Vaimo väsyttää

Hei!

Kerrot parisuhteestasi, jossa paistaa turhautuminen. Kuvailet vaimosi ärtyneisyyttä ja ilottomuutta. Olet itsekin pettynyt muun muassa kannustavan palautteen puutteeseen.
Kerrot, että seksielämä on loppunut ja muutakaan läheisyyttä ei ole.

Miltä sinusta tuntui nähdä kirjoittamasi sanat tuossa kertomuksessasi? Minulle lukijana tuli olo, että jotain tartteis tehdä. Vaikuttaa siltä, että vuorovaikutuksenne on junnannut muuttumattomana paikoillaan vuosia. Yleensä on niin, että jos asioihin ei puututa eikä niitä aktiivisesti muuteta, ne eivät muutu. Sanonta 'tuttu helve*ti on parempi kuin vieras taivas' on valitettavan monen valitsema asenne myös perhe-elämässä. Kuitenkin parempaa ansaitsisitte, sekä sinä, vaimo että lapset. Parempaa on myös mahdollista saada. Kuitenkin se vaatii yhteistä sitoutumista muutoksen toteuttamiseen ja jotenkin yhteistä näkyä siitä, mitä muutosta kohti pyritään. Olette olleet pariterapiassa mutta se loppui vaimon taholta.

Mitä ajattelit nyt tehdä? Ajattelitko vain jatkaa ja katsoa tapahtuuko muutosta parempaan itsestään, noin vaan? Odotatko vaimon tekevän aloitteen parisuhteenne korjaamiseksi? Vai olisiko nyt aika suoraan ottaa parisuhteenne tila vakavasti puheeksi. Sanot rakastavasi vaimoasi. Mutta teidän pitäisi myös rakastaa yhdessäoloanne, perhettänne, suhdettanne. Parisuhdetta ei voi ylläpitää yksin. Ei myöskään ole reilua että koko perhe elää aina happaman ihmisen ehdoilla. Kyllä jokaisen aikuisen on myös velvollisuus jollain lailla pyrkiä kohtuulliseen käytökseen ja toisten huomioon ottamiseen.

Onko sinulle mahdollista sanoa, että olet lopen uupunut läheisyyden puuttumiseen etkä jaksa sitä enää, mutta rakastat vaimoasi ja tahtoisit tehdä kaikkesi suhteen paranemiseksi, mutta et voi tehdä sitä yksin? Olisiko sinulla voimia kuunnella vaimoasi ja kannustaa häntä puhumaan, vaikkei hän olekaan keskustelijatyyppiä. Kertoa, että sinä tahdot tietää, mitä hän tilanteesta ajattelee, mitä toivoo ja mitä tarvitsee. Ja kertoa sitten myös omat kantasi. Turvallisinta tämä olisi pariterapiassa. Onko aiemmin käyttämänne terapeutti vielä vaihtoehtona?

Toivon kovasti, että pystytte rakentamaan sillan välillenne tai muuten päättämään, miten aiotte tulevaisuutenne viettää

Merja, diakoni

Hänellä on selvästi passiivis-agressiivinen reaktiotapa sinun juttuihisi. Teidän pitää ruvata ihan oikeasti ja tasapuolisesti keksustelemaan ja kuuntelemaan toista osapuolta.
Nimim. samaa kokenut mies

Ihan yksinkertaista: vaimosi on vain puutteessa.
"Seksiä ei ole ollut viiteen vuoteen. Yhdessä ollaan oltu 20 vuotta. "

Oletko se sama, joka pelleili autossa ja ihmetteli kun vaimo mökötti, kun meinasitte ajaa ojaan? Kerroit vaimosi olevan tosikko, kun ei halunnut sinun pelleilevän autossa lapsille.

Olette jumiutuneet negatiivisen palautteen kierteeseen.

