Oon yrittänyt kasvattaa itseäni irti ihastumisesta, koska se saa surulliseksi... ihastustaan ei koskaan saa... kun on aina tapana ihastua saavuttamattomiin, kerran tavattuihin joista ei tiedä mitään tai varattuihin. Mutta nyt kun oon "projektissa" onnistunut, enkä ole ihastunut kehenkään, tuntuu tyhjältä: ei mitään haaveiltavaa, ei mitään odotettavaa. Satunnainen flirttailu lämmittää hetken, mutta kun on yksin, ei ole ketään kaivattavaa...
tyhjyys
aina ennen
5811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, samaa olen pohdiskellut. Jos heitän ihastukset menemään, niin sitten ei ole syytä elää, mutta on erittäin suuri todennäköisyys, että jutusta ei tulisi mitään, niin tulisi taas huono olo, kun ei vaikka jostain syystä enää näe henkilöä.
Mutta ehkäpä on kannattavampaa sittenkin antaa olla ihastunut, siitä sentään saa jotain kiksejä, kuin siitä, että joutuu olemaan ilman mitään haaveita.
Hyvä olo paha olo > paha olo
Mä päätin just tänä syksynä, että annan ihastuksen tunteeni elää, vaikka välillä se tekee hulluksi, välillä tuntuu paskalta, kun joutuu oleen yksin ja mieleen tulee se, että jutusta ei tule mitään.
Kuitenkin on jokin syy nauttia elämästään, niin miksi poistaisi sen ainoan syyn?
Mut eihän mikään estä kertomasta tunteitaan, mutta se on niin pirun vaikeaa monelle. Jos et uskalla kertoa ihastukselle tunteita niin tee se kuitenki, et menetä mitään. Varmasti jos henkilö on sellanen suhteellisen empaattinen, niin ei se töksäytä kovin kurjaa naamalle. Voisit saada jopa jotain positiivista takaisin, vaikkei olisikaan mahdollista saada häntä = saat varmasti lisää itseluottamusta.
Mulla on ollut tänä syksynä lyhyen ajan sisällä 2 ihastusta, ennen niitä ei ole ollut moneen vuoteen. Tuntuu hyvälle, että pahalle.
Ensimmäinen ihastus on jo hieman ohi, kun en uskaltanut sanoa mitään, kun olisi ollut oikea hetki. Toinen ihastus on nyt taas siinä pisteessä, että pian pitäisi sanoa jotain, jos haluaisi edes tietää, olisiko ihme mahdollista.
Mulla vaan ei kyllä ole riittävästi rohkeutta mennä kertomaan asiasta. Toivottavasti tämä teksti antaa mullekin rohkeutta kertoa. Ainakin saan uutta materiaalia pohdittavaksi.
Mä en ainakaan saa mitään kiksejä epäonnistumisista. Ja siitä et voi onnitella itteään rohkeudesta, jos uskaltaakin kertoo ihastuksensa.Sen jälkeen tän ihmisen kanssa on aina vaivautunu olo missä tahansa seurassa.
Hehe, ymmärsit väärin. Tarkoitin, että kiksejä saa ihastumisesta. Jos oot erimieltä niin ole sitten, mulle ainakin tulee ihastumisesta hyvä olo.
"Ja siitä et voi onnitella itteään rohkeudesta, jos uskaltaakin kertoo ihastuksensa"
-Tottakai voi onnitella rohkeudesta! Sehän on suuri askel, varsinkin jos yleensä ei uskalla sellaista tehdä.
-Jos on vaivautunut olo sen jälkeen, niin silloin pitää mennä jo itseensä hieman syvemmälle. Miksi vaivautunut olo? Eihän tilanteessa ole mitään hävettävää.
sä oot täysin oikeessa! Jos on yksinäinen niin tottakai kannattaa pitää kiinni ihastuksestaan,tiedän sen kokemuksesta. Vaikka tiedänkin että tämän miehen kanssa minulla ei ole vakavaa tulevaisuutta,niin ainakin minulla on toivo pelissä mukana,se antaa inspiraatiota tehdä asioita mitä ei välttämättä muuten aina jaksaisi,tottakai välillä vituttaa mutta kyllä se onnellisuuden tunne kumoaa pahanolon.
ja varsinkin meillä ihmisillä jotka ei ihastu usein!!!!
Mitä hyötyä on kertoa ihastukselle tunteista, jos se on varattu? Tulis vaan tosi nolo olo aina kun tapaa uudestaan... Ja niillehän ei voi kertoa, joita ei enää koskaan tapaa eikä ole tullut vaihtaneeksi yhteystietoja. Että eiköhän oo parempi vaan taistella eroon taipumuksestaan ihastua liian helposti?