Pojalla oli kaikki hyvin. Hän oli sitoutunut rakkauteen, jonka tuloksena oli hedelmiäkin jo kypsynyt. Poika oli jo vuosia ollut mukana hänelle tärkeän yhteisön toiminnassa. Eräänä päivänä tyttö astui yhteisön toimintaa, jossa pojalla oli asema ja unelma. Tyttö tuli mukaan kuten monet aikaisemmatkin tytöt ja pojat, koska tykkäsi kyseisen yhteisön jutusta ja halusi oppia ja kehittyä.
Pojan asemaan ja rooliin kuului tytön harjaannuttaminen, kuten muidenkin tyttöjen ja poikien. Tyttö harjaantuikin. Hän oli lahjakas ja halusi enemmän. Tyttö halusi toden teolla koetella taitojaan. No tyttöähän lähdettiin harjaannuttamaan kohti taitojen koettelua. Ensimmäinen taitojen koettelun harjoite meni kuitenkin pahasti pieleen. Poika ei ollut vastuussa siitä koska hän harjaannutti erästä toista poikaa.
Pieleen menneen harjoitteen tuloksena tyttöön sattui henkisesti ja fyysisesti. Poika tiesi ettei tämä kuulunut ensimmäiseen taitojen koetteluun. Poikaan sattui tytön kipu. Poika oli tavallaan myös vastuussa kaikista taitojen koetteluista ja niistä arvoista sekä malleista, joilla tyttöä harjaannutettiin. Poika otti tytön siipiensä alle haluten harjaannuuttaa tämän mielestään oikein matkalla kohti taitojen koettelua.
Poika käytti kaiken osaamisensa laatiakseen suunnitelman, jota yhteistyössä muiden harjaannuttajien kanssa lähdettiin toteuttamaan. Poika uhrasi omaa aikaansa, poika uhrasi työnantajansa ja rakkauteen sidottujen aikaa tytön harjaannuttamiseen. Se ei ollut kuitenkaan pojalle vastenmielistä, päinvastoin. Tytön ohella, myös poika kehittyi. Pojasta tuntui, että heillä oli hyvä ja luotettava suhde.
Tyttö oli pojalle kuin sisko tai oman rakkauden hedelmä. Eräänä päivänä poika tajusi, että tytössä oli jotain enemmän. Pojalla oli tunteita tyttöä kohtaan. Poika ei pystynyt pitämään tunteita sisällään vaan sanoi tytölle välittävänsä tästä. Tyttö säikähti tätä. Poika ei pystynyt itsekään oikein ymmärtämään tapahtunutta, mutta tunteita oli. Poika teki tyhmästi.
Hetkeksi pojalle annettiin rauha ja hän sai jatkaa tytön harjaannuttamista. Poika ei ollut saapastyhmä vaikka oli rehellinen ollutkin. Poika tiesi kokoajan että hän oli suurella todennäköisyydellä tarkkailun alla ja tulevaisuutta varten hänen selkänsä takana tehtäisiin suunnitelma. Sitten rakkauden tuloksena tytön kypsyttäneen tahon ja tytön suulla kerrottiin, ettei tytön enää ollut hyvä olla pojan kanssa. Poika ei saisi enää harjaannuttaa tyttöä.
Poika oli aivan pois tolaltaan. Häntä oli koeteltu aiemminkin ja kokemusta oli myös kovista paikoista. Nyt kohdattu tilanne sattui kuitenkin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Poika olisi halunnut edelleen harjaannuttaa tyttöä, jopa pojan rakkauden solmun sitonut taho olisi antanut, kun näki pojan tuskan. Poika tiesi, että hän olisi pystynyt siihen.
Tämä sattui poikaan myös siksi, että hän ei enää voisi toimia yhteisössä volyymillä, jolla haluaisi ja jolla hän kehittyisi myös itse. Poikaan sattui myös, koska hän oli sydämellään tavallaan horjuttanut ehkä jopa menettänyt luottamuksensa raukkautensa solmuun ja yhteisöön, jonka arvot hän oli itse kirjoittanut. Poika oli kuitenkin ollut rehellinen eikä mitään lainvastaista ollut tapahtunut. Poika tiesi, ettei hän voisi ikipäivänä tehdä tytölle mitään pahaa. Jopa tytön kypsyttänyt taho sanoi uskovansa niin.
