Moi..
Voiko lapsuuden tapahtumat vaikuttaa siihen että olen kamalan ujo ja pelkään riitoja ja huutamista? Olin 5 kun äiti ja isi riiteli aina ja aina ja aina. minä itkin yksin huoneessani. äitini ja isäni erosivat ja siitten se rauhottui se juttu, mutta silti..
muilla vastaavaa???
kaipaisin kaveria jolle puhua. ei ole kivaa ku aina koulussa mulle sanotaan:
-sä oot kamalan hiljanen!
-sä oot ihan punanen!!! hahahah!
-sä et ikinä uskalla mitään.
olo tuntuu niin tyhjältä.. olen täys luuseri. epäonnisunut ihminen.
mulle voi mailailla: [email protected]
mukavaa joulunodotusta kaikille jotka vaivautu lukemaan tän!!! (ja muillekki :)
Voiko lapsuuden tapahtumat vaikuttaa siihen että olen kamalan ujo ja pelkään riitoja ja huutamista? Olin 5 kun äiti ja isi riiteli aina ja aina ja aina. minä itkin yksin huoneessani. äitini ja isäni erosivat ja siitten se rauhottui se juttu, mutta silti..
muilla vastaavaa???
kaipaisin kaveria jolle puhua. ei ole kivaa ku aina koulussa mulle sanotaan:
-sä oot kamalan hiljanen!
-sä oot ihan punanen!!! hahahah!
-sä et ikinä uskalla mitään.
olo tuntuu niin tyhjältä.. olen täys luuseri. epäonnisunut ihminen.
mulle voi mailailla: [email protected]
mukavaa joulunodotusta kaikille jotka vaivautu lukemaan tän!!! (ja muillekki :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan lyhyesti (kiirus).
>Olin 5 kun äiti ja isi riiteli aina ja aina ja aina. minä itkin yksin huoneessani
Eihä tuo kovin ehjältä lapsuudelta vaikuta. Mutta ei sen tarvitse määrätä koko elämää. Ihmiset myös muuttuvat. En olisi uskonut sitä itsekään nuorena.
>sä oot kamalan hiljanen!
Toiset ovat. Onneksi on erilaisia ihmisiä. Hiljaisten suhteen pitää vain saavuttaa luottamuksellinen suhde. Kyllä monet sitten puhuvat, mielellään ja paljon.
>sä oot ihan punanen!!! hahahah!
Sillä ei ole mitään merkitystä oletko vai etkö. Ei mitään. Huomautelijat ovat lapsellisia tai yksinkertaisesti typeriä tai molempia. En väitä että punastuvan tilanne olisi jotenkin helppo.
>sä et ikinä uskalla mitään.
Mitä ihmeellistä pitäisi uskaltaa?
Hei!
Toki lapsuutesi on vaikuttanut suhun. Toistuva vanhempiesi riitely on tehnyt susta pelokkaamman eikä ihme! Onneksi lapsuuden ei tarvitse määrätä kaikkea!
Jotkut nuoret kohtelee ymmärtämättömyyttään muita kuin ne ei olis mitään. Jatkuva pilkka koulussa onkin pahentanut ongelmaasi, mutta muista, että jos joku tekee lapsellisesti pilaa susta, se on sen ongelma.
Tiedätkö: mielestäni ujoutesi ei tee susta muita huonompaa. Tarvitset vain rohkaisua uskaltaaksesi tuoda esille hyvät puolesi. Toisaalta hiljaisuudessakin on myönteiset piirteensä. Hiljainen on usein hyvä kuuntelija ja välttyy monta kertaa loukkaamasta muita. Äläkä vertaa itseäsi toisiin nuoriin. Jollekin on vaikeaa jokin asia, toiselle toinen, mutta silti meillä kaikilla on arvoa.
Itse tunnen samaistuvani täysin aiheen aloittajaan ja hänen kokemuksiinsa. Olen miettinyt samaa - vaikuttaako lapsuuden kokemukset!? Itse olen lapsuudessani monet itkut yksikseni ja peloissani itkenyt vanhempien riidellessä. Ei kuitenkaan voi sanoa että tämä oli jatkuvaa, mutta todennäköisesti nämä em. kokemukset vaikuttavat muutenkin herkän lapsen mieleen.. Tätä mieltä olen minä.
Lopuksi kiitokset ODELLE lohdutuksen sanoista!!
Mun isä pahoinpiteli mua lapsena n. 10 vuotta, jonka vuoksi olen ujo, arka ja pelokas. Tuntuu, etten voi enää ikinä unohtaa menneitä tapahtumia..