Minulle on olemassa vain yksi ainoa.
Poika kuin eri maailmasta, eri ajasta ja paikasta.
Minussa on enemmän, kuin osaat katsoa ja sinä olet paljon lähempänä minua, kuin arvaatkaan.
Älä hylkää ajatusta meistä kahdesta vastaan paha maailma, vaikka en olekaan kotoisin betonilähiöistä ja vaikka minulla oli lapsena hiuksissani auringonsäteitä.
Suljet suusi kokonaan, jottet vahingossa kertoisi pimeästä paikasta, jossa asuit ja jonka luulet pelottavan minut pois. Ei se paikka minua vahingoita, eikä sinua - enää.
Väität lujasti, ettei sinulla ole oikeutta, eikä kaipausta onneen. Ei onnea olekaan. Mitä on olla onnellinen. Kysyt.
Katsohan minussa elää yhä se tyttö, joka kasvoi meren rannalla, auringonsäteitä hiuksissaan. Sinä olet yhä se poika, joka makasi hiiren hiljaa rinta vasten märkää ruohikkoa, sammakonpoikasia metsästäen. Usko minua.
En sanonut, että minussa lepää sinun onnesi tai yhtään mitään. Pyysin vain, että uskot vähän, ihan vähän.
Onni on yhä vielä, sinä voit sen löytää. Sillä tavoin, kuin ne värikkäät kivet silloin lapsena. Ne, jotka vesi oli hionut sileäksi.
Poika kuin eri maailmasta, eri ajasta ja paikasta.
Minussa on enemmän, kuin osaat katsoa ja sinä olet paljon lähempänä minua, kuin arvaatkaan.
Älä hylkää ajatusta meistä kahdesta vastaan paha maailma, vaikka en olekaan kotoisin betonilähiöistä ja vaikka minulla oli lapsena hiuksissani auringonsäteitä.
Suljet suusi kokonaan, jottet vahingossa kertoisi pimeästä paikasta, jossa asuit ja jonka luulet pelottavan minut pois. Ei se paikka minua vahingoita, eikä sinua - enää.
Väität lujasti, ettei sinulla ole oikeutta, eikä kaipausta onneen. Ei onnea olekaan. Mitä on olla onnellinen. Kysyt.
Katsohan minussa elää yhä se tyttö, joka kasvoi meren rannalla, auringonsäteitä hiuksissaan. Sinä olet yhä se poika, joka makasi hiiren hiljaa rinta vasten märkää ruohikkoa, sammakonpoikasia metsästäen. Usko minua.
En sanonut, että minussa lepää sinun onnesi tai yhtään mitään. Pyysin vain, että uskot vähän, ihan vähän.
Onni on yhä vielä, sinä voit sen löytää. Sillä tavoin, kuin ne värikkäät kivet silloin lapsena. Ne, jotka vesi oli hionut sileäksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tekstisi on syvää ja runsasta. Onko tämä runoa vai muuta ei ole tärkeää, tärkeää on tunteen muuttaminen sanoiksi. Siinä olet taitava. ...Ei onnea olekaan...Onni on yhä vielä, sinä voit sen löytää. Helmi.
..ehkä sain vangittua siihen jotakin itsestäni ja tunnelmistani juuri nyt.
Ollapa oikea runoilija... ehkä jonain päivänä, sitten isona?
Puilla on lehdet taivaala on tähdet minulla ei ole mitään jos sinä lähdet
Nyt pääsykoe lähestyy,
kaameeta, mä sanon y-hyy.
Mut kohta saapuu juna Ouluun,
voimme keskittyä Kekriin, Jouluun.
Oot mulle kaikkein rakkain muija,
vaikk, uhkaavasti heiluu kaulin, nuija.
Nyt otan sinut tiukast' syliin,
ettet juokse muihin kyliin.
On sieltä pitkä matka sua hakea,
on pimppi sulla sievä, makea.