on koko ajan ollut se, että haluan lohduttaa sitä ketä kaipaan hänen surussaan. Tuntemattomien kohdalla näin ei ole koskaan ollut. On ollut kolme tuttua joita olen ajatellut, mutta yksi heistä on ylitse muiden. Kuuntelin kun hän kertoi elämästään ja näin hänessä myös surua. Pikkuhiljaa ikävän tunne on vahvistunut. Olen nauttinut yksinolosta, mutta viime päivinä ikävä on kasvanut niin vahvaksi, että se päihittää yksinolon. Haluan olla lähellä häntä ja yhdessä saamme toisistamme tukea ja valoa elämään.
Minulle se ydinajatus
Elämännälkämme
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuin ydinohjus , kun vain ei kukaan laukeaisi.
Ei suru ole aina paha tai särkevä asia!
Suru on prosessi ja voisiko ajatella niin, että hän joka seisoo silloinkin rinnallasi, on siinä juuri oikeasta syystä?
Miksi itse lähdit hänen luota pois jos kerran välitit?
Kaunis
Tuntea tunteita toisia kohtaan. Pitää oppia tuntemaan mitä itse haluaa ja mitä todella kaipaa.
Hyviä ajatuksia sinulle. Sattuipa ajatus minunkin mieleen, ei mene ajatus koskaan pieleen. Sinua en tunne lain, sanon ajatuksesi kantaa vain..hänelle ketä ajattelet.