Voitteko kuvittella, että tuttava perheessä vuosi sitten eroon päätynyt pariskunta ja kolme lasta. Nyt isä oli löytänyt "elämänsä naisen".
Isä oli ehdottanut että lasten pitäisi tutustua siihen naiseen?? Hui. Ajatella että isä kehtaisi tuoda sen naisen lasten silmien eteen? Miltähän lapsista tuntuu nähdä, että isällä on äidin tilalla joku nainen? Varmaan järkytys on kovanlainen!
Tämä äiti oli mun kaveri ja on myös kauhuissaan. Ehdotinkin että ei missään tapauksessa lapset saa nähdä isällä muuta naista kuin heidän äitinsä. On järkyttävää jos isä yrittää pelastaa oman mielenterveytensä sillä että pokaa uusia naisia ja näyttää lapsille että näin elämä menee eteenpäin. Johan ne lapset kärsivät ja sekoavat alta aika yksikön.
Jos yhtään isä lapsiaan rakastaa, jättää ne omat naisseikkailunsa omaan arvoonsa ja keskittyy omiin lapsiinsa eikä ehdotakkan koko nais-sekoilujaan lapsilleen! Kukaan fiksu mies/isä ei omille lapsille tuota sellaista tuskaa henkisesti, että toisi jonkun katunaisen lasten silmien eteen!
Isän suurin rakkaus oli heidän äitinsä ja kukaan ei voi viedä äidin paikkaa. Olin aivan järkyttynyt.
Isä oli ehdottanut että lasten pitäisi tutustua siihen naiseen?? Hui. Ajatella että isä kehtaisi tuoda sen naisen lasten silmien eteen? Miltähän lapsista tuntuu nähdä, että isällä on äidin tilalla joku nainen? Varmaan järkytys on kovanlainen!
Tämä äiti oli mun kaveri ja on myös kauhuissaan. Ehdotinkin että ei missään tapauksessa lapset saa nähdä isällä muuta naista kuin heidän äitinsä. On järkyttävää jos isä yrittää pelastaa oman mielenterveytensä sillä että pokaa uusia naisia ja näyttää lapsille että näin elämä menee eteenpäin. Johan ne lapset kärsivät ja sekoavat alta aika yksikön.
Jos yhtään isä lapsiaan rakastaa, jättää ne omat naisseikkailunsa omaan arvoonsa ja keskittyy omiin lapsiinsa eikä ehdotakkan koko nais-sekoilujaan lapsilleen! Kukaan fiksu mies/isä ei omille lapsille tuota sellaista tuskaa henkisesti, että toisi jonkun katunaisen lasten silmien eteen!
Isän suurin rakkaus oli heidän äitinsä ja kukaan ei voi viedä äidin paikkaa. Olin aivan järkyttynyt.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minä järkytyin sinun sanoistasi.Mikä sinä olet tuomitsemaan ketään?Jos he ovat eronneet jo vuosi sitten kai isällä on oikeus uuteen rakkaaseen?Et kerro eron syitä.Onko isä alkoholisoitunut ja nainen todella kadulta?Silloin ymmärrän huolen aiheesi mutta muuten en ymmärrä miksei ihminen voisi saada elää haluamallaan tavalla tullakseen onnelliseksi?Suomalainen nainen on niin kateellinen toiselle että oksettaa.Oikea asenne elämään ja me tulemme kaikki onnellisiksi.
Kukahan tässä kaipaa sitä tervettä järkeä? Lienee normaalia että eron jälkeen tulee ennenpitkää uusia suhteita niin isälle kuin äidillekin, ihminen kun on luotu parisuhteessa elämään. Pitäisiköhän sinun vääntää kellosi aikaan ja tarkistaa mitä vuosikymmentä eletään?
