..
Masennus ei parane vaan kroonistuu kun ihminen syö mielialalääkkeitä. Masennuksen lääkehoito on tehotonta, silti 500 000 suomalaista syö niitä. Tämä sen takia koska lääkäri kirjoittaa hanakasti lääkereseptin masentuneelle. Lääketeollisuuden napanuora lääkäreiden täydennyskoulutukseen on katkaistava. Vasta sitten voidaan järkevöittää masennuksen hoito.
Nämä asiat ja moni muu seikka selviää psykologi Aku Kopakkalan kirjasta "Masennus - suuri serotoniinihuijaus", jonka julkistamistilaisuudessa vieraili myös turpaduunari.
http://turpaduunari.fi/suuri-serotoniinihuijaus/
Masennus ei parane vaan kroonistuu
kroonistuuu
78
2027
Vastaukset
- siinäse
Kopakkala irtisanottiin vuosi sitten työstään Mehiläisen kuntoutusjohtajana, kun hän oli ollut mukana masennuslääkkeitä kriittisesti käsitelleessä Ylen MOT-ohjelmassa.
– On hyvin erikoinen tilanne, että lääkärien kouluttaminen perustuu lääketeollisuuteen eikä tieteeseen. Lääketeollisuus ei sinänsä tee hyvää eikä pahaa, se tekee rahaa ja pyrkii tuottamaan voittoa. On lääketeollisuuden etu, että lääkärit määräävät paljon lääkkeitä, Kopakkala sanoo.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/hoitosuositusten-tekijoilla-kytkoksia-laaketeollisuuteen-onko-tassa-seuraava-vaalirahakohu/697896/ - lisääpirii
Lisää Pirii lapsille!! Arvoisat pirilääkittyjen lasten vanhemmat. Kun tapaatte seuraavan kerran lapsenne laillistetun huumediilerin (lääkäri) suosittelen seuraavaa. Kysykää "lääkkeen" turvallisuudesta ja heti kun olette saaneet lääkärin vannomaan että on turvallista syöttää 3v nuorelle "piriä" pyytäkää painoon suhteutettuna lapsenne annos itselle edes kolmeksi päiväksi ja vetää sitä piriä 3pvä ja sitten lopettakaa. Tämä antaa teille mahdollisuuden arvioida miten pitkässä juoksussa lapsellenne todennäköisesti tulee käymään... Hymiö frown
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/22/yha-useampi-lapsi-syo-psyykenlaakkeita- VedänNytkin
Mitäs vikaa amfetamiinissa on, hyvää se tekee niin lapsille kuin aikuisillekin!
piri on jatkettua amfetamiinia
- LabelingMachine
Lasten myrkyttäminen psykiatrisilla huumausaineilla pitäisi olla rikos. Huumeita saakoon käyttää vasta 18-vuotta täyttänyt kansalainen, joka on siten vastuussa itsestään. Vanhempien ei missään nimessä pitäisi lähteä myrkyttämään lastensa aivoja kivukaudelle minkään keksityn sairauden takia. Lapsuus, johon liittyy vilkkautta ja rajujakin tunteen purkauksia, ei ole sairaus vaikka reaktiot olisivat kuinka äärimmäisiä. Vanhemmat tuskin ymmärtävät millaiseen ansaan heidät on johdatettu ja kuinka petollista näiden stimulanttien käyttö lastensa terveydelle on. Siihen päälle vielä stigma niin mikä voisi olla haitallisempaan lapsen kehitykselle ja omakuvalle.
http://www.rosenfels.org/snapshots/labeling_a_child_450x274.jpg - On-aivan-varmaa
että Kopakkala on oikeassa;
http://www.basambooks.com/kirja/978-952-260-344-9/masennus-ja-muut-mielialapulmat-/#.VWG4NkY42ao
Saa nähdä jääkö rikosten seuraukset uhrien kannettavaksi vai joutuvatko lääkärit ja ns. lääketeollisuus vastaamaan rikoksistaan. Rikokset ovat sitä kun ihmisten terveys on hajoitettu ns. ssri-myrkyillä. - kuuntele
Lääkärikeskus Mehiläisessä kuntoutusjohtajana toiminut psykologi Aku Kopakkala sai potkut kritisoituaan masennuslääkitystä YLEn MOT-ohjelmassa vuosi takaperin. Korporaatiossa vieraillut Masennus – Suuri serotoniinihuijaus –kirjan kirjoittaneen Kopakkalan mukaan ihmisiä vain turrutetaan lääkkeillä ja tämä voi pitkässä juoksussa olla haitallista.
Lääkkeiden käyttö on lisääntynyt ja tautiluokituksessa masennuksen diagnoosiaika on entisestään lyhentynyt, mutta Kopakkalan mukaan tällaista aikamääritelmää ei olisi järkevää yleistää.
Kuuntele ohjelma:
http://www.radiorock.fi/#!/post/556423e5fcd83b0300c8f6e1- erhhrehre
Hyvä linkitys. Kiitos.
- Tarkkailija234
Sama tyyppi taitaa kirjoittaa nämä kaikki kommentit ja kaikkiin keskusteluihinkin. Samaa fundamentalistista lääkekriittisyyttä, eikä edes mainintaa, että osassa tapauksia aivojen kemia on vain epätasapainossa ja sen voi myös hoitaa (vaikka ei korjata) kemikaalisesti.
- erhhrehre
En osaa sanoa onko sama tai eri kirjoittaja, mutta korjaan käsityksesi siitä, että olisi olemassa jotakin tapauksia, joissa "aivojen kemia on vain epätasapainossa." Tällaisia tapauksia psykiatrian puolella ei ole yhtään.
- HörhöjäTäynnä
Tismalleen tätä minäkin mietin, Tarkkailija.
- masennuslääkepuoskarit
Ei ole olemassa mitään täsmähoitoa aivojen kemikaalien epätasapainoisuuksiin ja tämä on fakta. Masennusta ei ole tieteellisesti paikannettu millään tapaa miksikään tasapainohäiriöksi palautuen yhteen välittäjäaineeseen ainakaan. Tiede ei ymmärrä aivojen toimintaa riittävästi, jotta täsmähoitoa voitaisiin tehdä, koska masennusta ei ole voitu yhdistää mihinkään prosessiin, mitä biologisesti aivoissa tapahtuu. Peukaloimalla yhtä välittäjäainetta, peukaloidaan niin paljon kaikkea ja ajatellaan aivan liian yksinkertaisesti monimutkaisista kehon prosesseista, että tuho voi pitkällä tähtäimellä olla pahempi kuin hyöty ja ihminen jää riippuvaiseksi, koska hänen aivojen tilansa on muutettu toiseen kemialliseen tilaan ja on tapahtunut biologisia rakenteellisia muutoksia hermostossa ja aivoissa, ja jos lääkkeen käyttö loppuu, hän voi huonosti, entistä huonommin kuin alussa kärsien päälle fyysisistä/henkisistä oireista.Eli lääkkeen toiminta on aivan epätarkkaa pseudotieteellistä lyhyen ajan voittojen ja parannusten hakemista ja hutkintaa,joka auttaa joitakin, ja suurta osaa ei auta masennuksessa ja ne, ketä on autettukin kärsivät alussa tai lääkkeenkäytön edetessä lääkkeen aiheuttamista reaktioista hermostossa, tunteissa, aivoissa ja pahimmillaan aiheuttaa vielä pahempaa inhimillistä kärsimystä...
- eimaksamitään
Suoliston bakteerifloora ja sen vaikutus todella moneen asiaan on ollut viimeaikojen kiinnostuksen kohteena. Tässä yksi hyvä keskustelu aiheesta, jossa neurologi David Perlmutter esittelee uuden Brain Maker -kirjansa asioita. Eli miten suolistofloora on myös aivojen terveyden taustalla.
http://robbwolf.com/wp-content/uploads/2015/05/Paleo-Solution-268.pdf - lääkitty-
Oma masennuslääketarinani:
Aloitin masennuslääkkeet nuorena ja söin niitä n. 10 vuotta yhden tauon kanssa. Nyt olen muutama viikko sitten lopettanut SSRI-lääkkeen syömisen ja olen ihmisraakile. Lopetin lääkkeet ohjeiden mukaan eli hyvin hitaasti vähentäen melkein vuoden aikana. Jos ikikuuna päivänä olisin tiennyt, mitä SSRI-lääkkeet voivat tehdä ihmiselle, en olisi ottanut yhtäkään lääkettä. Lääkärit unohtavat mainita aloittamisvaiheessa mm. kamalat lopettamisoireet ja sen riskin että saatat kadota ihmisenä - menettää tunteesi, keskittymiskykysi, mielihyvän kokemisen ja seksuaalisuutesi täysin. Eli toisinsanoen kaiken, minkä takia elää ja saada poltetta elämään.
Lopputulos on ollut kamala. En ole tuntenut mitään mielihyvää mistään - en mieliohjelmista, musiikista, elokuvista - en mistään. Tämä liika tasaisuus, alakulo ja mielihyvän puute on todella ahdistava olotila. Mikään, mikä aiemmin teki minut hyvälle tuulelle, ei anna minulle mitään nautintoa, ja minua ei kiinnosta nähdä edes ystäviäni. En pysty keskittymään lyhyitäkään aikoja oikein mihinkään, pelkkä kirjoittaminen on vaikeaa. Orgasmeja en enää saa kuin hyvin laimeina versioina, enkä ole ollut kiinnostunut aikoihin vastakkaisesta sukupuolesta. Olen täysin toivoton, ja olen vain sisällä kotonani, koska en saa mitään tehtyä. Keskittymiskykyni on kateissa, minulla ei ole minkäänlaista aloitekykyä, olen levoton ja poden ihan mieletöntä ahdistusta(millaista en ikinä ole kokenut). Mikään kognitiivista prosessointia vaativa tehtävä ei tunnu luonnistuvan, ja turhautumiskynnys on tosi alhaalla. Aika ajoin tunnen oloni ihan epätodelliseksi, ja välillä olen pelännyt, että saan jonkin psykoosin, koska olotila on niin outo. Tutuksi ovat tulleet myös OCD-tyyppiset ajatukset, jotka kiertävät kehää, ja aiheuttavat ahdistusta. Eniten ahdistusta tuottaa ajatus, että olotila jää pysyväksi. Että minä en näe enää värejä elämässä, vaan kaikki on kietoutunut tähän harmauteen, eikä millään ole mitään merkitystä elämässäni. Tämä saa aikaan itsetuhoisia ajatuksia.
Mieleeni muistuvat lukemattomien lääkärit, jotka ovat kertoneet minulle lukemattoman monta kertaa, kuinka hyvinsiedettyjä ssri:t ovat ja kuinka niihin eivät jää riippuvaisiksi ja kuinka ne pelastavat minut masennukselta. Voi luoja kuinka tyhmä olen ollut, kun popsin näitä niin monta vuotta kyseenalaistamatta asiaa. Ehkä ansaitsen kaiken tämän. Ehkä saattaisin lähteä taas turruttamaan jollain lääkkeellä ajatuksiani, mutten tahdo, sillä kierre on täysin loputon. Yksi lääke tekee tietynlaista tuhoa, mitä kompensoidaan toisella lääkkeellä, mitä kompensoidaan toisella. Ironisinta kaikessa on, että ottaisin milloin tahansa takaisin sen olon, joka oli surullinen ja masentunut tämän vuosia lääkityn olotilan sijaan.- toinen_lääkitty
Aika samanlaista on minullakin ja lopetin masennuslääkkeiden käytön yli viisi vuotta sitten.Tilanne ei ole parantunut yhtään.Kärsin myös erittäin vaikeasta unettomuudesta ja puheen tuottaminen on vaikeaa.Ajatukset katkeilee ja muisti pätkii.Siksi pysyttelenkin omissa oloissani ja odottelen kuolemaa joka onneksi nyt taitaa olla ovella,epäilen että minulla on kurkunpääsyöpä,nielu ollut paskana yli 2 kuukautta ja menee pahemmaksi koko ajan.
