yhdessä kaivattunne kanssa?
Millaisia olisitte
Unelmapariko
6379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
kiimaisia
ja söpöjä, muiden mielestä tietysti ällöjä
no niin oli
KOMPPAAN.(tyhmä vastaus)
hymyiltäs..???
http://i0.wp.com/rats-funnybone.com/wp-content/uploads/2014/04/funny-dog-happy-face.jpg?fit=900,9999
Ainaki mää..
Oli semmone hymy mun kans ettei mitää rajaa XD
Tulee jotenkin mieleen sun hymy, se oli todella ihana.
Se on vaa kasvojen lihaksilla saatu lopputulos
paha sulle ja paha muille, taidat olla teeskentelijä..
Se vähän riippuu
Tietenkin niin rakastuneita;kuin vain olla voi.Ei sanat riitä.
se lutka säteilee liikaa , joten =X
Tyhmästi sanoen, muu maailma jää ulkopuolelle. Vetovoima näkyy ilman että tarvitsee toiseen koskea. Sähköä ilmassa.
Sähköiskuja luvassa
ei tämmösiin kyselyihi jaksa ees vastata muuta ku jotain
en tykkää kyselyistä enää, joskus tykkäsin kauan sitten
Meillä olisi kaikki hyvin. Antaisimme toisillemme tilaa ja lempeä. Hän on niin viisas ja rauhallinen.. ihana mies!
Etten tiedä ennakkoon yhtään :O Sen näkisi sitten. Luulen kuitenkin, ettemme kaikista kamalin pari kuitenkaan :D Jos se nyt edes etenisi siihen asti, jos tapaisimme. Ensin kuitenkin pitäisi tutustua paremmin. Tietysti toivon, että olisimme hyvä pari :)
Ensi pitää tavata.
Olisimme muiden silmissä varmaan paheksuttava. Yhdessä intohimoiset ja kunnioittaisimme toisiamme.. olisimme tyylikäs pari ulkoisesti. Kävelisimme käsi kädessä. Hän suutelisi minua kadulla, esittelisi ylpeänä muille. Olisin onnellinen hänen naisenaan. Hän huomioisi minut hyvin.
Vastakohdat varmaan kaikessa.
Kyllä.
Ehkä sen vuoksi ei uskalla antautua. Toivon, että jonakin päivänä ymmärrän, mikä ihme hänessä on!
Sanos muuta.
Tuli vastaan silloin, kun kaikki elämässä tuntui peeltä. Välttelin ihmiskontakteja ja keskityin vain töihin, en muista milloin viimeksi olisin ollut niin kuollut ihmisenä... Olen huono ihastumaan, puhumatakkaan kun koen itseni huonoksi (!)... Elämää ei voi ennustaa.
Näetkö häntä edelleen?
En, ohi meni.
En nyt noinkaan sanoisi... ohittaessaan saattoi osuakin ;)
Miksi ette vastaavat ole yhdessä jos se kerran noin ihanaa olisi.
Juuri niitä ärsyttäviä toisiaan täydentäviä pareja, jotka näkevät vain toisensa ja näyttävät hyvältä yhdessä.
Ihan sekoja molemmat niin että muut ei pystyis kun kattomaan meitä kuin hulluina ;D
Oltaisiin niin intohimoisia, että lanka palaisi viikossa loppuun. Sitten erottaisiin.
Eipähän tarvitsisi enää ikävöidä...
... kunhan vain saisin nauttia hetken, millään muulla ei väliä.
Nii sun ois vielä vaikeempi päästä irti kun haluisit vaan koko ajan lisää
Mistä tiedät?
Arvailen ;D
Oletpa varma itsestäsi!
Että voi joskus osua oikeaankin ;D
Mutta kuitenkin ujo! ;) Pitäisi kuulemma antaa ujoillekin mahdollisuus, jotta voi löytää sen oikean, näin mua neuvottiin.
Yin&Yang, alfa&omega, alku ja loppu, kaikki.
Olemme molemmat omassa kulttuurissamme poikkeavia ja siksi ymmärrämme toisiamme, toistemme yksinäisyyttä omiemme joukossa. Toisistamme löydämme lohdun ja täyttymyksen. Olemme molemmat itsenäisiä, omien polkujemme kulkijoita, harhailijoita, joiden reitit kohtasivat kohtalon oikusta, ja erosivat olosuhteiden pakosta. Mutta polkumme kohtaavat vielä, eivät kohtalon ansiosta, vaan omasta tahdostamme. Kaipaus ei katoa, ei vaimene, se pitää sydämen elossa. Joka päivä tunne vahvistuu ja ikävä ja kaipaus kasvaa hiljaiseksi odottavaksi rakkaudeksi. Sinä päivänä, kun tapaamme jälleen, ja jokaisena päivänä siitä eteenpäin olemme Yksi, Alku ja Loppu, Kaikkeus, Täyttymys.
