Hei!
Olen parikymppinen nuorimies ja korviani myöten ihastunut noin samanikäiseen naiseen, joka on töissä erään kaupan kassalla. Minulla ei ole koskaan ollut näin vahvoja tunteita keneenkään ja ne vain vahvistuvat mitä enemmän olen hänen kanssaan tekemisissä. Olen nähnyt tätä tyttöä kaupassa noin kuukauden päivät kerran tai pari viikossa ja jutellut muutaman kerran arkisista asioista (kuten esimerkiksi lemmikeistä ja joulukiireistä).
Kun hän hymyilee ja puhuu ihmisille, se tulee ihanasti sisältäpäin ja saa kaikki hyvälle tuulelle. Hän osaa nauraa silmillänsä ja kasvoillansa tavalla, joka ei jää huomaamatta. Tähän ja siihen tapaan, jolla hän välittömän arkisesti ihmisille juttelee, olen rakastunut.
En tiedä hänestä juuri paljoa: vain etunimen ja hänen koiransa rodun (ironista, mutta pidän erittäin paljon myös koirista). En tiedä yhtään, mitä hän on mieltä minusta. En myöskään tiedä, seurusteleeko hän jo. Tämä on ongelmani, sillä olen kovin ujo näissä asioissa, enkä halua häiritä kiireellisen kaupan kassaa yllättävillä ja tavallisuudesta poikkeavilla kysymyksilläni. Jotenkin minun on kai kuitenkin tässä tilanteessa edettävä, muuten ostan kai kymmeniä vuosia eteenkinpäin vain kyseisestä liikkeestä tavaroita (joita en todennäköisesti edes tarvitse :-) eläen vain yksi kysymys mielessäni: olisiko meistä voinut tulla jotain?
En kuitenkaan halua olla missään mielessä tunkeileva röyhkimys vaan sellainen herrasmies, joksi jotkut ovat joskus sanoneet (varmasti vain vitsailleet :-) minut tunnistavansa. Siksi kysynkin teiltä naiset, miten minun tulisi häntä lähestyä? Itse olen näissä asioissa erittäin huono. Luulenpa, etten osaa vielä tiedostaa, mitä naiset minusta ylipäätänsä nähdessään ja kanssani keskustellessaan ajattelevat.
Mitä olette mieltä, voisinko tilata kukkakaupasta lähetin toimittamaan hänelle puolestani sellaisen upean, suuren joulukimpun johonkin kiireettömään aikaan päivästä (jos sellainen nyt joulun aikaan löytyy)? Korttiin en ajatellut laittaa nimeäni (sillä uskon, että hän ei sitä tiedä) ja ajattelin kirjoittaa sen johonkin muotoon, jonka voisi käsittää vain ystävälliseksi. Ehkä jotain hyviä jouluntoivotuksia ja kiitoksia aina iloiseksi tekevästä palvelusta.
Nyt tiedustelenkin mitä nöyrimmin teiltä naisilta: millaisen osoituksen (ehkä kukan muodossa?) te kokisitte säväyttäväksi ja ei-tunkeilevaksi/ei-pelottavaksi? Tätä kysyn siksi, koska en todellakaan haluaisi pilata omalla toiminnallani mahdollisuuksiani tämän lumoavan ihmisen kanssa. Jos hän jossakin vaiheessa osoittaisi kiinnostamattomuutensa minua kohtaan, sekään ei haittaisi (tietäisinpä ainakin totuuden hänen tuntemuksistaan).
Apua!
Olen parikymppinen nuorimies ja korviani myöten ihastunut noin samanikäiseen naiseen, joka on töissä erään kaupan kassalla. Minulla ei ole koskaan ollut näin vahvoja tunteita keneenkään ja ne vain vahvistuvat mitä enemmän olen hänen kanssaan tekemisissä. Olen nähnyt tätä tyttöä kaupassa noin kuukauden päivät kerran tai pari viikossa ja jutellut muutaman kerran arkisista asioista (kuten esimerkiksi lemmikeistä ja joulukiireistä).
Kun hän hymyilee ja puhuu ihmisille, se tulee ihanasti sisältäpäin ja saa kaikki hyvälle tuulelle. Hän osaa nauraa silmillänsä ja kasvoillansa tavalla, joka ei jää huomaamatta. Tähän ja siihen tapaan, jolla hän välittömän arkisesti ihmisille juttelee, olen rakastunut.