Jännä miten psykiatri sanoi hoidon lopussa että olen aina ollut tälläinen ja toivotti hyvää loppuelämää. - Elämä_ohi
No huh, olipa tutunkuuloista tekstiä. Itse söin eri mielialalääkkeitä yli kymmenen vuotta, mistään ei ollut apua ja ensin annos nostettiin tappiin, sitten ajettiin alas ja aloitettiin uusi lääke. Välillä niitä oli useampi päällekkäin. Alun perin puhuin lääkärille liiasta nukkumisesta ja tarkoituksettomuuden tunteesta. En ollut silloin masentunut, ymmärrän sen nyt. Minulla ei ollut mitään masennukselle tyypillisiä spesifimpiä oireita kuten päätöksentekovaikeutta tai mielihyvän menetystä.
Nyt kaikkien niiden lääkekokeilujen jälkeen olen murheellinen varjo ihmisestä. Mikään ei kiinnosta, kaikki on täysin yhdentekevää. Mielihyvän tunne on kadonnut, en pysty keskittymään mihinkään ja muisti pätkii niin että eilisestäkin on välillä vaikea saada muistikuvia ellei löydä jotakin kiinnekohtaa.
Ahdistus on jatkuvaa ja olen todella levoton. Ennen pidin elokuvista ja kirjoista, nyt en pysty keskittymään edes aikakauslehteen. En ole aiemmin edes ymmärtänyt että ahdistus voi olla näin kokonaisvaltaista ja kuluttavaa.
Seksuaalisuus on varjo entisestä, orgasmia vaikea saavuttaa ja ne ovat laimeita ja ohi parissa sekunnissa.
Sosiaalinen elämä ei kiinnosta ollenkaan, en koe mitään syytä sanoa kenellekään mitään. En enää edes oikein muista, miksi ihmiset juttelevat keskenään, vaikka muistan olleeni itsekin aikoinaan puhelias.
Yksi ahdistavimmista asioista on se, etten enää tiedä kehen ja mihin luottaa. Jos lääkärit ajavat hoidoillaan ihmisiä tähän tilaan, sitä on oman perehtymisensä varassa hoitojensa kanssa. Kunpa silloin, kun ensimmäinen lääkitykseni aloitettiin, olisi ollut näin laajaa keskustelua haitoista - en olisi kuuna päivänä koskenut lääkkeisiin pitkällä tikullakaan.
Nyt vain kulutan aikaa siihen asti, että elämä päättyy, siltä tämä tuntuu. Olen mekaaninen toimija, en inhimillinen olento. Pelkkä muista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta erillään elävä ahdistuskimppu. - rollo-pq
Kuvaatte molemmat, nimim. lääkitty- (5.6.2015 13:30) ja toinen_lääkitty (5.6.2015 17:57), hyvin tyypillisiä seuraamuksia SSRI-aineiden käytöstä. Varsinkin sinun kuvauksesi on malliesimerkki ja hyvin havainnoillistava yleisestä oireistosta; apatia, puheen tuottamisen vaikeudet, itseilmaisun vaikeus/vaivalloisuus, kognitiiviset ongelmat, seksuaalitoimintojen häiriöt, tunteettomuus, motivaation kato, mielihyväkokemusten laimentuminen/häviäminen, sekavuus, epätodellisuuden tunne, pään "tyhjyyden tunne" ja muun muassa ajattelun vaikeus ja katkeaminen sekä nukkumisvaikeudet. Nämä oireet erityisesti itseilmaisun vaikeuden ja työläyden vuoksi johtavat hyvin usein henkilön turhautumiseen ja sitä kautta suuttumukseen ja siten agressiivisuuteen. Se on luonnollista tuossa tilassa meille kaikille ihmisille. Läheiset eivät valitettavasti tiedä asiasta, mikä johtaa usein väärintulkintoihin ja sosiaalisiin konflikteihin.
Jos ymmärsin, lopetit SSRI:t kokonaisuudessaan vasta pari viikkoa sitten? Tässä tapauksessa kärsinet vielä myös vieroitusoireista, joiden voit olettaa hellittävän seuraavan vuoden aikana. On todennäköistä, että sinulle jää pysyviä haittoja todennäköisesti kärsimiesi aivovaurioiden myötä. Malta kuitenkin rauhassa odottaa vuoden, ja ehkä noin pitkän käytön jäljiltä toinenkin vuosi, ennen kuin alat arvioimaan tosissasi mitä haittoja sinulle on jäänyt pysyväisiksi. Toinen kommentoija, joka on ollut ilman aineita jo yli viisi vuotta ja kärsii yhä vastaavista oireista on eittämättä aivovaurioitunut. Tuo aikaisempi litania, jonka luettelin on yhteinen monilla aivovammapotilaille (esimerkiksi nyrkkeilijät tai muutoin päänsä lyöneet vaikka polkupyöräillessä ilman kypärää jne.). Aivovammaliiton sivustolta saa ihan hyvää vertailupohjaa kemiallisen aivovaurion saaneet.
Valitettavasti psykiatrit eivätkä lääkärit ole tietoisia asiasta ja ne harvemmat, jotka tietävät näistä seuraamuksista eivät uskalla sitä julkisesti sanoa uran katkeamisenpelossa (ala Aku Kopakkala). Lääkäreillä on harhainen kuva SSRI:den siedettävyydestä ja haitoista, koska saavat käytännössä kaiken opastuksen lääketeollisuuden järjestemistä jatkokoulutustilaisuuksista sekä lääke-esittelijöistä. Kummankaan intresseihin ei kuulu painottaa tai edes tiedottaa aineiden todellisia vaaroja lääkärikunnalle. Psykiatrit hylkäävät asiakkaansa heti, kun henkilöllä on jotakin negatiivista ilmoitettavaa tai kriittistä palautetta toiminnasta. Monien suhde asemalle katkaistaan, kun henkilö tajuaa tulleensa vaurioitetuksi.
Todenmukaista tietoa psykiatriasta saa esimerkiksi sivustolta www.cepuk.org. Siellä on myös videokertomuksia henkilöiltä, jotka ovat psykiatrisia aineita ottaneet ja niiden käytön lopettaneet sekä läjä infovideoita alalla toimivilta ammattilaisilta, jotka varoittavat ihmisiä psykiatrian harhaopeista ja vaarallisuudesta. - Anonyymi
rollo-pq kirjoitti:
Kuvaatte molemmat, nimim. lääkitty- (5.6.2015 13:30) ja toinen_lääkitty (5.6.2015 17:57), hyvin tyypillisiä seuraamuksia SSRI-aineiden käytöstä. Varsinkin sinun kuvauksesi on malliesimerkki ja hyvin havainnoillistava yleisestä oireistosta; apatia, puheen tuottamisen vaikeudet, itseilmaisun vaikeus/vaivalloisuus, kognitiiviset ongelmat, seksuaalitoimintojen häiriöt, tunteettomuus, motivaation kato, mielihyväkokemusten laimentuminen/häviäminen, sekavuus, epätodellisuuden tunne, pään "tyhjyyden tunne" ja muun muassa ajattelun vaikeus ja katkeaminen sekä nukkumisvaikeudet. Nämä oireet erityisesti itseilmaisun vaikeuden ja työläyden vuoksi johtavat hyvin usein henkilön turhautumiseen ja sitä kautta suuttumukseen ja siten agressiivisuuteen. Se on luonnollista tuossa tilassa meille kaikille ihmisille. Läheiset eivät valitettavasti tiedä asiasta, mikä johtaa usein väärintulkintoihin ja sosiaalisiin konflikteihin.
Jos ymmärsin, lopetit SSRI:t kokonaisuudessaan vasta pari viikkoa sitten? Tässä tapauksessa kärsinet vielä myös vieroitusoireista, joiden voit olettaa hellittävän seuraavan vuoden aikana. On todennäköistä, että sinulle jää pysyviä haittoja todennäköisesti kärsimiesi aivovaurioiden myötä. Malta kuitenkin rauhassa odottaa vuoden, ja ehkä noin pitkän käytön jäljiltä toinenkin vuosi, ennen kuin alat arvioimaan tosissasi mitä haittoja sinulle on jäänyt pysyväisiksi. Toinen kommentoija, joka on ollut ilman aineita jo yli viisi vuotta ja kärsii yhä vastaavista oireista on eittämättä aivovaurioitunut. Tuo aikaisempi litania, jonka luettelin on yhteinen monilla aivovammapotilaille (esimerkiksi nyrkkeilijät tai muutoin päänsä lyöneet vaikka polkupyöräillessä ilman kypärää jne.). Aivovammaliiton sivustolta saa ihan hyvää vertailupohjaa kemiallisen aivovaurion saaneet.
Valitettavasti psykiatrit eivätkä lääkärit ole tietoisia asiasta ja ne harvemmat, jotka tietävät näistä seuraamuksista eivät uskalla sitä julkisesti sanoa uran katkeamisenpelossa (ala Aku Kopakkala). Lääkäreillä on harhainen kuva SSRI:den siedettävyydestä ja haitoista, koska saavat käytännössä kaiken opastuksen lääketeollisuuden järjestemistä jatkokoulutustilaisuuksista sekä lääke-esittelijöistä. Kummankaan intresseihin ei kuulu painottaa tai edes tiedottaa aineiden todellisia vaaroja lääkärikunnalle. Psykiatrit hylkäävät asiakkaansa heti, kun henkilöllä on jotakin negatiivista ilmoitettavaa tai kriittistä palautetta toiminnasta. Monien suhde asemalle katkaistaan, kun henkilö tajuaa tulleensa vaurioitetuksi.
Todenmukaista tietoa psykiatriasta saa esimerkiksi sivustolta www.cepuk.org. Siellä on myös videokertomuksia henkilöiltä, jotka ovat psykiatrisia aineita ottaneet ja niiden käytön lopettaneet sekä läjä infovideoita alalla toimivilta ammattilaisilta, jotka varoittavat ihmisiä psykiatrian harhaopeista ja vaarallisuudesta."Monien suhde asemalle katkaistaan, kun henkilö tajuaa tulleensa vaurioitetuksi."
Jos näin todella on, niin onko tämä sitä vastuullista toimintaa ja Käypää hoitoa? Jos tämä pitää paikkansa niin kyllä Suomi on sitten paska maa, ei voi muuta sanoa!
