Ihmisen elo
Väre veden pinnalla
Piirrä viiva sormella
Kiven loiskaus ja kasvavat renkaat
Heitetyn leipäkiven kevyt kosketus
Hiekkaan kirjoitettu
pysyy seuraavaan aaltoon
Ei ole se mitä taskuihisi jää
Vaan se mitä annoit pois
<3
Väre veden pinnalla
Piirrä viiva sormella
Kiven loiskaus ja kasvavat renkaat
Heitetyn leipäkiven kevyt kosketus
Hiekkaan kirjoitettu
pysyy seuraavaan aaltoon
Ei ole se mitä taskuihisi jää
Vaan se mitä annoit pois
<3
Vastaukset 10
Vanhimmat
Arvaa mikä yksi sana tulee mileen runostasi?
Perhosvaikutus.
Kiitos :) voi se sitäkin kuvastaa. Ajattelin hiukan synkästi sitä, kuinka vähän jätämme itsestämme tänne olemassaolomme aikana.
Kyllä me jätämme paljonkin... emme niinkään konkreettista emmekä kaikelle maailmalle näkyvää, vaan jotkut asiat, hyvät teot, kauniit sanat, kyllä ne säilyvät niiden ihmisten ajatuksissa ja sydämissä, joille olemme tärkeitä. Ne saattavat joskus kantaa pitkälle... Jos vaikka mietin omia vanhempiani, miten paljon he ovat jättäneet itseeni kaikenlaista. Kun aika heistä jättää, he elävät edelleen minussa.
Heittää kivi
onnenrinkulat
kasvavat
piirtää hiekkaan
aaltojen pyyhkimään
silti jää vaahdot
ja se kivi
joka on koskettanut
palaa puhtaana
sileänä
rannalle rapujen
ja lintujen kantamana
ne ahkeroivat
jotta sydämen kivi
löytäisi puhtauden
ja sileyden rakastaa
ikävästä ei selviä
vaahdoilla
Ei elämästä selviä hengissä...
Oho mistä sä sen tiedät, henkilökohtaista kokemusta?
Tosiasioista puhutaan, halusin myös sanoa ajatukseni siitä, kuinka käyttää olemassaolonsa aikaa.
Kaunis ajatus elämästä ja sen tarkoituksesta <3 Älkääkä tyytykö olemaan kurjia kiusaajia.
Kannamme meissä
sukumme muistot
Ja he ovat meissä
Silmissä kasvoissa
äänessä meidän käsissämme
He ovat kipuna
suruna ilona
Ja saimme pitää
heidät sen ajan
Se meille jää
<3
Kiitos että jaat :)