Mä en jaksa

Koko ajan pelkkää vatvomista et tavataan, ei tavata. Laita viestiä, älä laita viestiä. Itse olen jo laittanut viestiä ja vastausta ei tullut. Ei tästä tuu mitään, jos annan taas asian olla niin tulee pitkä aika tuskallista toivomista, joka ei ole molemmille hyväksi. Ymmärrän jos hän ei uskolla laittaa minulle viestiä tai soittaa omalla nimellä mutta jos minäkin olen pystynyt laittamaan viestiä omalla nimellä niin miks ei hänkin pystyisi. Olen jo kerran aikaisemminkin ehdottanut hänelle suoraan viestillä tapaamista mutta mitään vastausta ei tullut vaikka oli lukenut viestin. Ehkä kaikki on taas harhaa. Ei mitään oikeasti ole tapahtumassa. Mä oon vain odottanut jos hän näyttäisi pienintäkään merkkiä takaisin esim viestillä kun itse olen jo laittanut mutta ei. Ei kuulu, ei yhtään mitään. Aina sanotaan että minun pitäisi tehdä jotain, mutta mitä sitten kun on jo yrittänyt ja vastakaikua ei tule? Varotaan koko ajan pienintäkin sanaa joka saisi toisen ärsyyntymään onko se normaalia? Eikö ihmisellä pitäisi koko ajan pysyä sama tunne vaikka mitä olisi tapahtunut ja sentään halua selvittää kasvokkain niin ei jäisi epäselvää ja varsinkin jos toinen on jo yrittänyt? Ehkä minun vaan pitäisi lähteä täältä kuvittelemasta ja jättää hänet rauhaan. Aina minun pitää olla se jonka pitää varoa omia sanojaan ettei suututtaisi toista vahingossakaan. Toivottavasti hän lukisi tämän.
11<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Soita hänelle ja kysy. Jos vastaus on kyllä niin jippii,j os ei, niin pääset eteenpäin.

Äänestä
  • Minun pitäisi. Minä olen jo viestiä laittanut. Jos olisi vastannut niin olisin edes tiennyt että hän edes haluaa puhua minulle tai edes selvittää. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään todisteita nimellisenä että hän haluaa mitään puhua. Joten miksi soittaisin jos kummiskin lyö luurin korvaan?

    Äänestä

Että kyse on ystävyyssuhteesta ja hyvästä sellaisesta joka meni rikki 7kk sitten. Ei olla sen jälkeen selvitetty välejämme. Eikä puhuttu mitään irl. Vain viestejä epätoivoisesti riidellen. Hän ei puhunut edes omalla nimellään ja minä puhuin. Menin sitten sen kautta puhumaan hänen oikealle profiililleen nimellä ja ei mitään vastausta, ei yhtään mitään.

Äänestä

Häntä olisi oikeasti kiinnostanut korjata ystävyytemme ja saada ystävä takaisin niin hän olisi kyllä vastannut minulle. Turhaa vatvomista taas.

Äänestä
  • Merkkasi minulle paljon. Mutta jos minä olisin merkannut hänelle yhtä paljon niin hän olisi vastannut minulle.

    Äänestä

Kokemuksia kellään? Kaipaan vastauksia.

Äänestä

Elämä ei ole noin yksinkertaista kun sinä ajattelet sen olevan. Ihmiset on outoja ja mutkikkaita. Siksi helposti ratkaistavistakin asioista tulee monimutkaisia.

Äänestä
  • Kaiken logiikalla ja päättelyllä. Mutta totuus on että ei kenellekkään tekstiviestiin vastaaminen voi olla niin vaikeaa että ei sitä voisi tehdä jos todella haluaa.

    Äänestä

Niin kyllästyny nyt et mä vaikka soitan ihan just sille. Ei jaksa enää.

Äänestä
  • Ihan sama.

    Äänestä

Heihei palsta tää on enää vaan turha paikka. Ja hyvät elämät sinne kun ei edes vastata puheluun.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kuntääon kirjoitti:

Koko ajan pelkkää vatvomista et tavataan, ei tavata. Laita viestiä, älä laita viestiä. Itse olen jo laittanut viestiä ja vastausta ei tullut. Ei tästä tuu mitään, jos annan taas asian olla niin tulee pitkä aika tuskallista toivomista, joka ei ole molemmille hyväksi. Ymmärrän jos hän ei uskolla laittaa minulle viestiä tai soittaa omalla nimellä mutta jos minäkin olen pystynyt laittamaan viestiä omalla nimellä niin miks ei hänkin pystyisi. Olen jo kerran aikaisemminkin ehdottanut hänelle suoraan viestillä tapaamista mutta mitään vastausta ei tullut vaikka oli lukenut viestin. Ehkä kaikki on taas harhaa. Ei mitään oikeasti ole tapahtumassa. Mä oon vain odottanut jos hän näyttäisi pienintäkään merkkiä takaisin esim viestillä kun itse olen jo laittanut mutta ei. Ei kuulu, ei yhtään mitään. Aina sanotaan että minun pitäisi tehdä jotain, mutta mitä sitten kun on jo yrittänyt ja vastakaikua ei tule? Varotaan koko ajan pienintäkin sanaa joka saisi toisen ärsyyntymään onko se normaalia? Eikö ihmisellä pitäisi koko ajan pysyä sama tunne vaikka mitä olisi tapahtunut ja sentään halua selvittää kasvokkain niin ei jäisi epäselvää ja varsinkin jos toinen on jo yrittänyt? Ehkä minun vaan pitäisi lähteä täältä kuvittelemasta ja jättää hänet rauhaan. Aina minun pitää olla se jonka pitää varoa omia sanojaan ettei suututtaisi toista vahingossakaan. Toivottavasti hän lukisi tämän.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu