Työelämästä tiedän että esim. työpaikoilla esimiehillä on lain mukaan vastuu estää kiusaamista jos joku ilmoittaa siitä hänelle. Miten on jos kyseessä on laillinen rekisteröity yhdistys? Yhdistys noudattaa kuitenkin yhdistyslakia joten onko yhdistyksen toimijoilla samantyyppisiä vastuita kuin työelämässä? Varmaan yhdistyslaissa ei lue kiusaamisesta mutta voiko esim työturvallisuuslakia, jossa kiusaaminen ja esimiehen vastuu on määritelty, soveltaa myös yhdistystoimintaan?
Kyseessä on tapaus missä yhdistyksen pj on puolustellut kiusaajan toimintaa koska ovat kavereita, vaikka jotkut yhdistyksen jäsenet ovat pyytäneet pj:tä auttamaan kiusaamisen ehkäisemisessä. Tässä tapauksessa kiusaaminen täyttää työturvallisuuslain määritelmät ja kiusaaja on sellainen ettei hänen kanssaan puhuminen auta. Kiusaaminen on johtanut mm. erään yhdistysjäsenen masennukseen ja sairauslomaan. Puheenjohtaja ei kuitenkaan halua ottaa minkäänlaista vastuuta tapahtumasta.
Kyseessä on tapaus missä yhdistyksen pj on puolustellut kiusaajan toimintaa koska ovat kavereita, vaikka jotkut yhdistyksen jäsenet ovat pyytäneet pj:tä auttamaan kiusaamisen ehkäisemisessä. Tässä tapauksessa kiusaaminen täyttää työturvallisuuslain määritelmät ja kiusaaja on sellainen ettei hänen kanssaan puhuminen auta. Kiusaaminen on johtanut mm. erään yhdistysjäsenen masennukseen ja sairauslomaan. Puheenjohtaja ei kuitenkaan halua ottaa minkäänlaista vastuuta tapahtumasta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Ei" kaikkiin kohtiin.
Tämä vastaus lähtee ihan lonkalta, mutta eikö siinä Ahteen jutussa Räty tuomittu pahoinpitelystä ja työturvallisuusrikoksesta. Pahoinpitely ei ole sidoksissa mihinkään organisaatioon eikä henkilön asemaan työyhteisössä. Kyse on henkisstä väkivallasta ja sairastuttaa ihmisen.
Tätä lainkohtaa voisi ehkä soveltaa myös sisäilmaongelmatapauksissa silloin, kun oppilaitos ja sitä edustavat päättäjät eivät toimi, vaikka homealtistus on ilmeinen ja lapsi tai nuori sairastuu. Opettajilla on tukenaan työturvallisuus- ja ammattitautilaki, oppilailla ei.
Työturvallisuuslain soveltamisala on laaja ja tietysti se soveltuu tilanteisiin, joissa yhdistyksessä toimii palkattua työvoimaa.
Case Ahde vs. Räty eroaa kysyjän tapauksesta siinä, että Räty oli itse tekijä.
Räty oli tekijä Ahde-tapauksessa ja tässä tapauksessa yhdistyksen jäsen on ymmärtääkseni tekijä. Tai sitten ymmärsin aloittajan väärin.
Eihän pahoinpitelyn tunnusmerkistö edellytä, että esimerkiksi tässä kuvatussa tilanteessa tekijä olisi yhdistyksen pj:n asemassa. Vai mitä ajat takaa?
"(Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa) taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä..." = ruumiillista väkivaltaa käyttämättä vahingoitetaan toisen terveyttä = henkinen väkivalta, kiusaaminen, häirintä whatever you call it.
Syy-yhteyden näyttäminen on sitten eri asia.
Tällaiset asiat pitäisi sovitella ulkopuolisen toimesta ennen kuin joku on itsarin partaalla. Liian läheiset välit ja ystävyyssuhteet johtavat juuri siihen, että asioihin ei tartua.
Tietenkin henkilö voidaan tuomita rikoksista täysin asemasta riippuen. Myös yhdistyksen PJ voidaan tuomita, jos jonkin rikoksen (esimerkiksi mainittu pahoinpitely) tunnusmerkit täyttyvät hänen kohdallaan.
