Oon nelikymppinen sinkkuäiti. Itsekseni oon ollu jo kauan. Nyt hiljakkoin tapasin miehen ja pitkästä aikaa tuli tunne, että tästähän voisi jotain vaikka tullakin ja tiedän, että tunne oli molemminpuolista, oli kipinää oikein kunnolla... Mutta jotain tapahtui, en tiedä mitä, jotenkin juttu vaan lopahti.
Sitten liuta kysymyksiä: mitä tapahtui hyvin alkaneelle ihmissuhteelle? mihin kemia katosi? korjaantuuko tilanne? ja miten? ja jos ei, niin mistä ihmeestä löydän "sen oikean"? ja koska???? :)
Kiitos jo etukäteen.
Sitten liuta kysymyksiä: mitä tapahtui hyvin alkaneelle ihmissuhteelle? mihin kemia katosi? korjaantuuko tilanne? ja miten? ja jos ei, niin mistä ihmeestä löydän "sen oikean"? ja koska???? :)
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No en mikään ennustaja ole, mutta itse olin aikanaan samassa tilanteessa. Ja ajattelin, että kenenkään perään ei ole varaa jäädä suremaan liian pitkäksi aikaa.
Kävi niin kuin sinulle, että aina kun kiinnostuin jostain, juttu lopahti. En tiedä olinko liian innokas, vaikuttiko se. Mutta sen jälkeen, kun lakkasin itse olemasta kiinnostunut ko. miehestä hän kiinnostuikin minusta. Itse ajattelin silloin, että
sinun asema meni jo. Juna jatkaa matkaa. Netistä yritin etsiä, mutta siellä tuntui, että miehillä on monta naista aina samaan aikaan. Löysin lopulta itselleni tosi ihanan kumppanin kun laitoin keskisuomalaiseen seuranhakuilmoituksen. Vastauksia tuli tosi paljon, mutta sielläkin pitää osata erotella jyvät akanoista.