hallintaoikeus ja lahjoitus

Teidän perhe on siis maksimoinut perintöverotuksen. Olisi kannattanut vaatia ne lakiosat. Tai isän olisi kannattanut jättää vetoamasta testamenttiin.

No, nyt tilanne on mikä on, ja jos isä omistaa kiinteistön yksin, hän myös tekee sillä ihan keskenään, mitä lystää.

Mutta tarinasi alkaa kyllä olla sen verran hämärä, että en ainakaan minä tahdo oikein saada siitä selkoa.

Isä on siis saanut kiinteistön testamentin perusteella äidiltänne. Kerroit aluksi, että isällesi jäi kiinteistöön hallintaoikeus, mutta ei se sitten niin ollutkaan, sillä jos isä on kerran saanut lainhuudonkin, niin omistusoikeushan sieltä tuli.

Mutta kerrot myös, että perunkirjoitus tehtiin viikko sitten. Siis KENEN perunkirjoitus? Kuoliko se isäkin jo? Eihän hän siinä tapauksessa enää mitään lahjoittele. Ja jos taas tarkoitat, että äidin perunkirjoitus tehtiin viikko sitten, niin miten isällä muka voisi olla nyt jo lainhuuto, jos kerran perukirjaan on kirjattu että isä ja äiti omistivat kiinteistön puoliksi?

Lainhuutoa pitää hakea 6 kk kuluessa saannosta, ei perunkirjoituksesta. Jos isäsi on perinyt äitisi, alkoi hänen määräaikansa siitä kun testamentti tuli lainvoimaiseksi.

Aloitahan nyt siis ihan alusta.
Ketkä ovat kuolleet ja milloin? Kerro vaikkapa vuodet.
Kuka omisti kiinteistön silloin kun molemmat puolisot vielä elivät ja mitä on tapahtunut sen jälkeen?

Keskinäinen omistusoikeustestamentti on tosiaan verotuksellisesti kallein mahdollinen. Sitä ei suositella koskaan tilantessa, jossa puolisoilla on samat lapset. Jos siis halutaan tehdä verosuunnittelua. Muista syistä se voi tietysti olla perusteltu.

Ei vuonna 1965 ole ollut mitään "tapaa", että miehet omivat vaimojensa omaisuuden. Ne jotka ovat ymmärtäneet asiat, ovat toimineet ihan oikein. Mutta tietysti on näitä teidänkin kaltaisia tapauksia.

Kiinteistöveron maksamisella ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Jos isä omisti talon, ei äidillä ole siihen mitään osuutta. Sinun on turha jankuttaa sellaista. Puolisoiden omaisuus on erillistä, eikä avioliitto tuo mitään yhteisomistusta. Äiti ei voi määrätä testamentillaan isän omaisuudesta eli tuosta kiinteistöstä. Äiti on määrännyt testamentilla vain omasta omaisuudestaan.

Oliko tuon kiinteistön lisäksi siis joku as.oy-muotoinen asuntokin? Oletan, että ei, vaan että tarkoitat asunnolla juuri tuota kiinteistöä.

Äiti siis omisti vain rahavaroja, ei muuta? Ja nyt hän on testamentannut ne isällenne. Jos ette vaadi lakiosaanne, isä saa äidin rahat ja kuolinpesä lakkaa siihen.

Tämän jälkeen isä voi tehdä tuolla kiinteistöllä ihan mitä lystää, eikä teillä lapsilla ole siihen nokan koputtamista. Kiinteistö ei ole siis äidin eikä teidän.

Jos äitinne ja isänne varat ovat yhteensä 120 000 ja isä vetoaa nyt äidin tekemään omistusoikeustestamenttiin, niin isä saa kaikki äidin varat. Hän ei kuitenkaan joudu maksamaan perintöveroa, sillä perintöverosta tehtävä puolisovähennys on 60 000 euroa, ja perinnön määrä jää näin ollen alle verotettavan rajan.

