Minkä takia kirjotat kaipuustasi tänne muttet tee mitään sen eteen oikeasti ulkomaailmassa?
Miksi olet päätynyt tilanteeseen jossa pidät tunteesi piilossa häneltä, tai vain täällä, etkä ota yhteyttä?
Miksi olet päätynyt tilanteeseen jossa pidät tunteesi piilossa häneltä, tai vain täällä, etkä ota yhteyttä?
Vastaukset 58
Vanhimmat
Itsellä ei ole vaihtoehtoja tällä hetkellä, hän sanoi niin pahasti mulle viimeksi etten voi ottaa yhteyttä. En voi tunteilleni mitään kuitenkaan, ne on olleet kauan ja tulee pysymäänkin. En tosin kirjota tänne kovinkaan paljoa ja tämä aloituskin on yksi harvoista, en tee paljoa aloituksia, mutta käyn lukemassa ja välillä kommentoin jos siltä tuntuu.
On myös heitä/meitä, jotka ovat kaikkensa tehneet, mutta aina ei mene kuin strömsössä.
Ulkomaailmassa kaikkesi tehnyt eikä ollut kiinnostunut? En laske nettikirjottelua kaikeksi tehdyksi koska se tapahtuu nimimerkeillä eikä siitä saa totuutta vaikka tunnisteiden perusteella tunnistaisikin täysin.
Aina ei mee, mutta ei tarvikaan mennä. Ei sen takia kannata luovuttaa jos ei kaikki mene heti kuin Strömsössä. Mutta jos olet tehnyt muuten kaikkesi eikä toisella ole kiinnostusta, jos olet yrittänyt todella ulkomaailmassa saada asioita tapahtumaan, ottanut yhteyttä, pyytänyt tapaamiseen yms. niin ymmärrän.
virhettä ja pettymystä, liian rikki yrittääkseni enää mitään, yksin on ihan hyvä vain haaveilla, kyllä silläkin seuraavaan aamuun jaksaa.
Millaisia virheet on olleet, eikö voi yrittää uudelleen?
mulle nauraa jo naurismaan aidatkin, viitsi enää edes näyttäytyä missään jos ei ole ihan pakko.
Jos joku nauraa kun olet yrittänyt ottaa selvää onko toisella tunteita, silloin se nauraja on se hölmö. En tietenkään tiedä mitä tapahtunut, onko tullut ylilyönteä tm. mutta jos ne on tehnyt hyvien tunteiden takia eikä pahalla niin ei kai kukaan fiksu naura sellaiselle.
Nauru on muuten myös keino puolustautua tai helpottaa hämmentävissä ja vaikeissa, pelottavissakin tilanteissa joskus.
mulle nyt vaan vittuillaan jokapaikassa ja yritetään tehdä elämästä vaikeaa. Kun on tarkka tietyissä jutuissa niin niitä nakerretaan tahallaan. Ei jaksa enää kiinnostaa, haistakoot vitut.
AIkalailla sama olo. Muutenkin hävettää sitä ei vain oikein haluaisi mitään ylimääräistä ikävää.
Tosielämässä tulisi aina se "arki" vastaan. En pitäisi siitä, eikä hänkään. Tällätavoin molemmat ovat tyytyväisiä. Seksiä tosin janoaisin... käviskö se mitenkään, silleen välillä aina.
Mitä vikaa arjessa on? Sua pelottaa arki, että se tappaa tunteet, miksi? Arki voi olla kivaa kun voi olla yhdessä ihmisen kanssa josta välittää ja voi se olla muutenkin, voi olla yksinkin kivaa niin miksi ei yhdessä? Yhdessä siitä tulisi tuplasti kivaa.
Mistä päättelet että molemmat ovat tyytyväisiä näin? Mitä jos hän kärsii.
Siinä tapauksessa korjaisin kirjoitustani. Haluan todella, että olisimme yhdessä ja oikeasti hänen kanssaan arkikin olisi juhlaa.
Etkö halua tietää, miksi muutat mieltäsi noin, se tarkoittaa ettet tiedä mitä hän ajattelee. Miksi olet tyytyväinen tähän, miksi luulet hänen olevan?