Saa nähä sit kun molemmat on aikuisia ja nähään jossaki nii ehkä me viel jutellaa, ei sitä kukkaa tiiä, paitsi Jumala hehehehe.
Niin, sullahan siihen aikuistumiseen tuntuu olevan matkaa. Ei taida yksi ihmiselämä riittääkään. No, lapsella on lapsen murheet ja lapsen ilot, meillä aikuisilla omamme. Että eikun onnea elämällesi ;)
Kiitos, viestisi on lohduttava ja antaa toivoa. Omin sen koska siinä on kaikkea mitä liittyy meihin. Paitsi kohtalon oikusta en tiedä, mulla on toisenlainen mielikuva, se tuntui ennemmin johdatukselta enkä ole mikään ihan höpö kuitenkaan.
Tuo mies.....alku ja loppu, Alfa ja Omega... Täyttymys.
Kuka oikein olet?
Äsh...antaa olla. Omanlaisensa sitä kyllä kohtaa varmasti.
naisen_ääni: olen se, joka huomataan, mutta ei lähestytä. Olen se, jonka sanat peittävät miehen sanojen takana. Olen se, johon ihastutaan, muttei rakastuta. Olen se, joka haluaisi rakastaa ja olla rakastettu, mutta jolle sitä ei suoda. Olen se, joka ui aina liian syvissä vesissä, tai liian pinnassa. Olen liian vanha, tai liian nuorekas. Olen liian älykäs ollakseni kiinnostava. Olen liian herkkä ollakseni "mies" ja liian "kova" ollakseni herkkä. Olen liian sosiaalinen ollakseni yksinäinen ja liian turtunut ollakseni seuran kipeä.
Se minä olen ja paljon muuta. Olen liikaa ollakseni tarpeeksi. Se minä olen: minä, enkä kukaan muu.
Eikä sun tarvitse olla mitään muuta. Olet hyvä tuollaisena kuin olet.
Se, joka ei sitä ymmärrä.... No, sen häviö.
Varmaan monin tavoin aika samanlaisia. Voi olla haasteellistakin kohdata ihminen jonka liikkeet ja siirrot vastaa aika paljon omiaan. Nähdä itsensä toisessa. Toisaalta helppoa ymmärtää toista, mutta toisaalta se itsensä kohtaaminen toisessa voi olla haastellistakin.
Hän nähnyt aika hyvin millainen persoonana olen. Olen niin aito oma itseni liiemmin himmailematta että se todellinen minäni ääriviivat on varmasti tulleet esille. Aika pitkälti siis varmaan jo tietoinen mitä osaan pahimmillani ja parhaimmillani olla. Jos silti minusta tykkää ja minut haluaisi niin uskon että tulisimme juttuun hyvin.
Jos sokkona lähtee "soitellen sotaan" eikä tiedä millainen toinen on missäkin tilanteessa voi huomatakin että omat kuvitelmat ei vastaakaan todellisuutta.Toisen luonne ei sitten mielytäkkään ja yhteen ei sovita.
Tässä tapauksessa olen niin aitoa kuvaa itsestäni antanut ja hän nähnyt minun käytöstäni tilanteessa missä olen vielä ollut kaikkein pahimmillani. Jos hän pitää siitä mitä olen silloin kun kaikki on päin helvettiä niin asiat on aika hyvin, sillä enää huonommin en voisi vetää! Olen vedellyt ihan pohjia ja jos siihen jo ihastunut niin hyvällä pohjalla ollaan. :)
Muuten epäilen sen perusteella mikä fiilis irl tullut että jostain syystä vaikkei me hyvin tunneta meidän välillä on jokin outo side. Tilanteissa joissa olen hänet tavannut olen tuntenut läheisyyden ja jonkun näkymättömän yhteenkuuluvuuden tunteen. Hassua kuvata tunnetta joka monilla pitkään suhteessa olevilla on kun on puolisonsa kanssa yhdessä. Eihän me edes tunneta hyvin, silti tapa millä hän minulle puhui, minua katsoi.. kaikki kieli läheisyydestä välillämme. Minun erityisyydestä...
Jos kaikki tulkintani olisi totta olisin saattanut katsella ehkä tulevaisuuttani silmiin.