En tiedä hänestä juuri paljoa: vain etunimen ja hänen koiransa rodun (ironista, mutta pidän erittäin paljon myös koirista). En tiedä yhtään, mitä hän on mieltä minusta. En myöskään tiedä, seurusteleeko hän jo. Tämä on ongelmani, sillä olen kovin ujo näissä asioissa, enkä halua häiritä kiireellisen kaupan kassaa yllättävillä ja tavallisuudesta poikkeavilla kysymyksilläni. Jotenkin minun on kai kuitenkin tässä tilanteessa edettävä, muuten ostan kai kymmeniä vuosia eteenkinpäin vain kyseisestä liikkeestä tavaroita (joita en todennäköisesti edes tarvitse :-) eläen vain yksi kysymys mielessäni: olisiko meistä voinut tulla jotain?
En kuitenkaan halua olla missään mielessä tunkeileva röyhkimys vaan sellainen herrasmies, joksi jotkut ovat joskus sanoneet (varmasti vain vitsailleet :-) minut tunnistavansa. Siksi kysynkin teiltä naiset, miten minun tulisi häntä lähestyä? Itse olen näissä asioissa erittäin huono. Luulenpa, etten osaa vielä tiedostaa, mitä naiset minusta ylipäätänsä nähdessään ja kanssani keskustellessaan ajattelevat.
Mitä olette mieltä, voisinko tilata kukkakaupasta lähetin toimittamaan hänelle puolestani sellaisen upean, suuren joulukimpun johonkin kiireettömään aikaan päivästä (jos sellainen nyt joulun aikaan löytyy)? Korttiin en ajatellut laittaa nimeäni (sillä uskon, että hän ei sitä tiedä) ja ajattelin kirjoittaa sen johonkin muotoon, jonka voisi käsittää vain ystävälliseksi. Ehkä jotain hyviä jouluntoivotuksia ja kiitoksia aina iloiseksi tekevästä palvelusta.
Nyt tiedustelenkin mitä nöyrimmin teiltä naisilta: millaisen osoituksen (ehkä kukan muodossa?) te kokisitte säväyttäväksi ja ei-tunkeilevaksi/ei-pelottavaksi? Tätä kysyn siksi, koska en todellakaan haluaisi pilata omalla toiminnallani mahdollisuuksiani tämän lumoavan ihmisen kanssa. Jos hän jossakin vaiheessa osoittaisi kiinnostamattomuutensa minua kohtaan, sekään ei haittaisi (tietäisinpä ainakin totuuden hänen tuntemuksistaan).
Apua!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ota nyt ensin selvää, onko nainen vapaa.
Ostat kaikkia ihania herkkuja, ruokia, ja sitten katselet naisen ilmettä kassalla, kun miettii kenelle olet iltaa järjestämässä..;)
Sitten vaan tokaiset jotain tyylii kuinka itseään ajattelit vähän hemmotella, että mitäpä tässä sinkkumies muutakaan jne. Siitä jos sitten saat keskustelua syntymään, niin kyllä se hänenkin siviilisääty selviää :D
Tai sitten lisäät sitä flirttailua!
Joka tapauksessa, onnea yritykseen!
Tuo onkin hyvä tapa. Ovatko ne kukat vähän yliampuva osoitus, kun ei se siviilisäätykään ole vielä selvä?
Kiitos paljon!
moikka!
niin vaikee kyssä no ensin hiukset?ja vartalo vastaa ensin tohon niin kerron lisää!!!
Hänellä on pitkät ja suorat, yleensä takaa kiinniolevat, kauniit tummat hiukset, joissa on vähän punaista väriä.
Ihastuin häneen kuvailemieni ominaisuuksien vuoksi kassan takaa, mutta tiedän hänellä kuitenkin olevan myös kaunis vartalo.
Minua on aina viehättänyt se, kuinka ihminen kykenee osoittamaan luonteenpiirteitänsä kasvoillansa. Hänen naurunsa sulattaa minut totaalisesti.
musta voisit rohkeasti vain kysästä tytöltä haluaisiko hän lähteä töiden jälkeen tai joku pävä käymään vaikka kahvilla.esim.*olisi mukava tutustua*..kuulostat niin mukavalta että tuskin ainakaan sinkkunaisella on mitään syytä kieltäytyä.itsekin olen kassamyyjä ja jos minun päivääni kävisi piristämässä joku kiva mies ja pyytäisi kahville lähtisin ehdottomasti!:)
kerrothan tänne miten päätit edetä?onnea teille!
