Joku mainitsi jossain kauhun ylläpitämisestä esim. Call of Cthulhussa. Että joiltakin se onnistuu ja joiltain ei.
En sanoisi ihan noin raa'asti. Kauhutunnelma on helppo luoda, tosin tässäkin vain kokemus on opettaja. Oikeastaan alkuun pääsemisessä ei tarvita muuta kuin hyvin hyvin sairaita ideoita, (esim. nyljettyjä pikkulapsia hirtettyinä katosta)musiikkia, (esim. Cradle of Filthin instrumentaalit tai Limbonic Art ym ym...) sekä pimeä huone ja kynttilä/kynttilöitä. Peliaikakin kannattaisi olla illalla.
Kuitenkin suuri taakka on itse pelaajilla.
Aluksi kannattaa tehdä selväksi pelaajille, että he ovat HYVIN tärkeä osa tunnelmanluontia. Kukaan ei siis pelleile pelin kauhusektioiden aikana, tai hän pilaa kaikkien pelikokemuksen.
Kaikkien kannattaisi myös osata eläytyä. Kuvitella päässään kuinka he kävelevät pimeää käytävää ja kuinka jokin limainen osuu päähän hennosti...pikainen taskulampun esiinveto paljastaa kyseessä olevan mätä raadeltu vauva, jonka sisukset on syöty. Ja kun pelinjohtaja samaan aikaan soittaa jotain vauvanitku-biisiä ja säätää hitaasti volumea ylöspäin, pitäisi pelaajien jo olla tunnelmassa. Jos joku tuollaisessa vaiheessa esim. pieraisee, on koko homma levinnyt käsiin.
Pointti siis oli, että kaikki ei suinkaan ole vain Pelinjohtajan vastuulla. Varsinkaan pelitunnelma. (kaikki muu taitaakin olla? =))
Ja koskee muuten kaikkia pelitilanteita, ei vain kauhua.
Ja vielä...
Koettakaa pelaajat jo alusta asti, kun aloitatte uuden ja jännittävän matkan roolipeleihin, ymmärtää mitä kaikkea GM tekee vain yhden pelin eteen. Hän luo juonen, tunnelman, rekvisiitan...melkein kaiken. Se vie aikaa, jopa viikkoja. Arvostakaa sitä. Tuokaa edes limua palkaksi.
Kaikkien aliarvostettujen GM:eiden puolesta ;), KIITOS.
En sanoisi ihan noin raa'asti. Kauhutunnelma on helppo luoda, tosin tässäkin vain kokemus on opettaja. Oikeastaan alkuun pääsemisessä ei tarvita muuta kuin hyvin hyvin sairaita ideoita, (esim. nyljettyjä pikkulapsia hirtettyinä katosta)musiikkia, (esim. Cradle of Filthin instrumentaalit tai Limbonic Art ym ym...) sekä pimeä huone ja kynttilä/kynttilöitä. Peliaikakin kannattaisi olla illalla.
Kuitenkin suuri taakka on itse pelaajilla.
Aluksi kannattaa tehdä selväksi pelaajille, että he ovat HYVIN tärkeä osa tunnelmanluontia. Kukaan ei siis pelleile pelin kauhusektioiden aikana, tai hän pilaa kaikkien pelikokemuksen.
Kaikkien kannattaisi myös osata eläytyä. Kuvitella päässään kuinka he kävelevät pimeää käytävää ja kuinka jokin limainen osuu päähän hennosti...pikainen taskulampun esiinveto paljastaa kyseessä olevan mätä raadeltu vauva, jonka sisukset on syöty. Ja kun pelinjohtaja samaan aikaan soittaa jotain vauvanitku-biisiä ja säätää hitaasti volumea ylöspäin, pitäisi pelaajien jo olla tunnelmassa. Jos joku tuollaisessa vaiheessa esim. pieraisee, on koko homma levinnyt käsiin.
Pointti siis oli, että kaikki ei suinkaan ole vain Pelinjohtajan vastuulla. Varsinkaan pelitunnelma. (kaikki muu taitaakin olla? =))
Ja koskee muuten kaikkia pelitilanteita, ei vain kauhua.
Ja vielä...