Se missä tämä kostautuu, on isän jälkeen tulevat perintöverot. Jos teitä lapsia on kaksi, on kummankin osuus 60 000, mistä perintövero 3 900 eli yhteensä 7 800.

Verot saataisiin yli puolta pienemmäksi, jos isä ei vetoaisi testamenttiin vaan luovuttaisi osituksessa teille perillisille tasinkoa (mikä olisi sinänsä kohtuullista ja oikein, jos se kiinteistö oli aikanaan hankittu myös äidin varoilla).

Jos isä maksaisi tasingon, perisitte äitinne jälkeen 60 000 eli kumpikin 30 000. vero olisi 900 per lapsi. Sitten toinen puolikas tulisi isän jälkeen ja samat verot. Kaiken kaikkiaan teidän perheenne maksaisi veroja 3 600 eli 4 200 vähemmän.

Todennäköisesti saisitte äitinne jälkeen toimitettavassa verotuksessa vielä hyväksenne hallintaoikeusvähennyksen koskien tuota asuntoa, jolloin vero olisi ensi vaiheessa pienempi kuin tuo 900.

Perinnöstä voi myös aina luopua, joten halutessanne saisitte perinnön menemään myös suoraan lapsenlapsille.

Mutta oliko tässä jutun juonena siis siirtää tämä kiinteistö vain yhdelle lapsenlapselle muiden sukulaisten jäädessä nuolemaan näppejään?

>>Tontti ostettu 1965 ja lainhuudon hakenut isä yksin kuten silloin tapana oli<<

Tontin omistaja on täten isä.

>>silloin rakennettu tontille talo,josta tuli kiinteistövero yksin isälle kunnes äitini muutama vuosi sitten halusi maksaa puolet verosta ja verotoimistossa muutettu<<

Rakennus kuuluu lähtökohtaisesti osana kiinteistöä maapohjan omistajalle eli isälle. Rakennuksella voi olla muukin omistaja, jos näin on sovittu. Pelkästään se, että äitikin myöhemmin maksoi kiinteistöveroa - jollei muuta selvää sopimusta löydy - ei tee äidistä rakennuksen osaomistajaa.

Jos siis ko. asuinkiinteistön (tontti rakennus) omistaja on isä, äidillä ei ole ollut kiinteistöön (omistus)osuutta. Avio-oikeus hänellä kylläkin on ollut, mutta se on eri asia.

Jos isän sekä äidin perillisten kesken toimitettaisiin omaisuuden ositus, isä varakkaampana olisi lähtökohtaisesti velvollinen antamaan vaimovainajan perillisille omaisuudestaan tasinkoa niin paljon, että puntit olisivat tasan. (Tästä äidin jäämistöstä täytettäisiin rahavaoja koskeva testamentti.) Leskellä on kuitenkin erioikeus (privilegi) kieltäytyä tasingon antamisesta eli jos isä osituksessa tähän oikeuteensa vetoaisi, kiinteistö jäisi edelleen isän omistukseen. Sen jälkeen hän voisi sen vapaasti lahjoittaa.

Nyt, kun ositusta ei ole toimitettu, isän oikeus luovuttaa puolisoiden yhteisenä kotina ollut kiinteistö, on rajoitettua: hän tarvitsee lahjoittamiseen tai myymiseen äidin kuolinpesän osakkaiden kirjallisen suostumuksen (jollei oikeus lupaa anna).

Jos isä sitten kiinteistön lapsenlapselleen lahjoittaisi, lapset isän kuoltua saattaisivat vedota ns. suosiolahjaan ja vaatia lahjan ottamista huomioon lakiosalaskelmassa sekä - jos pesässä ei lakiosiin riittävää varallisuutta olisi - lahjan saajalta lakiosiensa täydentämistä. (Lakiosa on puolet lain mukaisesta perintöosasta.)

Näin kirjoitti:

Keskinäinen omistusoikeustestamentti on tosiaan verotuksellisesti kallein mahdollinen. Sitä ei suositella koskaan tilantessa, jossa puolisoilla on samat lapset. Jos siis halutaan tehdä verosuunnittelua. Muista syistä se voi tietysti olla perusteltu.