Kiitos rohkaisusta! Mikään muu ei ole minulle yhtä vaikeaa kuin pyytää tyttöä ulos. Niin useasti olen vastaavassa tilanteessa vain vaiennut. Toisaalta, juuri tänä hetkenä nuokin päätökset vaikenemisesta vaikuttavat viisailta --> ehkä en olisi nyt sitten tavannut häntä.
Parin sananvaihtokerran jälkeen hänen kanssaan joku vain niksahti (sitä on vaikea kuvailla) ja sai minut ajattelemaan, että siinä etsimäni tyttö nyt olisi. Vähän hölmöä näistä jutuista on näin puhua etukäteen, kun en edes tiedä mitään hänen tuntemuksistaan. Rakkaus kun pitäisi olla molemminpuolista ...
Jos rohkenen ottaa seuraavan "askeleen", kerron miten kävi.
Luin tähän forumiin aiemmin kirjoitettuja viestejä nyt ensimmäistä kertaa ja havaitsin jonkun muunkin olevan ihastunut kaupan kassaneitiin samansuuntaisesti kuin minäkin.
Se pistääkin miettimään, että onko se vain ujoille miehille niin helppoa ihastua johonkin, joka on tälle erityisen mukava ja miellyttävä. Ehkä minä vain käsitän hänen säteilynsä täysin väärin ja hän tuskin onkaan kiinnostunut minusta. Toisaalta, kysymättä en sitä selville saa.
Aina kun hänet näen, minulle tulee sellainen "siinä HÄN nyt on" -tunnelma. Kaupan kassalla työskenteleviltä naisilta kysyisin vielä: "Oletteko kaikille yhtä mukavia, säteileviä ja miellyttäviä, asiakkaasta riippumatta?"
Kiitos paljon teille kaikille hyvistä neuvoistanne.
Hei!
Muuten kyllä menisi ihan ihanista mukavista kassaneidin hymyistä, mutta. Mietipäs sitä, kuinka moni kassaneiti on sinulle ennen puhunut koirastaan? Eikö se ole kuitenkin vähän henkilökohtaisempi aihe kuin vaikka sää?
Olen kyllä itsekin sellainen että osaan keskustella ihmisten kanssa luontevasti asiasta kuin asiasta ja hymyilläkin heille, kassaneitinä kun minäkin olen joskus ollut. Mutta tuskin neito kuitenkaan siitä pahastuu, että kahville pyydät, vaikka olisikin varattu ja joutuisi kieltäytymään. Jotta ei tulisi kovin noloa tilannetta, jos hän on varattu, sano vaikka sitten, että: "Tyypillistä tuuriani, arvasinhan, että noin kaunis nainen ei voi olla sinkku" tai muuta sellaista. Siinä jää molemmille kuitenkin ihan mukava mieli.
Saatat olla oikeassakin tuosta koirajutusta. Toivon niin!
Kiitos upeista neuvoista! Neuvot ovat kaikkiaan olleet niin rohkaisevia ja hyviä, että jonkinlaisella noiden kombinaatiolla yritän saada ratkaisua tilanteeseen.
Kyllä se siviilisääty selviää, kun kysyt ihan suoraan, että lähtisikö hän kanssasi esim. syömään.
Olin eilen baarissa tyttöporukalla, ja yksi mies vähän aikaa juteltuamme ("tunsin" hänet siis jo ennestään, mutten ollut nähnyt pariin vuoteen) kysyi minulta suoraan lähtisinkö hänen kanssaan syömään. Menin aivan sanattomaksi, ja jouduin vastaamaan hänelle, että seurustelen. Mutta vakuuttelin, että muuten olisin kyllä mielelläni lähtenyt. Olin otettu, että minulta kysyttiin sitä, se oli mielestäni hyvin romanttista! :) Vastaukseni jälkeen mies sanoi mielestäni hyvin, että hän on tullut siihen tulokseen, että aina on parempi kysyä kuin katua. Kysymällä ei menetä mitään, mutta jos ei kysy niin jää vain miettimään että "jos ja jos". Juttelimme vielä vähän lisääkin, ja molemmat jäivät kuitenkin hyvälle mielelle - kummatkin kun saivat positiivisen kokemuksen. Minä sen, että minua pyydettiin ulos, ja hän sen, että minä olisin lähtenyt mielelläni ulos ellen olisi varattu! :)
Eli, rohkeasti vain kysyt, niin kyllä ihastuksesi sitten kertoo onko varattu vai ei. Ja ainakaan itse en usko, että sinkkuna pystyisin kieltäytymään kenenkään mukavan oloisen miehen kutsusta syömään (tai kahville, tai drinksulle)! Se on romanttista. Ja nyt kun muistelen, taidettiin minua kerran kaupan kassana ollessani pyytääkin ulos, ja lähdin! :)
Kiitos rohkaisusta! Tämä tyttö kassalla on aivan tavattoman ihana ja herttainen. Olen ainakin puolisenkymmentä kertaa yrittänyt saada suustani ulos juuri tuon kysymyksen siinä vielä onnistumatta. Miten voi olla, että minkään muun asian hoitaminen ei tuota minkäänmoisia vaikeuksia, mutta yritäpä lähestyä ihastuksesi kohdetta tärkeällä kysymyksellä ... siinä on raavas mieskin lujilla!