Jos sinun on pakko näpättää vaimollesi niinkin pienestä asiasta, kuin miten kissanoksennus pyyhitään oikeaoppisesti lattialta, en ihmettele vaimosi käytöstä yhtään. Vastaavia esimerkkejä on sanojesi mukaan vaikka kuinka paljon.

Onko sillä sinun mielestäsi syvällistä merkitystä, miten se oksu siitä lattialta siivotaan, vai onko vaan pakko päästä pätemään? Onko se oksun oikeaoppinen siivoaminen sen arvoista, että vaimo möksää pari päivää sen jälkeen? Mitä merkitystä sillä, mitä rättiä käytetään ja onko se kuiva vai märkä - mitä merkitystä sillä on teidän perheenne kannalta? Onko sillä suurempaa merkitystä kuin sillä, että välillänne kommunikaatio toimisi?

Nyt varmaan parahdat, että niin se vaimokin tekee sitä ja tätä, niin sekin sinua morkkaa ja lapsia se morkkaa ja vaimo sitä ja vaimo tätä!

Siinä on juuri teidän ongelmanne ydin. Teillä on vuosien taakka vittuilua ja nalkuttamista puolen toisin välillänne. Samapa tuo on teille, onko kenelläkään kivaa, tärkeintä on se, kuka on OIKEESSA.

Vaimo on jo näköjään vaihtanut turbovaihteelle ja kuopii jo maata, että jokos tästä helvetistä pääsisi lähtemään. Hänelle on ihan paskanhailee kaikki ja hän on tasaisesti ilkeä kaikille, ei usko, että positiivista palautetta tai kaunista sanaa saisi mistään. Seuraavaksi saat eropaperit, usko pois. Ne kourassa voit sitten miettiä, oliko sillä kissanoksurätillä sittenkään merkitystä.

Enpä tiedä, miten umpisolmun saisi avattua. Hitaasti, ehkä?

Teepä nyt ensin se, että sano vaimolle, että

"anteeksi vaimo, että olen nalkuttanut sinulle tyhmistä asioista kaikki nämä vuodet. Olen tehnyt niin, koska olen egostani ja pippelistäni epävarma perfektionisti. Nyt ymmärrän, että käytökseni on ajanut meitä erilleen. Nyt tahdon tehdä ihan toisin. Tahdon lakata huomauttelemasta. Se vaan on vaikeata, joten pyydän etukäteen anteeksi, jos jotain kuitenkin lipsahtaa."

Ja sitten lakkaat nalkuttamasta.

Sen sijaan tee näin: kun vaimo on kuivannut sen kissanoksun vääränlaisella rätillä, et sano mitään. Sen sijaan annat vain pusun. Kun vaimo tiskaa, kiität. Kun vaimo siivoo, kiität. Kun vaimo leipoo, kehut ja kiität. Ja äänensävyn on paras olla vilpitön!

Vaimosi käytökseen et voi vaikuttaa, mutta omaasi voit. Oma käytöksesi on ainoa nurkkaus tässä tilanteessa, johon sinulla on sanavaltaa. Mutta se on iso nurkka, se on parisuhteestanne se 50 %.

Kirjoitatko aloittaja vielä, minkä ikäisiä lapsia teillä on (montako). En viitsi vastata vajavaisin tiedoin niin kuin mieli tekee. Vastaan em. tiedot saatuani..

Ihan kuin äitini. Olet naimisissa narsistin kanssa. Googlaa narsisti. He eivät muutu. Olet tehnyt suuren työn.
Ei kiitosta kehuja mutta aina valittaa tai on marttyyri.
Lapsi kasvaa luulemaan että itsessä on jotain vikaa. vain sinä vopit korjata tilanteen kehumalla, halaamalla jne. Usein naristi ei myöskään koske ei halaa.

Vaimo on kyllästynyt kaikkeen. Ilmeisesti haluaisi lähteä mutta vielä jokin saa jäämään. Ei tuossa mikään muu voi olla. Mistäs tiedät että ei käy vieraissa kun sinä olet töissä tai jossain muualla.

