Sitä tuntee aina niin turhaksi ja onnettomaksi ihmiseksi ettei uskoiskaan enkä kerää mitään säälipisteitä tai yleensäkään sääliä keltään enkä sitä ikinään haluaisikaan,kun on vain tälläinen mitäänsanomaton tunne joka on aina vaan eikä sille itse mitään mahda sillä tämä taitaa olla sisäänrakennettua automatiaa.
Pakko elää itsensä kanssa
Niinkuinhyvinpystyy
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pitäähän sitä vikaavikaa olla ettei häthätä
Tyhjyyden tunne? Minulla sitä on usein. Ärsyttää kun joka paikassa pitäisi olla joku. Minulle vaikein kysymys vastata on: kuvaile itseäsi, vihaan samaa kysymystä ylikaiken koska siitä tulee ahdistunut olo, kun ei ole mitään mitä kertoa. Olen vain mielialojenvaihteluja.
Mullakin on samoja fiiliksiä. Olen turha ihminen, joka ei kelpaa mihinkään, ei kellekään. Välillä on sellanen tunne, ett olis jo valmis lähtemään taivaan kotiin, tää elämä on niin nähty ja koettu, ei mun kohdalle mitään hyvää voi tulla, kun ei ennenkään ole tullut. Ei tullut rakkautta, ei ollut ystäviäkään. Olo on kuin orvolla pirulla keskellä pahinta helvettiä. Kaikk on menny, kaikk on viety, mitään muuta ei jääny jäljelle kuin pelkkää ahdistavaa tyhjyyttä.
VMP. Virtuaalinen persuuksille joka iikalle. Katsokaa peiliin: mitä hyvää näette. Pysytte siinä kunnes keksitte vähintään kolme asiaa. Kirjoittakaa ne ylös ja ponnistakaa niiden pohjalta.
Pakko meidän kaikkien on sietää itseämme. Toisaalta voimme vaalia niitä hyviä puoli itsesämme ja rakastaa kaikkea sitä mitä hyvää meissä on, sillä jokaisessa on!