- Lääkitty-
Masennuslääkityksen lopetus on ollut paljon vaikeampaa kuin olisin voinut ikikuuna päivänä kuvitella lääkärin puhuessa niistä kauniin sanoin. Ensin joutui käymään fyysisen vierottautumisprosessin, nyt se on muuttunut enemmän henkiseksi. Mielestäni kuva, mikä lääkkeestä annettiin oli kaukana realismista, ja tämä on mielestäni asia, mihin pitäisi tulla muutos. Potilaan on tiedettävä mahdollisista lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksista, ja riskistä, että hänestä voi tulla seksuaalisesti toimintakyvytön, ja kyvytön esimerkiksi tuntemaan ja ihastumaan- kokemaan ihmisyyteen kuuluvia olennaisia tunteita. Moni varmasti unohtaisi lääkkeen käytön kuultuaan lääkkeen tästä puolesta, sillä tunteettomana zombina olo voi tuntua kuolemantuomiolta. Mitä tämä tekee esimerkiksi nuorilla ihmisillä, joilla on elämä edessä? Uskon, että moni ihminen ei pääse tästä yli, jos tila jää pysyväksi - lääkärikunnan mielestä kyseessähän ei varmasti voi olla lääkkeen aiheuttama ongelma, vaan jonkun mielenterveyden ongelman uusiminen. Tuntuu, että osalla lääkäreistä on niin idealistinen usko lääkkeiden voimaan, että se ylittää potilaiden omat kertomukset, vaikka näitäkin on netti pullollaan. En luota lääkkeiden turvallisuuteen aivoille, en yhtään. En yhtään ihmettelisi, vaikka aikanaan SSRI:t jäisivät historiaan lääkkeinä, joita ihmetellään että miksi niitä on kellekään määrätty. Onhan historiaan jäänyt monia muitakin mielenterveyden hoitokeinoja, joita nykyään pidetään epäinhimillisinä.
Jollain tavalla lääke vaikuttaa kyvykkyyteen saada mielihyvää, motivaatiota ja palkitsevuutta asioista myöskin, sillä en koe motivaatiota oikein mihinkään. Lääke on muokannut minusta välinpitämättömän,levottoman ja hermostuneen, ilman motivaatiota olevan, apaattisen, tunneköyhän ja olen huomannut, että tämä välinpitämättömyys ulottuu melkein kaikkeen. Teen asiat vähän sinnepäin, mutten kunnolla. Lisäksi olen huomannut lääkkeen vaikutuksista luovuuteen, sitä heikentäen. Ennen nautin luovista asioista, nykyään ahdistun niistä - aika merkittävä ero. Lääke on kyllä tehnyt minusta puheliaamman ja sosiaalisesti vähemmän varautuneen, mutta toisaalta taas lääkkeen aiheuttamat negatiiviset puolet ovat suuremmat.
Lääkkeen lopetuksesta on n.6 viikkoa. Parannusta ei ole ollut, ennemmin päinvastoin. Huomaan, että aivokemiat "hakevat paikkaansa", sillä yllättäen saattaa pöllähtää täysin epätodellisia tunteita ja selittämätöntä ahdistusta, mitä on hankala käsitellä. Toivon, että on mahdollisuus vielä kokea jotain, vaan pelkään pahoin, koska lääkehistoriani on aivan liian pitkä. Jotain hyvää lääkettä syödessä oli - ahdistuksen kaikkoaminen. Nyt minulla on ahdistuskin mukana - oi mikä yhdistelmä. Aion silti yrittää. Kun vaan pystyn, alan joka päivä lenkkeilemään, ulkoilen vaikka väkisin saadakseni ulkoilmaa ja paremman kunnon. Paremmasta kunnosta toivon mukaan saisi mielihyvää. Aion yrittää joitakin luontaistuotteita, mitä on suositeltu ssri-lääkkeen lopetuksen jälkeen, ja olen siivonnut ruokavaliotani. Katsotaan.- haluaisinkokeilla
Lääkitty-: olen aika samanlaisessa tilanteessa. Itse olen ollut ilman lääkkeitä jo 6 kuukautta. Voisitko laittaa tänne jonkin linkin noista luontaistuotteista mitä suositellaan?
- kassuliini
Tulee mieleen että osaatteko erottaa toisistaan masennuksen oireet ennen lääkitystä,ja masennuksen lääkityksen lopettamisen jälkeen. Miksi ihmeessä hakeuduitte lääkäriin? Ehkä siksi että olonne oli niin kauhea että apua piti lähteä hakemaan? Kun lääkityksen lopettaa, masennuksen oireet palaavat, tietysti vieroitusoireet mukaanlukien. Jos diabeetikko lopettaa insuliinin, mitä tapahtuu? Ottakaa huomioon se, että masennus aiheuttaa mielihyvän puuttumista, tunteiden kapeutumista, seksuaalielämän häiriöitä. Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat samoja - ei siis ihme että joillakin menee puurot ja vellit sekaisin! Masentuneen pitäisi vain myöntää itselleen sairastavansa masennusta ja ahdistuneisuutta, eikä kieltää sitä. Asian kieltäminen synkentää mieltä puhumattakaan siitä jos pohtii sitä että lääkityksen vuoksi on menettänyt elämän, tunteet, mielihyvän, seksuaalisuuden...
Itse olen syönyt n 15 vuotta mielialalääkkeitä, ja olen myös pohtinut että kumpi oli ensin , muna vai kana? Sitten myönsi n itselleni että sairastan masennusta ja tarvitsen siis lääkkeitä. En tunne häpeää, syyllisyyttä, vaan totean että näin on asia enkä voi sille mitään, näillä mennään! Ja ei kun elämässä eteenpäin, pilleripurkit taskussa. Ja vielä, ''tarkkailija'' on mielestäni oikeassa. Aivojen välittäjäaineet säätelevät ihmisen tunteita jms. ja niillä on osuutensa myös masennuksessa. Ja ssri-lääkkeet vaikuttavat juuri tätäkautta. Mikä tässä muka on niin monimutkaista?!- rollo-pq
Sinulla on paljon virheellisiä olettamuksia psykiatriaan ja ihmisen psyykkiseen vointiin liittyen. Masennus ei ole sairaus, kuten ehkä sinullekin on lääkärin tai psykiatrin vastaanotolla uskoteltu vaan normaali ihmistunne siinä missä rakkaus, pelko, innostus tai ahdistuskin. Samoin 'masennuslääkkeiden' markkinointiin käytettävä vertaus insuliiniin ja diabetekseen ei ole tieteellisesti oikea. Diabeetikolla on tunnettu fyysinen poikkeavuus (insuliinia ei erity tarpeeksi) ja sen korjaaminen keinotekoisella insuliinilla on siten loogista. Masentuneilla taas ei ole mitään poikkeavuutta aivoissa eikä muuallakaan kropassa, joten ei ole mitään mitä korjata. Ihmisen aivot toimivat normaalisti, kun voit tuntea ahdistusta tai pahaa mieltä, surua, rakkautta ja niin edelleen. 'Masennuslääkkeet' sotkevat ihmisen normaalin aivotoiminnan, mikä on tieteellisesti todistettu fakta. Jotkut pitävät sotketusta tilasta, jonka vuoksi ihmiset käyttävät erilaisia psykoaktiivisia aineita marijuanasta SSRI-aineisiin.
Teet yleisen virheen myös olettaessasi, että 'masennuslääkkeen' lopettamisen jälkeen tuleva oireisto olisi peräisin alkuperäisesti psyykkisestä ongelmasta (tai psykiatrisen jargonin termein, mielisairaudesta). Masentuneisuuden ja muun psyykkisen pahoinvoinnin aiheuttama oireilu on täysin eri asia kuin mitä em. henkilöt kärsivät. He pystynet itsekin sen selkeästi erottamaan. Ennen SSRI-käyttöä tuskin ovat eläessään kokeneet mitään vastaavaa. On eri asia olla tuntematta mielihyvää asioista psyykkisistä syistä, esimerkiksi huolista, surusta tai suuttumuksesta johtuen kuin aivovauriosyistä ja tämä ero on usein henkilölle helppo erottaa. Sama koskee tunteiden puutumista ja seksuaalipuolen vaurioita. Psyykkisistä syistä seurannut "tunteiden puutuminen" on aivan eriasia kuin limbisen järjestelmän vaurio aivoissa.
Oireet ovat paperilla nimen omaan hyvin samat, joten siksi moni ei osaa ymmärtää, varsinkin, jos osaamista näistä asioista ei ole, että syypää ei välttämättä enää ainekäytön jälkeen olekaan psyykkinen tai pelkästään psyykkinen vaan useilla aivovaurioperäinen. Nämä asiat on helppo ymmärtää, kun tarkastelee esimerkiksi amfetamiini- tai kokaiinikäyttäjien saamia aivovaurioita ja sitä miten se vaikuttaa heidän kykyynsä tuntea tunteita, ajatella ja reagoida. Ihmisiä hämää se, että 'masennuslääkkeitä' pidetään nimen omaan lääkkeinä samalla tavalla kuin insuliinia diabeetikolle vaikka totuuden nimissä 'masennuslääke' on huume siinä missä amfetamiinikin. Se ei korjaa aivoissa mitään vikaa, mutta käyttö voi turruttaa tai piristää kivasti pahan mielen keskellä. - Elämä_ohi
Kirjoitan jo tuossa ylempänä näin: "Alun perin puhuin lääkärille liiasta nukkumisesta ja tarkoituksettomuuden tunteesta. En ollut silloin masentunut, ymmärrän sen nyt. Minulla ei ollut mitään masennukselle tyypillisiä spesifimpiä oireita kuten päätöksentekovaikeutta tai mielihyvän menetystä."
rollo-pq toteaa minusta osuvasti: "Masentuneisuuden ja muun psyykkisen pahoinvoinnin aiheuttama oireilu on täysin eri asia kuin mitä em. henkilöt kärsivät. He pystyvät itsekin sen selkeästi erottamaan. Ennen SSRI-käyttöä tuskin ovat eläessään kokeneet mitään vastaavaa."
Tragikoomisinta on se, etten koskaan kokenut mistään mielialalääkkeestä olevan apua (olen migreenilääkekokeiluissa osoittautunu plaseboimmuuniksi ihmiseksi eli en saa apua plaseboista). Lääkäreiden mielipide oli se, että syy oli väärässä merkissä tai annostuksessa. Tai uskoivat jonkin yhdistelmän tarjoavan ratkaisun. Ja minä hölmö uskoin. Kun olisin halunnut lopettaa lääkityksen, lääkärit pelottelivat sillä, että kuntoni saattaisi romahtaa.
Tuo on pelottavaa, miten helposti lääkkeiden jälkeensä jättämät vauriot voidaan mielenterveyden kohdalla kuitata sairauden oireina. Mutta kuten rollo-pq toteaa, oireet kykenee tunnistamaan aivan erilaisiksi ja paljon pysyvämmiksi kuin mikään mitä on aiemmin kokenut. - SSRIkokemuksia
"Miksi ihmeessä hakeuduitte lääkäriin? Ehkä siksi että olonne oli niin kauhea että apua piti lähteä hakemaan? Kun lääkityksen lopettaa, masennuksen oireet palaavat, tietysti vieroitusoireet mukaanlukien. Jos diabeetikko lopettaa insuliinin, mitä tapahtuu? Ottakaa huomioon se, että masennus aiheuttaa mielihyvän puuttumista, tunteiden kapeutumista, seksuaalielämän häiriöitä. Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat samoja - ei siis ihme että joillakin menee puurot ja vellit sekaisin! Masentuneen pitäisi vain myöntää itselleen sairastavansa masennusta ja ahdistuneisuutta, eikä kieltää sitä."
