En ole vielä 50 vuotta täyttänyt mutta tuntuu että ei ole enää mitään elämässä mikä kiinostaa,
on ollut niin paljon menetyksiä ja vastoinkymisiä
että en enää jaksaisi antakkaa neuvoja mitkä vois
antaa valoa elämään eikä epätoivoa, kohta en enää
todella jaksa !!!!!!
on ollut niin paljon menetyksiä ja vastoinkymisiä
että en enää jaksaisi antakkaa neuvoja mitkä vois
antaa valoa elämään eikä epätoivoa, kohta en enää
todella jaksa !!!!!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
ihmisen kohtalo on määrätty jo sen syntyessä. kaikki elämän varrella sattuneet vastoinkäymiset kuuluvat yksilön kohtaloon. kaikki eivät voi olla onnellisia ja onnekkaita.
vastoinkäymisiä on monenlaisia. on: läheisen kuolema/sairastuminen/loukkaantuminen, omat raha-asiat, psyykkiset ongelmat, josta mainittakoon rikollinen elämäntapa, jota ei voi lopettaa...
työasiat, ym..
Nuoruusvuodet yleensä on kaikilla aina miellyttäviä asioita mieleen tuova, mutta varttuneen ihmisen on syytä lähteä etsimään syitä masennukseensa juuri sieltä.
jos nuorena tuli harrasteltua paljon juhlimista ja yöjuoksentelua, eikä opiskelut tai muu koulunkäynti niin paljoa kiinnostanut.
tai toinen asia on koulukiusaamisen uhri tai sen tekijä..
tuota juttua riittäisi vaikka millä mitalla, mutta itse henkilökohtaisesti sinun tapauksessasi unohtaisin menneet vastoinkäymiset välittömästä ajatusmaailmasta ja keskittyisin nykyisyyteen ja tulevaan elämään.
paljon on vielä sinulla nurmea tallottavana jos vasta viiskymppinen olet. siinä iässä sen elämän voi ottaa jo rennommalla asenteella. työssäkäyvä voi ajatella, että raskas työelämä alkaa olla jo voiton puolella, jossa työtön voi ajatella, että ei meikäläistä kukaan ehkä töihin ota, joten voin ruveta suunnittelemaan jotain omaa, jos vain kiinnostusta ja inspiraatiota riittää.
itse en ole kuin 25 vuotias kaveri, mutta tunnen monia ihmisiä, jotka ovat saman ongelman kanssa ajatelleet päänsä puhki. ja sitten aikansa ajateltuaan ja murehdittuaan ikäkriisejään huomaavat he yht.äkkiä olevansa jo kuuskymppisiä. vaikka sillonkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa mitään. koska ihminen ei ole vanha ennenkuin kuolee.
Mitä ihmettä tämä keskustelu tekee julkkispalstalla ? Kaikella kunnioituksella ja myötätunnolla uupineita ja loppuunpalaneita kohtaan, mutta saisitte varmaan suuremman kohtalotoveriryhmän jollakin sopivammalla palstalla. Esim terveyspalstalla, kohdassa mielenterveys.
Kaikesta huolimatta toivon teille jaksamista nyt kaamoksen keskellä. Huomenna kaikki voi olla paremmin !
= Julkkis
olen kanssasi
..että parhaan avun saat joltakin muulta palstalta. Mut zemppiä jokatapauksessa!
Olet varmasti loman tarpeessa.
Miten hyvin osaat kieliä ja miten hyvin osaat surfata netissä ?
Onko sinulla perhettä ?
Loma tekee aina hyvää.
Milloin olet viimeksi ollut lomalla ?
Kertoisitko tarkemmin että mikä sinua painaa ?
Onko vain raha / alkoholi ongelmia ?
