Tämä on jo kaikille tuttu juttu.....

Aluks kaikki tuntuu kovin vaikeelta, ja on varmasti rankkaa myöntää se tosiasia että on homo. Mullakin kesti aikani, mutta huomasin että olen lesbona onnellisempi, ja läheiset ottivat uutisen hyvin, vaikka kuinka päässä kelaskin miten homovastaisia ne onkaan. Kaapissa on tosi ankeeta.. Siks sieltä ulos tuleminen teki must onnellisemman ihmisen ikinä.

Jep, itsekin olen onnellinen ollessani oma itseni. Suku ym. eivät päin naamaa sanoneet mitään, eivätkä varmaan uskaltaisikaan, mutta välit katkaisin kaikkien niiden kanssa, joille ei ole ok, että olen kuka olen ja että olen olemassa - sekä varalta niidenkin tekopyhien kanssa, jotka hymyilevät suupieli nykien ja koko elekieli kertoo, että heille on vaikeaa se todellisuus, kuinka paljon erilaisia ihmisiä maailmaan mahtuu. Ja kenties osa on katkeriakin, kun viettivät oman elämänsä näytellen täydellisiä heteropariskuntia, vaikka kuka tietää mitä siellä kulisseissa tapahtuu. Sellaisia ihmisiä ei tarvitse kukaan myrkyttämään ja manipuloimaan omaa elämää. Eletään itseämme varten.

Ja oot vielä liian nuori muutenkaan sanomaan mitään perheen hankkimisesta. Mieli voi muuttua tuostakin asiasta kerran tai useammin. Eikä sitä tiedä miten tuo seksuaalisuus asettuu vielä. Voihan se olla että olet bi. Tai sitten homo. Sen näkee ajan kanssa ja pohdiskelemalla ja tunnustelemalla omia tunteitaan. En hoppuilis muutenkaan noin nuorena. Opiskele mieleisiäsi asioita, harrasta ja kokeile uusia asioita, ja nauti elämästä. Ja jos pystyt, niin suosittelen muuttamaan kauemmas perheestä ja suvusta ja vanhoista tuttavapiireistäsi, jos se auttaisi tulemaan sujuiksi sen kanssa, kuka olet. Elämä on muutenkin tarpeeksi rankkaa ilman kenenkään jatkuvaa sättimistä, joten tsemppiä elämääsi.