Koettakaa pelaajat jo alusta asti, kun aloitatte uuden ja jännittävän matkan roolipeleihin, ymmärtää mitä kaikkea GM tekee vain yhden pelin eteen. Hän luo juonen, tunnelman, rekvisiitan...melkein kaiken. Se vie aikaa, jopa viikkoja. Arvostakaa sitä. Tuokaa edes limua palkaksi.
Kaikkien aliarvostettujen GM:eiden puolesta ;), KIITOS.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pikkusen höperö meininkiä sanon minä.... Ei tollasta oikeesti ovi olla olemassa... :D hehheh Jos joku kuvais videolle oikeesti miten naurettavan näköistä touhua se on niin ei sitä kukaan enää jaksais pelata! :D
Toki kiva että harrastuksia on mutta että joku raja olisi ihan positiivinen asia... Ei varmasti paljoo tyttöystäviä löydy elämästä kun roolipelit painaa päälle! :D
No offens but I think that thing is totally gay! :D
Kaikki saa tietty tehä mitä lystää tää oli vaan mun ja koko Urhean Suomen mielipide... En siis tarkoita koko Suomea!
Näinpä, tosimieshän ei mielikuvitusta käytä. Sitä vartenhan on telkkari ja tietokone.
Perkele.
Mitä ei ymmärrä pidättäytyköön myös kritisoimasta.
Jep tunnelman luonti kauhupeleihin on kyllä edellytys pelaamisen onnistumiselle. Muissahan rope-miljöissä ongelmaa ei juurkaan ole, tuskin normaalin fantasiaroolipelin pelauttamiseen tarvii mitään erikoisempaa tunnelmointia peliympäristön suhteen, tosin aina peruslähtökohdat kuten taustamusiikin valinta on tärkeää.
Sen verran mitä Call of Cthulhua on tullut johdettua aikaanaan niin kyllä huomasi eroja paljonkin eri peliryhmien välillä. Yksikin kaveri joka ei ottanut hommaa tosissaan saattoi helposti pilata pelin tunnelman laakista. Kuitenkin, eläytyminenhän on pelaajien tehtävä roolipelisessa eikä pelinjohtaja voi antaa kuin puitteet onnistuneeseen istuntoon.
Mitä tulee pelinjohtajan "arvostamiseen", olen samaa mieltä. Edes että pelaajat mainitsevat pelikertaa onnistuneeksi riittää ainakin allekirjoittaneelle. Jos kukaan ei ikinä kommentoi pj:n tekemisiä, tulee nopeasti olo että onko kaikki mennyt reisille. Se mitä olen ehkä huomannut on että soolopeleissä (pj 1 pelaaja) tai ihan parin pelaajan kanssa palautetta tulee useammin. Ja on sitä joskus joku limua lasillisenkin tarjonnut ;)
..jäivät lyhyeen.
Miksikö? Pelaajat yksinkertaisesti löivät jutun leikiksi - myöhemmin kuulin olleeni oikeasti liian ahdistava pj. Että pelaajat näkivät jo painajaisia kampanjasta, mutta eivät kehdanneet suoraan sanoa että eikös pelattais jo jotain vähän valoisampaa :D
Itse taas aina kuvittelin, että olen surkea pj kun pelaajat vaan naureskelee ja väätää kaiken vaivalla kehittelemäni ahdistuksen vitsiksi. No, vanhemmiten oppii valitsemaan kaveripiiristään ne sopivat pelaajat kuhunkin kampanjaan ja genreen.. Harmi vaan että yleensä pitää aina tehdä kompromisseja - itse haluaisi johtaa vähän erilaista kuin mitä ihmiset tahtoo pelata jne. Sitten saadaankin tulokseksi jotain keskinkertaista kompromissimössöä :p
Kauhutunnelmasta vielä sen verran, että omasta mielestäni Chtulhuun sopii Lovecraft tyylinen kauhu, jossa ei liiemmilti yksityiskohtaisesti kuvailla mitään yököttävyyksiä (tyyliin aloituspostin vauvat), vaan jätetään suurin osa pelonluomistyöstä lukijan/pelaajan mielikuvitukselle.
Mutta samaa mieltä olen siitä, että pelaajille ei voi väkisin tunnelmaa tuputtaa. Jos ei olla vastaanottavaisia niin sitten on aivan sama pistää pillit pussiin ja kokeilla jotain muuta - vaihtaa peliä, tyyliä tai pelaajia.