Älä anna masennukselle valtaa.Sinulla varmastikin on joku kiinnekohta elämässäsi.Pidä tiukasti siitä kiinni.Minulla on sen kaltainen tilanne,että on pakko ihmetellä,miten olen tähänkin saakka selvinnyt ilman pahempia juttuja.Vanhemmilleni myönnettiin avioero.Tämän jälkeen minulle yritettiin väkisin tyrkyttää uutta äitipuolta.Tätä en hyväksynyt missään muodossa.Loppujen lopuksi tilanne vain ajautui siihen,että jätin avaimeni"isäni"(mielestäni hän ei ansaitse isän nimikettä)olohuoneen pöydälle.Ja poistuin saman tien.Tästä eteenpäin kului sitten vuosikausia aikaa,ennenkuin pidimme yhteyttä.Isästäni on jopa tullut isoisä.Hän vain ei tunnu tajuavan sitä.Takanani on yksi päättynyt,suhteellisen lyhytaikainen suhde.Sen suhteen jälkeen oli pitkän aikaa itsekseni.Nyt olen vaikuttanut Lahdessa vuodesta-98 loppupuoliskolta lähtien.Olen löytänyt itselleni puolison,jota rakastan ja meillä on 5-vuotinen poika.Välillä tietenkin törmään tilanteisiin,joita syntyi siinä edellisessä suhteessani.En vain tiedä,miten kertoisin tämän puolisolleni.Tällä hetkellä on tilanne se,että olen kokenut 5,5kk:n mittaisen hoitojakson sairaalassa.Tämä on vaikuttanut elämäämme merkittävällä tavalla.Olen esim omaksunut kristillisen elämänkatsomuksen.Tällä hetkellä käyn psykoterapiaa saamassa,sekä psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla.Lääkitys tekee melkolailla hyvin tehtävänsä,mutta välillä sekin tahtoo pettää.Yksi asia minulla kuitenkin on.Itsekunnioitus.Sitä minulta ei ole riistetty,vaikka välillä on näyttänyt pahalle.Ja tuntunut myös.En tällä hetkellä voi muuta kun toivottaa jaksamista kaikille,jotka kärsiivä tällaisista tilanteista.Hakeutukaa ammattiauttajan kanssa tekemisiin,ennenkuin on myöhäistä.Yksi vaihtoehto on seurakuntien diakoniatyöntekijät.He ovat melkolailla paneutuneet ihmisten ongelmiin...Meikä on 45-vuotias mieshenkilö.Hankalaahan tämä on,mutta yritetään.Suomalaista ei lannisteta ihan helposti...
Ei hätää! Turvaudu sitten vaikka ystäviisi tai hanki uusia ystäviä uuden harrastuksen avulla! Jos sinua masentaa ettet päässyt linnanjuhliin niin en minäkään päässyt! Nauti elämästä!
Kiitos teille jotka olette vastaneet mulle kyllä
saa tulla lissää viestejä ja ohjeita miten jaksaa
ja kertoa omista kokemuksista siunausta teille !!
Voi-voi. Kun tietäisitte omat vastoinkäymiseni, ansaitsisin varmasti melkein "palkinnon" niiden voittamisesta ;). Tosin, on ollut minullakin samansuuntaisia ajatuksia alkuperäisen kirjoittajan kanssa, kun tuntuu ettei ole kiintopistettä, ei oikein mitään mistä pitää kiinni/mihin luottaa. Pelkkiä pettymyksiä pettymysten perään.. rakkaudessa, työelämässä. Miten kauan ja paljon ihminen ylipäätään kestää? Sitä olen miettinyt paljon.
Yksi asia minullakin on, tietoisuus omasta "hyvyydestä", oman itsen edes jonkinlainen arvostus. (Yritän arvostaa myös muita ihmisiä, jopa heitäkin aikani ainakin jotka eivät sitä ansaitsisi). Paljon muuta minulla sitten ei olekaan. Mutta, miten pitkälle sekään loppujen lopuksi riittää, jos muuten elämä on/on ollut suurimmaksi osaksi p....aa. Rajansa kaikella. En ole silti halunnut heittää elämääni hukkaan kokonaan esim. alkoholin takia vaikka olenkin nähnyt sitä läheltä, ehkäpä senkin takia kun tiedän mitä se voi tehdä?
Mutta, liiallisen suurta kuormaa on raskasta kantaa suhteellisen hennoilla hartioilla.. keinoni moninaiset alkanevat huveta aikojen saatossa... (?)