Ei vuonna 1965 ole ollut mitään "tapaa", että miehet omivat vaimojensa omaisuuden. Ne jotka ovat ymmärtäneet asiat, ovat toimineet ihan oikein. Mutta tietysti on näitä teidänkin kaltaisia tapauksia.

Kiinteistöveron maksamisella ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Jos isä omisti talon, ei äidillä ole siihen mitään osuutta. Sinun on turha jankuttaa sellaista. Puolisoiden omaisuus on erillistä, eikä avioliitto tuo mitään yhteisomistusta. Äiti ei voi määrätä testamentillaan isän omaisuudesta eli tuosta kiinteistöstä. Äiti on määrännyt testamentilla vain omasta omaisuudestaan.

Oliko tuon kiinteistön lisäksi siis joku as.oy-muotoinen asuntokin? Oletan, että ei, vaan että tarkoitat asunnolla juuri tuota kiinteistöä.

Äiti siis omisti vain rahavaroja, ei muuta? Ja nyt hän on testamentannut ne isällenne. Jos ette vaadi lakiosaanne, isä saa äidin rahat ja kuolinpesä lakkaa siihen.

Tämän jälkeen isä voi tehdä tuolla kiinteistöllä ihan mitä lystää, eikä teillä lapsilla ole siihen nokan koputtamista. Kiinteistö ei ole siis äidin eikä teidän.

Lue lisää

>> Äiti on määrännyt testamentilla vain omasta omaisuudestaan. // Äiti siis omisti vain rahavaroja, ei muuta? Ja nyt hän on testamentannut ne isällenne. Jos ette vaadi lakiosaanne, isä saa äidin rahat ja kuolinpesä lakkaa siihen.<<

Ei nyt kuitenkaan ihan noin.

Äidin testamentti koskee äidin jäämistöä. Äidin jäämistö määrittyy omaisuuden osituksessa. Niin kauan kuin ositusta ei ole toimitettu, äidin kuolinpesä ei lakkaa olemasta.

Näin kirjoitti:

Jos äitinne ja isänne varat ovat yhteensä 120 000 ja isä vetoaa nyt äidin tekemään omistusoikeustestamenttiin, niin isä saa kaikki äidin varat. Hän ei kuitenkaan joudu maksamaan perintöveroa, sillä perintöverosta tehtävä puolisovähennys on 60 000 euroa, ja perinnön määrä jää näin ollen alle verotettavan rajan.

Se missä tämä kostautuu, on isän jälkeen tulevat perintöverot. Jos teitä lapsia on kaksi, on kummankin osuus 60 000, mistä perintövero 3 900 eli yhteensä 7 800.

Verot saataisiin yli puolta pienemmäksi, jos isä ei vetoaisi testamenttiin vaan luovuttaisi osituksessa teille perillisille tasinkoa (mikä olisi sinänsä kohtuullista ja oikein, jos se kiinteistö oli aikanaan hankittu myös äidin varoilla).

Jos isä maksaisi tasingon, perisitte äitinne jälkeen 60 000 eli kumpikin 30 000. vero olisi 900 per lapsi. Sitten toinen puolikas tulisi isän jälkeen ja samat verot. Kaiken kaikkiaan teidän perheenne maksaisi veroja 3 600 eli 4 200 vähemmän.

Todennäköisesti saisitte äitinne jälkeen toimitettavassa verotuksessa vielä hyväksenne hallintaoikeusvähennyksen koskien tuota asuntoa, jolloin vero olisi ensi vaiheessa pienempi kuin tuo 900.

Perinnöstä voi myös aina luopua, joten halutessanne saisitte perinnön menemään myös suoraan lapsenlapsille.

Mutta oliko tässä jutun juonena siis siirtää tämä kiinteistö vain yhdelle lapsenlapselle muiden sukulaisten jäädessä nuolemaan näppejään?