Poika oli antanut kaikkensa ja tiesi että väärin tulkittuna hän menettäisi myös lähes kaiken. Tytön kypsyttäneen tahon kanssa sovittiin, että asia jää heidän väliseksi. Poika tiesi kuitenkin suunnitelmasta, jota hänen takanaan tehtiin. Pojalle suunnitelma oli aivan toissijainen juttu, pääaisa että tytöllä oli hyvä olla. Poika oli jo uhrannut itsensä, kai rakkaudesta, nyt hän päätti uhrata itsensä uudestaan tytön takia. Hän tekisi niin, että tytöllä olisi hyvä olla. Kun tytöllä olisi hyvä olla, olisi pojallakin hyvä olla.
Myös pojan rakkaudella sitoma taho piti uhrausta hyvänä vaihtoehtona. Vaihtoehtona poika päätti jätti kaiken saavuttamansa ja lähteä uuteen yhteisöön. Oppisihan hän siellä uusia näkökulmia ja harjaantuisi myös itse. Poikaa ei edes harmittanut että tahot hänen takanaan, vaikka näin ei tytön kypsyttäneen tahon kanssa sovittu meneteltävän, olivat tietoisia ja päivittivät salaista suunnitelmaansa. Pojalle oli pääasia, että tytöllä oli hyvä olla.
Poika päätti myös että hänestä tulisi yksi Suomen parhaista taitojen harjoittajista. Poika tiesi, että jos hän jotain päättäisi, niin luovuttaminen ei tulisi kovin helposti kyseeseen. Hän myös ajatteli, että ymmärtäisi, jos joku jonain päivänä tulisi häneltä vastaavassa asiassa tukea pyytämään; kaikki eivät ymmärtäisi.
Pojan rakkauden sidos tuntui lähes katkenneen, mutta nyt punos oli vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Poika tiesi, että hän tulisi kantamaan muistoa tapahtuneesta loppuelämänsä. Poika ei ollut vihainen kenellekkään eikä kostanut mitään. Pääasia, että tyttöllä olisi hyvä olla.
Poika ei kuitenkaan ollut vakuuttunut, että tytöllä olisi hyvä olla. Eikä hän itsekään kunnossa ollut.
Pojan asemaan ja rooliin kuului tytön harjaannuttaminen, kuten muidenkin tyttöjen ja poikien. Tyttö harjaantuikin. Hän oli lahjakas ja halusi enemmän. Tyttö halusi toden teolla koetella taitojaan. No tyttöähän lähdettiin harjaannuttamaan kohti taitojen koettelua. Ensimmäinen taitojen koettelun harjoite meni kuitenkin pahasti pieleen. Poika ei ollut vastuussa siitä koska hän harjaannutti erästä toista poikaa.
Pieleen menneen harjoitteen tuloksena tyttöön sattui henkisesti ja fyysisesti. Poika tiesi ettei tämä kuulunut ensimmäiseen taitojen koetteluun. Poikaan sattui tytön kipu. Poika oli tavallaan myös vastuussa kaikista taitojen koetteluista ja niistä arvoista sekä malleista, joilla tyttöä harjaannutettiin. Poika otti tytön siipiensä alle haluten harjaannuuttaa tämän mielestään oikein matkalla kohti taitojen koettelua.
Poika käytti kaiken osaamisensa laatiakseen suunnitelman, jota yhteistyössä muiden harjaannuttajien kanssa lähdettiin toteuttamaan. Poika uhrasi omaa aikaansa, poika uhrasi työnantajansa ja rakkauteen sidottujen aikaa tytön harjaannuttamiseen. Se ei ollut kuitenkaan pojalle vastenmielistä, päinvastoin. Tytön ohella, myös poika kehittyi. Pojasta tuntui, että heillä oli hyvä ja luotettava suhde.
Tyttö oli pojalle kuin sisko tai oman rakkauden hedelmä. Eräänä päivänä poika tajusi, että tytössä oli jotain enemmän. Pojalla oli tunteita tyttöä kohtaan. Poika ei pystynyt pitämään tunteita sisällään vaan sanoi tytölle välittävänsä tästä. Tyttö säikähti tätä. Poika ei pystynyt itsekään oikein ymmärtämään tapahtunutta, mutta tunteita oli. Poika teki tyhmästi.
Hetkeksi pojalle annettiin rauha ja hän sai jatkaa tytön harjaannuttamista. Poika ei ollut saapastyhmä vaikka oli rehellinen ollutkin. Poika tiesi kokoajan että hän oli suurella todennäköisyydellä tarkkailun alla ja tulevaisuutta varten hänen selkänsä takana tehtäisiin suunnitelma. Sitten rakkauden tuloksena tytön kypsyttäneen tahon ja tytön suulla kerrottiin, ettei tytön enää ollut hyvä olla pojan kanssa. Poika ei saisi enää harjaannuttaa tyttöä.