Minä itse en koe, että olin kaikissa sielun ja ruumiin voimissa päättämään aloitetaanko minulle SSRI-lääkitys. Olin vasta täysikäinen (mielestäni tämän ikäisille ihmisille ei pitäisi SSRI-lääkettä määrätä koska aivot kehittyvät ja tuossa iässä harva osaa kyseenalaistaa lääkärin ylivaltaa saatika miettiä asiaa tarkemmin), naiivi, hiljainen ja ujo lääkäreihin luottava typerys, jolle jotain serotoniiniteoriaa mongertava mukava hymyilevä lääkäri suositteli SSRIpillerien käyttöä ja sanoi, että kyllä se siitä helpottaa. Läheiseni oli kuollut vuotta aiemmin. Mielessäni ei ollut käynytkään lääkkeiden käyttö ja ilman lääkkeitä sen olisi pitänyt mennäkin. Kuulemma lääkkeet olivat hyvinsiedettyjä ja turvallisia ja hän vetosi virheelliseen teoriaan, mikä nykyään on kumottu. Lääkäri unohti mainita asiat, mitkä olen huomannut usean vuoden käytön jälkeen ja ne useat muut lääkärit, jotka ovat aina vakuuttaneet, että minun kannattaa lääkitystä jatkaa koska masennukseni uusii ja uusii (uusisiko ilman lääkitystä?):
Ja olen ollut optimistinen - hyvinkin optimistinen syödessäni lääkettä lääkityksen alkuvaiheessa. Ajattelin että SSRIt ovat mainioita lääkkeitä. Mutta se optimismi tuli kovan hinnan kanssa havaittuani asioita muutaman vuoden käytön jälkeen - siksi en suosittele lääkkeen pitkäaikaiskäyttöä enkä oikeastaan käyttöä ollenkaan(masislääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä ei ole tutkimuksia vaikka useat lääkärit vakuuttelevat sen turvallisuutta):
- lääkityksen alkuvaiheessa kykenin vielä tuntemaan esim. ihastumista ja ihmiselle luontaisia tunteita hyvin luonnollisesti - ENÄÄ EN, sillä jotain aivoissani on tapahtunut. En pysty itkemään edes.
- lääkityksen alkuvaiheessa kykenin vielä saamaan orgasmin luonnollisesti - ENÄÄ EN, vaikka olen lääkkeen lopettanut. Uskon että lääkkeen vaikutus seksuaalisuuteen on pitkälti samankaltainen kuin motivaatioon, luovuuteen ja tunne-elämän rikkauteen. Lääke on vaikuttanut negatiivisesti kaikkiin puoliin, mitkä aiemmin tekivät elämästäni elämisen arvoista, jopa masentuneena. Tällaista "masennusta" en ole kokenutkaan.
- hän unohti mainita lääkkeen aiheuttamista kognitiivisista ongelmista minkälaisia en ollut ennen lääkettä potenut mutta nyt lääkkeen lopetuksen jälkeen jatkuvasti ja lääkkeen käytön vikoina vuosina- heikentynyt muisti, vaikeudet opiskelussa, keskittymiskyky, silmäoireet, nopeasti turhautuminen ja väsyminen (minkä jälkeen iskee aivosumu)
- hän unohti mainita että lääkkeen lopetus on helvetillistä, ja todella vaikeaa. Ensinnäkin siitä syystä, että kun lääkkeen lopettaa, toimintakyky on huono - itselläni lopetus työssäkäyvänä ihmisenä on todella vaikeaa, kun pitäisi keskittyä asioihin.
- hän unohti mainita, että jos lääkettä syö pitkiä aikoja ja siitä on hankala vieroittautua, miten esimerkiksi naisilla lastenhankinta? Tätä olen miettinyt: SSRI:tä ei ole todettu turvalliseksi raskausaikana - voi vaan miettiä miten moni vetää näitäkin raskausaikana, kun lopetus on niin vaikeaa varsinkin nopeasti ja mitkä ovat tämän seuraukset?
Ja pelottavinta on että hän ja muut lääkärit ei unohtanut mainita, vaan ei välttämättä osaa ajatella tällaisia, koska hän/he ei tiedä . He määräävät lukuisia lääkkeitä, oikeastaan osaamatta kertoa niiden oikeista riskeistä ja antavat usein liian positiivisen kuvan lääkkeestä, koska he luulevat auttavansa. Heille potilaan oma kokemus monesti on yhdentekevää ja monesti vääräkin kaikkivoipien lääkeyhtiöiden kirjoitusten kanssa ja käypähoitosuosituksen.... Tässä mielestäni pelottavaa on myös se ettei voida sanoa, milloin joku on masennusta, milloin joku lääkkeistä johtuvaa. Olen katkera, sillä jos olisin tiennyt joutuvani syömään lääkettä josta joudun vieroittautumaan tai joka voi aiheuttaa minulle vaikeuksia tulevassa elämässä, en olisi lääkkeeseen koskenut. Mutta eipä voi syyttää loppupeleissä kuin omaa typeryyttään ja naiivia uskoaan "turvallisiin lääkkeisiin". Vaihtoehtona minulla on nyt kokeilla elää apaattista elämää lopettaneena. Mielenkiintoisinta lopettamisen jälkeen on se, ettei voi edes luottaa enää omiin olotiloihinsa. On mielenkiintoista kun yhtäkkiä tasaisena päivänä saat jostain syystä aggressiivisuuden päälle tai pelkotilan - no onpa mielenkiintoa elämässä-ei tiedä mitä sieltä tulee ja milloin tällainen oireilu tasapainottuu... odotan... Onhan minulla toki vielä vaihtoehtona palata lääkkeeseen. Kyllä - SSRI:t aiheuttavat riippuvuutta, koska niitä ei voi lopettaa. - rollo-pq
SSRIkokemuksia kirjoitti:
"Miksi ihmeessä hakeuduitte lääkäriin? Ehkä siksi että olonne oli niin kauhea että apua piti lähteä hakemaan? Kun lääkityksen lopettaa, masennuksen oireet palaavat, tietysti vieroitusoireet mukaanlukien. Jos diabeetikko lopettaa insuliinin, mitä tapahtuu? Ottakaa huomioon se, että masennus aiheuttaa mielihyvän puuttumista, tunteiden kapeutumista, seksuaalielämän häiriöitä. Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat samoja - ei siis ihme että joillakin menee puurot ja vellit sekaisin! Masentuneen pitäisi vain myöntää itselleen sairastavansa masennusta ja ahdistuneisuutta, eikä kieltää sitä."
Minä itse en koe, että olin kaikissa sielun ja ruumiin voimissa päättämään aloitetaanko minulle SSRI-lääkitys. Olin vasta täysikäinen (mielestäni tämän ikäisille ihmisille ei pitäisi SSRI-lääkettä määrätä koska aivot kehittyvät ja tuossa iässä harva osaa kyseenalaistaa lääkärin ylivaltaa saatika miettiä asiaa tarkemmin), naiivi, hiljainen ja ujo lääkäreihin luottava typerys, jolle jotain serotoniiniteoriaa mongertava mukava hymyilevä lääkäri suositteli SSRIpillerien käyttöä ja sanoi, että kyllä se siitä helpottaa. Läheiseni oli kuollut vuotta aiemmin. Mielessäni ei ollut käynytkään lääkkeiden käyttö ja ilman lääkkeitä sen olisi pitänyt mennäkin. Kuulemma lääkkeet olivat hyvinsiedettyjä ja turvallisia ja hän vetosi virheelliseen teoriaan, mikä nykyään on kumottu. Lääkäri unohti mainita asiat, mitkä olen huomannut usean vuoden käytön jälkeen ja ne useat muut lääkärit, jotka ovat aina vakuuttaneet, että minun kannattaa lääkitystä jatkaa koska masennukseni uusii ja uusii (uusisiko ilman lääkitystä?):
Ja olen ollut optimistinen - hyvinkin optimistinen syödessäni lääkettä lääkityksen alkuvaiheessa. Ajattelin että SSRIt ovat mainioita lääkkeitä. Mutta se optimismi tuli kovan hinnan kanssa havaittuani asioita muutaman vuoden käytön jälkeen - siksi en suosittele lääkkeen pitkäaikaiskäyttöä enkä oikeastaan käyttöä ollenkaan(masislääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä ei ole tutkimuksia vaikka useat lääkärit vakuuttelevat sen turvallisuutta):
- lääkityksen alkuvaiheessa kykenin vielä tuntemaan esim. ihastumista ja ihmiselle luontaisia tunteita hyvin luonnollisesti - ENÄÄ EN, sillä jotain aivoissani on tapahtunut. En pysty itkemään edes.
- lääkityksen alkuvaiheessa kykenin vielä saamaan orgasmin luonnollisesti - ENÄÄ EN, vaikka olen lääkkeen lopettanut. Uskon että lääkkeen vaikutus seksuaalisuuteen on pitkälti samankaltainen kuin motivaatioon, luovuuteen ja tunne-elämän rikkauteen. Lääke on vaikuttanut negatiivisesti kaikkiin puoliin, mitkä aiemmin tekivät elämästäni elämisen arvoista, jopa masentuneena. Tällaista "masennusta" en ole kokenutkaan.
- hän unohti mainita lääkkeen aiheuttamista kognitiivisista ongelmista minkälaisia en ollut ennen lääkettä potenut mutta nyt lääkkeen lopetuksen jälkeen jatkuvasti ja lääkkeen käytön vikoina vuosina- heikentynyt muisti, vaikeudet opiskelussa, keskittymiskyky, silmäoireet, nopeasti turhautuminen ja väsyminen (minkä jälkeen iskee aivosumu)
- hän unohti mainita että lääkkeen lopetus on helvetillistä, ja todella vaikeaa. Ensinnäkin siitä syystä, että kun lääkkeen lopettaa, toimintakyky on huono - itselläni lopetus työssäkäyvänä ihmisenä on todella vaikeaa, kun pitäisi keskittyä asioihin.
- hän unohti mainita, että jos lääkettä syö pitkiä aikoja ja siitä on hankala vieroittautua, miten esimerkiksi naisilla lastenhankinta? Tätä olen miettinyt: SSRI:tä ei ole todettu turvalliseksi raskausaikana - voi vaan miettiä miten moni vetää näitäkin raskausaikana, kun lopetus on niin vaikeaa varsinkin nopeasti ja mitkä ovat tämän seuraukset?
Ja pelottavinta on että hän ja muut lääkärit ei unohtanut mainita, vaan ei välttämättä osaa ajatella tällaisia, koska hän/he ei tiedä . He määräävät lukuisia lääkkeitä, oikeastaan osaamatta kertoa niiden oikeista riskeistä ja antavat usein liian positiivisen kuvan lääkkeestä, koska he luulevat auttavansa. Heille potilaan oma kokemus monesti on yhdentekevää ja monesti vääräkin kaikkivoipien lääkeyhtiöiden kirjoitusten kanssa ja käypähoitosuosituksen.... Tässä mielestäni pelottavaa on myös se ettei voida sanoa, milloin joku on masennusta, milloin joku lääkkeistä johtuvaa. Olen katkera, sillä jos olisin tiennyt joutuvani syömään lääkettä josta joudun vieroittautumaan tai joka voi aiheuttaa minulle vaikeuksia tulevassa elämässä, en olisi lääkkeeseen koskenut. Mutta eipä voi syyttää loppupeleissä kuin omaa typeryyttään ja naiivia uskoaan "turvallisiin lääkkeisiin". Vaihtoehtona minulla on nyt kokeilla elää apaattista elämää lopettaneena. Mielenkiintoisinta lopettamisen jälkeen on se, ettei voi edes luottaa enää omiin olotiloihinsa. On mielenkiintoista kun yhtäkkiä tasaisena päivänä saat jostain syystä aggressiivisuuden päälle tai pelkotilan - no onpa mielenkiintoa elämässä-ei tiedä mitä sieltä tulee ja milloin tällainen oireilu tasapainottuu... odotan... Onhan minulla toki vielä vaihtoehtona palata lääkkeeseen. Kyllä - SSRI:t aiheuttavat riippuvuutta, koska niitä ei voi lopettaa.Hyvä kirjoitus. En haluaisi maalata piruja seinille, mutta rehellisyyden nimissä totean, että muun muuassa kärsimäsi tunteettomuus ja kognition ongelmat ovat lähes varmuudella aivovaurioperäisiä SSRI-käytöstä seuranneita. Yleensä muutama vuosi kokonaan lopettamisesta voidaan sanoa onko vauriot pysyviä. Jotkut oireet voivat lievittyä vuosien varrella. Aivojen korjauskyvystä on näyttöä muun muassa aivovammapotilaiden kohdalta. Valitettavasti terveiksi, SSRI:tä edeltäneeseen tilaan, tuskin kenellekään pidempään oireista kärsineellä aivot enää palaavat. On jopa syytä epäillä, että jonkinasteisia pysyväisvauriota saavat valtaosa käyttäjistä vaikka eivät niitä huomaa tai osaa SSRI:n aiheuttamaan aivovaurioihin yhdistää. Kiitos, että jaoit kokemuksesi.
- fybhgfrds
Miksi te kaikki hössötätte seksuaalisuuden häiriöistä niinkuin seksi olisi se maailman tärkein asia? Otatteko mieluummin kaikki ahdistuksen, mustan mielialan ja muut kauheat asiat kunhan vain seksi pelaa!
- kimmonkaveri
miun penis ei toimi seksi ei suju. onko lääkkeet tuhonneet penikseni vai vieläkö on toivoa?
- rollo-pq
Henkilökohtaisesti ottaisin mielummin seksin, seksuaalisuuden ja ahdistuksen kuin aseksuaalisuuden, tunteettomuuden ja tyhjyyden, mutta meitä on moneksi. Et ole tullut ajatelleeksi kuinka paljon ahdistusta se tuottaa ihmisille, kun heidän seksuaalisuutensa on pyyhitty pois pysyvästi? Onpahan noita itsemurhiakin tehty sen vuoksi, että SSRI on tuhonnut nuoren seksuaalielämän. Seksuaalisuus on yksi tärkeimmistä ihmistä eteenpäin työntävistä voimista. Siihen liittyy läheisyys, rakkaus, empatia, välittäminen, yhtenäisyys ja niin pois päin. Rakkauden kokemuksen menettäminen voi poistaa monen ihmisen elämästä tarkoituksen.
- MasentunutMies
Koska seksi on tärkein asia maailmassa enkä ole saanut seksiä vuosiin ja sen takia olen masentunut. Tottakai ihmisen mielenterveys kärsii jos ei saa seksiä kun se on yksi ihmisen perustarpeista.
- eriasiat
MasentunutMies kirjoitti:
Koska seksi on tärkein asia maailmassa enkä ole saanut seksiä vuosiin ja sen takia olen masentunut. Tottakai ihmisen mielenterveys kärsii jos ei saa seksiä kun se on yksi ihmisen perustarpeista.
Seksi on eri asia kuin rakkaus ja sen tuomat mielihyvät.
- pokod
SSRIt voi viedä myös kyvyn rakastaa perheenjäseniä. Tästä on tutkimuksia. Lääke lamaa kaikki tunteet, ei vain negatiivisia. Rakastaminenkin on tunne. Pelottavaa EH? https://www.psychologytoday.com/articles/200704/sex-love-and-ssris
- SSRIhuijaus
Samoin liika serotoniini (mm. SSRI:llä aiheutettu) aiheuttaa ahdistusta:
http://www.madinamerica.com/2015/06/researchers-suggest-anxiety-is-caused-by-too-much-serotonin/
Serotoniiniteoria on siis Big Pharman suuri huijaus! - ylpeähullu
pokod kirjoitti:
SSRIt voi viedä myös kyvyn rakastaa perheenjäseniä. Tästä on tutkimuksia. Lääke lamaa kaikki tunteet, ei vain negatiivisia. Rakastaminenkin on tunne. Pelottavaa EH? https://www.psychologytoday.com/articles/200704/sex-love-and-ssris
Niin vie masennuskin kyvyn tuntea rakkautta. Kuten linkkaamassa artikkelissaan todetaan niin lääkkeet ovat auttaneet miljoonia, joskin niitä kirjoitetaan liian helposti. Hyötyä on verrattava haittavaikutuksiin.
Mites tuo ahdistus ennen masennuslääkettä, aiheuttiko Ssri senkin ;)
Jos nyt oikeen tosissaan puhutaan niin kyllä lääkkeillä on haittavaikutuksia ja jotkut saavat niitä enemmän kuin toiset. Kovin yksipuolisesti vain niitä arvioidaan ilman että kerrotaan ratkaisua masennuksesta selviämiseen. Ja valitaan vain itselle sopivat tutkimukset kun samalla sivuutetaan muut.. mutta sehän on sitä fanaattisuutta :D
Mikä merkitys serotoniiniteorian oikeallisuudella on jos lääkkeet kuitenkin auttaa siihen? Kyseessähän on vain teoria ei mikään absoluuttinen totuus. Jos yhtään tiedettä seuraat niin varmasti tiedät että teoriat päivittyvät sitä mukaan kun tietämys lisääntyy, eli aika näyttää mistä osista masennus rakentuu/muodostuu. Kunnes parempi ratkaisu löytyy itse ainakin aion syödä lääkkeitä niinkuin tähänkin asti.
- lääkkeettömästi
Minäkin sairastin masennusta, en huolinut lääkettä. lääkäri kirjoitti ja otin kiltisti reseptin mutta nakkasin roskiin. Kärsin kolme vuotta hirveästä olosta, kävin terapiassa ja tein kaikenlaista muutakin mistä sain mielen nousemaan esim. juoksin, siivosin, kirjoitin, maalasin, kävin tanssimassa monta kertaa viikossa, ihan sen takia ettei tarvinnut istua yksin kotona, mutta en käyttänyt alkoholia.
Viimein uskalsin sanoa lääkärille (psykiatrian) etten syö hänen määrämiään lääkkeitä, etten ole koko aikana syönyt. Hän sanoi hyvin kiukkuisella äänellä että olen omalla vastuulla ottamatta lääkettä. Viittasi siihen että voi käydä huonosti. Noin 5vuoden jälkeen olin jo aikalailla toipunut ja voin paremmin kuin koskaan. Sen jälkeen on ollut helpompaa elää. On toki edelleen masennuksen alkuja, mutta tajuan että ne kuuluu elämään, ei aina ole kaikki hyvin ja elämä yhtä juhlaa.
Tuo samainen lääkäri sitten totesi kun halusin käydä vielä kerran hänen vastaanotollaan että olen "ihmeparantunut". Halusin vain hänen tajuavan ettei lääkkeet ole ainoa oikea tapa hoitaa ihmisiä. Että ne ovat mielestäni vaarallisia ja niitä on sitten syötävä koko loppuelämä, niinkuin täällä muutamat niin tekevätkin. mutta enhän minä sitä tiedä, kun en ole koskaan mieli-alalääkkeitä syönyt. Voihan olla että kun olen 75v niin minuun pumpataan jotain mielialalääkettä kun en voi enää vastustaa.- ukykrkuukuyjj
Voit kiittää itseäsi, että et astunut ansaan. Mukava kuulla, että näin muutaman vuoden jälkeen voit paremmin. Psykiatrisi on yhtä tyhmä ja tietämätön kuin kollegansa.
- hyväjuurinäin
Juuri näin, jos ryhtyy lääkkeisiin voi muu terveys (lihaskunto, aineenvaihdunta) kärsiä ja ihminen heikkenee vielä enemmän ja elämänlaatu tulevaisuudessa vain heikkenee, siksi masennus ei parane. Mitään ei saa ilmaiseksi. Jos ajatukset on negatiivisia, yrittää muuttaa niitä positiivisemmaksi kokeilemalla kaikkea uutta ja nimenomaan vahvistamalla itseään, on liikaa ajattelematta ja touhuaa kaikkea mukavaa.
- eräs_vaan_
Koko tämä ketju on mitään mistään tietämättömien ihmisten paskamaisia katkeria puheita täynnä. Omaa tyhmyyttä jos alkaa syömään lääkettä, jota ei tarvitse. Jotkut tarvitsevat, esim. minä ja pääkoppani ei ole yhtään tuhoutunut, fyysinen kuntoni on hyvä, muistitesteistä tuli tavallista paremmat pisteet. SSRI-lääkettä olen syönyt 20 vuotta, sitä ilman olisin jo kuollut. En ole bipo vaan kroonisesti lapsesta asti vaikeasta masennuksesta liitännäisoireineen kärsinyt, sähköhoitoihin en koskaan suostuisi. En myöskään syömään rauhoittavia tai neurolepteja säännöllisesti.
Joten, lopettakaa propaganda ja lopettakaa yleistämästä. Ihminen on yksilö.- Nopropag
Jotkut käytännössä pakotetaan syömään noita lääkkeitä laitoksissa.Vasta jälkeenpäin ymmärtävät minkälaisia myrkkyjä heille on syötetty!
- hfokpok
Masennuslääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia ei ole tutkittu, sillä pääosin masennuslääketutkimukset ovat lääketehtaiden rahoittamia, vertailututkimuksia( plasebon ja lääkevaikutuksten vertailua eri joukoissa) ja niitä ei edes alunperin ole kehitetty hoitamaan masennusta. Lääkärit toteavat ne turvallisiksi, vaikka niitä ei ole pitkäaikaiskäytössä todettu turvallisiksi luotettavin testein. Niitä ei ole alunperinkään tarkoitettu käytettäväksi vuosikausia ja tuntuu, että meneillään on ihmiskoe. On mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa vuosikymmeniäkin ssri-lääkkeitä käyttäviä, onko meillä sukupolvi tunteetta eläviä dementikkoja jotka on kemiallisesti lobotoitu, vai mikä on vaikutus. Toivon mukaan tilanne ei ole näin. On suorastaan kyseenalaista alkaa hoitamaan jotain masennusoiretta lisäämällä peukaloimalla välittäjäaineita (serotoniinin tehtävä elimistössä on paljon monimutkaisempi kuin voitaisiin luulla) eli se vaikuttaa hyvin moninaisesti, mahdollisesti hyvin haitallisella tavalla aivojen ja elimistön toimintaan. Jos sivutuotteena tulee ahdistuksen ja masennuksen vähenemistä - niin tulee myös huumeidenkäytöllä kuten heroiinilla. Lisäksi ollaan todettu, että masennuslääkkeen syöjillä masennus usein kroonistuu, toisinkuin jos annettaisiin aivojen itse käydä läpi kriisi ja parantua eikä sotkea mukaan keinotekoisesti serotoniinin takaisinoton estäjää. Kun lääkkeen lopettaa, kriisi on läpikäymättä pahimmassa tapauksessa, ja ihminen on entistä huonommassa jamassa, kärsien vielä lääkkeen sivuvaikutuksista. Niitä määrätään lähinnä sillä verukkeella, että koska masennuskin aiheuttaa sairauksia ja voi aiheuttaa itsetuhoa, niin tällä minimoidaan itsemurhat (ironista kyllä yksi masennuslääkkeiden sivuoireista on itsemurha),saadaan ihminen suunnilleen tolkkuun tilaan hetkeksi(aina tämäkään ei toimi) ja säästäen mielenterveyshoidosta. Tässä vaan unohdetaan täysin inhimilliset seikat, vaikka säästyttäisiin itsemurhalta ja huumataan ihmisen ahdistus pois lamaten muitakin tunteita- esimerkiksi lopetusoireet, joita jotkut kuvaavat invalidisoiviksi ja inhimillistä kärsimystä aiheuttaviksi, ja joissa ei suinkaan ole kyse masennuksen uusimisesta (vaikka usein näin väitetäänkin).
Kyllä, masennuslääkkeitä käyttävät ovat itsekin vastuussa, mutta toisaalta näitä määrätään jopa teini-ikäisille ja aivan liikaa. Riskiä ottaessa lääkärinkin olisi syytä korostaa tiedon puutetta lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksesta ja mahdollisesti hyvin vaikeasta lopetuksesta.- todistettavasti
Paskaa kirjoitat.
- todistettavasti2
Asiaa kirjoitat.
- qwrwqr
Mielialalääkkeet, eritoten serotoniin takaisinoton estäjät lamaavat vuosi vuodelta enemmän tunteita (oma kokemus - alussa rakastin lääkettä) ja muokkaavat ihmisen persoonaa välinpitämättömäksi, ja tunteettomaksi pitkäaikaiskäytössä. Alun helpotus, ilon tunteet ja itsevarmuuden kokemukset - lääkkeen aiheuttamat positiiviset seikat, saattavat helposti muuttua vuosien saatossa painajaiseksi pitkäaikaiskäytössä, kun ihminen huomaa kadottaneensa osan minuudestaan, kykenemättä vaikkapa rakastamaan läheisiään tai huomaamalla, että ei tunne enää mielihyvääkään asioista ja elämä on harmaata.http://bjp.rcpsych.org/content/195/3/211 Pahinta on jos tila jää pysyväksi lopetuksen jälkeen - näitäkin ihmisiä on. Seksuaalisuuden menetys on pientä tämän rinnalla. Kuinkakohan paljon lääkkeen aiheuttamista itsemurhista johtuu tästä? Kuinka monta masennusta olisi hoidettu lääkkeettömästi ?
Lopettaessaan lääkettä ihminen huomaa, kuinka on tullut kusetetuksi lääkeyhtiöiden toimesta - lääkkeestä on sanottu, että se ei aiheuta riippuvuutta- teknisesti ei - ei ole ihmekään että lääke ei ole suosittua katukaupassa (musta huumori), mutta kroppa ei tulekaan oikein toimeen ilman lääkettä ja aivot hakevat kuukausitolkulla tasapainoa lääkkeen lopetuksen jälkeen. Sivuoireet voivat olla kamalia, koska serotoniini tekee paljon muutakin kuin tasapainottaa mielialaa - se liittyy uni-valverytmiin, tasapainoon, ruoansulatukseen sekä muihinkin psykologisiin prosesseihin. Riippuvuuden lääkkeestä aiheuttaakin jo ihan elämä itsessään - kellä on mahdollisuus normaalielämän pyörityksen lomassa kärsiä vieroitus jos sen aiheuttamat oireet voivat pahimmillaan lyödä sängyn pohjalle? On niin helppo palata lääkkeeseen, kun ei tarvi kärsiä ahdistuksesta. Nämä seikat ovat juuri niitä jotka tekevät lääkkeen riippuvuutta aiheuttavaksi, vaikka muuta väitetäänkin. Kun lääkkeen lopettaa - saattaa huomata kärsivänsä paniikkioireista kun hermosto käy ylikierroksilla, vatsaongelmista, kyvyttömyydestä nukkua enempää kuin kolme tuntia....
Ne jotka ovat kehuvat lääkettä, kuinka se pelastaa elämän - hienoa jos se on auttanut! Älkää kuitenkaan pettäkö itseänne ja eläkö illuusiossa, etteikö lääkkeessä olisi riskejä eritoten pitkäaikaisessa käytössä, vaikka kuinka lääkärit kehuvat niitä ja väittävät niitä turvallisiksi. Ja kuinka sitten kun kaikki on ok, niin lopetatte lääkkeen naps vaan. Kaikki lääkkeet sisältävät riskinsä ja minusta SSRI:t sisältävät suuremman riskin, kun voisi kuvitella, koska ne voivat pahimmassa tapauksessa tehdä ihmisestä zombin joka ei pysty lopettamaan lääkitystä, koska lopettaminen on vaikeaa. Ihminen on tässä tilanteessa tilanteessa, jossa häviää joka tapauksessa eikä paluuta entiseen ole. Kirjoitan tämän varoituksen sanana lääkettä harkitseville, en pelotellakseni.- kiitosvinkistä
Minä ääliö en tajunnut, että mun uniongelmat johtui varmaan tuosta! Nyt ovat ne jo helpottaneet hieman, mutta kuukausien prosessi tämä (lopettamisen jälkitila) on ollut. Inhottavaa kun ei tiedä mikä on "lopettamisoire" ja mikä mahd. masennusoire.
Kerroin äskettäin terveydenhoitajalle, että seksi ei ole pariin vuoteen enää kiinnostanut. Mutta siis olin käyttänyt SSRI:tä toistakymmentä vuotta. Hän vastasi, että jos tuo seksihaluttomuus on nyt vasta tullut, tuskin johtuu lääkkeestä. Mun on pakko sanoa, että tuo käy järkeen.
SSRI:n lopettajillekin pitäisi saada vertaistukiryhmä! - rollo-pq
kiitosvinkistä kirjoitti:
Minä ääliö en tajunnut, että mun uniongelmat johtui varmaan tuosta! Nyt ovat ne jo helpottaneet hieman, mutta kuukausien prosessi tämä (lopettamisen jälkitila) on ollut. Inhottavaa kun ei tiedä mikä on "lopettamisoire" ja mikä mahd. masennusoire.
Kerroin äskettäin terveydenhoitajalle, että seksi ei ole pariin vuoteen enää kiinnostanut. Mutta siis olin käyttänyt SSRI:tä toistakymmentä vuotta. Hän vastasi, että jos tuo seksihaluttomuus on nyt vasta tullut, tuskin johtuu lääkkeestä. Mun on pakko sanoa, että tuo käy järkeen.
SSRI:n lopettajillekin pitäisi saada vertaistukiryhmä!Huomautanpa ehkä hämmästykseksesi, että sellaisia tarinoita on kuultu aiakisemminkin, että seksi on loppunut tai himmennyt vasta lopettamisen jälkeen. Monilla seksuaaliongelmat alkavat käytön aikana tai kehittyvät kuukausien tai vuosien kuluessa käytön jatkuessa. Seksuualiongelmia käytön aikana kokee tutkimuksesta riippuen 60-90% käyttäjistä. Käytännössä mitä tarkempi tutkimus on metodiikaltaan ollut, sitä lähempänä prosenttialueen yläpäätä tulokset ovat olleet. Reaktiot ovat niin yksilöllisiä, että yleistää ei koskaan näiden aineiden kanssa voi.
- Anonyymi
kiitosvinkistä kirjoitti:
Minä ääliö en tajunnut, että mun uniongelmat johtui varmaan tuosta! Nyt ovat ne jo helpottaneet hieman, mutta kuukausien prosessi tämä (lopettamisen jälkitila) on ollut. Inhottavaa kun ei tiedä mikä on "lopettamisoire" ja mikä mahd. masennusoire.
Kerroin äskettäin terveydenhoitajalle, että seksi ei ole pariin vuoteen enää kiinnostanut. Mutta siis olin käyttänyt SSRI:tä toistakymmentä vuotta. Hän vastasi, että jos tuo seksihaluttomuus on nyt vasta tullut, tuskin johtuu lääkkeestä. Mun on pakko sanoa, että tuo käy järkeen.
SSRI:n lopettajillekin pitäisi saada vertaistukiryhmä!"Kerroin äskettäin terveydenhoitajalle, että seksi ei ole pariin vuoteen enää kiinnostanut. Mutta siis olin käyttänyt SSRI:tä toistakymmentä vuotta. Hän vastasi, että jos tuo seksihaluttomuus on nyt vasta tullut, tuskin johtuu lääkkeestä. Mun on pakko sanoa, että tuo käy järkeen."
Tuntuu, että terveydenhoitajatkin ovat samassa kelkassa. Jos ovat niin miksi ja minkälaisilla motiiveilla?
"Syytä aina potilasta, älä koskaan lääkettä."
- kiitosvinkistä
Muuten, qwrwqr: saisiko suhun jotenkin yhteyden?
- kiitt1
Mielenkiintoista!
- lääkkeetön
Söin vuosia cipralexiä, varmaankin turhaan. Kaiken aloitti burn-out, johon sain rauhoittavia ja unilääkkeitä. Hetken päästä en päässyt enää tuolista ylös ja lääkärit sanoivat minun olevan masentunut. Minä intin, että en ole, vaan lääkkeet tämän aiheuttivat. No, kukaan ei uskonut ja lääkkeeksi annettiin vain cipralexiä, jota sitten popsin vuosikausia. Lopetuksen jälkeen olo oli hirveä pitkään, muutaman vuoden, kunnes löysin avun akupunktiosta. Sen avulla lääkkeiden blokkaama verenkierto on sääty elpymään ja energia virtaa taas kropassa ja aineenvaihdunta pelaa. Suosittelen akupunktiota!!!
- oikeutta
le määrättiin neuroleptilääkitys sekä mielialalääke, ja alussa ilmeni huimausta aamuisin. Isäni oli sairaalassa häviämässä taistelunsa syöpää vastaan. Eräänä aamuna soitettiin hoitokodista ja kehotettin tulemaan sillä isä oli kuolemaisillaan. Kun riensin isän luo, oli otettava käytävän seinästä kiinni koska huimaus oli kova. Hoitaja tuli kysymään että oletko tullut autolla. Vastasin että kyllä, vaikka ihmettelin hiukan asiaa. Olin tullut isäni kuolinvuoteen äärelle!
Jonkin ajan kuluttua poliisit ilmestyivät paikalle ja puhalluttivat. Hoitajat olivat olleet varmoja että hoiperteluni oli merkki siitä että olin humalassa. No en ollut.
Ja miksi alunperin minulle määrättiin nuo lääkkeet? Koska isän sairastelu ja aavistelu kuolemasta ahdistivat minua ja menin lääkäriin.
Nyt tajuan että kysehän oli ihan normaalista surusta. Lääkäri kuunteli minua 15minuuttia ja määräsi nuo vahvat lääkkeet tuon perusteella.
