Kävikö meille niin, että ihastuttiin, mutta sitten molemmat alkoivat juosta karkuun. Jäljellä on vain järjen vievä ikävä..
Sinulle nainen
Mieletönikävä
14268
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 142
Vanhimmat
juotko kaljaa ?
Minä juon :) Tumma Kozel on suosikkini.
Kiitos tarjouksesta, mutta en taida juoda..
Hmmm. Pistää miettimään...
ootkohan ****
Kävi. Jospa tästä eteenpäin juostaan toisiamme kohti?
Ei ole myöhäistä ainakaan minun puolestani. Juostaan kohti ja kolahdetaan sitten oikein kunnolla..
Kuulostaa hyvältä. En kestä enää tätä tilannetta... Miten joku voikin viedä näin totaalisesti ajatukseni<3
Vai vaaleahko myös läheltä....
Juu vaalea hän on:)
:) Tumma nainen läheltä saa juosta mun syliin. Mun sydän kaipaa. Mut hänen on tehtävä aloite minkä varmasti tietää itsekin.
Naisen pitää tehdä aloite? Ja miten oletat että hän tietää tämän sinun "vaatimuksen"?!
Aika viehättävästi asian ilmaisit, mutta niinhän siinä taisi käydä. Säikähdimmekö tilannetta, ja tunteiden määrää suhteessa tilanteeseen? vai miten lienee mennytkään. Karkuun taidettiin lähteä, ja eri suuntiin :)
Joo, jatkossa voitaisiin juosta yhdessä ja yhteiseen suuntaan..
Mutta, mitenkä se nyt onnistuisi, kuka ne hommat sitten tekee? Voisi minuuttimikot- ja maijat hermostua? Mikäli kuitenkin päätät, että karkaamme, muista "tankata" etukäteen:D
Pöydälle kattila, kananmunakennoja, munakello tai useampi ja keitto-ohje. Siinä kellottajalle puuhaa. Vedenkin voi laittaa valmiiksi.
Ei kun mä vaan haen lisävauhtia täältä kiertoradaltani...
Toinen juoksi eteen ja toinen laitto pakin päälle ja kaahasi takaisin lähtöruutuun...surullista
Punaiset valot, pakki ainut vaihtoehto.
Sivuun oisi voinut ajaa ja odottaa taskuparkissa, mutta ei näytetty sellaista suuntaa.
En usko että meille kävi niin. Vain minulle. Hän oli ystävällinen ja vähän pirullinenkin ja ymmärsin kyllä. Mä vaan yritän nukkua nyt.
sori se keljuilu,,,ihastunut olen edelleen, turhautunut olen vain omaan saamattomuuteeni..ja siihen etten uskalla vaan heittäytyä tunteen vietäväksi..kaduttaa kun tyrmäsin sun lähentymisyritykses talvella. Toivottavasti vielä tulis uus mahdollisuus...?
Kävi :) Mutta en aio unohtaa sinua, hitaasti hyvä tulee, toivottavasti...
Hitaasti kiiruhtaminen on joskus paras tapa edetä. Huomaa ainakin onko ihastuminen ohimenevää. Tässä tapauksessa ei kyllä unohdu.
Ei käynyt meillekään. Mä kävin päälle kuin höyryveturi mutta hän oli ihan eri raiteella alusta asti. Miksi edes vastasin tähän kun ei ollutkaan mitään meitä, kaikki vain mun pään sisällä. Nyt siellä olen vain mä mut pakko myöntää että välillä lainaan sinne häntäkin kun kaipaan Me-haaveita hetken pienen - olen hirveä varas;-)
kauniisti ajatteloeva varas :9 Joskus harmittaa kun ihmiset kirjoittavat tänne palstalle mitä kauniimpia ajatuksia mutteivät välttämättä kerro sitä tunteiden kohteelleen. ajatelkaa kun ihmiset puhuisivat toisilleen näitä ajatuksia, huoh <3
Aatteleppa oisko vähän outoo heti kirjotella tunteellisii kun tutustuu ihmiseen ja varsinkin varattuun sitähän vaikuttas ihan pelleltä ja löis toiselle ihan turhia vastavuoroisuus paineita
Niin ainakin omassa tilanteessani. Monenlaista sekaannustakin on ollut matkan varrella. Joista johtuen olen pyrkinyt välillä kauemmaksi. Onnistumatta. Hän ei siis ole tehnyt mitään väärää, tämä tarkennukseksi.
Järjen ja keskittymisen vievää ikävöintiä tosiaan. Oikeasti olen todella avoin tunneasioissa ja panttaaminen on minusta aivan kauheaa.