Itse olen eronnut 1. lapseni äidistä, kun poika oli vuoden vanha ja tavannut lasta siitä asti säännöllisesti. Nykyisin olen uusissa naimisissa ja vanhoimmalla pojalla on 2 pikkuveljeä. Niinikään ex-vaimoni on uusissa naimisissa ja heillä on itsellään yksi yhteinen lapsi.
Kaikki on sujunut alusta asti loistavasti, vanhin poika tulee hienosti toimeen uuden vaimoni kanssa ja pitää paljon myös "isäpuolestaan". Kukaan ei ole järkyttynyt, ketään ei ole loukattu eikä kukaan lapsista ole seonnut, niinkuin epäilit. Kyse on vain siitä, että asiat hoidetaan järkevästi ja lapset huomioiden.
Kiinnostais tietää paljonko sulla on ikää ja millaisessa pullossa olet elänyt, kun normaalit asiat tuntuvat noin kammottavilta? Itse en muuten ole naimisissa katunaisen kanssa, miksi väität tämän isän uutta kumppania sellaiseksi? Entä lasten äiti, eikö hänellä ole ollut minkäänlaista ihmissuhdetta liiton päätyttyä, vai onko kaikki aika kulunut entisen ukon vahtimiseen ja marttyyrin roolin vetämiseen?
Varmaan tulee ja tulee useita! Joka viikonloppu tulee uusia naisia joillekin miehille.
Mutta mitä ihmettä lapsia pitää sekoittaa aikusten soppaan! Siitä tässä oli kyse.
Lapsille ainoat tärkeet aikuiset ovat isä ja äiti. Eivät he tarvi niitä isin uusia naisia elämäänsä millään tavalla.
Itse elän saman miehen ja yhteisten lapsiemme kanssa, enkä herranen aika voisi kuvitella lasteni elämässä meiltä kummaltakaan uutta kumppania, ei siihen en kykenisi.
Miten joku voi jättää lastensa äidin ja lapsensa jonkun muun tähden? Mikä niissä uusissa naisissa viehättää lasten äitiä enemmän?
Jos meille ero kävisi, olisin aivan samalla tavalla järkyttynyt kuin ystäväni. En voisi kuvitellakaan, että lapseni kohtaisivat isin uuden naisen! Siihen en antaisi lupaa ikinä. Minä haluan olla lapsilleni se ainut ja tärkein ihminen, eikä meidän reviirille kukaan pääsisi.
Jos niin hirveän huonosti kävisi, että pääsisi, olisin valmis heti luopumaan äidin roolista ja perääntymään taakse, ja jättämään kaiken, enkä olisi enää se äiti ja ihminen jota lapseni kaipaavat ja ikävöivät. Poistuisin täydellisesti heidän elämästään! Minua ei olisi heille enää olemassa.
Toivottavsti niin ei koskaan käy, että menettäisin lapseni jonkun hihhuli naisen takia.
Sanoinkin lapsille, kun ystävämme oli aivan järkyttynyt, että jos meille noin kävisi, niin mitään mitä olen teille ostanut tai antanut, mitään ette mukaanne saisi. Niin pahoillaan äiti olisi, että kaikki mitä olen ostanut, kuuluvat minulle!
...ei ole tarkoitus korvata, lapselle isä ja äiti ovat tärkeimmät, eikä se poissulje sitä mahdollisuutta että heidän elämässään on muitakin läheisiä aikuisia. Eikö eronneilla vanhemmilla ole oikeutta normaaliin elämään, kun poika tulee luokseni niin työnnänkö pikkuveljet ja heidän äitinsä komeroon piiloon ja avaan o´ven vasta sunnuntaina?
En muuten jättänyt ex-vaimoani uuden suhteen takia, vaan siksi että emme yksinkertaisesti enää mahtuneet saman katon alle ja ristiriitoja oli niin paljon että ero oli ainut vaihtoehto. Uusi suhde ja lapset tulivat vasta myöhemmin.