Niin, en tiedä mitä hän nykyään ajattelee. Hän ei ole kertonut MINULLE sitä.
Oletko itse kertonut hänelle ajatuksistasi, ulkomaailmassa, ei netissä?
Kolme asiaa: työasiat, jotka yhdisti, myös pitää erossa. Molemminpuoliset tunteet, jotka yhdisti, mutta myös jähmetti, eikä voitu juurikaan puhua. Kaikenlaiset elämäntilanteet, jotka yhdistäneetkin on, mutta myös pitäneet erossa, kun ei tiedä. Tehty on se, mitä on voitu. Tähän mennessä.
Aina voi tehdä enemmän, paitsi minä en voi tässä tilanteessa tietystä syystä.
Työpaikalla voi olla vaikeaa, mitä sitten jos tulee ero jne.?
Kun ei tiedä, kannattaa ottaa selvää ja kysyä.
Itse en kaipaa samalta työpaikalta ketään, en edes haluaisi ihastua työpaikalla.
Samaa mieltä totuuspäivän kanssa, itse odotan törmäämistä häneen, tänäänkin mietin sitä kun olen tapahtumassa kaupungilla.
No, sanotaan nyt niin, että sitä ei ehkä pysty järjellä päättämään keneen ihastuu, missä ja milloin. Sen mitä asioiden eteen tekee, voi ainakin järjellä yrittää päättää. Hän on ollut sen suhteen hyvin suoraryhtinen, vaikkei varmaan helppoa ole ollut. Toisaalta jos olisi ollut sitä rohkeutta puhua aiemmin asioista, ei olisi tullut niin mutkallista matkaa. Mutta matkaa nyt on kuljettu näinkin. Yksi asia kerrallaan. Enkä näe että matka olisi vielä lopussa.
Toivottavasti saat juteltua hänen kanssaan. Toivottavasti matka suoristuu ja yhdistyy kenties yhteiseksi matkaksi.
Ei ole tilaisuutta että voisi suoraan sanoa mitä tuntee häntä kohtaan.
Juoksisi karkuun :)
Ottaa jalat alle ja pinkoo pakoon ;D
Miksi et tee tilaisuutta?
Tulee jos jaksaa perässä pysyä ;D
Tilanteestani johtuen tein päätöksen olla ottamatta yhteyttä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voisin lopettaa tunteitani noin vain. Kaipailen täällä ja itken tilannettani, johon päädyin aivan omien vapaaehtoisten päätöksieni kautta. Näin tämän kuitenkin parhaaksi ratkaisuksi tällä hetkellä elämässäni. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, etten haluaisi häntä. Olen melko varma, ettei hän haluaisi minua, mutta sekään ei ole syy siihen, etten ole ottanut yhteyttä. Näin on kuitenkin paras molempien kannalta.
Miksi paras molempien kannalta, mitä jos olet hirveästi väärässä? Mitä jos hän haluaisikin sinua, miksi et ota selvää? Tuolla tavalla tyrmäät ennenkuin ehditte ottaa selvää, eikö se tunnu jotenkin väärältä?
Uskon, että jos kuulisit koko tarinani, muuttuisi mielipiteesi. Tänne en kuitenkaan kerro enempää. Vaikka hän haluisikin minua, pysyisin ratkaisussani, joten miksi kiusata häntä kertomalla tunteistani. Me emme tiedä täällä toistemme taustoja. Pystymme vain olettamaan, näin ollen ihmisten tilanteisiin on usein hankala ottaa kantaa. Kokonaiskuva on usein aivan toisenlainen kuin luulemme.
Oletko mies?
Tässä tap. HÄN ei ole näyttänyt että enää haluaisi......... .. .. .. ...... .
No siksi, kun kommentit mulle on aina tyyliin "sinäkö se täällä olet hengittänyt mun poissaollessa????? Anna olla viimeinen kerta, kun hengität." :(
Kuulostaa ihan hirveältä tyypiltä! Etsi kiireesti joku toinen kiinnostuksen kohde joka ei kohtele sinua kuin saastaa. Hyi hitto.