Alkuperäinen, kerrothan lisää omasta tilanteestasi.. jos meillä olisi jotain yhteistä koettavaa..?
Miksi muuten laitoit kirjoituksesi tälle palstalle? *anteeksi pilkunviilaukseni, hieman vain ihmettelee*.
voisin tulla chattii tai antaa sp osoitteeni jos annat os ensin mihin voin sulle mailata se olis
kiva jutella jos tulisit chattiin millä nimellä
ja milloin esim: kaupungit Joensuu
Voi, kun minä en viitsisi antaa osoitettani näillä palstoilla (ylivarovainen?) olisi ollut kiva kyllä "keskustella" enemmän.. hmm.. chattiakaan en ole koskaan käyttänyt, kun se on mulle jotenkin vierasta. Osaisinkohan edes.. Mikähän nyt neuvoksi? Et varmaan anna sitten omaa sp-osoitettasi ensin.. juu, taidan olla hankala mut kun olen nyt näin itsepäinen otus ;). Anteeksi. Jotenkin vain kuulosti tuo kirjoituksesi vähän "omaltani"..
Toivon sinulle kyllä silti kaikkea hyvää, kuitenkin. Vaikken sua tunnekaan. Tuli vaan mieleeni, että raskas se voi niin olla elomme tää. Harmi vaan kun juuri ne hyvätkin ihmiset aika usein joutuvat näkemään niitä nurjia puolia niin paljon :(. Oletko samaa mieltä??
NO voi voi kun olet niin arka meillä olis voinut
olla jotain jaettavaa
NO minä otan aloitteen sitten [email protected]
Laitoin sp osoitteeni tänne joten voit sitten
kirjoittaa mulle niin vaihdetaan ajatuksia vähän
tarkemmin : tuomo41luukku.com odotan postia ....
Meikä voi sanoa,että on tullut poltettua loppuun itsensä pariinkin otteeseen.Se uusi aloittaminen ei todellakaan ole helppoa.Ensimmäinen tapaus meikälle oli semmoinen aika tavanomainen juttu.Koulu meni poskelleen,isän kanssa ei tultu toimeen,punttitreeni meni poskelleen.Sitten vielä suhdekin kariutui yhden tyttölapsen kanssa.Siinä ne ainekset oli.Sitten hommasin yhdden kontaktini kautta 9mm:n pistoolin.Piippu oli korvan takana ja vedin liipaisimesta.Ammus oli tyhjä.Sitten tämä aseen toimittaja tuli ja totesi,ettei se niin helppoa ole ja aina kannattaa harkita,ettei tule tehtyä mitään hätiköityä.Nyttemmin olen oppinut elämään hiukan toisella tavalla.Minulla on perhe,jota rakastan.Puolison kanssa on ollut jonkin aikaa erimielisyyttä,mutta käyn psykoterapiassa ja olen tavallaan avohoidossa,eli lääkitys on päällä.Suhteellisen vahva sellainen,mutta jokainen päivä,joka tulee eteen,on uusi haaste ja olen päättänyt ottaa siitä haasteesta selkävoiton.Nyt 45:n iässä olen saanut huomata,että minulla on sittenkin vielä paljon tekemättä.Mikäli olet valinnut sen siunaus vaihtoehdon,niin voin sanoa,että se on ihan hyvä juttu.Olen itse käynyt jonkin aikaa sitten alfa-kurssin.Nyt on edessä sille tavallaan jatkoa.Kristillinen elämä on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi.Suosittelen lämpimästi.
Raamatussa sanotaan:"Monet ovat kutsutut,harvat ovat valitut".Kaikki meidät on kutsuttu.Valittuja ovat ne,jotka tunnustaavat uskonsa.Se ei ole lainkaan pelottava asia...
Kannattaisi hankkia uusia ystäviä. Uudet ystävät tuoivat aina uusia ajatuksia jne jne...
Alussa on tietysti heiman hankalaa, kun ei oikein tiedä kuka on ystävä ja kuka tahtoo vain julkisuutta...
Vuoden sisään ihminen voi muuttua ihan täysin.