Jos joutuu jättämään yhteydenpidon (jostain syystä) ihmiseen, josta kuitenkin vielä väliltät, niin kumpi sattuu enemmän: se, että hän ilmoittaa sinulle suoraan että jatkaa matkaansa ja ei haluaa enää pitää yhteyttä vai se, että jättää hiljaisuuteen? Ja tilanteen vähän avoimeksi?
Kumpi satuttaa enemmän?
l...........k
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hiljaisuus, koska realiteettien edessä kirpasee, mutta voi aloittaa toipumisen tai surutyön heti. Hiljaisuus ei siihen anna mahdollisuutta. Tai ainakin kestää kauemmin kunnes tajuaa hiljaisuuden olevan sama kuin että toinen jatkoi matkaa.
Ainoa oikea tapa toimia on rehellisyys. Itse en muuhun kykenisi. Kerrot tunteesi ja myös sen, ettet syystä tai toisesta voi viettää aikaa hänen kanssaan. Roikottamaan epätietoisuuteen ei saa jättää. Siitä tulee väistämättä tunne, että toinen ei pitänyt edes selityksen arvoisena. Ja kyllä, tiedän mistä puhun.
Epätietoisuuteen jättäminen on pahinta. Ehkä se on vastaus itsessään?
Kokemusta täälläkin. Ehdotin tapaamista, toinen sitten sanoi että nähdään, mutta ei sitten kuitenkaan halua jutella.
Molemmat yhtä pahoja... Ehkä menisin silti tuon rehellisyyden puolelle, ei ole kiva olla epätietoisuudessa jos siis tämmöinen tilanne sattuisi tulemaan.
Ja lisään vielä, että kerro rehellisesti sekin, ettet välitä parisuhteen vaatimalla tavalla hänestä. Ettei hän elättele toiveita suhteesi, kun et nähtävästi kaveria kummemmin enää välitä. Anna hänelle mahdollisuus aloittaa toipuminen ja jatkaa myös tahollaan matkaa.
ja lisäys: olisihan jotain syitäkin kiva tietää ... :)
Eikö se, ettei välitä tarpeeksi ole riittävä syy? Minulle ainakin.
Mutta "MIKSI" ei välitä?
Rehellisesti päin naamaa .Hiljaisuus yhtäkkiä .Hirveetä.
siinä vaiheessa on parempi irrotaa mitään sanomatta kun antaa toisen pyörittää kahta ja useampaa naista samaan aikaan... miksi vahkaa ihmistä joka ei oikeesti välitä.... mielummin nostaa kytkintä kun olla toiselle vain leikkiä
Aina oon ollut suora ja toivonut että muakin kohtaan oltaisiin. Olen saanut kiitosta jälkeenpäin tästä, vaikka eihän se helppoa ole varsinkaan naamatusten. Toisaalta muutaman kerran hiljaisuuteen jätettynä on itse jäänyt miettimään, missä kohtaa tein virheen?
Kumpikin varmaan satuttaa ja voihan ne sattua samaan tilanteeseenkin kumpainenkin, jolloin varmaan tuplasti satuttaa. Pitääkö ikävistä asioista pystyä valitsemaan se vähemmän satuttava.
Itse olen aina suoraan ja lempeästi kertonut syyt, kuunnellut myös toista, sillä varsinkin aikuisten elämässä väärinkäsityksiä syntyy todella helposti. En usko, että tuollaisia kahden ihmisen välillä tapailevia ihan kauheasti on. Mutta suhteita hajoaa nykyaikana ja se vaan on tosijuttu.