Paha sanoa, mutta vastaavaa ajatusteni huomiota onko lie saanut kukaan. Ainakaan pitkään aikaan. Ehkä ei koskaan.
Ehkä, molemmat on ainakin vähän ujoja ja varmaan aika tarkkoja kaikesta.
Ikävä on.
Ujo ainakin tässä tapauksessa. Liikaa tunteita varmaan..
soita häläri hänelle ,jospa hän soittaa takaisin ....
Sinulle kävi ensin ja sitten minulle. No nyt olet onnellinen.
Järjestyksestä en ole varma. Niin vain kävi. Siitä olen kuitenkin varma, että en ole onnellinen tästä tilanteesta.
etkö voi tehdä tilanteelle mitään jos et ole onnellinen.miksi et ota häneen yhteyttä puhelimitse ,aloita vaikka mitä kuuluu?jos et muuta keksi
Vai kävikö niin, että sinä juoksit liian moneen suuntaan kun et ymmärtänyt seikkaa että elämässä ei vaan voi saada kaikkea mitä haluaa.
Sydämeeni mahtuu vain yksi ämmä..
Kertoa jotain muuta tästä ihastuksesi kohteesta ja/tai itsestäsi? :)
Aika paljon tässä on jo kerrottukin, jos osaa lukea. Hän on minulle tämän tunteen alun sanoisinko valaissut jo joitakin vuosia sitten. Myöhemmin sitten hän on vetänyt maton alta omalla olemuksellaan. Siinä sitä sitten oltiin.. Tuossa aloitus viestissä..
Hienosti olet kirjoittanut. Toivoisin, että ihastukseni ajattelisi samoin. Vaikka en tunne häntä vielä tarpeeksi, se mitä tiedän, on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Hän on upea ulkoisesti ja sisäisesti. Jotain vuosia tässä on jo asiaa käännelty ja toista kaivattu. Minnepäin alkuperäinen viestittelee?
Tämä on tapahtunut Suomen kartan oikealla puoliskolla.
Olen tässä. Mitä haluat sanoa?
No, hän voi niin halutessaan omia nämä vastaukset tästä ketjusta. Siitä varmaan jo selviää jotain..
Olisiko syytä jutella? Meillä olisi ehkä jonkun ajan päästä taas mahdollisuus tavata, eikö?
Olisi varmaan hyvä jutella. Ja mahdollisuus siihen varmaan olisi vähän ajan päästä. Sellainen paikka kuitenkin, että siellä ei välttämättä toista tapaa kuin vahingossa, jos ei jotain sovi.
Olipa minulta aika sekavasti sanottu.. Tarkoitus oli kertoa, että se paikka, missä voisi lähiaikoina tavata on tuollainen. Mieluummin kohtaisin jossain ihan kahden kesken ilman häiriötekijöitä. Oikean henkilön kanssa mielellään jättäisin tämän palstan menneisyyteen ja siirryttäisiin muihin yhteydenpito menetelmiin.
Niin kävi. Me paettiin omaa itseämme.
Minä olen tainnut marssia epätahtia sinun perässäsi, mutta en kylläkään ole saanut kiinni. Voisitko pysähtyä että saan sinut kiinni :)
Minusta tuntuu, että saattaa olla toisinpäin.
No, ehkä marssin sitten jonkun toisen kuin sinun perässä :D tosin olen kyllä välillä ollut lamaantunut paikoilleni myös, tunnustan.
Niin, tarkoitin, että hän on se jonka pitäisi jarruttaa saadakseni hänet kiinni.
Kieltämättä jossain vaiheessa minulla kaasu hirtti kiinni. Ja karkasin kauas hänen edelleen. Jarrut puuttuivat, mutta pikku hiljaa tippui henkisiä kapuloita rattaisiin. Minulla on tuo kaasujalka raskas ja jarrulaitos puutteellinen. Koen silti että juoksen hänen perässään.
Joo näin kävi. Mutta periksi en anna. Tasottelen hieman tunteita ja sitten voidaan taas jatkaa matkaa samaan suuntaan. Jooko?
Minusta on tullut hyvä iloisuuden nättelijä. Kaikki päin p:tä. Voisin vaihtaa alaa tai ehkä pitäis vaihtaa omalta osalta kokonaan maisemaa, menis kaikki uusiksi ja jäis koko vanha roska. Uusi elämä tilauksessa.