Se ei kuitenkaan ole mitenkään sidottu hänen asemaansa yhdistyksen toimihenkilönä. Aloittajan tapauksessa oli kyse siitä olisiko yhdistyksen puheenjohtajalla ollut joku työnantajan asemaan ja työlainsäädäntöön verrattava velvollisuus puuttua hänelle kerrottuun kiusaamiseen yhdistyksen muiden jäsenten keskuudessa.
Vastaus on yksiselitteisesti ei. Mitään sellaista lakia ei ole. Kiusattu voi itse lähteä prosessiin kiusaajia vastaan, jos kokee, että jokin rikos täyttyy (esimerkiksi pahoinpitely), mutta yhdistyksen toimihenkilöillä ei ole mitään työnantajaan verrattavaa velvollisuutta asiaan puuttua.
Yhdistyksissä, joissa on palkattua työvoimaa, työlainsäädäntöä tietenkin sovelletaan näiden työhän palkattujen henkilöiden kesken. Sen sijaan millään isomman yhdistyksen palkatulla toiminnanjohtajallakaan ei ole mitään laissa säädettyä velvollisuutta puuttua yhdistyksen jäsenten välisiin kärhämiin.
Oma mielenkiintoinen lukunsa olisi tietenkin pohtia yhdistyksen vapaaehtoisista koostuvan hallituksen vastuuta tapauksessa, jossa kiusaaminen tapahtuu palkattujen työntekijöiden keskuudessa. Tuolloinhan työnantajan asemassa on yhdistys ja sen ylintä päivittäistä päätäntävaltaa käyttää hallitus.
Aivan tasaisen sama mieltä. Pointtini oli, että kiusaamistilanteessa sovellettavaksi voi tulla pahoinpitelyä koskeva rikoslain kohta samoin kuin se, että yhdistyksissä voi myös olla palkattuja työntekijöitä, mikä muuttaa tilanteen arvioinnin.
Siksi ei ole syytä vastata aloituksen kysyjälle yksioikoisesti: ""Ei" kaikkiin kohtiin."
Selvää on, että kun kiusaamisasiassa eivät sovellu sen enempää työturvallisuuslain kuin rikoslain työturvallisuusrikoksesta annetut säännökset asian eteenpäin vieminen kuuluu uhrille.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että tällaiset kiusaamistapaukset ovat asioita, jotka parhaiten ratkaistaan rikossovittelussa. Työpaikkakiusaamista varten on erikseen olemassa työyhteisösovittelu.
Lisätietoa: http://www.sovittelu.com/index.php
"Siksi ei ole syytä vastata aloituksen kysyjälle yksioikoisesti: ""Ei" kaikkiin kohtiin.""
Niinno, aloittaja puhui nimenomaan yhdistyksen puheenjohtajasta ja jäsenistä, eikä sanallakaan palkatusta henkilöstöstä. Kyllä "ei" on noilla parametreilla ihan oikea vastaus koko aloituksen joka ikiseen kysymykseen. Tottakai pidemmällekin voi spekuloida jos tahtoo, ja aina löytyy eksoottisempiakin vaihtoehtoja. Onhan meillä ainakin yksi yhdistys, jonka toiminnasta säännellään oikein nimenomaisella erityislailla ja tasavallan presidentin asetuksella.
Yhdistysrekisterissä on Suomessa pitkälle toistasataatuhatta yhdistystä, päälle vielä rekisteröimättömät. Melko pienessä osassa niistä on palkattua työvoimaa.
Homman ydin on se, että suomalaiset yhdistykset tuntien samaa asiaa voi pohtia muutama muukin henkilö, joka lukee tätä palstaa. Palkatun työvoiman osalta väkeä ei tarvitse olla jonkun ammattiliiton henkilöstön verran. Riittää, että työssä on esim. osa-aikainen taloudenhoitaja-sihteeri, jonka työsuhteen tunnnusmerkit täyttyvät. Tämäkään ei ole ihan semmoinen tuosta vaan määriteltävä asia.