Voisin kuunnella hänen puhettaan ja katsella häntä vaikka viikon yhteenmenoon, tämä tyttö on uskomaton! Yritän saada hänen edessään aikaan kysymyksen syömään tai kahville menosta (kuinka paljon helpompaa olisikaan kirjoittaa kirje :-)
Onko mielestänne tuo kukan lähettäminen huono idea, kun siviilisääty ei ole vielä selvillä?
Jos haluat kukan antaa niin, ehkä joku yksi ruusu tms. mutta iso kimppu saattaa olla vähän "vaivaannuttava"... ja sitten jos ihastuksesi seurusteleekin, niin siinä hänellä on sit selvittämistä miehelleen, että miksi hänellä on iso kimppu kukkia. Onhan kukat romanttisia, ja jokainen nainen niistä innostuu, mutta silti suosittelisin, että kysyt häntä syömään ilman kukkia, ja sitten jos hän suostuu, niin treffeille viet sitten kukkia. Ja voi olla, että jos viet hänelle paljon kukkia ja hän ei vastaakaan myöntyvästi (seurustelee tms.), niin silloin se voi nolottaa sinua ennemmän kuin jos vain rennosti kysäisisit ulos muun juttelun lomassa! Vaikka eihän ihastuminen ikinä ole nolo juttu! :) Onnea ja rohkeutta siihen itse tilanteeseen! :)
Oikeassa olet. Unohdan vähäksi aikaa isot, vaivaannuttavat kukkaset, kerään rohkeutta huomisen ja yritän kysyä maanantaina ...
Mies ilman sanoja on kyllä vaikea näky ...
No jos ensin selvität, onko tyttö kenties varattu, nii sitten joku pieni kukka voisi olla kiva... Itse ainakin tykkäisin! Mene kiireettömään aikaan kauppaan ja juttele ihan niitä näitä, ja vaivihkaa yrität selvittää hänestä lisää... Ja voisit pyytää häntä kahville, kunhan ensin hieman tutustutte, niin ei sitten tyttö säikähdä "mikä ihmeen hörhö toi on?!" no joo, vähä liioittelua... :D
Kyllä se siitä! Onnea!
Kiitos vinkeistä! Pidetään ne kukat vielä mielessä. Olisin saattanut (varma en kuitenkaan ole) rohkaistua tänään ja kysyäkin, mutta tuo minun ihastukseni ei ollut töissä. Tämä tyttö säteilee vain arkisesti jutellessaankin niin, että jalat meinaavat tippua alta. Tunnelmani ovat kuin siinä kuuluisassa laulussa, jossa menninkäinen tapaa päivänsäteen.
Yksi kysymys mieltäni askarruttaa. Naiset, onko olemassa jotain sellaisia selvästi havaittavia merkkejä (jotka hitaampikin/kokemattomampikin kaveri tajuaa) siitä, että myös naisella on kiinnostusta mieheen? Jutellessamme arkisia, voisiko joku naisen antama viesti antaa rohkaisua sen ratkaisevan kysymyksen tekemiseen? Olen toivottoman ujo näissä asioissa ...
No siis jos tämä kyseinen neiti on ujo (miltä hän EI kuulosta), hän saattaa katsella lattiaan tai jonnekin muualle kuin sinuun. Tai sitten hän hymyilee sinulle aina, juttelee sinulle... Katso vähän sitä, miten hän käyttäytyy muita kohtaan. Vertaa sitten sitä saamaasi kohteluun... Onko hän ystävällisempi sinulle kuin muille? Hän saattaa myös vaivihkaa katsella sinua, tarttua kiinni sinun sanomisiisi ennemmin kuin muiden jne. saattaa muutenkin olla hieman ehkä varovainen, ettei nolaa itseään tai jotain... Juttele hänen kanssaan mahd. paljon, niin saat tietää, millä tavalla hän sinulle puhuu ja miten hän käyttäytyy sinua kohtaan... Ainakin paremmin sen saat selville, kuin vaan
moi-moi-moikka-moikka-keskustelulla (en väitä, että keskustelunne olisi tällaista, varoitan vain!). Kyllä se siitä! :)
Kiitoksia jälleen!