Yhdessä olisimme toisemme hyvässä ja pahassa hulluiksi tekeviä. Meillä kun tuntuu muutama yhteinen luonteenpiirre olla jotka saattaa välillä tuota matsia keskenään ottaa. Molemmilla hiukan opeteltavaa siinä :)
Vaikea sanoa mitä oltais todellisuudessa mutta kaiken kaikkiaan uskon että aika pitkälle olemme järkeviä ihmisiä jotka ei kuvitelmissa elä. Näemme varmasti jo toisemme hyvät ja huonot puolet. Minä en lähtisi tuhoon tuomittuun "suhteeseen" enkä usko sitä hänestäkään. Jos siis toisiamme kaiken tämän tiedossa olevan jälkeenkin kaipaisimme niin se tarkoittaa sitä että olisimme hyvä ja yhteensopiva pari jonka tietty samankaltaisuus voisi olla haaste mutta ei ylitsepääsemätön sellainen.
Hienosti pohdittu! Voisin sanoa tähän, että itse olen ainakin suunnattoman viehättynyt juuri hänen aitoudestaan. Niin hyvässä kuin siinä pahassa. Olen osaltani pyrkinyt ruokkimaan läheisyyden ja yhteyden tunnetta niissä tilanteissa, joissa näemme. Enemmänkin tarjoaisin, mutta tilanteet eivät sitä vielä mahdollista :)
En ihastu usein ja siksi haluankin kuvitella, että tässä on enemmän kuin sanat ovat vielä kertoneet. Hän katsoo minua ja itse taidan välillä suorastaan tuijottaa :) Olen kertonut joistakin huonoista puolistani ja hänestä olen aistinut tiettyä itsepäisyyttä, ehkä ajoittaista kiukkua, mutta minun silmissäni ne ovat vain ihailtavia ominaisuuksia. Tuntuu, että olisimme sopivalla tavalla samanlaisia, jolloin ne yhteiselon haasteetkin olisivat rakentavia eivätkä rikkovia kokemuksia.
Häneen lähemmin tutustuminen olisi epäilemättä elämäni hienoin matka. Kerrassaan upea nainen! Toivoisin, että voisimme olla yhdessä enemmän kuin yksin, rakastaa, tukea ja kokea intohimoa toiseen ja elämään.
Pysähdynpä tähän miettimään. Aina kun olen nähnyt nyt viime kerroilla hänet, kolme viimeisintä kertaa ainakin, se tietynlainen lämpö on välittynyt ja näkymisistä on jäänyt hyvä mieli. Tuijottelu lienee yleistä jos sattuu olemaan toiseen ihastunut, tosin alussa taisin tuijottaa häntä enemmän, nyt vähän tilanteen mukaan :). Tiedän ettei hän minnekään sieltä ja minulta katoa, vaikka tässä kuluneella viikolla tulikin sellainen olo. Uskallusta vaatii se, että kertaalleen taas jatkaa siitä eteenpäin, mihin on ikään kuin jäänyt moneksi kuukaudeksi kellumaan.
Minä jotenkin "luotan" siihen että jos minä luulisin meidän sopivan yhteen niin hän olisi silloin se järki jos näkisi ettei niin olisikaan. Tavallaan luotan siihen että hän olisi minun järkeni jatko ja asioiden stoppaaja. Jokinlainen luottamus siis häneen on.. Outoa sekin..
Hemmetin hyvä kirjoitus nim. Taasnäitä...! Ei voi antaa täällä
Peukkuja, mutta antaisin
Unelmapari olisimme, koska hän on ainoa mies kenestä unelmoin.
Hankalia. Kumpaakin vaan kiukuttais, kun ei saatais riittävästi huomiota.
Potta ;D
Naurettava näky.
No ei oltais minkään laisia, kun häntä ei kiinnosta oikeasti.
Oletko ottanut kunnolla selvää kiinnostaako, ettet tee hätiköityjä johtopäätöksiä! Voi olla, että hän ikävöi sinua todella paljon : ) ja kokee juuri sinut tärkeimmäksi? Monenlaisia väärinkäsityksiä voi helposti syntyä silloin, kun on paljon tunteita mukana. Asioista on oltava täysin varma ennen, kuin tulee lopputulokseen ettei toista kiinnosta.
Suorapuheisen riitaisia mutta myös syvästi rakkaudessamme leiskuvia, uskoisin, jos toisiamme rakastaisimme. Vähän eläisimme meni-pasmat-sekaisin- ja piuhat-solmuun- tyylisesti.
Sitä en tule koskaan tietämään. Joskus halusin tietää vastauksen tuohon kysymykseen. Hän muodostaa varmasti loistavan parin jonkun naisen kanssa.
Hyviä ja riittäviä toisillemme. Hänen kanssaan lasini olisi puoliksi täynnä.
Kauniisti ajateltu ja kirjoitettu.
Meistä ei voi tulla paria. Hänellä on tarve halventaa naista, joka on hänelle läheinen. Pahoja itsetunto-ongelmia, joihin minä en ole syypää. Rakastan häntä, mutta on satuttanut minua aivan liikaa.