Kun seinät huusivat hiljaisuutta ja kaipasin ääniä yksin eläessäni niin ostin luottokortilla koiran pennun joka vie minut juttelemaan ihmisten kanssa ja lisäksi ostin kolme seinäkaappikelloa ja yhden varsinaisen seinäkaappikellon joka tosin on huoltamaton. Kun kellot soi, tiedän naapurin kuulevan ja se jostain syystä yhdessä jatkuvasti äännähtelevän kellon kanssa pitää huolen että kuulen edes jotain elävää ääntä enkä sure yksinäni niin paljon. Elämä tuntuu elämisen arvoiselta ja kun ilkeä kommentti kuuluu niin tiedän naapurin huomanneen minut ja kohta saan kuulla uusimmat juorut seinän läpi. Ainakin mielikuvituksissani. Mielikuvitus on hyvä keino nähdä päiväunia sillä silloin näkee ilmaisia elokuvia omasta päästä eikä tule hulluksi. Tv ja radio ei ole kaikki kaikessa. Ulkoilu monta tuntia kerrallaan on paras apu pahaan ja surulliseen mieleen ja yksinäisyyteen. Minä menen pyöräteille, metsäteitä ja joen vartta joissa joutsenet ja lokit huutavat ja pesivät. Katselen oravia, jäniksiä ja juttelen jokaiselle joka juttelee minulle koirista, säästä ja koiralenkeistä. Suosittelen yrittämään.
kellot auttoi ja koira
lenkillelähtö
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koiranpentu on kyllä hyvä tutustuttaja. Mulla oli joskus saksarinpentu ja ihmiset tuli aina ihastelemaan sitä. Tosin kun se kasvoi niin lopulta kukaan ei enää uskaltanukkaan lähestyä... :D
Eli kannattaa miettiä tarkkaan rotuvalintaa.
Minulla on pieni keskikokoinen paimenkoira ja sen kanssa on mukava lenkkeillä. Myös sateella ja lumituiskussa käymme pitkällä lenkillä. Metsässä koira ja minä olemme pyöräteillä kotonamme. Näkee ihmisiä ja koiria joka lenkillä.