voi kun ihastuminen on liian helppoa...
sitä näkee ihmisen, ekaksi ei ehkä kiinnitä kummempaa huomiota häneen, huomaa vain että on kiinnostavan näköinen.
seuraavaksi sitä huomaa kuinka kauniit silmät tai huulet hänellä on. sitten sitä rupeaakin seuraamaan hänen jokaista liikettä ja tuskailee, ettei uskalla edes katsoa häntä silmiin.
sitä vaan ajattelee, että ehkä huomenna...
sitten ei kuitenkaan saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja sitten on liian myöhäistä...
on paljon helpompaa olla tekemättä mitään ja elää kuvitelmissa...
kaikkea sitä itselleen aiheuttaa
sitä näkee ihmisen, ekaksi ei ehkä kiinnitä kummempaa huomiota häneen, huomaa vain että on kiinnostavan näköinen.
seuraavaksi sitä huomaa kuinka kauniit silmät tai huulet hänellä on. sitten sitä rupeaakin seuraamaan hänen jokaista liikettä ja tuskailee, ettei uskalla edes katsoa häntä silmiin.
sitä vaan ajattelee, että ehkä huomenna...
sitten ei kuitenkaan saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja sitten on liian myöhäistä...
on paljon helpompaa olla tekemättä mitään ja elää kuvitelmissa...
kaikkea sitä itselleen aiheuttaa
Vastaukset 9
Vanhimmat
mies vai nainen?
nainenhan minä...
"sitä vaan ajattelee, että ehkä huomenna...
sitten ei kuitenkaan saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja sitten on liian myöhäistä... "
Ehkä parempi noin. Kaikkien elämäni ihastusten suhteen olen tehnyt aloitteen eikä yhdestäkään ole tullut mitään. Nyt tuntuu siltä että eiköhän tämä viimeinen ollut lopullinen naula yksinolon arkkuun.
Yksinkertaisesti olen saanut kurkkuani myöten tarpeekseni. Tämän viimeisen ja sitä edeltävänkin välillä oli varsin pitkä aika ehkä nyt olen vihdoin lopullisesti valmis hyväksymään sen että tulen elämään elämäni yksin.
Minä jopa kadehdin teissä jo sitä että edes osaatte/pystytte ihastua.. nauttia edes hetken siitä ihanasta tunteesta.. itse en ole teinivuosien jälkeen kunnolla osannut ihastua/rakastua kehenkään. Jos yhden kerran olen tuntenut syvempää kiinnostusta suhde on ollut muuten mielestäni mahdoton. :( Olenko todella niin tunteeton sydämessäni, liian tavallaan vaativainen -miehessä esim. ärsyttää aina liika pinnallisuus ja "tavallisuus", helposti monet muutkin asiat (toisinpäin?), tällä "reseptillä" en ehkä tule koskaan onnelliseksi :(. *niisk*.
Ihmettelen oikein, miten luontevalta se tuntuu. Erittäin vapautava ajatus olla riippumaton tai tehdä itsensä ja muut riippumattomiksi.
Toivottavasti ymmärrätte ainutlaatuisuutenne...
Miten pääsit lukemaan ajatukseni ?
Noin siinä aina käy, epistä =(
Voi kun voisikin ihan luvalla ihastua ja rakastua... tai no ihastua kyllä voin, mutta että voisi jatkaa siltä tasolta toiselle, suudella ja halata... kun niin paljon tekee mieli. Mutta ei voi kun on suhteessa. Rakastan kyllä poikaystävääni, mutta niitä perhosia vatsassa ei tunnu muulloin kun silloin kun ihastukseni juttelee/hymyilee minulle... ja se ei ole poikaystäväni!
Onneksi meitä on sitten muitakin :) enkä ole yksin tunteitteni kanssa...joille en voi mitään.