Huono itsetunto varmaanki. Mielummin pitää sen pienen mahdollisuuden että toinen ehkä kans haluis jotain muttei sekään uskalla sanoo, kuin ottais sen riskin että kuulis ettei hänellä oo mitään kiinnostusta. Plus tietenkin se että molemmat ollaan varattuja.. Ja vielä sekin ettei ehkä seurustelusta tulis kovin pitkäaikasta vaikka se oiskin mahdollista.
Koska hän ei ota minua vakavasti vaan pitää jonain panopuuna jota silloin tällöin on kiva käydä nusasemassa. Tosin nyt on jo minun tunteetkin alkanut roimasti laimenemaan ja näen selvemmin asioita.
Ap: oletat, ettei kukaan ole tehnyt mitään IRL. Joskus tunteet on myös tunnustettu ja tiedostettu. Oletuksesi kertoo sinun jo päättäneen oman mielipiteesi muiden tilanteesta. Mutta mielipide on vain oletus, se kertoo enemmän esittäjästään, kuin sen kohteesta. Sinusta se kertoo, ettei sinulla ole kovinkaan paljoa elämänkokemusta tai ymmärrystä. Näet maailman musta-valkoisena ja päätelmäsi perustuvat pelkkiin oletuksiin ja arvauksiin. No, ei sua voi siitä syyttää, eikä ketään muutakaan. Elämä vain ei ole aina niin yksinkertaista.
Joskus asiat (tunteet/ajatukset) on helpompi purkaa kirjoittamalla kuin puhumalla. Joskus asiat ovat myös niin vaikeita, ettei niitä voi puhua kenellekään (ennakkoasenteiden ja tuomitsemisen vuoksi), vaan ne on helpompi jakaa incognitona tuntemattomien kanssa. Tuskin täältä kukaan oikeasti ratkaisuja etsii, vaan kyse on taakan keventämisestä.
Oliko pakko haukkua AP. ensin? Kertoo susta aika paljon ja siitä ettei sulla oo elämän kokemusta tai ymmärrystä. Tästä päätellen näät itse maailman musta-valkoisena ja päätelmäsi perustuu pelkkiin oletuksiin ja arvauksiin.
Elämä ei todellakaan oo niin yksinkertasta.
Vaikutat siltä yhdeltä riidan haastaja mieheltä joka täällä vastailee välillä. Ärsyttää tommoset haukku vastaukset, pakko päästä pätemään ja haukkumaan jotenkin.
AP:n tekstissä kysytään näin:
Minkä takia kirjotat kaipuustasi tänne muttet tee mitään sen eteen oikeasti ulkomaailmassa?
Miksi olet päätynyt tilanteeseen jossa pidät tunteesi piilossa häneltä, tai vain täällä, etkä ota yhteyttä?
Kysymys koskee mielestäni henkilöitä joihin noi kysymykset sopii. AP. ei väitä että hänen mielestään kaikki on noista syistä täällä.
Mistä tiiät mikä AP:n tilanne on , et tiiä sitä, mitä jos AP. kysyi jotta sais omaan tilanteeseen jotain uutta näkökantaa, se vois olla mahollista, miks muuten kyselee, tai sitten jonkun kaverin puolesta., tai vaan kaikkien palstalaisten, mitä välii.
Otsikko: "Kysymys KAIKILLE kaipaaville"... Tarviiko vääntää enemmän rautalankaa?
Jos tuntisit paremmin, tietäisit paremmin. Tosin, voin olla väärässäkin ;)
No mistä AP. vois tietää erotella vastaajat, eikö se ny oo pakko laittaa et KAIKILLE!?
Miten voi olla noi typerii!
Ootko oikeesti kertonu jollekin raukkanaiselle tunteistasi IRL?
Kukas se nyt riitelee? Tai epätoivoisesti yrittää.. Rakkautta sullekin :)
Varattu. En uskaltais, jos siippansa vahtii vieressä. Saattaa olla, että on salainen numerokin, joten käytännössäkin mahdotonta olisi ottaa yhteyttä suoraan........ :)
Kaipaan siis täällä, anonyymisti, turvallisesti, eikä ketään satu :)
Täysin absurditilanne. En viitsi häiriköidä ja "ahdistella". Pidän tunteeni sisälläni tästä lähtien.