Poika oli aivan pois tolaltaan. Häntä oli koeteltu aiemminkin ja kokemusta oli myös kovista paikoista. Nyt kohdattu tilanne sattui kuitenkin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Poika olisi halunnut edelleen harjaannuttaa tyttöä, jopa pojan rakkauden solmun sitonut taho olisi antanut, kun näki pojan tuskan. Poika tiesi, että hän olisi pystynyt siihen.
Tämä sattui poikaan myös siksi, että hän ei enää voisi toimia yhteisössä volyymillä, jolla haluaisi ja jolla hän kehittyisi myös itse. Poikaan sattui myös, koska hän oli sydämellään tavallaan horjuttanut ehkä jopa menettänyt luottamuksensa raukkautensa solmuun ja yhteisöön, jonka arvot hän oli itse kirjoittanut. Poika oli kuitenkin ollut rehellinen eikä mitään lainvastaista ollut tapahtunut. Poika tiesi, ettei hän voisi ikipäivänä tehdä tytölle mitään pahaa. Jopa tytön kypsyttänyt taho sanoi uskovansa niin.
Poika oli antanut kaikkensa ja tiesi että väärin tulkittuna hän menettäisi myös lähes kaiken. Tytön kypsyttäneen tahon kanssa sovittiin, että asia jää heidän väliseksi. Poika tiesi kuitenkin suunnitelmasta, jota hänen takanaan tehtiin. Pojalle suunnitelma oli aivan toissijainen juttu, pääaisa että tytöllä oli hyvä olla. Poika oli jo uhrannut itsensä, kai rakkaudesta, nyt hän päätti uhrata itsensä uudestaan tytön takia. Hän tekisi niin, että tytöllä olisi hyvä olla. Kun tytöllä olisi hyvä olla, olisi pojallakin hyvä olla.
Myös pojan rakkaudella sitoma taho piti uhrausta hyvänä vaihtoehtona. Vaihtoehtona poika päätti jätti kaiken saavuttamansa ja lähteä uuteen yhteisöön. Oppisihan hän siellä uusia näkökulmia ja harjaantuisi myös itse. Poikaa ei edes harmittanut että tahot hänen takanaan, vaikka näin ei tytön kypsyttäneen tahon kanssa sovittu meneteltävän, olivat tietoisia ja päivittivät salaista suunnitelmaansa. Pojalle oli pääasia, että tytöllä oli hyvä olla.
Poika päätti myös että hänestä tulisi yksi Suomen parhaista taitojen harjoittajista. Poika tiesi, että jos hän jotain päättäisi, niin luovuttaminen ei tulisi kovin helposti kyseeseen. Hän myös ajatteli, että ymmärtäisi, jos joku jonain päivänä tulisi häneltä vastaavassa asiassa tukea pyytämään; kaikki eivät ymmärtäisi.
Pojan rakkauden sidos tuntui lähes katkenneen, mutta nyt punos oli vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Poika tiesi, että hän tulisi kantamaan muistoa tapahtuneesta loppuelämänsä. Poika ei ollut vihainen kenellekkään eikä kostanut mitään. Pääasia, että tyttöllä olisi hyvä olla.
Poika ei kuitenkaan ollut vakuuttunut, että tytöllä olisi hyvä olla. Eikä hän itsekään kunnossa ollut.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Aika julma tarina. Kysyikö kukaan tytöltä lupaa käyttää häntä välineenä kohti "yhteisön" tavoitteita? Se tuossa pisti silmään pahiten. Kuulostaa joltain jumalasyndroomaa potevien miesten pellekerhoilulta taas. Kun muka-älykkäillä on vähän tylsää ruvetaan pelaamaan ihmisillä vastoin heidän tietoaan ja tahtoaan? Ihan tulee yks tietty idän ihme mieleen...
Tyttö itse halusi. Tavoitteet olivat tytön, joiden eteen yksilöt yhteisössä alkoivat tehdä työtä.
Ok, tytöllä oli tavoitteet jonkin taidon harjoittamiseen. Mutta tiesikö tyttö että takana oli kokonainen lauma joka halusi osaltaan hyötyä tytön työn hedelmistä ja ohjailla etenemistä? Kumma on tekstisi muttei ihan tuulesta temmattu. Silti: tytötkään ei ole taideteoksia eikä omaisuutta, minkä kuvan poikaan keskittyvästä "sadustasi" sai. Saavutukset ovat omia, eivät kenenkään harjaannuttajan tai taustajoukkojen lahjoittamia tai "antamia".