Tuo hoitajien tekemä temppu suututtaa vieläkin, mutta siinä tilanteessa olin niin poissa tolalta etten osannut muuta kuin katsella tajutonta isää. Kuinkahan paljon tällaista tapahtuu? - lääkittymieli
Pelastaja vai suuri huijaus!
http://aijaa.com/92jp2k - ylpeähullu
Onhan se hienoa katsoa miten yksi ja sama herra kirjoittaa ja vastaa itselleen. Mikä omistautuminen asialleen.. vielä kun kanavoisit energiasi johonkin oikeasti hyödyllisen ;) T. Masennuslääkkeiden käyttäjä ja potentiaalinen aivovauriopotilas. Jo-jo-jo-joko s-s-se aivovaurio t-t-tuli?
- nauruaa
Aihe on vakava mutta olipa hauskasti kirjoitettu! Oli pakko nauraa. Kiitti.
- Nopropag
"ylpeähullu":lle on tainnut tulla jo se aivovaurio kun väittää että suurin osa kirjoituksista on saman henkilön.Vai oletko sittenkin pilleridiileri samoin kuin tuo joka kommentoi yllä?
- ylpeähullu
Nopropag kirjoitti:
"ylpeähullu":lle on tainnut tulla jo se aivovaurio kun väittää että suurin osa kirjoituksista on saman henkilön.Vai oletko sittenkin pilleridiileri samoin kuin tuo joka kommentoi yllä?
On se tainnut tulla jo, mutta se on PÄÄasia että on hauskaa. Vai että oikeen pilleridiilereitä.. yhtään vainoharhainen? Joko muuten huomasit ne mustat autot ja helikopterit jolla seuraamme sinua 24/7, sillä kuulummehan lääketehtaiden palkkaamiin kirjoittelijoihin jotka valehtelevat suomi24 sivustolla lääkkeiden ylivoimaisuudesta.. Vai miten se meni..?
T. Pilleridiileri(kö) - Nopropag
No oletko sitä mieltä että valtaosa kirjoituksista on saman henkilön väsäämiä?Oletko itse yhtään vainoharhainen? Olisiko aika tarkistaa lääkitys?
- Ylpeähullu
Nopropag kirjoitti:
No oletko sitä mieltä että valtaosa kirjoituksista on saman henkilön väsäämiä?Oletko itse yhtään vainoharhainen? Olisiko aika tarkistaa lääkitys?
Lääkitykseni on hetki sitten tarkistettu, entä sinun? Jos pidät minua hulluna miksi otat niin kiivasti asian esille? Just saying. Onhan se nyt selvää että täällä on yksi tai ainakin muutama sekopää valittamassa ssri/psykedeelisista aineista oikein antaumuksella(mikä lie motiivi) . No mutta kerrohan toveri miksi sinä olet täällä, mikä on sinun tarinasi masennuksen murheellisessa kaivossa?
Varmasti ihmisiä ylilääkitään masennuslääkkeillä, mutta meille joillekkin se on asian joka pitää otteen elämässä silläkin uhalla että saamme 'vakavan aivovaurion' :D
Itse syön kahta masennuslääkettä tällä hetkellä ja kokeillut useampia ja ainoa häiritsevä haittavaikustus on yöllinen hikoilu (huh) kuulostaa semi vaaralliselta näin kesähelteillä (varmasti kärsin erittäin vakavasta aivovauriosta sillä eihän lääkkeet auta :D )
Ps. Olen myös syönyt neuroleptejä vaikkakin ne oli hieman kuraa, mutta siinä hetkessä olivat tarpeen 'nollaamaa' kyseistä tilannetta.
Käyhän lukemassa käypä hoito suosituksia masennuksen hoidosta ja kerro mitä löysit :)
T:Varmasti psykiaktri (pilleridiileri) ja vakoilija - Nopropag
Näillä palstoilla on käynyt "valittamassa" satoja ihmisiä masennuslääkkeiden ja neuroleptien tekemistä tuhoista vuoden sisällä,ei yksi tai muutama sekopää.En mielestäni haukkunut sinua hulluksi,pahoittelen jos loukkasin,ei ollut tarkoitus.Ainoastaan kummastelin sitä että luuletko oikeasti että suurin osa viesteistä on saman henkilön kirjoittamia "yksi ja sama herra kirjoittaa ja vastaa itselleen." niinkuin sanoit ensimmäisessä viestissäsi?
- Nopropag
Ja ai niin,miksi luulet multipersoonakirjoittajaa mieheksi,miksi ei nainen?
- Ylpeähullu
Nopropag kirjoitti:
Näillä palstoilla on käynyt "valittamassa" satoja ihmisiä masennuslääkkeiden ja neuroleptien tekemistä tuhoista vuoden sisällä,ei yksi tai muutama sekopää.En mielestäni haukkunut sinua hulluksi,pahoittelen jos loukkasin,ei ollut tarkoitus.Ainoastaan kummastelin sitä että luuletko oikeasti että suurin osa viesteistä on saman henkilön kirjoittamia "yksi ja sama herra kirjoittaa ja vastaa itselleen." niinkuin sanoit ensimmäisessä viestissäsi?
Varmasti onkin käynyt moni valittamassa sitä en kiistä. Jos olet palstaa seurannut niin olet varmaankin huomannut kuinka jokaiselle lääkeille positiiviselle ketjulle on tullut saman tyylinen mollaava kommentoija joka arvostelee lääkkeen kehujaa. Siis läheskään kaikki tämän ketjun viestit eivät ole "mystisen multipersoonakirjoittajan" käsialaa, kärjistin hieman :D
Ja ei, en tiedä onko henkilö mies vai nainen, onko sinulla parempaa tietoa kenties ;)
- onlylifehasvalue
Sairas yhteiskunta ei parane tai muutu oireilevien ihmisten syödessä pillereitä.
Vian peittäminen maalilla ei poista maalin alla olevaa vikaa.
Mutta karvaton apina ei tajua, se jatkaa paperilappusten tekemistä. Apina kutsuu lappuja rahaksi ja luulee niillä olevan suurtakin arvoa.- Ylpeähullu
Ei se lääke parannakkaan vaan auttaa jaksamaan ja selviämään. Psykoterapia on hidas prosessi joka ottaa pitkän aikaa. Kerros arvon Totuudentorvi miten minun tulisi selvitä niistä masennusjaksoista? Silloin kun mikään ei tunnu miltään, ainoa tunne jonka tunnet on viha ja ärtymys, ainoa asia jota ajattelet on kuolema ja epäonnistuminen elämässä. Nämä tunteet siis ennen mitään lääkitystä. Minulle lääkkeet on auttanut.
Kyllä kaikki sen varmasti tietää, että jokaisella lääkkeellä on haittavaikutuksia, kyse onkin siitä missä kohtaa hyödyt ohittavat haitat.
Se että julistat mielialalääkkeiden huonoista puolista on sinun asiasi. Onko sinulla muuten jossain näyttöä siitä ettei masennuslääkkeet toimi? Mieluiten asiallisia tutkimuksia eli ei youtube yms sivustoja. Ps. Oletko itse käyttänyt mitään masennuslääkettä tai opiskellut alaa Kun noin tuntuu 'fakta'tietoa olevan.
T. Se a-a-aivovauriohullu
- inh-o
Ylpeähullu: Onnea jatkoon - olkoon lääketulevaisuutesi valoisa, vailla lääkkeiden tehon loppumista, harvinaisia tai vähemmän harvinaisia sivuvaikutuksia ja täten katkeroitumista lääkäreille! Pitää muistaa, että ne harvinaisemmatkin sivuoireet siellä listassa on kärsinyt joku ja joka varmasti haluaa pyyhkiä käypähoitosuosituksella.. no.. voit varmaan arvata mitä. Aivovaurio tai ei, vaurioita on monenlaisia, tunteisiin liittyvät vahingot ovat kamalia. Pitkäaikaiskäytössä riskit kasvaa, ja joskus ne riskit valkenee vasta siinä lopetusvaiheessa. Vai siis onko todella niin että jotkut vetää näitä lääkkeitä koko elämänsä lääkeyhtiöiden koekaniineina, kun kaikki lääkkeet ei ole edes olleet markkinoilla kovin kauaa. Ilmeisesti näin on.
- Ylpeähullu
Hei armon lääkevastustaja. Minkälainen lääkehistoria sinulla on ja mitä sivuvaikutuksia/oireita sinulle tuli/jäi? Kai olet tietoinen että vakava masennuskin aiheuttaa monen moista tunnevauriota(jotka tosin korjaantuvat kunhan jakso on ohi). Kerrohan lääke joka ei pitkässä käytössä aiheuta ongelmia.
Mikähän sitten auttaa masentunutta selviämään jos lääkkeet ovan niin pahasta? Hyvähän se on että keskustellaan asiallisesti mutta turha demonisointi on lapsellista.
Et ilmeisesti siis ole lukenut käypä hoito suosituksia masennukseen liittyen, jos olisit niin tietäisit että kyllä, jotkut syövät koko ikänsä/pitkän aikaa estolääkitystä.
Osa lääkkeistä on ollut markkinoille kyllä melkoisen kauan. Miksi aloitatte lääkkeen jos siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä? Älä vaan sano "en tiennyt" kyllähän jokaisella nykyään on netti ja tietoa kyllä löytyy, jos vaan sitä haluaa etsiä. Toki myös olette lukeneet lääkkeen haittavaikutuksen ja tiedostaneet ne ennen käyttöä.
Mutta siis kuten aikaisemmin kysyinkin niin miten vaikeaa masennusta pitäisi hoitaa jos ei lääkkeillä ja terapialla?
En nyt yritä vähätellä käyttäjien kokemia ongelmia, mutta älkää tekään yleistäkö että kaikki käyttäjät saavat kaikki vaikeimmat ongelmat.
Kiitos jatkon onnittelusta, sitä minäkin tosiaan toivon (ethän vain olisi kirjoittanut sarkastisesti, ethän?) Miksi katkeroituisin lääkäreille, hehän vain yrittävät auttaa minua joka haki heiltä apua?
- kunelämäeivaankanna
Itsehän lopetin ssri:t, kun ei tehonnu ikinä oikeen kuukautta kauemmin. Aina yhätkkii annosnosto sai parin viikon päästä olon siedettäväks hetkeksi aikaa, mutta masennus palasi nopeasti. Aikamoista ku_setusta noi ssri:t, jos multa kysytään. Nyt vaan ongelmani on se, että miten pidän itteni hengissä muitten mieliksi. Lääkkeet ei mua auttanu, eikä terapiakaan oo auttanu nimenomaan masennukseen valitettavasti, ainoastaan antanu oireille nimen ja lievittäny sosiaalista pelkoa.
Tuntuu, et mun elämässä ei oo toivoa paremmasta ja se itsemurhayritys, joka ironisesti sattui jo 13-vuotiaana psyykkisen oireiden alkutaipaleella, on ollu järkevin teko vähään aikaan. Huoh....ja nykyään syyllistyn toden teolla itsemurhan miettimisestä :/ Anteeks, pakko avautua. - armahtakaaitseenne
Jaha. Mun on vaikea uskoa että keskittymiskyky menee, hän, joka sitä väitti, (nim lääkitty) kirjoitti erittäin pitkän ja keskittymistä vaativan kirjoituksen! Asiat tuli järkevästi ja perinpohjaisesti siinä esille. Asia saattaa olla niinkin, että masennukselle alttiit ihmiset vaativat itseltään hieman liikaa. Tarvitseeko olla elokuvista, kirjoista, seksistäkään niin kiinnostunut? En usko että lääkkeet tekee kenestäkään myös eristäytyvää, ihmisen luonne on varmasti alunperinkin ollut sellainen. Haittaako jos on väliin yksin, ei nää kavereita? Mitään sellaista ei ole pakko tehdä mikä ei huvita.