PS. Mitä useammin hahmot joutuu hengenvaaraan sitä useammin pelaajat keittää kaffet pelinjohtajalle... :D
Tosiaan Revanilla on poittia; paras kauhuteema on sellainen jossa pelaaja ei tiedä tarkalleen pelon syytä; kikka on tuttu myös kirjallisuudesta ja elokuvista. Juuri se että kauhun kokijalle osoitetaan kohde joka uhkaa, olkoon se lonkero-olento avaruudesta tai verinen hirtetty vauva, tämä usein pilaa illuusion pelosta. Sen sijaan jos uhka on jokin tuntematon, jotain johon ei voi vaikuttaa, efekti saattaa usein olla tehokkaampi.
Mutta psykologista ei sen enempää. Kuitenkin CoC on sellainen peli joka helposti menee monstereiden pätkimiseksi norsukivääreillä ja dynamiitilla, ja juuri sellainen aivan jotain muuta mitä Lovecraft tuotannossaan haki.
Paras CoC-kamppis jossa olin mukana pelattiin kaverin vanhempien talon vintillä, hieman pölyisessä ympäristössä joka oli hujan hajan täynnä romutavaraa. Kesäisin se oli päivällä tuskallisen kuuma, yöllä kylmyys ja pimeys valtasi paikan.
Erittäin tunnelmallinen paikka pelata, PJ oli vieläpä omiaan kauhuropeissa ja kamppis oli toimiva, muistaakseni joku vanhempi Chaosiumin kamppis Curse of Cthulhu tai vastaava. Mutta juuri tuossa kamppiksessa pelipaikka loi tunnelman.
Huonoin puolestaan oli omavetämäni Orient Express, joka meni reisille yhden-kahden pelaajan takia jotka joko keskittyivät liikaa alapäähuumorin esiintuomiseen tai silmittömään väkivaltaan, joka pilasi nopeasti tarinan tapahtumat ja ryhmän sisäiset suhteet. Ja juuri tuon kamppiksen jälkeen CoC jäi piiitkäksi aikaa hyllylle, eikä siihen enää kunnolla koskaan palattu. (Ja eipä tuo Orient ollut mikään kummoinen kampanja muutenkaan, liian lineaarinen ja taustatarinaltaankin jopa höpsö).
Mutta hyviä muistoja kaikkineen =)
Kauhusta sen verran.
On olemassa kolmea tasoa kauhua.
1. Gross Out
Tämä on se, kun nähdään kaikki se ällötys mitä ympärillä on tähän luokkaan kuuluvat kaikki Teksasin Moottorisahamurhaajat yms. Esimerkkinä voidaan pitää kaikkea limaa, verta, pyörivä irtopää yms.
2. Horror
Tämä on tunne, joka tulee kun tajuat että se veitsi lähestyy hiljalleen sinun kurkkuasi... Putoamisen tunne kun roikut kallion reunalta ja sormesi lipsuvat yksi kerrallaan, etkä saa pidettyä kiinni...
3. Terror
Kaikkein korkein mahdollinen kauhun tunne. Se on sitä, kun tulet kotiin ja tajuat että kaikki mitä omistat ja sinulla on, on yhtäkkiä korvattu replikoilla. Se kuvaa näkymätöntä, tuntematonta katsetta joka seuraa sinua kaikkialla. Se on se tunne kun se mitä tiesit ja tunsit ei ole enää kohdallaan. Kaikessa on jotain "kummallista".
Vidu te jätkät pelaatte tosissaan.. Eikä siinä mitään pahaa, mutta musta se on kiinni kaikkien päästä ei ulkoisista puitteista. Vaikkas kyllähän se voi auttaa.
CoC loistava peli josta paljon aineksia loistaviin sessioihin. Joskus joku menee vähän häneksi joskus ei, mutta sehän on vaan peliä...
P.s tietysti olen vähän huono sanomaan muille kun itselläni on ollut ilo pelata saman porukan kanssa jo kohta 20v. Siinä kun jo oppii vähän kavereita tulkitsemaan...
Yllättävän yksinkertaiseksi havaitsemani keino jännityksen ylläpitämiseksi/nostamiseksi on heitättää pelaajilla kauheita määriä erilaisia havaintoheittoja. Ja tietenki onnistumiset on TOSI harvassa :) Itsellä toimii ainakin.