Otin yhteyttä...useamman kerran -> ei reaktiota. Yhden ainoan kerran tuli vastaus, ettei ole aikaa tapailla... jne. mutta sehän oli vaan tekosyy sille, ettei ollut kiinnostusta minua kohtaan. Olisi ihan ystävyyskin riittäny, jos vaan olisin saanut olla elämässään mukana. - Luovutin ja jäin itkemään tänne palstalle. Ei olla nähty puhe-etäisyydellä vuosiin, silti muistelen häntä edelleen.
vaikken tiedä, kuka kukakin tässä ketjussa on. Haluaisin hänen kanssaan suhteen, kaikkinensä mitä siihen kuuluu, en vain seksiä. Viime tapaamisessa oli vaikea olla rennosti, kun en tiennyt, enkä tiedä edelleenkään hänen tunteitaan ja tilannettaan. Siksi olin pidättyväinen, toivottavasti hän ei kokenut sitä torjuvana. Harmittaa kun hän pitkästä aikaa olisi siinä lähelläni ja itse olin jokseenkin lukossa. Uskoisin, että ainakin omalta puoleltani pystyisin nyt parempaan kuin silloin aiemmin, koska olen saanut elämääni ja itseäni paremmin tasapainoon. Voisimme aloittaa ihan rauhassa, uudelleen tutustuen ja kiirehtimättä, mutta kuitenkin niin, että voisimme olla kahdestaan ilman muita osapuolia suhteessamme. Kyse ei ole omalla kohdallani vain periaatteesta vaan myös juuri siitä, että on vaikea rentoutua ja olla oma itseni, jos en tiedä miten asiat ovat ja mikä tilanne on muihin ihmisiin nähden. Se epätietoisuus on aiheuttanut pidättyväisyyttä tunteiden ja läheisyyden näyttämisessä. Tunteet ovat itselläni tallessa, vaikkakin vähän piilossa nyt, ja tunnen edelleen sen läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen meidän välillä mikä aina on ollut vahva ja pitänyt yhteyden yllä ajan kulumisesta huolimatta. Kumpikin olemme tehneet virheitä aiemmin, mutta ainakin minusta tuntuu ja uskon siihen, että nyt osaisime paremmin.
n -> m
Oon niin f_ _king
Liikaakin voi kaivata. Kun ei olla nähty pitkään aikaan. Mitähän sitä tekis, jos joskus kohdattaisiin. Kasvot välkkyy mielessä nytkin.
https://www.youtube.com/watch?v=Qq4j1LtCdww
Näinkö?
https://www.youtube.com/watch?v=VT9i99D_9gI
On aika hauska näköhärö.
En pystynyt pitämään katsetta ristikossa. Pitäsiköhän huolestua? ...ehkä mulla on add.
En mäkään koko aikaa, oli pakko tarkistaa välillä onko ne kuvat oikeasti sen näkösiä. :D
Ei liikaa voi kaivata. Jos tuntee, niin minkäs sille mahtaa. Minäkin tunnen.
Sairastuin, terveen naisen hän ansaitsee
Eikös se ole aivan sama minne kirjottaa ei sitä vastausta tule kuitenkaan.
Minulla on aivoissa johdot ristissä ja liian paljon menetettävää jos kadotan itseni. Siksi täällä, vain täällä ja täälläkin vain harvakseltaan.
Koska en uskalla tehdä muutakaan. En halua sotkea omaani enkä hänenkään elämäänsä. Ja koska en tiedä mitä hän minusta ajattelee. Kuvittelin joskus tunteiden olleen molemminpuoleisia, mutta sittemmin olen vahvasti alkanut epäillä kuvitelleeni kaiken. Nyt hävettää omat ajatukset ja sekin vähä mitä on tullut tehtyä.
Kaipaan häntä mutta se on siinä, en enempää.
Koska uskon sen olevan mielikuvitukseni tuotetta kera hassujen yhteensattumien. Samalla jotain, mistä saada energiaa.
Kirjoitan tänne koska haluan lievittää ikävääni. En voi sitä hänelle suoraan sanoa ettei hän säikähdä tunteitani ja poistu elämästäni. En saisi olla näin rakastunut.. niin se on.. irl pidän hänet hiukan etäällä koska pelkään kokoajan että ikävä käy ylivoimaiseksi..