Adoptoimme viime syksynä viisivuotiaan kääpiöluppa naaraan. Se oli elellyt yksin jo jonkun aikaa (ilman kanikaveria). Se oppi nopeasti tavoille meilläkin. Ei purrut ikinä ja tuli iloisesti röhkien tervehtimään. Hirmu rohkea ja hellyttävä tapaus. Käsittelystä se ei kyllä tykännyt, eikä tykkää vieläkään.
Muutama viikko sitten päätimme vihdoin, että on aika hommata sille kaveri. Alkoi tuntua väärältä, että se joutui yksin elelemään. Kävimme hakemassa 2 kuukautisen belgian jätti nartun. Kun toimme poikasen kotia, Pampula heti ensimmäisenä tekonansa raiskasi poikasen naaman ja paini sen kanssa. Olemme hyvin vahvasti untuvikkoja vielä pieneläinten hoidossa, joten meillä ei käynyt mielessäkään ettei niitä saisi toisiinsa totutettua. Erotimme tytöt ja olemme päästäneet niitä häkistä ulkoilemaan vuorotellen, mutta Pampula rupesi hankalaksi. Se rupesi merkkailemaan pitkin meidän pupuhuonetta. Nyt emme mielellään päästä sitä häkistä, koska se ruikkii joka puolelle ja menee sitten ahistelemaan häkissä olevaa poikasta kaltereiden läpi.
Pahinta on, että nyt poikanen on rohkaistunut ja tekee tismalleen samaa. Merkkailee siis pitkin huonetta, jopa minun päälleni.
En tiedä kuinka pitkään meillä riittää kärsivällisyyttä näiden neitojen kanssa. Auttaako jos leikkauttaisi vain toisen vai jatkaako sitten leikkaamaton samaa käytöstä? Emme tiedä mitä tehdä. Emme haluaisi käyttää koko elämää huolehtien siitä, että miten uskallamme päästää pupuja enää ulkoilemaan. En haluaisi kuitenkaan pupuista luopuakaan. Meillä ei tällä hetkellä ole muutenkaan kovin hyvä rahatilanne niin pupun leikkauttaminen (kallista!!) saati sitten molempien ei välttämättä onnistu. Miksi kukaan ei kania ostaessamme varoittanut, että leikkauttaminen on puoli pakko? Emme ottaneet huomioon sitä, kun kania hankimme.
Toivon että joku vaivautuisi vastaamaan asiallisesti. En tiedä mitä teemme noiden kanssa. Ovat ne niin ihania, mutta olen enemmän koiratyttö. Kaikki aika mikä menee noista hermoilemiseen on pois meidän koiraneidiltä ja se harmittaa minua suuresti. Ihanne tilanne olisi, että voisimme pitää pupuja koko ajan vapaana yhdessä, mutta nyt se kyllä näyttää aika toivottomalta.
Muutama viikko sitten päätimme vihdoin, että on aika hommata sille kaveri. Alkoi tuntua väärältä, että se joutui yksin elelemään. Kävimme hakemassa 2 kuukautisen belgian jätti nartun. Kun toimme poikasen kotia, Pampula heti ensimmäisenä tekonansa raiskasi poikasen naaman ja paini sen kanssa. Olemme hyvin vahvasti untuvikkoja vielä pieneläinten hoidossa, joten meillä ei käynyt mielessäkään ettei niitä saisi toisiinsa totutettua. Erotimme tytöt ja olemme päästäneet niitä häkistä ulkoilemaan vuorotellen, mutta Pampula rupesi hankalaksi. Se rupesi merkkailemaan pitkin meidän pupuhuonetta. Nyt emme mielellään päästä sitä häkistä, koska se ruikkii joka puolelle ja menee sitten ahistelemaan häkissä olevaa poikasta kaltereiden läpi.
Pahinta on, että nyt poikanen on rohkaistunut ja tekee tismalleen samaa. Merkkailee siis pitkin huonetta, jopa minun päälleni.
En tiedä kuinka pitkään meillä riittää kärsivällisyyttä näiden neitojen kanssa. Auttaako jos leikkauttaisi vain toisen vai jatkaako sitten leikkaamaton samaa käytöstä? Emme tiedä mitä tehdä. Emme haluaisi käyttää koko elämää huolehtien siitä, että miten uskallamme päästää pupuja enää ulkoilemaan. En haluaisi kuitenkaan pupuista luopuakaan. Meillä ei tällä hetkellä ole muutenkaan kovin hyvä rahatilanne niin pupun leikkauttaminen (kallista!!) saati sitten molempien ei välttämättä onnistu. Miksi kukaan ei kania ostaessamme varoittanut, että leikkauttaminen on puoli pakko? Emme ottaneet huomioon sitä, kun kania hankimme.
Toivon että joku vaivautuisi vastaamaan asiallisesti. En tiedä mitä teemme noiden kanssa. Ovat ne niin ihania, mutta olen enemmän koiratyttö. Kaikki aika mikä menee noista hermoilemiseen on pois meidän koiraneidiltä ja se harmittaa minua suuresti. Ihanne tilanne olisi, että voisimme pitää pupuja koko ajan vapaana yhdessä, mutta nyt se kyllä näyttää aika toivottomalta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itsellä oli sama ongelma merkailussa kun oli koiran kanssa mutta leikkasimme niin se loppui eikä ole sen jälkeen ollut ongelmaa. (tarkoitan että kani oli koiran kanssa ja kani leikattiin) Myös itsellä merkkasi päälle mutta sekin loppui ja eikä leikauksen jälkeen ole tarpeitaan tehnyt muuta kuin häkkissä olevaan "hiekka laatikkoon". Meillä on herkkä vatsa kanilla, mutta silti aina ehtii häkkiin kun on tarve.
Voit kokeilla jos kehtaat levitä sitruuna mehua (vahvaa sellaista) kohtiin jonne merkkaa meillä väheni huomattavasti.
Se leikkaamknen on paras ratkaisu. Kyllä siihen voi säästää
Etkai herran jumala laittanut samantien kania toisen kanssa kun tulitte hakemasta sitä!?! Mää en kestä enää! Se pienempi ei ole vielä kotiutunut ja ne kanit pitää alkaa pikku hiljaa totuttamaan eikä tunkea samantien yhteen ja toivoa parasta! Pahimmillaan isompi tappaa pienemmän!
Kyllä sinä nyt sait hysteriakohtauksen ihan turhaan, joten yritäpä rauhoittua. Ei todellakaan ole millään tapaa normaalia, että naaras ottaa ja tappaa luovutusikäisen poikasen tai itseasiassa minkään ikäistä toista kania. Ikinä en sellaista hullua raivotarta ole tavannut, vaikka kaneja on ollut reilusti yli toistakymmentä. Ja jos sellaisen omistaisin, niin miettisin erittäin tarkkaan, onko sellainen raivohullun elämä elämisen arvoista. Jotkut tuntuvat unohtavan, että kani on laumaeläin, vaikka usein melko territoriaalinen onkin. Ei ole normaalia, että laumaeläin tuosta noin vain on hengenvaarallinen toiselle.
Kuten edellinen sanoikin, turhaa saat kohtausta. Kyllä me katsoimme etteivät puput toisiaan loukkaa.
Kani ei ole narttu xddd
Ups! xD kuten sanoin, olen koiratyttö ja se puskee läpi. Suurimman osan ajasta puhuin kuitenkin ihan naaraasta.