Tekemättömäksi tekemisen prosessi

Kiitos, hyvin sanottu. Luin aiempia keskusteluja, joissa olit mukana, Sarcisson ja sain niistäkin paljon selkeyttä ajatuksiini. Kiitos, että olet.

Anteeksianto ja hyväksyntä eivät ole sama asia. Sinä voit hyväksyä toisen ihmisenä teki hän mitä tahansa, mutta se ei tarkoita, että sinun pitäisi hyväksyä kaikki mitä hän tekee. Kaikilla teoilla on seurauksensa. Kun me teemme valinnan, me aina aiheutamme tietyn seurauksen. Me emme voi paeta seurauksia, tavalla tai toisella me joudumme kohtaamaan ne.

"Jos puhumme tai toimimme pahantahtoisesti tai itsekkäästi, siitä seuraa kärsimystä. Jos me puhumme tai toimimme hyväntahtoisesti ja kaikkien puolesta, onnellisuus on mahdollista." Dhammapada

Kiltteys, olla tekemättä mitään, on egon keino paeta epämukavaa tai inhottavaa tilannetta. Se on kuin sepittäisi huonon ratkaisun olevan aina pohjimmiltaan hyvä. Se on todellisuuden kieltämistä. Huonot teot todella aiheuttavat kärsimystä toisille.

Me voimme ymmärtää ja anteeksiantaa toiselle ja itsellemme, kun ymmärrämme tekijän motiivin. Se on rakkautta. Mutta se, että hyväksymme kärsimyksen aiheuttamisen ja kiellämme todellisuuden, ei ole rakkautta.

Jos joku aiheuttaa lapselle pahaa, ei ole kyse siitä mitä minä tunnen -vaan siitä mitä lapsi tuntee. En puutu siihen lopettaakseni oman pahanoloni vaan sen lapsen kärsimyksen. Oma pahaoloni on sivuseikka tapahtumassa. Mutta jos hyväksyn tilanteen puuttumatta siihen, lisään vain kärsimystä tässä maailmassa. Annan kärsimyksen jatkua. Minun hyväksyntäni ei nouse silloin rakkaudesta, se nousee tarpeesta suojella vain itseäni. Siis egosta.

Ja todellisuudessa on myös tilanteita, joissa minä olen se lapsi. Jos kiltteyttäni annan tilanteen jatkua, tilanne on sama kuin hyväksyisin, että se teko tehdään myös jollekin toiselle. Kysymys on kärsimyksestä. Minä voin lopettaa valinnallani tässä ja nyt, että se kärsimys ei leviä minusta eteenpäin.

Viisautta on erottaa itsessämme millä perusteella teemme jaon hyvän ja pahan teon välille. Päätämmekö sen oman egomme perusteella vai sen perusteella, että näemme selvästi teon todella aiheuttavan kärsimystä toisille? Haluanko lopettaa toiminnan siksi, että minä haluan jotain muuta vai sen takia, että se todella aiheuttaa kärsimystä ja mitä minä tunnen on lopulta ihan yhdentekevää.

IOK:n mukaan veljet ja siskot tekevät tällä tasolla sinulle vertauskuvallisessa mielessä sen, mitä alitajuinen mielesi uskoo sinun tehneen Jumalalle.

Jos siis joku kavaltaa toiselta rahaa, mieti, mikä alitajuisen mielen uskomus tässä tilanteessa on. Esim. että uskot tehneesi väärin Luojaasi kohtaan ja sitten olet projisoinut tuon uskomuksen ja syyllisyyden tällä tasolla tuohon toiseen ihmiseen.

Sarcissonin muistutus siitä, että anteeksianto on eri asia kuin hyväksyntä on aiheellinen. Anna itsellesi anteeksi se koko uneksimasi sotku, mutta älä tällä tasolla hyväksy tuollaista käytöstä itseäsi kohtaan.