Kukaan ei ole velvollinen selittämään, miksi et ollut kiinnostava.
lähteä vastaamaan, mutta kerronpa kuitenkin että olin ja olen ujo, pelästyin voimakkaita tunteitani varmana siitä ettei toinen ole kiinnostunut. Kuten ei ollutkaan. Ei edes ihmisenä. Se on ollut kova pala nieltäväksi. Toipuminen on tapahtunut pitkän kaavan mukaan pohjamutien kautta, mikä sekin on suhteeton reaktio "ei mihinkään".
Vähän samoja tuntemuksia on ollut itselläkin. Olen kieriskellyt ujouden, tunteiden ja epätietoisuuden vuoristoradassa. Varma vain omista tunteista. Ei meidän kesken ole vielä muuta ollut.
Totta ihastuin sinuun <3 ja tunsin välillämme lämpöä, hyviä hetkiä voitokkaita!
Peräännyin, koska tunteeni ovat niin voimakkaat, enkä halua tyrkyttää itseäni.
Minä olen samanlainen. Tunnen voimakkaasti, mutta en halua tyrkyttää itseäni, koska en halua loukata häntä.
Ei minuun kukaan ole ihastunut, eikä kukaan ole minua karkuunkaan juossut :D Lopeta pakoilu, tunteidesi ja naisesi. Se voi olla elämäsi mullistavin päätös ;)
Minä en ihastu nykyään helposti. Enkä erityisemmin kaipaa ketään. Aika pieni todennäköisyys sille, että ylipäätään alkaisin suhteeseen kenenkään kanssa. Yksinolossa ei ole mitään vikaa.
" Erityisemmin"? ;)
Pieni on todennäköisyys sillekin, että ihminen joka ei kaipaa ketään, on ikävä- palstalla.
Tuntuuko, että aika moni Ikävä-palstalla kaipaa sinua?
No niin taisi käydä.
tietty mies palstoilta niin eikös se teiän juttu kaatunu sun tapoihis täälä? huumannnuit naisista.
En usko olevani "tietty mies palstoilta." Olen kyllä huumaantunut, mutta vain yhdestä naisesta.
Sinä juoksit koko ajan, hänen ohitseen, eikös hän aika kauan täällä sinua odottanut
mutta et ollut erityisen viehtynyt häneen vaan kaikkiin muihin naisiin.
juoksit täysipitkän maratonin naisia kiinni koittaen palstoilla eikä ollut väliä oliko yö vai päivä, kumottiko kuu vai paistoiko päivä, eikö hän ollut hiljainen sivustaseuraaja? sikäli mikäli olen oikeassa kohteessa. pk.
miksi porata nyt kun silloin kun se nainen oli täällä niin eihän se sua kiinnostanu yhtikäs, ethän vaivautunu sille ees puhuun tai vastaan niin miksi enään noin? miksi et toiminut silloin kun kaikki oli tarjottimella edessä?
Huvittavan läpinäkyviä nämä sinun kommenttisi (4) "sivullinen".
Ei käynyt, mä säälin sua, mutta olen helvetin hyvä näyttelijä, ja osaan sanoa mitä ihmiset haluavat kuulla. Sä et merkinny mulle koskaan mitään.
Pusi pusi vaan ;) sä et ikinä pääse must eroon :D
Tarvitsen lomaa...
mutta mitäs jos juostaisiin seuraavaksi toistemme syleilyyn <3
Ajatukset pyörii kehää ja jumitut naisiin, jotka eivät ole susta kiinnostuneita. Menikö oikein?
Missä päin Suomea hra alkuperäinen vaikuttaa?
Kerro vähän tarkemmin miten tapasit tämän karkuunjuoksijan ?
Kun puhutaan karkuun juoksemisesta niin se on tietysti kuvaannollista. Toisaalta myös liittyy harrastamiseen. Ja tuo paikka löytyy siitä osasta Suomea mitä Veikkauksen Naapurit peli ei suosi..
Ei suosi, ei
Lappiko? Vai mikä?
En itse pelaa. Seurannut huvittuneena kun tuossa pelissä näyttää Suomi jakautuneen pystysuoraan keskeltä kahtia. Vasemmalle puoliskolle menee noin 95% voitoista. Lienee jokin virhe arvonta ohjelmassa.. Eipä ne kaikki muutkaan asiat mene tasan tässä elämässä. Mutta siis sillä oikealla puolella ollaan..
Eikä välimatkakaan pitkä ole siksi varmaan läheisyyden tunne säilynyt, toivottavasti reitit kohtaa vielä, en tiedä jaksaako pää enää näitä kuukausia jotka alkaneet kertyä vuosiksi.. Pus.
Kyllä, juurikin noin kävi !