Jos itsetunto on tuolla tasolla että koet jonkun "tulevan reviirillesi" suosittelen jonkunlaista terapiaa sen kohottamiseksi. Miksi kutsut näitä uusia naisia katunaisiksi ja hihhuleiksi, olisi kiva tietää?
Onneksi lasteni äidit ovat järkeviä ja hyvän itsetunnon omaavia naisia, eivätkä kaltaisiasi hysteerisiä vouhottajia. Kannattaisi vähän miettiä mitä lapsilleen puhuu, ostamasi tavarat ovat lasten tavaroita lapsellista touhua omia niitä itselleen, oli tilanne millainen hyvänsä.
Toivotan sinulle pikaista avioeroa ja helvetin hyvää loppuelämää, toivottavasti saat jäädä pian leikkimään marttyyria rakastamiesi tavaroiden kanssa. Tässä maassa kuka hyvänsä saa hankkia lapsia, ikävä kyllä.
...niin pimee juttu että tämän täytyy olla provo. Ja sellaisenakin aika kömpelö.
Ei kukaan maailmassa ole korvaamaton. Äiti on äiti, mutta rakkaudet tulevat ja menevät. Etenkin uusia naisia on liikkeellä joukoittain. Pidä vain varasi !
Aika outoa tekstiä.
Et taida itse olla tervejärkinen.
Terve järki on tarpeen jos on kysymys eroperheestä. Itse olen eroperheen lapsi. Ei minulla ole mitään traumoja, vaikka sekä isälläni että äidilläni on uudet puolisot. Isän uusi puoliso "astui" kuvioihin muistaakseni noin vuoden kuluttua erosta. Ei ollut mikään shokki, vaan mukava aikuinen ihminen, joka hyväksyi luojan kiitos meidät lapset ennakkoluuloitta.
Oma äitini ei onneksi järjestänyt mitään kohtausta, kuten ystäväsi on tehnyt. Äitini ymmärsi, ettei isän uusi puoliso mitenkään voinut uhata häntä äitinämme. Onneksi hän on tervejärkinen!
Minulla ja lapsillani on päinvastoin monta meistä todella välittävää läheistä ihmistä.
On lapsellista nimittää uusia puolisoita katunaisiksi tai hihhuleiksi.
Onko sinulla jotain vaikeuksia elämässäsi?
Toivottavasti tuo kirjoitus on puppua.
Sinun kannattaa nyt itse etsiä sitä tervettä järkeä ja viettää hetkinen sen terveen järjen kanssa ihan hiljaa. Tuollainen kirjoittelu saa sinut näyttämään täällä... tyhmältä.
Vai herättelet sinä Järkyttynyt lapsissa jo valmiiksi syyllisyyden tunteen ja menettämisen pelon. Panet ehdolle äidinrakkauden???????
Herää pahvi.
Meinaatko ihan tosissaan, että eron jälkeen ihmisillä ei ole oikeutta uuteen rakkauteen ikinä?
Että eronneilla ihmisillä ei ole oikeutta elää täysipainoista ja tyydyttävää elämää, jos on saanut lapsia?
Että kaikkien eronneiden ihmisten täytyy olla tuomittuja yksinäisyyteen, jos avioliitosta lastensa toisen vanhemman kanssa ei kertakaikkiaan tule mitään?
Tiesitkö, että joskus ero on ainoa vaihtoehto säilyttää lapsilla molemmat vanhemmat?
Oletko noin heikolla itsetunnolla varustettu? Lapset eivät tarvitse muita, kuin isän ja äidin? Eivät varmaan tarvitse sitten setä, tätejä, eikä serkkujakaan, saati isovanhempia.
entä päivähoito?? Monet lapset kiintyvät syvästi hoitotätiinsä, kuten myös opettajiin? Pidätkö heidät kotona?
Tänä maailman aikana, lapsella ei ole koskaan liikaa hänestä välittäviä aikuisia. Jos lapsen vanhemmat ovat hyviä vanhempia erosta huolimaata, heidän paikkaansa ei kukaan voi viedä.
