Tuntuu kuin olisi pakko lähteä nyt heti narsistin luokse vaikka hänellä on uusi / uusia naisia. Tunne on pakottava, tuskallinen, ikävöivä, epätoivoinen ja antautuva. On kuin vatsassani kihelmöisi kuin jännittäisin jotain iso esiintymistä. Kurkussa on tunne että happi virtaa huonommin kuin tavallisesti. Haluaisin niin mennä.. hänen syliin.. kestää heikkoudet.. saada paljon hyvää... Mutta en voi, en saa.. Pakottaudun tähän olotilaan. Se olisi helpompaa jos joku sanoisi kauanko tätä kestää. Miten päästää irti..
Repivää tuskaa juuri nyt
Levotonta
1659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ymmärrän, minäkin olen tuon kokenut ja tehnyt itsestäni pellen. Kun koko suhde ja siihen liittyvät tunteet ovat vain ja ainoastaan sinun omia mielikuviasi niin sinä voit antaa itsellesi myös oikeuden sen lopettamiseen. Puupökkelö johon haluat olla ihastunut ei siitä välitä juoksetko perässä vai et, mutta sinä satutat vain itseäsi.
Laitan sinulle elokuvatrailerin, löysin sen esimerkkinä tyypillisestä väärästä rakkaudesta. Ihan ekalla katselulla en ymmärtänyt mutta tokalla jysähti mikä on pielessä. Oikeastaan monikin seikka.
Sinäänsä oletko trolli vai oikea on sivuseikka. Asiat ovat sellaisia universaaleja.
http://www.ifellinlovewithapsychopath.com/donate/
Tarkoitatko sitä kuinka läpinäkyvää oli miehen vikittelymaneerit? Naisella heti ruusunpunaiset silmälasit ja höttöpää, tätä olen koko elämäni etsinyt ja mies etsi ihan jotain muuta, sellaista joka kiinnostaa vain juuri niin kauan kun sitä ei ole saanut ja kun on päässyt maistamaan, ihana rakkaus haihtuu savuna ilmaan.
"ja mies etsi ihan jotain muuta..."
Juuri näin!
Itseäni on heikkoina hetkinä auttanut alla oleva ote Jari Ehrnrootin kirjasta Mahdollisuuksien piiri. Jere tuntee olevansa yksin suhteessa, kauan vaalittu toivekuva Johannasta on pirstaleina ja hän tuntee harovansa tyhjää:
"Johanna tarvitsi minun intohimoni eroottisen voimansa näytöksi. Hän tarvitsi minut ensiluokkaisten suoritustensa todistajaksi. Hän tarvitsi minut oman minuutensa täydentäjäksi, kuuntelijaksi, ihailijaksi ja lohduttajaksi. Mutta hän ei tarvinnut minua, hänessä ei ollut tilaa toiselle ihmiselle, mielikuvien vaihtamiselle ja yhteiselle henkiselle todellisuudelle".
" mies etsi ihan jotain muuta, sellaista joka kiinnostaa vain juuri niin kauan kun sitä ei ole saanut "
Jos kyseessä on oikea narsisti, hän tekee inventaarion uhin hyödyistä. Narsisti saattaa kuvitella, että uhrilla on jotain mitä hän tahtoo ja parhaiten pääsee tutkimaan kun on seksissä. Silloin on myös asetelma valmis, jos uhrista voi hyötyä > rakastunutta uhria voi hyötykäyttää ja tämä vain vikisee rakastuneena.
Narsisti ei ole koskaan rakastanutkaan. -Tuo on muuten aivan hirveän vaike uskoa, mutta noin se menee.
Jos olet kokenut narsistin, niin tervetuloa tietämään, mitä narsismi on.
Narsisti ei lähtenyt siksi, että olisi saanut sen, mitä tavoitteli edes hetken, vaan siksi, että "tavoitellulla" ei ollut sitä, mitä narsisti etsi... rahaa, valtaa, tunnettuja ystäviä... muita mahdollisia hyödykkeitä riittävästi.
"Sinäänsä oletko trolli vai oikea on sivuseikka."
Valitettavasti tämä tapaus ei taida olla trolli. Voi kun olisikin.
Kerrotko Kalypso oman analyysisi tuosta trailerista, kiitos :)
Koska olen lukenut kyseisen käsikirjoittajan taustasta niin tiedän hänen pohjaavan tarinan omaan elämäänsä ja esikuva pääosassa olevalle naiselle on hän itse. Jotenkin näin käsitin taustan tarinalle: kuuluisa näyttelijätär tekee vahingossa tapon ja saa valita meneekö suoraan helvettiin vai valitseeko rakastumisen psykopaattiin. Tämä valitsee sen psykopaatin.
Tyyppityksenä kuvaa hyvin psyko/narsistimiestä. Hän on koko ajan tietoinen itsestään ja vahtii naisen ilmeitä ja eleitä. Nainen taas ei näe mitään muuta kun jatkuvan pakahduttavan euforian, siis liian hyvää ollakseen totta. Alkuun huomio kiinnittyy juuri naiseen joka kimmaltelee samoin kuin keinotekoinen kulissi hänen takanaan mutta kyse on koko ajan vieressä tilannetta kontroloivasta miehestä. Hän päättää suunnan mihin mennään ja hän tulee päättämään milloin satu muuttuu painajaiseksi.
Lisäksi on pieniä vihjauksia, mustelma naisen kaulassa jota miehen käsi hyväilee, miehen seksuaalinen suora vihjailu ja voiton varmuus jne.
Pitäisin kyllä tärkeänä löytää itse elokuvista ja kirjoista niitä tarinoita jotka kertovat ns. epätoivoisesta rakkaudesta, siinähän on usein juurikin kyse yksipuoliseen tunteeseen vangiksi jäämisestä. Kun oma mielikuvitus tekee suhteen niin sehän on kaikkein ihanin, siinä uhri on todellakin jossain määrin narsisti. Hän on rakastunut omaan unelmaansa rakkaudesta ja jäänyt siihen kiinni.
höpöhöpö
Joo.. Tiedän tunteen. Oon sen vankina ollut nyt jo vuosia. Vihaan narsistia, ainakin haluaisin vihata, mutta myös kaipaan häntä enemmän kuin mitään muuta. Itken iltaisin, kun olen ihan yksin sen kuristavan tunteen kanssa..
Haluan hänet, vain hänet, takaisin elämääni. Jos saisin edes vielä yhden kerran elää niitä päiviä, jotka vietimme yhdessä.. Katsoa hänen kasvojaan ja hymyillä, suudella hänen huuliaan.. Voisin kuolla onnellisena.
Tiedän että hänen sanansa olivat valhetta ja hän hain halusi käyttää ja satuttaa minua. Tiedän, ettei hän välitä minusta paskan vertaa.
Silti hän on yhä mulle tärkeintä. Miten sairas mun mieleni on.. Narsisti on myrkyttänyt sen. Haluan mun oman elämän takaisin! Mutta mun elämässä ei ole enää mitään sisältöä ilman narsistia. Mun elämä on pilalla.
Painava, levoton tunne, on mun kanssa joka päivä. Tahdon vain nukkua, maata taju kankaalla ja olla ajattelematta, millaiseen helvettiin olen joutunut. Rukoilen ja itken lattialla, voi kun en olisi koskaan tavannut narsistia
" Mutta mun elämässä ei ole enää mitään sisältöä ilman narsistia. Mun elämä on pilalla."
Mitäpä tuohon voisi sanoa, ymmärrän tunteen, olen kokenut tuon itsekin.
Nyt kun tuosta kaikesta on minun kohdallani jo vuosia, olen irtaantunut narsistista lopullisesti. En päästä häntä enää elämääni käyttämään minua hyväkseen. Hänen glooriansa ja kaikki se, mikä näytti hyvältä, rapisi pikkuhiljaa silmissäni, kun tajusin minkälainen kiero liero hän vain oli. Hän oli vain suunnitelmallinen surkea kieroilija, joka käytti ulkonäköään ja seksiä hyväkseen päästäkseen päämääriinsä.
Olin hänen kanssaan kun ikinä hänestä jotain koin saavani. Viimeisellä kerralla en enää välittänyt hänestä ja olin nähnyt tarpeeksi. En tarvitse häntä enää.
Tee suunnitelma, jossa palaat siksi mikä olit ennen häntä, mutta kokemusta rikkaampana ja entistä ehompana. Tee se, mitä olet aina halunnut tehdä, lähde toteuttamaan sitä, mutta unohda narsisti. Oikeasti et ole koskaan halunnut petäävää lieroa elämääsi, et varmasti ole. Suunnittele elämäsi ilman häntä, koska oikeasti et halua häntä elämääsi, et varmasti halua. Kukaan ei halua häntä elämäänsä.