Noita puoliskoja on joille ei mikään kelpaa. Murjotetaan vaan. Kun mies/vaimo ei tyydytä alkaa mykkänä ja passiivisena olo. Ruoho on aina vihreänpää aidan takana. Kaikilla on paremmin kuin meillä.
Yksi mies meni kerran vaimolleen näyttämään nikkaroimaansa esinettä. Vaimo vastasi "että ei vois vähenpää kiinnostaa". Sota oli valmis. Kuitenkin vaimo syytti miestään lähes kaikesta jopa siitä kun ei osannut lapsiaan hoitaa, Kaikki piti antaa nuppusille periksi ja kohdella silkkihanskoin. Jos ei isi ollut nupuille mieleen niin heti rollaamaan äidille kun isi on niin ilkeä kun en saa tehdä sitä ja tätä, vaikkapa kivellä ikkunaan, näin kärjistettynä, vähän. Sitten siihen vielä sossun tantat sotkettiin ja tottakai isi oli jutun pahis.
Eli tuntuu vaan että vaimo on valmis lähtemään ja etsii syytä siihen , tekemällä ja aiheuttamalla ne syyt omalla toiminnallaan. Anna mennä, mutta huolehdi siitä ett jos alaikäisiä lapsia, ei vie niitä mennessään ja sinun omaisuuttasi myös heidän varjollaan.

Pelkät kotityöt kyllästyttäisivät minutkin. Kun lapset eivät enää tarvitse äitiä koko aikaa, voisi olla fiksuinta äidin mennä töihin vaikka sille ei olisikaan taloudellista tarvetta. Siivoojan voi palkata vaikka näillä ylimääräisillä tuloilla joten kotikin tulisi hoidettua. Minä ainakin kaipasin kotona ollessani kovasti tasavertaisia aikuisia sosiaalisia kontakteja ja älyllistä tekemistä.

Jospa järkkäisit sellaista ihan aikuisten vapaata. Tehkää vaikkapa kaupunkiloma Suomessa kaksistaan. Matkustakaa bussilla tai junalla siis, missä on muitakin ja voi ottaa vaikka olkkosen. Sitten joku musiikkimakuunne sopiva konsertti tai teatterijuttu tai leffaan. Kävelkää, ihmetelkää, ihailkaa. Yrittäkää vielä, koska tuntuu, että välität vaimostasi. Ärsyynnyt mökötyksestä. Ja sitten tarkkailepa vaimon vanhempia eli mitätöivätkö he aikoinaan hänet, kiittivätkö koskaan, pidettiinkö missään arvossa lapsena, tyttönä jne. Jospas ne tavat ja roolit löytyvätkin sieltä. Monihan yrittää tehdä toisin kuin omassa kodissaan, siis sellaisissa asioissa, mistä ei lapsena tykännyt. Ei siis aina välttämättä sama toistu. Mutta kyllä miehetkin osaavat naputtaa. Kiitos on kultaa. Ja pois sieltä kotinurkista joskus. Ei tarvitse olla dyyristä, mutta voi olla kivaa.

Sitkee sissi olet jos ei viiteen vuoteen seksiä ole kun normaali mies lähtee jos ei 5 viikkoon seksiä ole ja mitä sinä rakkaudesta puhut kun sitä ei ole. Pitää muista että seksi on sitä rakkautta ja toisin pain eli rakkaus on seksiä ja se siiä. Litappa sinä miehenä rahahanat kiinni ja ostat vain välttämättömät mitä tarivitaan ja jätät kaikki vaimosi jutut ostamatta ja jos tulee narinaa niin kerrot että mitä mina olen sinusta huolehtimaan kun ei vaimosi huolehdi riittävästä seksistä noin voi vaimosi ilme olla sanoin kuvaamaton.

Miksi sinä avaaja kopioit vanhoja viestejä uusiksi aloituksiksi? Osaatkos hävetä?