Hän ei ole ujontyylinen vaan erittäin hymyileväinen ja iloinen (nauraa joka solullansa ja etenkin silmillänsä). Hän on erittäin ystävällinen palvellessaan muitakin. Tänään jutellessamme puhuimme joululahjahankinnoista ja koirista, hän oli minulle erittäin ihanaa ja miellyttävää juttuseuraa (kuten aina). Aiemmin kaupassa tervehdimme ja hymyilimme toisillemme etäisyyden päästä. Lähtiessäni hän toivotti hyvää joulua ja uutta vuotta.
Sitä kysymystä vain en saanut taaskaan itsestäni irti. Jos kukka tai lahja ampuu tässä tilanteessa vähän yli, voisinko viedä hänelle joulukortin? Sellaisen, jossa on jonkinlainen vilpitön kiitos aina iloiseksi tekevästä palvelusta (tai upeasta hymystä)? Missä muodossa tuon kirjailisin, ettei olisi liian suora, mutta kuitenkin ehkä kertoisi jotain tuntemuksistani?
Tämä tyttö on niin söpö ja ihana. Hänen kanssaan jutteleminen tekee minut joka kerta onnelliseksi.
Suuri kiitos vaivannäöstäsi auttaessasi, menen aina jotenkin lukkoon tositilanteen koittaessa.
No kortti voisi olla ihan hyvä, jos et uskalla mitään kukkaa tms. antaa, tai muuten vain tuntuu, että se on liikaa...
Laita ihan tavallisesti, että "Hyvää joulua ja Onnellista uutta vuotta!" tai sitten jotain 'erikoisempaa' vaikka: "Kiitoksia aina niin aurinkoisesta palvelusta aina niin aurinkoiselle kassaneidille! Rauhallista joulua ja mukavaa uuttavuotta!" tai jotain... Mielikuvitus liikkeelle! Ja pieni vinkki: Kannattaa tehdä kortti itse, niin on hieman henkilökohtaisemman tuntuinen... Siis jos on aikaa. Muuten kannattaa valita kortti, jossa on kuvana esim. tontut halaamassa (jos siis haluat hänelle tunteitasi hieman kertoilla...) :D
tai sitten itse taiteilet jotain suloista, esim, jos nyt oikein olen ymmärtänyt, tehän pidätte kummatkin koirista? Voisit jäljitellä hänen koiransa kuvaa ja sitte oman koirasi(jos sellaisen omistat) tai jonkinlainen muu koira tonttulakit päässä vieretysten hangessa istumassa tai jotain... Meneekö liian vaikeaksi?
Kaikille ei ole piirtämisen lahjoja suotu... *lahjaton* :D
Kerro sitten, mitä tapahtuu... :)
Kiitän nöyrimmin konsultaatioistasi näissä naisasioissa!
Pyrin tekemään kortin itse. En osaa piirtää yhtään, mutta tuleepahan sitten tehdyn näköinen ... :-)
Kukkia veisin myös mielelläni (niin komean kimpun kuin kukkakauppias vain pystyy tekemään) ... jotkut saamistani vastauksista tyrmäsivät vain tuon kukkajutun totaalisesti, koska en vielä tiedä hänen siviilisäätyään. En tietenkään haluaisi asettaa häntä vaikeaan tilanteeseen selvittäessään tuota tapausta miehelleen, jos hän onkin varattu (mitä en kyllä ihmettelisi, kun tämä tyttö on niin ihana kuin on). Mutta mitä mieltä sinä olet noista kukista? Voisiko kysymykseen tulla jokin pienempi kimppu, jonka sitten voi helposti piilottaa mieheltä (nakata pois) hänen ensin torjuttuaan minun lähestymiseni? Yksi asia on kuitenkin minulle tärkeä, vain vapaa nainen kiinnostaa minua. En aio lähteä rikkomaan kenenkään suhteita.
Tulisi minun olla siis liiottelematta tuossa kukkajutussa?
Suurkiitos korttivinkeistä! Yllätän hänet ensi viikolla ja kerron sitten kuinka kävi.