Sivusta mutta mielenkiinnolla. Joskus vain tää palsta selittää uskottavammin asioita kuin ulkomaailman kierous.
Poika kuunteli tyttöä ja yritti tehdä taitojen harjoittamisen parhaalla mahdollisella tavalla.
Toki yhteisöä ei haittaisi tytön menestyminen, mutta taitojen harjoittamisen mielekkyyttä korostettiin, ei niinkään koitoksessa menestymistä. Tyttö oli pojalle omaa ja tytön menestymistä tärkeämpi.
Näin juuri. Oletuksen pohjalta voi mennä pahasti harhaan.
Ainahan yhteisö hyötyy tai kärsii yksittäisestä ihmisestä. Tää tulee eteen niin urheilussa, taiteessa, politiikassa kuin kynttiläkutsuillakin, joka hemmetin jutussa.
Olennaista on miten ihmistä kohdellaan ja käsitellään. Mikäli mennään muiden ehdoilla muitten hyötyä hakien, ei juttu pitkälle jaksa.
Olennaisinta on että kohtelu tehdään avoimin kortein. Ihmisten tulee saada tietää koko ajan, kuka hänestä haluaa mitä ja etenkin miksi. Tietämättömiä ja sivullisia ei saa "käyttää" vaikka tarkoitus olisi miten hyvä, niiden muiden aivojen mielestä.
Tässä muuten hyvä syy muiden viihdy porukassa tai osana mitään kokonaisuutta; en hyväksy enkä salli ajatusta itsestäni muiden hyötynä tai pelinappulana (töissä ym), tarvitsen 99% itsenäisyyttä ja olen yksilö. Kohtelen muita myös aina yksilöinä, en osana/palana systeemissä.
Hmm, näyttäisi siltä että tyttöä kohdeltiin ehkä hyvin muttei parhaalla mahdollisella yksilölle sopivalla tavalla.
Ei mikään maailman harvinaisin tarina. Tiedän tunteen. Näin elämässä joskus käy. Tarinan näkökulmasta poika ei pahalta vaikuttanut, eikä pahaa tahtonut, vaikkakin ilmeisesti tuskaa aiheuttikin, ainakin itselleen.
Tyttö ja poika ne yhteen soppii, laitetaan ne...
Rakkauden tiet ovat tuntemattomat ja rakkautta on moneen lähtöön. Se on lahja, joka välillä koettelee oikeustajua. Joskus rakkauden antajasta tulee taakan kantaja. Tällöin kuitenkin tieto toiselle hyvän tekemisestä helpottaa.
Joo, ja jos elät täysillä, niin yllätyksiä tulee vastaan.
Saitko luvan sivusuhteeseen muttet pystynyt kun kuvittelit ettei toinen pysty? Kysymättä tietysti..
Poika sai luvan rakkauteen sidotultaan tytön taitojen harjoittamiseen. Rakkauteen sidotut uskoivat tunteiden laantuvan tyttöön ja oman sidoksensa vahvistuvan.
Pojan rakkauteen sidottu piti toki yhteisön vaihtoa hyvänä ratkaisuna, koska ajatteli pojan tunteiden tyttöä kohtaan johtavan ei toivottuun lopputulokseen. Poika ei ollut koskaan pettänyt rakkauteen sidottuaan.
Ehkäpä tyttö oli jo siellä, minne yhteisö on vasta matkalla. Ja sitten nämä päällepäsmäri tulivat satuttamaan ja suistamaan tytön maailman raiteiltaan. Pääasia voi olla hyvinkin pielessä siellä päässä.
Eihän Tossa rakkaudessa mitään pahaa sinänsä ole. Tyttö ja poika varmasti toipuvat, mikäli tarinasta ei likaisia yksityiskohtia puutu.
Kaikki varmasti järjestyy vielä parhaiten päin. Kenties tytön ja pojan tiet vielä kohtaavat.
Työ vai uskonto, vaiko vain parin kesken tehty tunnustus? Sama kai se kun kaikki päätettiin kysymättä tytöltä, tuskin on onnellinen jos edes ei tiedä mitä maailmassaan tapahtui. Pojan oma yksityinen haavetarina tää. Jonkun turha testamentti nimettömänä, mielenrauhan osto itselle kenties.