Jonkinlaisen exit-suunnitelman laatiminen helpottaa varmasti, mutta emmin vain että mahtaako onnistua ennen kuin nimimerkki "elämäpiloilla" hyväksyy sen tosiasian että mies käyttää häntä vain hyväksi (miehen itsehalveksunnan projektio). Auttaisiko tässä itsesuggestio? Kirjoita vaikka jääkaapin oven lappu, jossa kysyt itseltäsi miksi sallit hyväksikäytön. Onko taustalla esim. Elektra-kompleksi tms?
Olen samaa mieltä, että narsisti jää ikävä kyllä uhrin päähän pyörimään ajatusten muodossa vielä sen jälkeen, kun hän ei oikeasti uhrin elämään kuulu... Uhri voi itse valita, tietenkin omien pohjatietojen perusteella, että millä tavoin hän ongelmaa nimeltä narsisti käsittelee.
Mielestäni uhrin pitää tajuta narsistin todellinen luonne ja pyyteet, jos hän on täysimittaisessa pyörityksessä joutunut narsistin verkkoon. Eli juuri se, että tajuaa narsistin hyväksikäyttäjänä, sellaisena kuin hän on, on ainakin minullle ollut välttämätön edellytys, että olen narsistista päässyt lopulta eroon.
Nyt en häntä enää huolisi, en mistään hinnasta. Tuli siis tällainen aika, -lopultakin.
Pääset irti kun päätät päästää irti. Olet vielä tunnetasolla kiinni hänessä. En tiedä asutteko yhdessä. Koitapa alkuun ottaa välinpitämätön asenne. Vaikka sisällä raivoaa myrsky. Älä provosoidu, älä riitele, älä ainakaan itke hänen nähden, älä kysele, älä vaadi, älä soittele perään. Tee hänestä ilmaan. Sitä hän ei kestä. Tee omia asioitasi, lue, katso tv:tä, kaikkea muuta kuin kiinnität huomiosi häneen. Huuda vaikka suoraa huutoa yksin ollessasi.
Älä anna hänelle energiaasi. Hän elää sinun tuskastasi. Sinä olet hänen enrgiansa. Kun hän ei sitä saa, hän hakee sen jostain muualta. Lopulta hän ei jaksa. Hetken syyttelee sinua ja esiintyy marttyyrinä. Sinä olet syyllinen. Anna hänen mölytä. Se loppuu aikanaan kun,löytyy joku muu lähde.
Sinä olet vapaa. Mutta hän tulee vielä kokeilemaan onneaan kanssasi. Puhelimeen estot päälle. Jos vastaat, ihan sama mitä sanot, se on hänelle singnaali että olet taas hänen käytettävissään. Kaikki kommunikaatio poikki.
Vaikka olisi lapsia. Oikeusteitse selvät sopimukset milloin hän voi tulla ovellesi lasten asioissa.
Kuulostaa julmalta, mutta tunteilu pois. Narsisitin kanssa ei pelata normisäänmöillä. Sääli on sairautta narsistista selviytymisessä.
Ei asuta yhdessä, ei ole yhteisiä lapsia. Erottu pitkästä seurustelusuhteesta pari kuukautta sitten. Juuri eilen hän ilmestyi kahden kuukauden jälkeen eteeni kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei ole helppoa ei mutta en lähtenyt leikkiin mukaan. Silti tiedän että näkemisemme ei ollut viimeinen. Hän vielä varmasti tulee uudestaan...
Täälläkin kauhia tilanne.
Minun pitäisi onnistua irtautumaan kerralla muutamasta kappaleesta narsisteja.
Mistä voima ja rohkeus siihen ???
Olisi pakko löytää se voima ja rohkeus jostakin, kun tämä kuvio vaan pahenee.
Kauhesti en viitsi mitään apuakaan mistään kysellä, kun en jaksa alkaa yrittää vääntää rautalankaa kuinka on mahdollista päätyä näin monen narsistin verkkoon.
Jos on huono auttaja, niin sitten näin monesta ei ainakaan selviä...eli parempi varmaan yksin itse yrittää.