Tarkoitin lähinnä, että en halua aiheuttaa tälle mukavalle ihmiselle minkäänlaisia vaikeuksia omalla käyttäytymiselläni tai teoillani. Tämän vuoksi pidänkin saamiani neuvoja suuressa arvossa, mokata en tätä haluaisi.
Kiitos!
No mitään valtavaa kukkaloistoa ei kannata hänelle antaa, jos nyt sattuukin olemaan niin, että hänellä on jo mies... Ja muutenkin hän saattaisi hieman ihmetellä...
Joku pieni ja tyylikäs jouluinen kukka-asetelma voisi olla mukava. Mitään kauhean romanttista ei kannata laittaa. Ja sitten jouluinen kortti, niin kyllä se siitä! En usko, että kukat ovat huono juttu, mutta kannattaa varoa, ettei sitä ymmärretä väärin... Se on kyllä suloinen tapa, ja itse ainakin tykkäisin! Jos et itse halua sommitella mitään kukka-asetelmaa, niin kukkakaupanmyyjät ovat aika näppäriä... :D
Onnea!
Miten meni? Saitko kortin tehtyä? Miten hän otti sen vastaan? Ei ole paljoa kuulunut... :)
Jotenkin saatoin arvata tämän ...
Ostin kukan ja kortin (tuon tekemisestä olisi mulla tuskin tullut mitään :-), jotka sitten toimitin hänelle. Hän oli niistä iloinen, mutta kuitenkin tulkitsin häntä (ehkä väärin?) niin, että hän ei kuitenkaan ollut niin paljoa kiinnostunut minusta kuin mitä minä osoitin olevani kiinnostunut hänestä.
Tätä olen aina vähän mielessäni pelännyt. On melkoisen raskasta ihastua johonkuhuun ihmiseen tällä tavoin saamatta minkäänlaista vastakaikua. Siitä lähtien, kun olemme ensi kerran jutelleet, olen jotenkin ajatellut tyyliin "siinä hän nyt olisi, elämäni nainen". Puhun nyt suoraan sydämestäni sanoessani, että hänet vain ja ainoastaan tahtoisin elämään kanssani. Mutta, hän ei ehkä ole kiinnostunut minusta, joten luultavasti elän sitten yksin.
Kiitos sinulle oikein paljon neuvoistasi. Ilman rohkaisuasi en tuskin olisi uskaltanut yrittääkään. Nyt totuuden tiedettyäni on helpompi elää sen kanssa alati miettimättä, että miksen sitten saanut ilmaistua tunteitani. Luulen, että jonain toisena aikana ja toisessa paikassa hänestä ja minusta olisi ehkä voinut tullakin jotakin.
Kiitos vielä!
No voi....
Toivotaan, että olet tulkinnut hänet väärin...
Muussa tapauksessa tutustu häneen lähemmin, jos mahdollista, ehkä hän hieman oudoksuu, koska ei tunne sinua kunnolla.... Kyllä minäkin uskon, että teistä jotain tulee, sen perusteella, mitä olet kertonut. Hänen pitää tottua, kyllä se siitä...
Kärsivällisyyttä! :)
Lämpöisiä ajatuksia sinne! :D
Kiitoksia kauniista sanoistasi. Olet todella lämmin, auttavainen ja miellyttävänoloinen ihminen. Teitä on harvassa. Mainitsemasi asia on suurin toiveeni sydämessäni.
Onko mielestäsi perusteltua olla ihastunut näin paljon johonkin ihmiseen, jonka kanssa olen vain puolikymmentä kertaa jutellut? Ehkä tätä kuuluisi vähän perustella. En ole luonteeltani mikään sellainen vilkkusilmä. Juteltuani hänen kanssaan, tunsin jotain poikkeuksellista, jota en järkiperustein edes osaa selittää. Tuo tunne on vahvistunut joka keskustelullamme ja mielestämme juttumme sattuvat hyvin yhteen. Nyt tiedän varmuudella, että en ole koskaan ennen ollut edes ihastunut. Toivottavasti meillä molemmilla - minulla varmasti - on kaupan kassalla poristessamme ollut hauskaa. Kaupan pomolla ei ehkä sitten niinkään ... :-)
Olisin todella ihmeissäni, jos joku muukin ei olisi kiinnostunut hänen upeasta luonteestaan ja säteilevästä olemuksestaan. Voi tietenkin olla, että ehkä hän odottaa sellaista unelmiensa prinssiä, jota minusta ei saa parhaissa olosuhteissa tekemälläkään. Parissa elokuvassakin on taidettu sanoa, että "Unfortunately, I ain't no George Clooney!"
