Olen masentunut

Miksi olet masentunut?

Mutta oikeastaan olen unohanut sen ...nyt oon oikeesti niin masentunut eikä mulla oo sille syytä:( mulla on kyllä kavereita esitän aina ilosta ja pirteetä mut en jaksa enäää

Hei. On todella hienoa että otat sen täällä ainakin puheeksi.
Olen todella pahoillani siitä että sinulla on niin paha olla. Mutta iloinen että olet ainakin yrittänyt puhua asiasta.
Tulee mieleeni että tietävätkö vanhempasi tästä tapahtumasta aikaisemmin? On harmi että sinusta tuntuu etteivät he kuuntele tai ymmärrä sinua. Sinähän juuri nimenomaan tarvitset heidän tukeaan. Luulen kyllä että yksi suuri syy heidän käyttäytymiseensä voi olla se, että heitäkin sattuu ja heistä voi tuntua että he ovat vihaisia itselleen siitä etteivät tuolloin tienneet tai voineet tehdä asioille mitään jollei niin olisi heidän tyttärelleen tapahtunut. He ehkä yrittävät ns. Kieltää tapahtuman ja ajattelevat että ehkä sinun parhaaksesi ja tulevaisuutesi kannalta on parasta jättää se asia taakseen.
Eivät he varmastikaan tahallaan näin toimi, vaan siksi etteivät ehkä tiedä itsekään miten suhtautua sinun parhaaksesi.
Olisi hyvä jos vanhempasi tulisivat sinun kanssasi psykiatrin tai perheterapeutin käynnille mukaan jotta saisit kerrottua heille miltä tämä tilanne sinusta tuntuu. Ja että yhdessä kävisitte läpi entisen ja nyky hetkien elämää mikä olisi teille perheenä ja sinulle itsellesi parhain. Luulen että tämä olisi sinulle hyvä alku parempaan olotilaan ja tulevaisuuteen.
On todella hienoa että olet nuori ja avoin.
Nämä henkiset ja fyysiset oireet kuten väsymys ja uupuminen monet muut, kuuluvat ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Mutta usko vain että tämän kaiken jälkeen joku päivä vielä hymyilet itsestäsi ylpeänä ja voit auttaa muita ihmisiä jotka tarvitsevat sinun tukeasi, koska tiedät miltä tuolloin tuntui.
Sinulla on varmasti paljon hyvää itsessäsi ja elämässäsi. Kohdista katseesi ympärillesi ja omiin hyviin puoliin ja kykyihin. Kaikki tämä kyllä selviää. Et ole yksin.

Voimia ja halauksia sinulle. ❤

Ja oletko voinut ottaa tuon hyväksikäytön esille terapiassa. Tuo sinulle tapahtunut ikävä asia on (jos sitä ei ole käsitelty) masennuksen ja pahan olon syy. Ja tietenkin väsyttää ja on ristiriitaa ja nakertaa elämää, jos joutuu näyttelemään.
Et ole itse mitenkään syypää, et likainen, huono, kun olet joutunut toisen pahuuden kohteeksi. Sanon tämä sinulle, koska melkein kaikki hyväksikäytön kokeneet kokevat häpeää, syyllisyyttä, huonoutta, likaisuutta, vaikka se on vain oma mielen ja tunteen harha. Tuo kokemus ei ole mitenkään todellisuudessa alentanut persoonaasi ja ihmisyyttäsi.
Sinun pitää nyt ottaa tuo kipeä juttu esille, vaikka se on kavaikeaa. Jos et pysty puhumaan niin kirjoita ja anna terapeutin lukea. Hän on ammatti-ihminen ja tietää ihmisen ongelmista.

Oon joo...mut siis se ihminen on joutunut vankilaan sen mä ainaikin muistan ja sen kans etten ollu ainut uhri..ja siis ei se oikeesti oo heleppoo kertoo..pari ihmistä kyllä siitä tietää

Siitä, että syöt huonoa ruokaa.

Syön kyllä ihan monipuolista ja terveellistä ruokaa enkä juo energiajuomia tai syö roskaruokaa(: Mutta kiitos vaan

Tuollaiset raskaat jutut painuu syvälle ja tietoisuus huijaan niiden unohtuvan, mutta psyyke ei unohda.