Lue lisää

>>Jos äitinne ja isänne varat ovat yhteensä 120 000 ja isä vetoaa nyt äidin tekemään omistusoikeustestamenttiin, niin isä saa kaikki äidin varat. Hän ei kuitenkaan joudu maksamaan perintöveroa, sillä perintöverosta tehtävä puolisovähennys on 60 000 euroa, ja perinnön määrä jää näin ollen alle verotettavan rajan.<<

Jos kiinteistö 100 000 on isän omistama, isä ei tietenkään joudu maksamaan perintöveroa "näin ollen", koska omasta omaisuudestaan ei veroa joudu maksamaan.

Taisit nixnax unohtaa, että äidillä oli ne rahavarat. Eli kyllä isä niistä maksaisi perintöveron, jos summa olisi riittävän suuri. Tässä tapauksessa todennäköisesti ei, vaikka rahasummaahan ei ole meille kerrottu.

Ylempänä nixnax väittää, että ositus pitäisi toimittaa, vaikka isä vetoaa testamenttiin. Näin ei kuitenkaan ole, eli jos isä vetoaa testamenttiin, hän saa kaiken äidin omaisuuden, eikä mitään ositusta toimiteta. Isän jälkeen hänen jäämistönsä menee sitten isän omille perilisille taikka sen mukaan kuin isä on itse omalla testamentillaan määrännyt.

Monesti näissä puolisoitten keskinäisissä testamenteissa on toissijaismääräys, eli "molempien kuoltua omaisuutemme menee lain mukaan rintaperillisillemme" tms. Jos äidin testamentissa on toissijaismääräys, noudataan pesänjaossa isän jälkeen perintökaaren 3 luvun säännöstöä.

Jos unohdetaan tuo lapsenlapsi-kuvio, niin kysyjän tilanteen kaltaisessa tapauksessa olisi yleensä edullisinta se, että leski ei vetoa omistusoikeustestamenttiin, mutta jos hänen halutaan saavan rahavarat, niin hän saa ne osituksessa ja luovuttaa itse vastaavan määrän omaisuutta tilalle.

>>Taisit nixnax unohtaa, että äidillä oli ne rahavarat. Eli kyllä isä niistä maksaisi perintöveron, jos summa olisi riittävän suuri. Tässä tapauksessa todennäköisesti ei, vaikka rahasummaahan ei ole meille kerrottu.<<

Kun isän omistaman kiinteistön arvoksi oli kerrottu 100.000, loppu esimerkkisi 120.000 kokonaisvarallisuudesta on 20.000. Äidin rahavarat ovat siten olleet enintään tuon 20.000. En siten mitään unohtanut. Sinä sen sijaan näytät unohtaneen ("näin ollen" eli puolisovähennyksen 60.000 ansiosta), että isä ei omasta omaisuudestaan (120.000 : 2 - 20.000 = 40.000) mitään perintöveroa maksa.

Kuolinpesän osalta voipi olla noin kuin sanot, ettei ositusta tarvittaisi lakkaamiseen. Tällöin siis isä asunnon luovuttamiseen ei tarvitsisi äidin perillisten lupaa.

Hupsista vaan, nixnax, taidat nyt unohtaa myös perintöveron rajan. Eli jos perintöä tulee 20 000 euroa, niin se on perintöverosta vapaa AINOASTAAN jos kyseinen henkilö on oikeutettu tekemään puolisovähennyksen. Vero 20 000 eurosta on nimittäin 100 euroa, jos perillinen on muu kuin aviopuoliso taikka alaikäinen lapsi.

Perintöverotusta ja puolisovähennyksen merkitystä voi testailla täällä:

http://prosentti.vero.fi/Pelalaskuri/ErittelyPerintovero.aspx?language=FIN

Isän oman omaisuuden määrä ei vaikuta perintöveroon, ainoastaan äidiltä perintönä tuleva omaisuus.

Ja tietenkään ositusta ei toimiteta, jos kyseessä on testamentti isälle. Kenen kanssa isä sen muka toimittaisi?! Itsensä?? Heheh, ei se nyt ihan niin mene.