Ei auta kai muu kuin antaa ajan vähän kulua ja käydä silloin tällöin "tiedustelemassa" aina joskus hänen kuulumisiaan. Onko sinulla vielä jotain pientä vinkkiä (sellaista ässää hihasta :-), jolla voisi jotenkin säväyttää, ja joka antaisi gentlemannimaisesti sellaisen hyvän kuvan? En halua mitenkään rehvastella millään jutulla, jos sellaista minulla ylipäätänsä olisikaan, mutta minkälaisista vaatimattomista sanoista tai eleistä naiset pitävät?
Hän on minulle jotain aivan ihmeellistä ... se Helismaan laulu "Päivänsäde ja menninkäinen" jotenkin kertoo kaiken.
Nöyrimmät kiitokseni sinulle kaikesta! Ilman neuvojasi olisin todennäköisesti käynyt kaupassa vain ostoksilla ikuisuuden minkäänlaisia tuntemuksia ilmaisematta.
Kuule, musta tuntuu, että sä et oo ihastunut, vaan rakastunut! Ei sellasta tunnetta tarvitse eikä aina voikaan perustella. Mutta jos välttämättä perusteluja haluat, niin sanotaan vaikka, että 'rakkautta ensisilmäyksellä' pitää aivan paikkansa! Jokaiselle on joku, ja ehkä hän on sinulle... Ainakin toivon, toivon koko sydämestäni! Ei sitä yleensä ihan huvin vuoksi rakastuta. Tunteet eivät mene niinkuin sinua sattuu huvittamaan että: "Nyt on vähän tylsää, voiskin vaikka tässä rakastua ensimmäiseen vastaantulevaan henkilöön!", vaan ne menevät miten itse tahtovat, ei niillä ole mitään syytäkään aina mennä jotenkin... Tai sitten on, mutta tunteilta on hieman vaikea kysyä syytä johonkin. Kyllä sinunkin tunteillasi on joku syy saada sinut rakastumaan juuri häneen, ehkä olette sielunkumppaneita tai jotain... :D
Hän saattaa myös hieman näytellä ettei vaikka tykkää sinusta niin paljoa, jotkut ovat oikeasti hyviä näyttelemään... Tunnen itsekin tällaisia ihmisiä. Ehkä se on jonkinlainen suojakuori. Ehkä hän puolustautuu. En tiedä miltä. Tai voi olla, että hänet on jätetty jokin aika sitten, tai muuten menee huonosti eikä hän juuri tällä hetkellä pysty luottamaan keneenkään... Okei, suurenneltu mittakaava...
Uskon, että hän voi kyllä olla kiinnostunut hieman hiljaisemmistakin miehistä. Suurin osa naisista tykkää puhua ja keskustella. Kuuntelevaa ihmistä tarvitaan! :D Minusta tuntuu, että hänkin tykkää sinusta. Itselleni on käynyt niin, että olen ollut paljon jonkun kanssa, niin jossain vaiheessa olen alkanut pitämään hänestä yhä enemmän ja enemmän ja ihanstunut häneen. Se on kylläkin jo ohi... Mutta haluan vain, että tiedät: Kyllä kaikilla on mahdollisuus. Aivan jokaisella. Suurella sydämellä saavuttaa paljon.
Olen nyt, satunnaisesti käynyt hänen luonaan ja olemme jutelleet. Olet oikeassa, olen harvinaisen rakastanut tähän ihmiseen. Joka kerta hänen kanssaan puhuessaan, tunne vain vahvistuu ja tuntuu yhä oikeammalta ja oikeammalta.
Tiedän jo aikalaisen paljon hänestä ja hänkin minusta. Kyselemme toisistamme ja puuhistamme asioita ja juttelemme niitä näitä, jo kuin hyvät tutut tai ystävät ainakin. Kehnoin tilanne tietenkin on, että välissämme on aina kassakone ja minä tavallaan häiritsen myös hänen työtänsä. Olen aina mennyt hänen juttusilleen rauhalliseen aikaan varmistaakseni, että muita asiakkaita ei ole liukuhihnalle menossa. Ehkä hänkin on jo huomannut sen :-) Luulen, että hän jo on saanut käsityksen tunteistani, näin epäilen. En voi kuitenkaan olla vielä varma hänen tunteistansa. Hän saattaa vain jutustellakin ja olla sillä tavoin kiinnostunut tekemisistäni ilman suurempia tunteita. Mitä mieltä sinä olet?
