Kalevalaa luettu melkein kokonaan Oppeja omaksutaan myös muuten.
n(kaakko),.,.
teosofimies
25<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olet sä oppilas?
Tai sittenkin mestari?
Ja mitä luulet, kumpi minä olen? Vai jotain AIVAN muuta?
Itseasiassa oletkos miettinyt sitä, miten minä tänne ajoittain erehdyn?
Tiedoksi.....En rakasta tai rakastele tuntemattomia!
Aino ?
Minä olen ....Vellamon neito ennemminkin.
Ei. Olen muuta.
En varmaankaan ole mestari, mutta kai niitä inkarnaatioita on koko joukko taustalla. Emmekä me ole tuntemattomia. Olemme tuttuja jo kaukaa ajassa taaksenpäin, emmekä itse asiassa ole erossa toisistamme, mutta helposti niin luulin. Minulle kerrottiin, että kaikki ongelmat ovat jo päättyneet ja niin itsekin uskon.
Olet suuri sielu tai mestari, en osaa sanoa mikä olet ja tiedän, että tarkoitus onkin pysyä piilossa ja ajoittain astua esiin. Ikään kuin vihjaamaan, niin saatoit tehdä.
Jos olisit hän....no, hänelle sen kerron, jos tilanne on myötäinen. Koska hän oli se, jota ilman minä en olisi ymmärtänyt .... tai asioita ei olisi tapahtunut, jos häntä en olisi kohdannut.
Kiitos.
"Kuka olen? Ikuisuuden sitä miettinyt olen. Tiedän nyt, että joen virtaan minut hämärässä laskettii, sieltä minut pelastettiin. Kuka minut virtaan laski, kapaloituna? Sitä en tiennyt ennen. Kuka minut pelasti synkästä ja kylmästä joesta? Kuka keksi, että äitini sikiön kuolema synnytyksessä salassa pidettiin, minut rinnalle asetettiin? En ollut emoni lapsi, en liioin isäni. Tiesin sen, olin erilainen, mutten tavallinen. Tiesin sen, etten ollut emoni lapsi, ei suojellut minua vaaroilta, niin kuin emot tekevät. Ei liioin isäni, en tunne häntä, vaikka viereisessä huoneessa yöt kuorsasi... ei sisarkatraskaan omalta tuntunut, ei liioin isovanhemmat. Ainoa, joka tuntui omalta oli, tumma hahmo yössä, joka iltaisin päätäni siveli, kyyneleet kasvoiltani kuivasi, halasi, hahmona tuntemattomana. Hahmo, jota muut eivät nähneet, eivät kuulleet hänen tarinoitaan, ei liioin hymyään, nauruaan.
Hiljaisuus, yksinäisyys sen opetti.. pelottavaa ja tuskallista, ennenkuin voitin pelkoni. Taistelin. Kärsin. Valaistuin. Olen mielummin vaikka sen hullu, kuin eläisin valheessa. Vain yksi....vain yksi, yksi asia minulle riittää, tieto siitä, että olen se mikä olen."
Joo, tuo kuulostaa joltain Egyptin jutulta. Oliko kyse entisistä elämistä ? Toisaalta kirjoitus johdatti minun sanomaan sen, että oma elämäni - tämänkertainen - on jo minulle aivan selvä ja kamalaahan se oli, mutta valaistumista kohden mennään ellei sitten aiemmin ole jo valaistuttu joskus. Ei se valaistuminen nyt niin ylipääsemattömän vaikeaa ole, vaikka vaikeaa onkin.
Tarmoko?
Et ole siis sitä "suurta".
Et ymmärrä.
Tullakseen suureksi ja viisaaksi, on ensin oltava pieni ja tyhmä. Lukeminen ja ymmärtäminen ovat ihan kaksi eri asiaa. Eläminen ja vierestä katsominen ovat kaksi eri asiaa. Rakkaus ja "rakkaus" ovat kaksi eri asiaa. Epäitsekkyys ja "epäitsekkyys" ovat kaksi eri asiaa. Rikkaus ja "rikkaus" ovat kaksi eri asiaa.
Mitä pelkäät teosofimies? Miksi? Ei ole aihetta. Oppi on sinussa itsessäsi, muuten ei sitä ymmärrä. Lukemalla voi vain sekoittaa päänsä ja tulla julkipelleksi. Oppi opitaan kaikissa ihmiskohtaamisissa, elämässä, virheistä ja rohkeudesta.
Olet kiinnostunut, miksi et uskalla sitä tunnustaa? Edelleen, mitä pelkäät teosofimies?