Omat tuntemukset pelästyttivät ja saivat pakenemaan, olihan tilanne aivan hassu.
Kaksi järkevää ja viisasta ihmistä ;)
Joskus hieman on mietityttänyt, tämä ikävän tunne.
Niinpä. Minäkin olen pitänyt itseäni enimmäkseen ihan järkevänä ihmisenä, mutta tämän asian takia sekoilun jälkeen en ole enää ollenkaan varma. Kaikkea se teettääkin..
Kaikkea se teettää ;)
Kumpi sitten on parempi, olla järkevä vaiko tunteen viemä?
Tunteet vie halusi tai ei. Pitäisi yrittää kuitenkin jonkinlainen tolkku säilyttää ettei nyt mitään vahinkoja pääse tapahtumaan. Mutta antaa vain tunteiden viedä..
Kyllä se on selväksi tullut, että niinhän meille näköjään kävi, minkäs sille on mahtanut...! Kävi, vaikka taisteli järjen koko voimalla vastaan ja taisteli ihan tosissaan! ! Ja aikamoinen ottelu on ollut, kun Tunteet otti murskavoiton...!!! Että ei oo helppoo, ei.....
Vakuutan itselleni etten ikävöi, en mieti mennyttä, elän hyvää rauhallista elämää.
Vaan, siellä se on se tunne sydämessä, että jokin kosketti, hymyilytti.
Saa aikaan sen ikävän siihen johonkin mitä joskus pakenin.
Tuota sitä on yritetty. Ei onnistu. Kummallista miten syvästi ne pienet hetket ovat liikuttaneet. Vaikka aikaa on kulunut niin tunne ei ole muuttunut..
Ei onnistu, ei !
Ne pienet hetket, toisen kasvot, silmät, siellä ne ovat kuin eilen olisi kaikki tapahtunut.
Ehkä siinä oli jotain, mitä ei olisi uskonut kohdalleen ;)
Aikaa on tosiaan kulunut.. miten se rientääkään
kohti sitä kiikkustuolia.
Minä taidan muistaa kaikki kohtaamisetkin niin oudolta kuin se kuulostaakin. Heti alusta asti olen hänet huomannut kun olen sitä jälkeenpäin ajatellut.
Kyllä tulee aikamoinen kärsimysnäytelmä tästä elämästä, jos tällä tavalla pitää kiikkustuoliin asti tunteidensa myllerryksessä olla. Kyllä jotain pitää keksiä.
On tämä elämä välillä outoa.
Ykskaks yllättäen kaksi aika erilaista polkua sivuaa niin läheltä toisiaan aiheuttaen kummallisia tuntemuksia, pelästyttää ja samanaikaisesti hymyilyttää. Eikä suostu ajatuksista katoamaan vaikka yrittäisi . Mikä lie ollut tarkoitus tapahtuneella!
Onhan sinne kiikkustuoliin hauska matkata kun on mukavia muistoja mitä muistella. Toisaalta.. pitäisikö jotain keksiä. Onkohan se oikeasti edes mahdollista
On se jos vain halua löytyy molemmilta osapuolilta.
Tuo taitaa olla tässä tapauksessa se ydinkysymys. Onko se oikeasti mahdollista.. Tiedän tai pelkään hänen miettivän tuota asiaa. Tietyt asiat varmaan laittavat miettimään. Itselläni on ollut aikaa pohtia asiaa ja tiedän sen vastauksen omalta osaltani.
Miten yksi ihminen voi vallata koko ajatusmaailman niin, että kaikki muu tekeminen tulee vain oheistoimintoina..
Hei jälleen
Kaikki on oikeastaan mahdollista!
Itsestään kaikki on lähtevä.
kysymyksiin löytyy vastaukset kunhan uskaltaa kysyä .
Uskallustahan kaikki vaatii, sekä sitä suurta viisutta.
Eikö vain olekkin hassua , miten jokin menneisyydestä on niin voimakkaasti koskettanut, jättänyt ikävän.
No siinä on se seuraava kysymys.. Jos tietäisin, että sinä olisit juuri hän tai, että hän ajattelisi noin niin voisin paljon helpommin kysyä. Mutta nämä karkuun juoksemiset ja sitten ne muut seikat nostavat minun kynnystä lähestyä. Tarvitsisin jonkin oikein vihreän valon, koska en missään tapauksessa halua pilata tätä hommaa jollain väärällä tavalla. Niin, että tuollaisten asioiden parissa täällä painitaan.
Kun tähän lisätään tämä toivoton ihastuminen niin ei ole helppoa tämän miehen elämä..