Mielestäni olen jo osoittanut välittäväni hänestä, tulisiko seuraavan askeleen tulla minun puoleltani vai antaisiko hän siitä vinkkiä? Voiko olla, että tällä tavoin keskustelemme loppuelämämme ilman seuraavaa askelta, jota toinen odottelee toiselta? Olen niin kovin huono näissä asioissa, millä tavoin voisi keskustelua johtaa luontevasti siihen suuntaan että pystyisimme aloittamaan juttelemisen jostain yhteiseen tekemiseen liittyvästä, kuten vaikkapa kahville tai elokuviin menemisestä?
Miten luonnehtisit naisena toisen naisen ajatuksia, kun tämä huomaa jonkun olevan hänestä todella kiinnostunut ja hänellä tässä tapauksessa olisi ehkä myös tuntemuksia ihailijaansa kohtaan? Ajatteleeko hän ihailijansa myös ottavan sen tärkeän askeleen esittämällä jonkin niistä tärkeistä kysymyksistä esimerkiksi treffeille lähdöstä vai puuttuuko hän tilanteeseen esittämällä itse sen kysymyksen huomatessaan kysymyksen esittämisen olevan vaikeaa? Syy miksi en oikein saa kysyttyä, liittyy meidän tämänhetkiseen tilanteeseemme. Meillä mielestäni synkkaa jutut hyvin yhteen enkä haluaisi asettaa häntä vaikeaan tilanteeseen tai pilata jo tätä meillä nyt olevaa, jos hänellä ei olekaan syviä tunteita minua kohtaan.
Epäilisin, että hän tietää että en juttele jokaisen kaupan kassaneidin kanssa kymmentä minuuttia kerrallaan ja kysele hänen kuulumisistaan ja tekemisistään tarkoin. :-)
No niin...
Hän ei ainakaan pelkästään työnsä takia ole kiinnostunut, kyllä siinä on enemmänkin. Ystäväsi hän ainakin haluaa olla, siltä vaikuttaa, ja saattaa hän olla hieman ihastunutkin... Naiset ihastuvat helposti miehiin, joiden tietävät olevan ihastuneita heihin. Aina tämä ei kyllä kestä, mutta tiedän niitäkin, jotka ovat edelleen yhdessä. Liikaa ei kannata yrittää, luulen, että nyt kannattaa vähän aikaa pitää juttu siinä missä se on. Ei kauaa, mutta sen aikaa, että hän ehtii tottua ajatukseen uudesta ystävästä :D
Kun nainen saa tietää jonkun olevan kiinnostunut itsestään, hän on imarreltu, ellei sitten hänellä riitä vientiä ennestäänkin. Iloinen joka tapauksessa, ainakin tämä sinun ystäväsi kuulostaa siltä. Hän vaikuttaa myös reippaalta, joten eiköhän hän hieman auta sinua. Kannattaa kiinnittää huomiota hänen ilmeeseensä, ja punastuuko hän yhtään kun juttelette. Ihan pienetkin eleet kannattaa huomioida.
Onhan se mahdollista, ettette te etene mihinkään, mutta siihen on mielestäni hyvin pieni todennäköisyys. Kyllä hän uskoakseni sitten viimeistään silloin jotain tekee, mutta toivottavasti ei mene niin kauan... ;) Älä kumminkään kiirehdi.
Keskustelua voit kehittää vaikka hänen lempielokuvistaan, minkä tyylisistä elokuvista hän pitää, ja sitten kysellä vaikka mitä mieltä hän on juuri elokuviin tulleesta elokuvasta, kiinnostaisiko häntä... Jos kiinnostaisi, voisit kysyä, haluaisiko hän lähteä kanssasi katsomaan sitä. Jälkeenpäin voisitte sitten yhdessä arvostella sitä :D
Tai voit esim. kehua jonkun kahvilan kahvia ja sanoa, että haluaisit hänenkin kokeilevan sitä, voisit mennä mukaan "näyttämään" hänelle tämän ihmekahvin :D
Tai sitten vain sanot, että haluaisit tutustua häneen paremmin, lähtisikö hän kahville juttelemaan.
Yritä rohkaistua, vaikka se tuntuukin vaikealta. Olen tukenasi täällä ruudun toisella puolella :D
Kerro sitten, miten on mennyt...
Onnea!