Mielenrauhan osto kyllä, koska on pojan näkökulmasta kirjoitettu, eikä tästä voi naapurin kanssa jutella. Tyttöä huomioitiin ja hänen suullaan esitettyä toivomusta noudatettiin.
Entä poika huomioitiinko häntä? Jos hän kerran tiesi ja miten edes tiesi suunnitelmasta? Tyttö siis kertoi pojalle.
Poika kunnioitti tytön kypsyttänyttä tahoa ja varsinkin tyttöä. Pojasta tuntui, että häntä kuunneltiin ja jopa osittain ymmärrettiin, vaikkei hän täysin luottanutkaan tytön kypsyttäneeseen tahoon.
Poika tiesi suunnitelmasta ja sirkuksesta, joka oli järjestetty, vaikka näin ei sovittu meneteltävän, koska hän ymmärsi ihmistuntemuksesta ja osasi tulkita tapahtumia.
Poikaa vitutti suunnitelma, koska asia piti olla heidän välisensä. Sinänsä hänelle oli aivan sama, vaikka tapaus kuulutettaisiin kylän kirkon kovaäänisistä, jos Se tekisi tytölle hyvän olon. Mutta tekisikö? Tyttö oli pojalle sydämen asia.
Jospa tytön mielestä koko sirkus oli turhaa ja ahdistavaa, sillä koko lähtökohta oli väärä. Väärinkäsitystä ja ymmärtämätöntä. Omavaltainen toiminta muka toisen parhaaksi menee aina metsään, sillä jokaisella on oma polku, mihin kenelläkään ei ole lupaa puuttua. Se on uskomatonta typeryyttä paitsi sen tytön kannalta, niin ennenkaikkea niiden taholta, jotka ovat siihen ryhtyneet.
Enpäs tiiä, voihan se olla että sirkuksesta ei jää telttapohjaakaan jäljelle jos rakenteet sortuu. Sirkuseläimetkin voivat nousta kapinaan, tietty sitten on turha odottaa paikkaa sirkuseläinten eläkepaikassa eläintarhassa. Pakolaisena voi olla silti helpompi hengittää.
No niinkin voi käydä. Pojalle sirkus oli kotisirkus, mutta se ei oikein enää kodilta tuntunut. Poika olisi kotonaan, kunhan vain tyttö löytäisi omaan kotiinsa.
Eläkää omaa elämäänne ja jättäkää muut rauhaan. Kenenkään toisen elämään ei tarvitse tulla sorkkimaan! Jos ei oma elämä ole kunnossa, niin kuinka kuvittelette voivanne tietävänne kuinka jonkun toisen tulee elää ja olla. Junia on monenlaisia ja ne kulkevat erilaisia reittejä, mutta mikään ei ole niistä parempi toista. Päätepysäkki kaikilla saattaa olla sama, mutta melko typerää on kuvitella, että se oma on ainoa ja oikea. Jättäkää tyttö rauhaan kuLkemaan omaa polkuaan. KIITOS!
Sanos muuta. Ihmiset tekevät virheitä varsinkin rakkaudessa, mutta miksi pitää mennä sorkkimaan toisten elämää.
Ettei vaan olisi ollut kade asialla. Rakkaudessahan ollaan mustissa sukissa, mutta ettei vaan mustasukkaisia ollut useampia.
Poika jättikin tytön rauhaan, koska kunnioitti tytön tahtoa ja välitti tästä. Tyttöhön oli pojalle sydämen asia. Salaa poika toivoi kaiken olevan pahaa unta ja jatkavansa tytön harjoittamista, kuten ennenkin.
oikea tunne, oikeat keinot. Pojan kannattisi tarkistaa, onko se korjattu, mikä meni pieleen. Puskista huutelu satuttaa kaikkein eniten.
Poika meinaa sen vielä tarkistaakin, koska ei ollut keskiverto jänishousu. Poika tuli hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja osasi mielestään hyvän vuorovaikutuksen keinot. Opintojakin oli tältä saralta. Nyt vain tuli tunteita mukaan ja luopuminen tytöstä sattui helkutisti.
Poika ei juuri koskaan, no ihminenhän hänkin oli, eikä tässäkään tapauksessa haukkunut tai mustamaalannut muita. Ei hän kellee pahaa halunut, hänen vain oli työnnettävä päänsä puskasta ja kuiskattava tämä tarina, koska sydämeen sattui niin paljon.
, että hänellä "on ikävä vielä 2080 -luvulla". Kirpaiseva tarina.