Ei ole helppoa , miehen elämä. Jos ei aina naisenkaan ;)
Etenkin jos haikailee jotain , jotain mitä ei oikeastaan edes pitäisi.
Mikä tai kuka nuo kynnykset niin korkeaksi tekeekään..
Ja onhan meitä ikävää tuntijoita täällä. Olet huomannut!
Kyllä, olet oikeassa. Mukavampi olisi painia muuten kuin tälläisten mietintöjen kanssa,
Milloin viimeksi olet tavannut kaivattusi? Vastauksesi antaisi varmaankin osviittaa.
Itselläni tuosta on aikaa jo muutamia vuosia
Nimenomaan tässäkin tapauksessa kyllä haikailen jotain sellaista mitä ei pitäisi, mutta minkäs sille mahtaa.. Se on tuo ihmisen mieli niin kummallinen.
Itse niitä kynnyksin taidetaan asettaa. Minäkin mietin nolaavani itseni tavalla, että saa sen jälkeen jonnekin maan alle kaivautua tai vähintään toiselle puolelle maapalloa muuttaa. Vaikka sitten taas toisin päin lähestymistä kunnioittaisin enkä siitä kertoisi muille olipa hän kuka tahansa ja olinpa sitten kiinnostunut tai en.
Paljon tuntuu olevan samoin kokeneita ihmisiä. Kun vähän miettii niin karkuunhan sitä on varmaan lähdetty..
Viime kesänä olen hänet jollain tavalla nähnyt ilman, että meillä olisi ikinä mitään yhteyttä edes ollut. Sitä suuremmalla syyllä näin voimakkaasti tunteminen on kai aika hölmöä..
En oikein edes usko, että hän kävisi lukemassa näitä, mutta haaveilemista ei pidä ikinä lopettaa.
Kanssasi on ollut mukava kirjoitella ja huomata, että joku muukin voi ajatella asioista aika samalla tavalla. Täällä aina välillä sydän heittää muutaman kerran volttia kun ajattelee, että tuo voisi olla juuri häneltä. Jossain vaiheessa sitten taas tulee jotain sellaista mikä palauttaa takaisin arkeen..
Elämä on :)
Haaveiluhan ei vahingoita ketään, kunhan itsensä kanssa muistaa olla varovainen!
Kaikki me haaveilemme, kuka mistäkin. Sinulla ja minulla, olen huomannut aika samankaltaisia haaveita jos kyllä monella muullakin, lohduttavaa. Kun vielä moisista haaveista ei saata kertoa kuin tänne.
Kuin myös, mukava tämä kirjoittelu on ollut minunkin mielestä.
Vaikka hieman aavistelinkin että ihmeitä tuskin tapahtuu, tokkopa minunkaan ajatusteni kohde täällä käy.
Olisi toki hauska vaihtaa ajatuksia enemmänkin, tämä paikka vain on niin ...!
Onhan tämä arkikin mukavaa ... kaikkine haaveineen. Ja muutama sydämen voltti silloin tällöin on kuulemma ihan terveellistä ;)
Niin se on, että anonyyminä voi purkaa vaikka mitä, mutta varmaan naamakkain sama ei olisi niin helppoa.
Minustakin olisi mukava vaihtaa ajatuksia enemmänkin kun tässä on tainnut tulla jonkinlainen koukuttuminen molemmille.:) Jokin muu tapa kuin tämä olisi hyvä, mutta en tiedä miten se onnistuisi. Jos keksit niin kerro ihmeessä.
Minua kiinnostaisi tietää, että löysitkö tästä jotain yhtymäkohtia kun aika paljon niitä kuitenkin tuntui olevan? Sattumaa varmaan.. Mietin millainen henkilö sieltä mahtaa löytyä kun on niin järkeviä ajatuksia. Ihan päinvastoin kuin täällä..
Muutama päivä kulunut, uteliaisuus kuitenkin sai vielä tänne kurkkaamaan.
Vai vielä järkeviä ajatuksia :) kiitos kuitenkin.
Ei siltä kuitenkaan aina tunnu... kai tämä hassu tilanne tekee tehtävänsä.
Samankaltaisia mietteitä täällä... minkähänlainen mies siellä kirjoittelee.
Ainakin kova juoksija ;)
Missäpä sitten voisi jutella muualla kuin täällä, ei mitään ajatusta!
Olisiko se sitten viisastakaan , toisaalta...
Onhan täällä suomi 24.ssä se chatti.
Ajattelin jo, että taisit luovuttaa. Ehkä en vielä ole mitään liian tyhmää kirjoittanut.