Sinä teet eroista miesten synnin. Eroja hakevat naisetkin, ja hekin perustavat perheitä eron jälkeen. On niitäkin, jotka vehtaavat erityypin kanssa joka viikonvaihde, niin miehissä, kuin naisissakin, ja kaikki näistä vehtaajista eivät ole edes sinkkuja vaan avioliitossa.
Siinä olen samalla linjalla, että jos ei suhteessa ole tosissaan, siihen ei lapsia tarvitse mukanaan vetää.
Mutta muutoin hyvä Järkyttynyt. Olen syvästi järkkyttynyt tyrannimaisesta asenteestasi. Että kehtaat uhkailla lapsiasi. Häpeäisit.
Onko tämä taas provo?
Toivon että saat apau tohon sun mielenterveys ongelmaan. Onko sulla jääny jotku lääkkeet ottamatta? huh huh
Aika hyvä provosointiyritys, mutta kuitenkin mauton. Mitä oikeastaan "saat" tällaisen kirjoittamisesta??
Jaaha, on taas terve järki hakusessa.
Tämä kirjoittaja lienee joko hauskaa pitävä teini tai sitten iältään teiniksi jäänyt ei-välttämättä-enää-niin-hauskaa-pitävä järkeänsä etsivä. Toivottavasti saa jouluksi järkensä takaisin. En usko hänellä olevan perhettä, joten ei tarvitse olla huolissaan hänen perhe- elämästään.
Eli tämä kirjoitus on: ei-mikään-kovin-fiksu-provo. Älkää ihmiset piitatko hänestä. Tämä kyseinen kirjoittaja on aiemminkin vastaavanlaisilla kirjoituksillaan yrittänyt syyllistää uusperheitä. Syytä ei voi kuin arvailla. Onko se kateus? Onko se katkeruus? Vai onko se vain yleensä jotakin hivenen sairasta huomionhakua? Sen voi jokainen päätellä kyseisen henkilön kirjoituksista. Itseäni se ei kiinnosta.
Rauhaisaa joulunaikaa kaikille uusperheille!
Pieleen meni veikkaus, joten ei kannata arvailla toisten elämän tilannetta ellei siitä tiedä.
Mulla on ihana mies, viisi lasta, saman miehen kanssa, joista osa jo aikuisia. Minulla on kaikki hyvin, joten sen takia olen niin järkyttynyt, että on ihmisiä joille mikään ei riitä! Eletään kuin siat pellossa, ja odotetaan parempaa elämää, jotka on siinä ja nyt! Vaihdat sinä puolison vaikka joka vuosi, se ei koskaan ole tarpeeksi, etteikö jostain luulla taas löytyvän kohta vielä parempi. Sitä saat etsiä vaikka elämäsi loppuun, mutta et löydä.
Meinaat siis, että jos ihmisillä on samat ajatukset, hän on sama ihminen? Niin, eli jos olen erimieltä jonkun kanssa, olen hän??? Sorry, mutta näin täällä arvellaan lähes päivittäin, varsinkin, jos itsellä ei ole mitään sanottavaa, pitää mitätöidä toisten puheet ja ajatukset.
Sinun ei tarvitse kiinnostaa mikään eikä kukaan, enkä siihen voi vaikuttaa, mutta miksi lynttäät toisten ajatukset ja samaistat ne?
Mielipiteeni oli tuttavaperheestäni, jonka tapaa en hyväksy, eihän se ole mun asia hyväksynkö vai en, mutta kirjoitin niinkuin minusta tuntuu, ja miten asian koen.
Enkä ikinä hyväksy sitä omalle kohdalle, että vieras ihminen astuu toisen vanhemman tilalle. Siitä ei koskaan hyvää seuraa, ei lapselle, eikä sille naikkoselle! Riippuu tietenkin kuka tällekin isälle on tärkeimmät, lapsi vai se naikkonen. Kumman iskä sitten valitsee, on hänen oma asiansa, kmutta molempia ei voi saada.
