ja sen ihmisiin. Ihmiset tekevät mitä tahansa juostakseen voimakasta rakkautta karkuun. Tavalliseen kohteliaisuuteen ja ystävällisyyteen, myös pintarakkauteen ihmiset kykenevät. Ihmiset valehtelevat ennen kaikkea itsellensä. Mitään järkeä siinä ei ole eikä sillä takuulla voita mitään, häviää vain. Ei ole tarkoitus kuulostaa ylimieliseltä, mutta itse en niin samassa tilanteessa tekisi. En ole keksinyt pitävää syytä siihen miksi maailma on tällainen. Aion kyllä edelleen ajaa omilla pienillä teoillani rakkauden aatetta vaikka yksinäni koko maailmalle, jos kukaan muu siihen ei pysty. Tuskin olen kuitenkaan ainoa maailmassa joka tuntee samoin. Niin kauan kuin henki pihisee, aion olla rehellinen itselleni tässä asiassa. Ja toimia sen mukaan, edelleen.
Olen pettynyt maailmaan
enlopeta
566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oliko aloitus yksi näistä rakkauden teoistasi? Kaikella on rajansa, myös rakkaudella. Jokaisella ihmisellä on myös molemmat puolet.
Rakkaus ei katkeroidu.
karkuun sitä en. Tarvitsen vain rohkeutta kohdata sen ja voittaa kaikki ne pirut jotka yrittävät sitä estää.
Taitaa olla taas jonkun yksinpuhelu ketju. Ei sulla ketään livessä oo. Pelkkä palsta tukena ja hyvä niin. Voimia!
Oman näkemykseni mukaan rakkaudessa niin negatiiviset kuin positiivisetkin tunteet tuodaan avoimesti esille, myös katkeruuden tunteet. Sillä tavalla opitaan toisesta enemmän kiiltokuoren altakin ja rakennetaan luottamusta, kun mitään ei tarvitse pelätä, salata tai esittää. Toisaalta siinä pyritään aina näkemään asioiden laidat positiivisesti. Rakkautta ei mielestäni ole toisen varaukseton palvonta (kuten ei halveksuntakaan), vaan toden hyväksyminen, arvostaminen ja positiivisessä hengessä näkeminen. Ja ennen kaikkea näiden tekeminen ja eläminen oikeassa elämässä. Minä uskon välittämiseen sekä siihen liittyviin tekoihin, oli ne sitten isoja tai pieniä. Olen ylpeä että olen niitä elämäni aikana tehnyt (aina en ole uskaltanut) ja aion jatkossakin tehdä, en kuitenkaan väkisin kenellekään, vaan toisen reaktioita ja sanoja arvostaen ja niistä oppien. Silti totuutta ja oikeudenmukaisuutta etsien. En katso, että olisin saanut juuri mitään takaisin, kuin ennen kaikkea pahaa oloa itselleni. Mutta tämä ei tarkoita sitä että asia olisi tulevaisuudessakin jatkuvasti samoin. Pahasta olosta tietysti lähtökohtaisesti olen aina itse vastuussa itselleni, mutta itse ainakin yritän toimillani olla tuottamatta tarpeetonta pahaa oloa myöskään muille. Toisten välinpitämättömyyttä ja omia heikkouksia oppii kokemusten kautta hyväksymään.