Minä en pelkää MITÄÄN.
Intuitio....ajoi minut palstalle ja nyt se ajaa minut pois.
Ihminen, joka ei pelkää mitään on joko hullu tai muuten tietämätön. Peloton ihminen on pelottava.
Ei Jeesuskaan pelännyt.
Pelokas ihminen vetää puoleensa häiriöitä elämäänsä.
Pelosta vapautunut ihminen on saavuttanut sisäisen rauhan.
Pelko on myös hyväksi vaarallisissa tilanteissa, toimii itsesuojelu vaistona.
Emme ole Jeesuksia. Näin sanon, vaikka todella ihailen opetuksiaan. Ihminen voi toki voittaa pelkonsa, mutta pelottomuus on uhkarohkeaa ja tyhmää. Sankarillista sen sijaan on toimia, vaikka pelkäisikin. Sitä paitsi jos Raamatun kirjoituksia tulkitaan, Jeesuskin rukoili Getsemanen puutarhassa tuskaisena, että se malja (tarkoitti kärsimyksiään) menisi häneltä ohi. En usko, että Hän oli peloton.
On pelkoa, joka on aiheellista ja on pelkoa, joka ei sitä ole. Ei liene tarvitse olla neropatti erottaakseen näitä toisistaan.
Joo, kyllä mie tuon teoreettisen olen poistamassa mielestäni, mutta, kun kysyt mitä pelkäät, niin vastausta en voi palstalla antaa ja jos olisit hän jota etsin, niin tietäisit pelkoni aiheen. Juuri intuitio minua varoittaakin. Mutta totuus on se, että olen totuudesta hänen ja minun välilläni melkein satavarma ja siitä on merkkejä yli sata. Et sinä mikään paha ole, mutta juttuun sekoituu suuri annos pahuutta muualta, joka voi olla todella turmiollista. Jos olisit oikea, niin tietäist koko tarinan. Toisaalta minun on pitänyt vieläkin painavammasta syystä käyttäytyä juuri näin kuin olen tehnytkin ja myös se sinun pitäisi tietää ollaksesi oikea n(kaakko ).
Vanha(t ) vihkimykset pitää kutsua esiin. Sellainen on tapahtunut jo edellisessä elämässä, kun on kohdannut korkeamman minänsä ( Pohjolan häät Pohjan neidon kanssa ) ja saanut yhden vihkimyksen. Olemme hänen kanssaan rinnakkain kulkevia ja yhessä kaikkea koemme. Hän oli teosofi jo lapsena, minä olosuhteiden vuoksi materialisti, mutta kaikki kulkee kohti yhteistä kokemista ja nyt olen siis teosofiksi kääntynyt. Ja kutsun.
Joskus aikaa sitten hän oli täällä, muttei enää, mutta juttu jatkuu muuten.
Eli suuren rakkauden äärellä egosi vie turmioon tuon neidon, rakas hänen, pelkuri olikin, kuin Juudas Iskariot.. ei prinsessaa kukaan koskaan pelastanut. Se oli prinsessa itse, ja harha...suurta rakkautta EI ole. Rakkautta ,joka voittaa pelon.
Koko rakkaus voi tuhoutua jos nyt toimin, kuten kai kyllä pitäisi. Mutta kyseinen rakkaus toteutuu, kunhan olosuhteet ovat otolliset. Olosuhteet estävät rakkautta toteutumasta ei minun egoni.
Ymmärrän, mutta toisaalta en ymmärrä. Miksi olet vaiti hänelle? Ei hän lie ajatuksia lue? Minä joskus onnistun siinä, mutta rakkaudesta humaltuneena siihen en kykene.
Rakkaus on aina läsnä, se ei jää koskaan totetutumatta. Ainoastaan ihmisten kohtaaminen saattaa jäädä toteutumatta ja siten rakkaus ei roihua. Kahdessa ihmisessä, kahden ihmisen välillä kauniina, näkyvänä. Mutta...harmaata keskiviikkoa!
En palaa tänne palstalle. Vie energiaa, negatiivisella tavalla. Möyhennän multaista maata, eli jalostan oppimaani.
No niin. Ymmärsin mitä tarkoitit tuolla tummalla hahmolla. Se on korkeampi minäsi. Näin uskon. Kukaan maallinen ei pysty samaan.
En kirjoita tänne enää mitään muuta kuin tämän,
"mayat sen myös tiesivät".
Vainamoineeeeen!!!!!
Väinämöisellä minä ainakin tarkoitan kaikkia nais- ja miespuolisia runoilijoita.