Se nyt vaan on niin, että itse sitä en hyäksyisi missään tilanteessa. Lapseni ovat minulle niin tärkeitä, että en voisi ikinä antaa kenenkään tulla sotkemaan heidän elämäänsä.
Yläkerran sekava perhe on oiva esimerkki siitä miten asiat menee ristiin ja jatkuvasti, kun on niitä minun, sinun ja yhteisiä lapsia. Odotellaan vaan koska meteli loppuu, että joku pakkaa tavaransa ja häipyy. Kun ei toimi niin ei toimi.
Olet hirveä ämmä!
Toivottavasti miehesi löytää uuden "naikkosen" ja vie lapset mennessään.
Hyppää järveen!
Tiedetään, tiedetään nämä katkerat äidit, jotka ovat yhteiskunnan tukipilareita - miltei pyhimyksiä. On se vaan kumma, kun toiset lapsetkin sitten kyllästyvät siihen äitinsä katkeruuteen eron jälkeen niin pahasti, että haluavat isän luokse elämään. Eivätkä ole hyvin harvassa nämäkään tapaukset.
Se on vaan se ikävä puoli siinä, kun yhden muovikassin kanssa tulevat, kun äiti ei anna omia tavaroitaan mukaan. Aloitetaan uusi elämä siellä isän perheessä - täysin erilainen elämänmuutos - ja äitikin hylkää, kun omia rakkaita tavaroita ei anna - ja on vielä vihainen, kun lapsi valitseekin isän. Näin se lapsi itse ajattelee, ei se ymmärrä, että äiti haluaa vain isälle kiusaa tehdä.
Siinä on sitten sitä selvittämistä isin uudella vaimolla sille lapselle, että kyllä se äiti sinua rakastaa - se on vain niin vihainen sinun isällesi. Ja omassa mielessä kukkii, että helvetin akka, minkälainen äiti - mutta ne ajatukset on vain sisällä pidettävä - koska se lapsihan siinä on se tärkein - vaikka toisen onkin. Niin tekee järkevä aikuinen.
Tuo sinun ihmeellinen äitimyyttisi on myrkkyä tällaiselle lapselle, ei se ymmärrä aikuisten välejä, kaiken se ottaa itseensä - ja itseensä syyttelee. Hävetkää hitto soikoon, jos lasta aseenanne käytätte. Lasta sitä pitäisi ajatella, eikä niitä kieroutuneita omia tunteitaan.
Avioliitto on kahden kauppa - ja valitettavaa ettei se aina onnistu. Mutta turha onnettomassa suhteessa on elää, jos puolisot eivät tulekaan toimeen keskenään. Monesti se voi ollakin lapsen etu, että ne riitelevät vanhemmat eroavat. On ikävää kasvaa kodissa, missä ei ole tasapainoa. Niillä eväillä on vaikeaa maailmalle lähteä, ja omaa parisuhdetta sitten aikoinaan perustaa.
Ja hyvää Joulua teidänkin perheeseen! Me sentään kykenemme jatkamaan elämäämme kaikesta huolimatta ja nautimme ympäröivästä onnestamme antaen rakkaillemme takaisin onnea ja rakkautta.
Voiko joku olla oikeasti noin katkera ja tyhmä... Nyt sinä järkyttynyt mene hoitoon äkkiä! Lapset sinulla eniten kärsii sinusta, jos olet noin vihainen ja katkera jopa ystäväsi miehelle, mitä sitten olet omallesi...ehkä tulevaisuudessa, ihmisillä on oikeus rakkauteen, uusiin ihmissuhteisiin, jos entinen ei toimi ja tässä tapauksessa ymmärrän hyvin ettei toiminut, vaikka olisi lapsia...ei kenenkään tarvitse kestää lasten takia elämistä onnettomassa parisuhteessa...se uusi nainen voi olla lapsille vaikka kuinka hyvä ihminen tulevaisuudessa heidän elämässään, mutta silti sinä olet aina lasten äiti...TAJUA tyhmä!