Olet kyllä oikeassa kova olen ollut karkuun juoksemaan. Sen verran muutenkin, että piti käydä ihan naapurimaassa asti viikonloppuna itsensä kastelemassa asian tiimoilta. Mutta en kuitenkaan ole tyypillinen asian harrastaja. Ihan vaan huvin vuoksi..
Joo, ei taivu minulta chatit eikä se varmaan kovin viisasta olisikaan. Vaikka en kyllä koe muutenkaan nykyisin kovin "viisaita" asioita tekeväni.
Jotain olisi ollut mukava tietää Sinustakin.
Mikäpä olisi hauskempaa kuin heittäytyä pieniin hassutuksiin avoimin mielin.
Välittämättä kaikista ympäröivän elämän rajoista ja säännöistä.
Mutta ... olen kyllä huomannut .. on mukavaa olla se ikäinen että tietää mikä on väärin ja kuitenkin uskaltaa olla välittämättä siitä :)
Juokseminen on hauskaa. Vaan jos huomaa jälkeenpäin juosseensa väärässä paikassa tai hetkessä harmittaa. Ja pian löytää itsensä täältä ... haaveilemasta.
Siitä juoksemisesta huvin vuoksi.. pientä kilpahenkeä pitää olla, eikä ainakaan heti kannata luovuttaa ;)
En taida sanoa tuohon enää mitään... Kun voisi ola liian väärin..!! ; )
Kadehdin niitä ihmisiä, jotka osaavat tuon heittäytymisen taidon. Itselläni ainakin olisi siinä kyllä opeteltavaa.
Eipä se aina tuo ikä vaikuta siihen miten käyttäydytään. Taitaa olla enemmän niitä luonnekysymyksiä. Mutta täytyy myöntää, että tuota ikäkysymystä on kyllä tullut jonkin verran pohdittua sattuneesta syystä..
Onhan sitä tullut oltua väärään aikaan väärässä paikassa ja sitten sitä ollaan taas täällä..
Nyt, kun tunteet on käynyt niin suuriksi, että pakahtuu, niin olen tullut siihen tulokseen, että väärin voi ollakin oikein.. Jos kumpikin voi toiseensa luottaa myös! Ajatusta olen mielessä käsitelly ja lopputulos ajatuksissani oli Hyvä: ) Joskus on heittäydyttävä.. Iästä riippumatta!
Ei se heittäytyminen aina niin helppoa ole, siitä puhuminen kyllä.
Joskus on vain huomannut heittäytyneensä, ikäänkuin vahingossa. Ja hupsista niin..
Silloin tunui oikealta juosta karkuun.
Eikä nyt voi muuta kuin alistua kohtaloonsa, juosta rannalle ruikuttamaan(onneksi on kesä)
Kaikki siis hyvin :)
Aika pitkään tässä on jo oltu vähintäänkin pakahtumassa. Tuollaista lopputulosta toivoisin hänen pohdinnaltaan. Luottamus on tottakai tärkeä asia. Minun kanssa sitä ei tarvitse erikseen pohtia.
Joskus olen itsekin tehnyt valintoja joista ei myöhemmin tiedä, että kuinka olisi käynyt jos olisin valinnut silloin toisin.. Olisinko nyt onnellisempi jos en olisi silloin juossut karkuun.. Koskaan en saa sitä tietää.
Ei tämä kivaa ole tämä ikävöinti. Vaikka samalla se antaa kuitenkin toivoa, että jospa kuitenkin..
Rannalla sitä taidetaan täälläkin ruikuttaa vaikka melko hyvin kai asiat kuitenkin on..
Totta puhut!
Kaikki on hyvin, elämä mallillaan.
Silti sellainen typerä tunne siellä jossain, Eikö ole hassua.
Kaikella on tarkoituksensa, joku viisas on joskus niin sanonut.
Tuolle asialle en vain vielä ole keksinyt mikähän se olisi :)
Niin tunne siitä jostain.. Olen miettinyt, että kauanko se kestää. Se on kestänyt jo näin kauan, kantanut yli hankalien tilanteiden muussa elämässä eikä osoita mitään merkkiä laantumisesta. Päinvastoin. Ajan kuluessa tunne vain voimistuu. Hullua. Kai..
Mikä sen tarkoitus sitten voisi olla.. Ainakin itselleni se on antanut henkistä voimaa ja toivoa jostain muusta.
Aika syvällistä tarinaa. Tässähän voi antaa itsestään ihan vääränlaisen kuvan :)
Elämä on aika hullua, monin tavoin.
Pitkästä aikaa..
Syvällistä tarinaa :) Kaikkea sitä miettii kuten kaiken tarkoitusta.
On kuitenkin ihana tietää että jossain on olemassa joku hänenlaisensa.
Joka pystyi omalla ihanalla olemuksellaan saamaan "pienen tytön" sydämen heittämään kupperiskeikkaa.Niin suuren, että sitä piti "juosta karkuun" Hullua tai ei, liekö sillä sitten väliä.
Jos sinä .. alkuperäinen .. siellä vielä olet niin kertoisitko miten kauas taaksepäin sinun ajatuksesi vievät?
Useita vuosia siitä on. Tietyssä yhteydessä silloin tällöin kohdattiin. Joku pari vuotta sitten se kolahti minulle oikein kunnolla.
Hänen olemukseensa minäkin ihastuin. Vain muutama sana on vaihdettu ja tälläiset seuraamukset siitä on tullut..
Kuulostaa tutulta sanoisko kakspuol-viikkoo sitten mitään?:) Alkoi kyllä jo ennen tarinamme:).
Tuo mun järki takaisin senkin varas
Niitä. Ajattelet itse että ne on viety sinulta.
Kävi ainakin omalta osaltani. Sinusta en tiedä, koska juoksin niin lujaa karkuun taakseni katsmatta, että en tiedä mihin suuntaan lähdit.
Mies on se, joka juoksi minua karkuun. Jaksoin aikani juosta perässä, mutta sitten väsyin. Jos hän myöhemmin pysähtyi, eikä nähnyt minua enää tulevan perässään, niin mitä mahtoi ajatella, helpottunut oli vain kenties..? Todennäköisesti kuitenkaan ei enää edes katsonut taakseen... :(
Karkuun juokseminen on vahvinta osaamistani näissä ihastumis jutuissa. Muuten seison kyllä kaikkien tekemisteni takana, mutta jokaisella on omat puolensa. Kun tunteita on yhtäkkiä paljon niin asioista tuleekin vaikeita. Hän on tosiaan viiden tähden nainen..
P-miehelle terveisiä iltaan : )
Samanlaisia ajatuksia täällä T-miestä kohtaan :'(
Meille kävi juuri näin. Mitä meille tapahtuu? Miksi me emme voisi olla vain onnellisia yhdessä? Järjetön ikävä sua, vaikka niin lähellä oletkin.
Kävi niin että ihastuin, mutta sitten aloit juosta karkuun. Jäljellä on vain järjen vievä ikävä..
Itse en juossut karkuun.
Minun tilanteessani ihastuminen taisi kyllä olla molemminpuolista... Minä ainakin ihastuin ja kovasti, sen takia oli PAKKO yrittää järjellä taistella näitä tunteita vastaan, sen verran kummallinen tilannehan tämä on ollut. Saattoihan se vaikuttaa karkuun juoksemiselta, mutta jos sisimpääni olisit nähnyt niin tietäisit sen olevan TULESSA! Tulessa se oli joka kerta, kun nähtiin, ja tein kaikkeni, jotta se ei olisi näkynyt liikaa, PAKKOHAN se oli, ymmärrät varmaan.. ? Tunteethan ne oli voitolla koko ajan ja nyt tiedän, että ovat täydellisen voiton ottaneet, järjellä ei ole mitään tekemistä enää tämän asian kanssa, se hävisi...
Aivan
se tietty ihminen, miten te jotkut osaatte niin hyvin latistaa kaiken pitämällä hänenä kaikkia? eikö kaikilla ole oikeus olla oma itsensä, hänelläkin?
Minä vain kirjoittelen, enkä oleta hänen olevan kukaan vastaajista. Ajattelen vain, että hän tunnistaa kirjoitukseni ja saa viestini näin omakseen. Kaikilla on todellakin oikeus olla oma itsensä.. Hänellä, jokaisella ja minulla myös, kun totuudessa kirjoittelen.
et sanoo vierasta ihmistä häneksi. se on valetta.
no jos kerran oletat hänen tunnistavan niin hänen pitää olla myös täällä joten miksi et kirjoita hänelle vaan muille, toihan on kamalinta mitä voi tehä, tossakin hoet sinä, sinä. miettikää äijät vähän tekojanne ja myös sitä toista osapuolta eikä vaan pelkkää itteenne.
