että tarvitsee apua.
Raskausajan jälkeinen masennus ( masennus yleensäkin) johtuu monien tutkimuksen mukaan (ehkä)siitä, että nykyään on kaikenlainen rasvainen ruoka "pannassa" ja kun äiti on synnyttänyt ja imettänyt ja nykytrendien mukaan vielä pitää nopeasti olla takaisin laiha, niin laihdutetaan hyvin vähärasvaisella ravinnolla. Suomeksikin on paljon kirjoja tästä aiheesta. Mm. Eiran sairaalassa vastaanottoa pitävä tri Heikkilä on tehnyt aiheesat kolme kirjaa. ravinnossako vastaus ongelmiisi. Riittävä rasvan saanti on hyvin tärkeää ja sitä kautta voi saada myös "linjat kuntoon" jos siitä olisi kyse - ja vaikka ei olisikaan, niin Heikkilän systteemillä voi todella saada monet elämänalueet kuntoon.
Tervehdys Sinulle itkuinen ja uupunut äiti!
Nuo Sinun tuntemuksesi tuntuvat niin tutuilta, unettomuuttaa, pahaa oloa, itkuisuutta. Sitä olen itsekin saanut kokea monet kerrat. Mutta olen hakenut apua ammattiauttajilta ja saanut sitä. Sinuna puhuisin ensimmäiseksi neuvolasi lääkärin kanssa tai sitten hakeutuisin yksityiselle alan lääkärille. Älä pitkitä asiaa, sillä hoitamattomana kaikki jutut pahenevat ja pitkittyvät. Ei tarvitse yhtään empiä lähteäkseen hakemaan apua, emmehän ole tätä olotilaa pyytäneet, vaan se on annettu meille tahtomattamme. Hakevathan sydänsairaat ja diabeetikotkin apua, miksi emme me. Ja voin ainakin omalta kohdaltani sanoa, että apua löytyy.
Toinen äiti (jonka lapset jo aikuisia)
Minusta tuntuu että ihmissuhteet ovat kärsineet tässä maailmassa että pienten lasten äiditkin joutuvat melkein yksin kantaan lasten hoitamiseen kuuluvat vastuut. Missä ovat isovanhemmat tai ystävät tai naapurit jotka voisivat helpottaa oloa? On kuilu lasten ja isovanhempien välillä. Naapureista ei välitetä. Äidit eivät halua että anopit tai apit hoitaisivat lasta. Uskovat pärjäävänsä yksin.(Kuinka mielelläni auttaisin lapseni lapsia. Hoitaisin ja tukisin mutta en saa tavata edes heitä. Itken kun kirjoitan tätä. On paljon hylättyjä isovanhempia suomessa????? Unettomia öitä on ollut minullakin, mutta olen vähitellen tottunut tilanteeseen.Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista.