Suhdettamme koskevat kysymykset minua vastaan ja on haluton keskustelemaan mitenkään suhteestamme.
miksi kumppanini kääntää kaikki
avuton7
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sellainen on hankalaa, jos ei pystytä keskustelemaan. Itselläni samanlainen tilanne, kun yritän keskustella, niin toinen vetäytyy kuoreensa ja ei edes halua nähdä, kun pitäisi tehdä juuri toisinpäin, jos meinaa suhdetta ylipäätään edistää tai pitää sen edes sillä tasolla mitä se nykyisin on. Minkä takia ihmiset pelkää ja ajattelee automaattisesti, että kun asioista jutellaan, niin suhteessa on loppu häämöttämässä. Ja varsinkin, kun nainen kertoo, että "meidän pitää jutella" niin mies on jo valmiina lähtökuopissa. Mutta mikä on miehen tapa, jos hän haluaisi keskustella tilanteesta tai lopettaa suhdetta omalta puoleltaan? Onko se puhumattomuus ja yhteydenpidon lopettaminen tyystin vai mikä? Itseäni ainakin inhottaa sellainen tilanteen epäselvyys. Siispä, jos haluatte edistää suhdettanne, niin keskustelkaa keskenänne ja myöskin jos haluatte lopettaa suhteen, niin tehkää asia keskustelemalla selväksi eikä pitämällä toista löysässä hirressä ja epätietoisena, että missä mennään, sitä helpommin pääsee itsekin elämässään jatkamaan eteenpäin.
Hiljattain tuollaisen keskusteluyrityksen jälkeen kävi selväksi, että mies on täysin takajaloillaan. Aivan turha yrittää keskustella parisuhteen tärkeistä asioista ja siitä merkitsevätkö ne samaa molemmille. Kun ei pysty avautumaan, niin ei pysty. Surullista, niin surullista.
Ainoa asia, mikä tuli täysin selväksi on, että tekee kaikkensa sen eteen, ettei eroa tule. Teot ja se vähäinen viestintä puhuu sen puolesta, ettei missään olosuhteissa halua, että tämä pitkä liitto hajoaa. Liiton hajoamista odottava ja toimeliaasti sivusta kiilaa lyövä henkilö, ei siis tiedä, ettei koskaan hänen toivomus toteudu. Hän saa odottaa ja ikävöidä, syödä niitä murusia, joita matkan varrelle karisee. Toivon voimia tuohon rooliin.
Itselleni ei muruset koskaan riittäisi, eikä sellaisia tarvitse edes ajatella tässä tilanteessa. Rakastamme toisiamme ja meillä on yhteistä kivaa välillä sovitusti ja välillä extempore. Halusin tuoda asian esille, koska ilmeisen usein odottajalle satuillaan liikaa, kun todellisuudessa tarve on vain pikkuhupiin ja arjen piristykseen. Olen niin pahoillani jokaisen sellaisen puolesta, joka jossain unelmoi jonkun toisen ihmisen puolisosta ja suuressa illuusiossaan näkee itsensä tärkeämpänä kuin onkaan eli eräänlaisena toisen kylkiluuna, jota ilman ei pärjäisi.
Voimia parisuhteen hoitoon. Itse jaksan, koska tahdon rakastaa ja uskon hyvään, ihmisen hyvyyteen toisillensa. Saattaa olla, että jonkun mielestä minulla on liian avara ja ymmärtävä sydän, mutta eihän se ole keneltäkään muulta pois, jos tekee niin kuin tuntee sydämensä haluavan.
Ai onko hän mennyt pettämään sinua jonkun toisen kanssa? Itse en sellaista oikein noin vain voisi anteeksi antaa ja luottamuksen palautumiseen menisi todella kauan. Jotainhan teidän suhteessa on pielessä, kun hän tällaisen irtioton on tehnyt ja kannattaisi potkaista hänet ulos omasta elämästä joksikin aikaa miettimään niitä tekosiaan sinua kohtaan ja osoittamaan katumusta. Jos annat hänelle noin vain hänen tekosensa anteeksi, niin hän tekee sellaista uudelleen ja mihin se johtaa, siihen, että sinusta tulee katkera ja se usko hyvään vähitellen katoaa. Kun olet pistänyt hänet jäähylle ja haluatte molemmat jatkaa liittoanne, niin menkää ammattilaisen puheille, ehkä se auttaa miestäsi avautumaan ja kertomaan, mistä hänen tekonsa johtui ja ehkä ammattilaisen avulla pystytte opettelemaan keskustelemaan toisillenne, joka parisuhteessa on olennaisen tärkeää.
Onnea vaan valitsemallesi tielle sinä sydänverellä. Itse kun vuosikausia katselin parisuhteemme jojoilua edestakaisin niin voisin sanoa, että pelkät tyhjät lupaukset suhteen säilyttämisestä eivät kuule suhdetta korjaa. Kannattaa lähteä ennekuin katkeroidut, jos suhteesi ei toimi. Kyllä jonkinlainen kesksutelu kuuluu hyvään ja toimivaan suhteeseen.
Minä en aloittajan tekstistä lukenut mitään kolmannesta pyörästä. Mutta kyllähän niistäkin suhteista aina väliin jotain tulee ja joskus jopa kestäviä suhteita. Ihmisiä eroaa nykyään niin paljon, mutta pettämään ei pidä ruveta. Sydämen ääntäkin pitää kuunnella, mutta ei hetkellistä himoa.
Minustakin jutteleminen on suhteen kaiken a ja o. Ja yhdyn edelliseen, ettei mikään suhde kehity keskustelematta. Keskusteluun kuitenkin tarvitaan kaksi osapuolta, että minkäs siinä teet, jos kumppani kykenemätön puhumaan.
no kun te olette tekemisisssä nulikoitten kanss joiden kapasiteetti ei riitä sellaiseen.
nyt tiedätte syyn.
Kehittymätön persoona. Ei pysty ottamaan vastuuta omista sanoistaan ja tekemisistään vaan kääntää kaiken muiden syyksi ja jopa itse uskoo tuohon valheeseensa. Lähde käveleen siitä suhteesta.
Väärin silloin, kun olin suuttunut. Tunteet otti vallan.
Olen vähän samaa mieltä, että jos toinen ei pysty/halua keskustella asioista niin mitäpä sitä sitten turhaan keskustelemaan. Itse asioita ratkovana niin ihan hyvässä hengessä tekisin, mutta mitäpä sitä päätän seinään paukuttamaan. Sitten vaan ollaan aikansa hiljaa, erotaan ja sitten välillä saa jostain lukea, että jollekin on ero tullut ihan yllätyksenä, kun toinen ei ole asioista mitään puhunut. Haloo.
Puhua. Koko ajan yritin sitä sinulle sanoa.
No, tämä ei ollut minulle. Eipä ole kukaan halunnut puhua. Ihan sama kenelle vastasin ja mitä kalastelet. Be my quest.
Näin olen minäkin yrittänyt pähkäillä ja ratkoa tilannettamme, mutta eilen pistin sitten viestin, jossa kyselin suoraan suhteemme jatkumisesta ja hänen tuntemuksistaan. Oli vaan jotenkin vapauttavaa antaa se mahdollisuus hänelle päättää suhteestamme, koska hänen käytöksestään päätellen hänhän se sitä irtiottoa haluaa. Samalla loppui se tunteiden ja järjen taistelu myös omassa itsessäni, ei minun tarvitse ratkoa ja ajatella enää mitään sen enempää hänen puolestaan, hän voi tehdä ratkaisunsa. Antaa ihmisen mennä, jos on mennäkseen, ketään ei voi omistaa.
On haluton keskustelemaan suhteestanne. Olisiko seuraava kysymys Miksi et halua keskustella suhteestamme. Muista että vakka kantensa... Mitään ei ole pakko. Ei sun ei hänen. Voit valita.
Omakohtaisen kokemuksen perusteella sekä jonkin verran läheltä vierestä kavereiden vaikeita suhteita seuranneena keskustelukyvyttömän ihmisen persoona on todellakin melko kehittymätön. Hän ei kestä mitään itseensä kohdistuvaa, edes rakentavaa ja perusteltua kritiikkiä tai palautetta. Hän suojautuu toistuvilla vastahyökkäyksillä ja syyllistämisillä omaa piintynyttä riittämättömyyden/kelpaamattomuuden/vajavaisuuden tunnettaan vastaan ja pyrkii voittamaan aloittamansa valtataistelun suhteessa. Valtataistelun, jota sinä et halua, ja jota parisuhteessa ei pitäisi olla, mutta jota tuo kehittymätön persoona koko ajan kuitenkin käy. Tämä johtaa konflikteihin ja pahaan oloon, koska toinen pelaa tietämättäsi sinua vastaan, ei sinun kanssasi.
Kun keskustelukyvyttömyys muuttuu keskusteluhaluttomuudeksi, niin silloin vastapuoli tietoisesti jo sabotoi suhdetta, josta hän todennäköisesti haluaa irti. Voittajana.
Jos sinulla on tunne, että roikut löyhässä hirressa, niin silloin sellaisessa roikut. Ja tuoli potkaistaan altasi vasta kun kaksinaamainen kumppanisi on valmis sen tekemään eli silloin kun olet haavoittuvimmillasi ja hän vahvimmillaan, mahdollisesti jo etsinyt uuden kumppanin valmiiksi.
Joskus vikaa on kummassakin osapuolessa. Toinen saattaa avata keskustelua liian syyttävästi "sinä aina" ja "et koskaan" -tyyliin, kun pitäisi aloittaa, että "minusta tuntuu" ja "minä toivoisin". J akysyä toiseltakin, miltä tästä tuntuu.
Joskus vikaa on molemmisaa vielä enemmän. Ystävä kävi kumppaninsa kanssa pariterapian arvioinnissa. Eli sellaisessa, jossa selvitellään, onko heistä yhdessä edes terapiaan. Tulos oli, että he taistelevat keskenään ja pyrkivät koko ajan kumpainenkin saamaan niskalenkin. En yhtään ihmettele, minullakin on monesti vaikeaa ystäväni kanssa - hän on koko ajan kärppänä käymässä päälle. Olenkin viimeisen vuoden ajan miettinyt, että saanko itse koko "ystävyyssuhteesta" enää mitään. Ja olen myös ajatellut, etten itsekään jaksaisi, jos olisin hänen kanssaan naimisissa, saati sitten puolisonsa, joka on hänen kanssaan koko ajan...
Joo, tuo on juuri sitä valtataistelua, jossa ei enää pelata samalla puolella. Vikaa voi tosiaan olla molemmissa.. pahinhan tilanne on siinä jos on kaksi valtataistelua taipuvaista on yhdessä.
Joo-o. Pari orastavaa kiinnostusta on lopahtanut kun vastapuolesta alkanut tulla näitä piirteitä ilmi. En jaksa enää yhtään henkistä päähänlyöntikilpailua. Pidän paijaamisesta paljon enemmän.
Joillakin ne piirteet alkaa tulla esiin vasta aikojen saatossa, tai sitten ihmiset muuttuu. Muutoshan on toisaalta väistämätöntä, mutta toisilla se on ehkä "väärään suuntaan".
Kun tapasin heidät ekan kerran yhdessä (heillä oli jo pitempi suhde kuin itselläni) oli sitä mieltä, että siinäpä on pariskunta, jolla on asiat hyvin ja joilla parisuhde toimii. No se toimikin, silloin, mutta nyt 15 v eteenpäin - en tiedä mitä on tapahtunut. Miksi heillä on nykyään semmoista. Kumpikin on nähdäkseni muuttunut, mutta miksi? Ei mullakaan ollut ystäväni kanssa silloin vaikeaa, ei meistä varmasti olisi ystäviä tullutkaan, jos hän olisi jo silloin ollut sellainen.
Monella muullakin on aikojen saatossa jotain väljähtymistä suhteessa tapahtunut, mutta en tuollaiseen ennen rakkaan ihmisen kimppuun käymiseen ole muiden kanssa törmännyt. Mun ei tee mieli mennä heille enää kyläänkään, koska edes tuttavien läsnäolo ei vaimenna sitä miten heidän välinsä ilmenevät.
Toisten vaikeuksia katsellessani en voi olla kuin tyytyväinen omaan suhteeseeni. Mutta on sen eteen töitäkin tehty, kumpainenkin osapuoli. Ja ollaan rakastuttu aina uudelleen, jos näin voi sanoa. Tosin on tehty elämämme suhteen myös ei-niin-tavanomaisia-ratkaisuja, mutta ne on nimenomaan tuoneet asioita, jotka kannattelee suhdettamme. Mutta nyt jouduin jo sivuraiteille, sori ;)
Keskustelut parisuhteessa ovat hyvin tärkeitä. Toisen syyttely on aina turhaa ja saa toisen vain olemaan varuillaan. Joku kääntää asiat kysyjän syyksi kun ei halua käsitellä omaa osuuttaan tapahtumiin tai jos toinen tuo asioita hyökkäävään tai syyttelevään sävyyn esille. Jos taas keskusteluhalua ei ole, sano hänelle että tämä olikin sitten tässä. Että on mahdotonta yksin tehdä suhteen eteen mitään jos toinen ei tule vastaan ja tee omaa osuuttaan. Aina kun haluaa toimivan suhteen, on molempien huomioitava toinen ja tarpeen tullen kerrottava miksi toimii tietyllä tavalla. Avoimuus rakentaa suhdetta, sisäänpäin kääntyminen ja puhumattomuus tuhoaa sen. Avoimena on herkempi loukkauksille, mutta siinä on myös mahdollisuus kasvaa ja onnistua parisuhteessa. Avoin keskinäinen on luottamus on suhteen koossa pitäjä. Siihen tarvitaan aina molemmat.
hyvältä, ongelmia tiedossa vai onko jo.