Ystävä rakas, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Siis kirjoittelen vain ja viestini on hänelle, ketä ikävöin. En ajattele hänen olevan välttämättä kukaan tänne vastaajista vaan luotan vain siihen, että hän tunnistaa sydämessään viestini olevan hänelle. Jos tuntisit sydäntäni sen verran, niin tietäisit ettei se valehtele. Ja, että tämä tärkein asia mikä sydämelläni on, on totuudessa tarkasteltu, luota siihen. Kaikki mitä kirjoitan kohdistan vain hänelle, rakkaalleni, kyllä vieraat ihmiset sitä lukevat, mutta ei mahda mitään. Ja vastaavatkin, ei mahda mitään. Toivottavasti kuitenkin sinä ikävöimäni ihminen, löydät viestini, kun en muuten sitä kertoa voi.
ja tämä viesti on naiselta...hänelle!
Rakas samat ajatukset, Olen tuskissani ilman sua:( https://www.youtube.com/watch?v=aUGfNR8Odko M-NAISELLE!
Meillä ei mennyt noin.
Minä olin paikoillani mutta sinulla ei ollut aikaa eikä halua pysähtyä koskaan kohdallani, kiirehdit kovaa vauhtia ohitseni muiden luo. Meillä meni näin.
Kyllä se tuntui siltä, etten tiennyt mitä halusit ja olisin halunnut kertoa, miltä kaikki tuntuu. Oli vaikea katsella tilannetta tekemättä mitään.
Katsoin tilanteita kuin elokuvaa, jonka juoneen olisin halunnut vaikuttaa ja hypätä siihen mukaan. Olisin halunnut rakastaa häntä täysillä ja iloita siitä, mutta muistutin itselleni eläväni eri elokuvaa. Kuvaa, jossa olin kertojana ja tapahtumien todistajana. Kuvaa, jossa ei ollut kuin mieletön ja järjetön rakkauteni häneen, mutta ei ollenkaan häntä.
Oli tosi kivuliasta loppuun asti. En toivoisi kenellekään sellaista rakkautta, joka päättyy niin kuin meillä päättyi ja jatkuu niin kuin minulla jatkui.
Tuohon voin yhtyä täysin, omaltakin puoleltani, hyvin asiaa kuvailet! Tällaisia tilanteita ei tosiaan toivo kenellekään. Kun vain kerran saisi nähdä hänet vielä, olla häntä lähellä, kun aiemmin ei voinut ja kertoa kaiken minkä pystyy kyyneliltä kertomaan! Silloin olisin onnellisempi..
On pakko kysyä, että miksi et näe häntä nyt?
Näkisin kyllä, jos olisin sitä voinut häneltä kysyä ja se hänelle olisi sopinut. Olen ottanut yhteyttä, mutta hän ei halua olla tekemisissä kanssani, joten minun tilanteeni tällainen. Toivottavasti toisille käy paremmin, jos yhtä vaikeaan tilanteeseen joutuvat... ja toisaalta on luotettava siihen, että asiat menee niin kuin niiden on tarkoitettu menevän.
Ei käynyt. Minä en juossut karkuun. Hänen ehdoilla mentiin. Nyt en halua enää elätellä turhia haaveita. Olen luovuttanut.
..karkuun juostaan vain, jos halutaan testata, oliko sittenkään aitoa. Minulle, kun ei kelpaa kuin kaikkein aidoin, sitoutuvin ja sopivin.
Minussa elää aito rakkaus, sekin on aikamoisessa tunteiden- ja kokemustenmyllyssä testattu. Jos on tarkoitus tulla "me" niin otetaan se sitten vastaan. Elämä, kun on oikukas silti samaan aikaan arvoituksellinen, ihmeellinen ja täynnä taikaa. Tarinaa...sitä tämä elämä on.
Nyt sormet multaan.. Suomen oikealla puolella ja ämmä todellaikin olen. Tämä r-rakkaalle.
Samanlaisten arvojen mukaan elät kuin minäkin. Kun vielä laittaa sormet multaan niin odotettavissa on kauneutta kesään tai satoa syksyllä. Toivottavasti R-mieskin osaisi arvostaa noita asioita!
Miltä vuosikymmeneltä olet? Melkosen nuori?
Hetken ajattelin että hänkin, vaan taisi olla mielikuvitus joka teki tepposen.
Jos oli mulle niin ei meitä enää tuu. Analysoinnit sikseen ja normia elämää elämään. Mä enää pysty sun kanssa puhumaan tai muuta. Ei oo mitään sanottavaa kaiken pahan teon jälkeen. Loppu se on meidän väliltä. SE sun hyvä meni muualle eikä ylettynyt koskaan mulle asti. Et sä musta välittänyt tipan tippaa jos olet itsellesi rehellinen. Katson elämää eteenpäin ja sä et tule siihen enää kuulumaan.