Jos haluaa, niin tietenkin voi neuvoa laveamminkin kuin mitä aloittaja on kysynyt ja muitakin asioita eri näkökulmista pohtien kysyvien kannalta.
Mutta se ei tee "ei" vastauksesta mitenkään väärää tai puutteellista tämän aloittajan kysymyksiin. Ei minulla tai kenelläkään muullakaan ole mitään velvollisuutta ottaa aloittajalle annetuissa vastauksissamme huomioon jotain muita ihmettelijöitä tai muita tilanteita kuin mitä aloittaja pohtii.
Loputon suohan siitä tulee, jos joka aloitukseen pitää aina käydä läpi kaikki muutkin mahdolliset variaatiot kuin se mistä aloituksessa on kyse, ja miettiä kaikkia muita lukijoita, jotka ehkä pohtivat hieman erilaista keissiä. Vastataan heille sitten kun kertovat oman versionsa ja kysyvät.
Nyt kyse oli yhdistyksen puheenjohtajasta ja yhdistyksen jäsenistä. Ensimmäinen vastaukseni oli suunnattu juuri sitä alotusta kohtaan, ja on siihen täysin oikea.
Tarkennuksena voin sanoa että tässä tapauksessa kaikki ovat yhdistyksen hallituksen jäseniä. Kyseessä on kuitenkin rekisteröity yhdistyslain määrittelemä organisaatio joten ajattelin jos siinä pätee muutkin vastuut kuin yksityishenkilöä koskevat. Esim toiminnantarkastus on lain mukaan pakollinen ja se vapauttaa hallitusen jäsenet taloudellisesta vastuusta hallituskauden päätyttyä. Luulisi että esim. pahoinpitelyihin, jonka muotona kiusaamista voi pitää, liittyis myös jonkinlaista vastuuta koska periaattessahan yhdistys on lain määrittelemä organisaatio johon kuka tahansa voi hakea ihan kuten työpaikkakin. Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa ihmisryhmästä vaan lain määrittelemästä organisaatiosta. En ymmärrä miksi kiusaaminen olis jotenkin sallitumpaa ihan vain koska kyse on vapaaehtoistyöstä. Eli miksei esim. pj:llä, jolla on vastuu johtaa hallitusta, ole mitään vastuuta kiusaamistapauksessa.
Niin, näinhän sitä voisi ajatella. Niin ei kuitenkaan ole. Lainsäätäjä on pitänyt työsuhdetta ja työpaikan oloja tärkeämpinä suojeltavina asioina kuin yhdistyksen jäsenyyttä ja yhdistyksen oloja. Mikä on sikäli täysin ymmärrettävää, että työssä käyminen on meille suurimmalle osalle jonkunasteinen pakko, jos yhtään välttävää elintasoa yrittää ylläpitää. Sen sijaan yhdistysjäsenyydet, saati hallituspaikan tai puheenjohtajuuden ottaminen yhdistyksessä, ovat täysin vapaaehtoisuuden ja yhdistysmisvapauden (ja siten vapauden olla kuulumatta yhdistykseen) piirissä.
Ja hyvä niin. Ihan tarpeeksi vaikeaa nykyiselläänkin on välillä löytää yhdistyksen vastuupaikoille henkilöitä ilman, että heidän pitäisi vielä ottaa kannettavaksi työnantajaan rinnastettavia vastuita esimerkiksi vaikkapa jäsenten välisistä ihmissuhdeongelmista.
Huonoa kohtelua osakseen saava voi (mitä siihen yhdistyskontekstiin tulee) niinsanotusti "äänestää jaloillaan", tai jos kyse on hallitusjäsenten käyttäytymisestä, käyttää yhdistyslain suomia mahdollisuuksia. Käytännössä siis seuraavassa yhdistyksen kokouksessa pyrkiä pitämään huoli siitä, että samat ihmiset eivät tule valituiksi johtopaikoille.
https://www.hrviesti.fi/natiivi/72/puhutaan-riita-pois-tyoyhteisosovittelu-palauttaa-tyorauhan-edistaa-tyohyvinvointia-lisaa-tuottavuutta-ja-saastaa-selvaa-rahaa.
Tää auttoi mua