Olihan lasten äitikin isän "naissekoilu". Katunainen, hih hih hih.
Johan on uskomatonta.
Itse olen raskaana ja sinkku. Suhde lapsen isään oli katkennut juuri ennen, kun sain tietää raskaudestani. Päätimme kuitenkin pitää lapsen.
En voi pakottaa ex-kumppaniani rakastamaan minua. Tämä rakastaa toista naista, joka on tälle läheisempi, kuin mitä minä olen. Hyväksyn sen.
Lapsen isä myös hyväksyy tämän raskauden ja lapsen. Samoin tämän nykyinen kumppani.En häiriköi heidän elämäänsä, mutta ilmoitan toki tuolle isälle kuulumiseni ja kysyn tämän mielipiteitä niihin lapseen liittyviin asioihin, jotka jo nyt ovat mielessäni.
Kun lapsi sybntyy, lapsen isä tulee olemaan lapsen elämässä mukana ja tulee tapaamaan lasta. Minä en sitä ole hetkeäkään aikonut kieltää. En myöskään tule kieltämään miehen nykyistä kumppania tapaamasta lasta.
Itseasiassa toivon, että voisin tulevaan kevään aikana tavata tuon naisen. Olisi hyvä jutella tämän kanssa kasvokkain tämän suhtautumisesta asiaan, sillä toistaiseksi meidän terveisemme toisilleme ovat kulkeneet miehen kautta. En tiedä tämän omista ajatuksista ja tuntemuksista, mutta toivon, että voisin kuulla niistä.
En aio myöäsään lapsen synnyttyä vannoa mitään ikuisen yksieläjän valaa. Toivon, että tapaan jonain päivänä miehen, joka tahtoo jakaa elämänsä minun ja lapseni kanssa ja jonka hyväksyy myös lapseni isän ja tämän kumppanin kuulumisen lapseni elämään.
Toivon muuten, että sinun tavallasi ajattelevat ihmiset pysyvät kaukana minun, lapseni a lapseni isän elämästä...
Teillä on nyt vähän eri lähtökohdat! Alkukirjoituksessa oli maininta että siinä oli perhe-elämä ja lapset, sulla tämä vahinko, ettekä olleet eläneet perheenä. Se nyt on vähän eri asia.
Ja jos olet seurustellut kk:n tai kaksi ja tullut raskaaksi, niin et tietenkään voi vaatia miestä sinua rakastamaan, sehän on selvä. Mutta alkukirjoituksessa oli perhe kyseessä.
Ja usein sanat ovan sanoja, mutta käytäntö on toinen. Aina pystyy lupaamaan paljon, mutta lunastukset ovat asia erikseen. Pätee muuten kaikkiin asioihin, ei vain näihin.
Olis kiva sitten tietää vuosien päästä, miten sulla menee, vieläkö ovat ajatuksesi samoja.
Kiva ois tietää, miten riitelet lapsesi asioista täällä,niinkuin täällä tehdään.
Et arvaakkaan, miten tunteet muuttuvat lapsen myötä! Kuinka helposti luovutat lapsesi vieraalle? Sitä on kuule äärettömän mustasukkainen omista lapsistaan.
Kumpi teistä tekee oikein, en osaa sanoa, ehkä ei kumpikaan tai sitten molemmat.
oletko sairas!!? suosittelen hoitoa!!!!
Ei voi kun ihmetellä tälläisiä kirjoituksia. Voin vain kuvitella mitkä traumat lapsille tulee, kun äidin tuttukin on näin häiriintynyt. Ei se isä niitä traumoja aiheuta... vaan sinä ja ehkäpä lasten äiti, edellyttäen, että hän on ajatusmaailmaltaan samanlainen kuin sinä.
Älä tuhoa lasten tulevaisuutta kirjoittaja!!!!!