- onnittelut
teit itsestäsi juuri idiootin.
- armooo
se on hyvin mahdollista. ;)
- taasarmoo_33
Mutta oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että lievä mielialalääkitykseni ei ole heikentänyt elämänlaatuani lainkaan. Alussa kärsin tosin hyvin kummallisista sivuoireista, lihasnykäyksiä, puheen puuroutumista jne. Alkuvaikeuksien jälkeen sietokyvyn noustessa mielialani tasaantui, ahdistus väistyi ja toimintakyky elpyi. Pitkässäkään käytössä ei ole ollut ongelmia, keskittymiskyky on ok (on tosin muita asioita, jotka vaikuttavat keskittymiskykyyn, on esim. pienet lapset, eikä voi pitkän aikaa jäädä katselemaan esim. elokuvia), seksielämä normaali (iän ja lasten tuomat muutokset tosin näkyy, ei jaksa harrastaa seksiä niin usein kuin ennen). Tunne-elämään on ehkä tullut suurin muutos. Se, mikä ennen olisi ollut katastrofi (se että minut leimattiin esim. idiootiksi äskeisessä kommentissa olisi ennen aiheuttanut vähintään mini-masiksen joksikin aikaa), ei enää ole niin kuolemanvakava asia. Kiintymyksen ja rakkauden tunteita lääke ei ole vienyt pois. En kerta kaikkiaan näe lääkkeen käytössä muuta "haittaa" kuin pienen rahanmenon ja sen, että se tuntuu monille ihmisille olevan kuin "punainen vaate" ja ihmiset rakastavat jopa käyttää asiaa lyömäaseena, ns. heikkoutena lääkettä käyttäviä vastaan, mutta olen jättänyt tommoisen suhtautumisen omaan arvoonsa. Tilanne voisi olla erilainen, jos annoskokoni olisi huomattavan iso, ehkä vaikutukset silloin haittaisivat elämää...? Mutta täällä siis positiivinen omakohtainen kokemus asian tiimoilta.
En kuitenkaan vastusta kynsin hampain kriittistä suhtautumista mielialalääkitykseen. Olisi todellakin tärkeää kehittää vaihtoehtoisia hoitomuotoja myös masennuksen hoitoon lisää. Useimmissa tapauksissa mielialalääkitys toimii ikäänkuin "pelastusliivinä" estäen ihmisen "hukkumisen" oman elämänsä henkisesti ahdistavaan tilanteeseen. Sitten kun ihminen oppii taas "uimaan" toisin sanoen pääsee esim. kriisistä yli tms. , on aika vähentää lääkitystä kenties. Itselläkin toiveena joskus elää sitä ilman, mutten ota asiasta liian suurta painetta. Minulla on ollut tän kymmenen vuoden lääkkeensyönti aikani lyhyitä periodeja, jolloin lääke lopetettu hetkeksi, mutta muutaman viikon aikana on tullut selkeä notkahdus mielialassa alaspäin, joka on varoitusmerkki itselleni, sillä olen ehtinyt sairastaa jo kolme keskivaikeaa masennusta elämäni aikana. En todellakaan tahdo takaisin sinne aallonpohjalle, toivottomuuteen ja pimeyteen odottamaan kuolemaa, sillä tässä elämässä on vielä hyvin paljon hienoja asioita edessäpäin. Tsemppiä kaikille mielialaongelmien parissa kamppaileville, ja hyväettä asiaa pohditaan myös kriittisistä näkökulmista. joidenkin kohdalla lääke kuitenkin on erittäin toimiva ratkaisu. :) - onnittelut
taasarmoo_33 kirjoitti:
Mutta oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että lievä mielialalääkitykseni ei ole heikentänyt elämänlaatuani lainkaan. Alussa kärsin tosin hyvin kummallisista sivuoireista, lihasnykäyksiä, puheen puuroutumista jne. Alkuvaikeuksien jälkeen sietokyvyn noustessa mielialani tasaantui, ahdistus väistyi ja toimintakyky elpyi. Pitkässäkään käytössä ei ole ollut ongelmia, keskittymiskyky on ok (on tosin muita asioita, jotka vaikuttavat keskittymiskykyyn, on esim. pienet lapset, eikä voi pitkän aikaa jäädä katselemaan esim. elokuvia), seksielämä normaali (iän ja lasten tuomat muutokset tosin näkyy, ei jaksa harrastaa seksiä niin usein kuin ennen). Tunne-elämään on ehkä tullut suurin muutos. Se, mikä ennen olisi ollut katastrofi (se että minut leimattiin esim. idiootiksi äskeisessä kommentissa olisi ennen aiheuttanut vähintään mini-masiksen joksikin aikaa), ei enää ole niin kuolemanvakava asia. Kiintymyksen ja rakkauden tunteita lääke ei ole vienyt pois. En kerta kaikkiaan näe lääkkeen käytössä muuta "haittaa" kuin pienen rahanmenon ja sen, että se tuntuu monille ihmisille olevan kuin "punainen vaate" ja ihmiset rakastavat jopa käyttää asiaa lyömäaseena, ns. heikkoutena lääkettä käyttäviä vastaan, mutta olen jättänyt tommoisen suhtautumisen omaan arvoonsa. Tilanne voisi olla erilainen, jos annoskokoni olisi huomattavan iso, ehkä vaikutukset silloin haittaisivat elämää...? Mutta täällä siis positiivinen omakohtainen kokemus asian tiimoilta.
En kuitenkaan vastusta kynsin hampain kriittistä suhtautumista mielialalääkitykseen. Olisi todellakin tärkeää kehittää vaihtoehtoisia hoitomuotoja myös masennuksen hoitoon lisää. Useimmissa tapauksissa mielialalääkitys toimii ikäänkuin "pelastusliivinä" estäen ihmisen "hukkumisen" oman elämänsä henkisesti ahdistavaan tilanteeseen. Sitten kun ihminen oppii taas "uimaan" toisin sanoen pääsee esim. kriisistä yli tms. , on aika vähentää lääkitystä kenties. Itselläkin toiveena joskus elää sitä ilman, mutten ota asiasta liian suurta painetta. Minulla on ollut tän kymmenen vuoden lääkkeensyönti aikani lyhyitä periodeja, jolloin lääke lopetettu hetkeksi, mutta muutaman viikon aikana on tullut selkeä notkahdus mielialassa alaspäin, joka on varoitusmerkki itselleni, sillä olen ehtinyt sairastaa jo kolme keskivaikeaa masennusta elämäni aikana. En todellakaan tahdo takaisin sinne aallonpohjalle, toivottomuuteen ja pimeyteen odottamaan kuolemaa, sillä tässä elämässä on vielä hyvin paljon hienoja asioita edessäpäin. Tsemppiä kaikille mielialaongelmien parissa kamppaileville, ja hyväettä asiaa pohditaan myös kriittisistä näkökulmista. joidenkin kohdalla lääke kuitenkin on erittäin toimiva ratkaisu. :)En oikein usko, että moni asiaan perehtynyt käyttäisi toisen ihmisen psykoaktiivisten aineiden käyttöä lyömäaseena tai heikkouden merkkinä. Itse näen asian enemmän niin, että kritiikki kohdistuu useimmin ihmisten harhakäsityksiin kyseisistä aineista ja psyykkisestä 'sairastamisesta' yleensä. Moni luulee tarvitsevansa 'psyykenlääkkeitä' biologisessa mielessä, täten usein kuultu vertaus diabeetikoihin, mutta eivät ymmärrä tulleensa lääkefirmojen, psykiatrien ja lääkäreiden puijaamiksi.
Psykoaktiivisten aineiden käytössä en itse näe mitään pahaa mikäli henkilö itse haluaa niitä käyttää. Huumaavien aineiden käyttö saakin mielestäni olla jokaisen yksityisasia. Siten advokoinkin kaikkien huumausaineiden laillistamista, jolloin kuluttajilla olisi parempi valikoima myös masentuneisuuden ja muun surun 'hoitoon' liittyen.
Mitä olet kokenut lopettamiskokeilujen yhteydessä on ollut todennäköisesti vieroitusoireita, ei alkuperäisen psyykkisen hädän, tai 'mielisairauden', paluuta.
ps. Pahoittelut, jos olin kovin tyly ensimmäisessä kommentissani. näkemyksesi meni vain todellisuuteen nähden niin metsään etten malttanut olla siitä huomauttamatta. - 1792617926
Olen käyttänyt masennuslääkkeitä kolmisen vuotta, ja ne yhdessä terapian kanssa ovat auttaneet minua pääsemään tilanteeseen, jossa haluan elämältäni muutakin kuin nopean lopun.
Se on kuule saakutin loukkaavaa tulla tämän vuoksi nimitellyksi narkkariksi, mitä sinä ja muut tällä palstalla jatkuvasti "psykoaktiivisista aineista" jankuttavat jatkuvasti tekevät. - armoaon__
Pahoittelut otettu kiitollisin mielin vastaan ja anteeksi annettu. :) Kyllä, kyse on voinut olla vieroitusoireistakin. Mutta itse olen myös sitä mieltä, että olen altis sairastumaan masennukseen ja saattaa olla, että kuulun siihen pieneen prosentiin, joka hyötyy mielialalääkkeestä, toisin sanoen 'paranee' niiden avulla. Tai ainakin oireet pysyvät kurissa. Mutta tosiaan monet syövät tutkimusten mukaan turhaan lääkkeitä. Se surettaa minua, sillä masennus, johon ei täsmähoitoa löydy, on henkeä uhkaava sairaus. Itsellä tähän masennukseen liittyy kaiken lisäksi paniikkituntemukset, ilman lääkettä en juurikaan kykene liikkumaan "ihmisten ilmoilla", mutta nyt olen nauttinut sosiaalisemmasta ja aktiivisemmasta elämästä, kirjastossa ja kaupungilla ja nyt toivon mukaan töissäkin voin olla ja liikkua ilman kauhistuttavaa pelon ja ahdistuksen läsnäoloa, joka invalidisoisi muuten lähes neljän seinän sisälle. En voi muuta sanoa kuin että lääkkeen myötä olen saanut elämän itselleni. Ehkä vähän ylistävät sanat, mutta elämäni on nyt huomattavasti parempaa kuin aikaisemmin. Mutta, siltikin, toivo elää täysinäisestä paranemisesta.. Olisi hyvä kokeilla pitkää lääkkeetöntä jaksoa, jos voisi olla varma siitä, että saisi muuta vaihtoehtohoitoa lääkityksen sijaan. Ikävä kyllä, terveydenhoitopuolella resurssit rajallisia. Siksi on myös hyvä että pohditaan muita vaihtoehtoja ja voidaan tämänkin palstan myötä jakaa tietoa muista vaihtoehdoista. Ei siinä mitään häviäisikään jos niitä kokeilisi. Kenties tulevaisuudessa asia menee eteenpäin ja uskaltaa luottaa, ettei sairautensa kanssa jää heitteille. Ai niin tuohon lyömäase kommenttiini vielä, mulla on taipumusta mustavalkoiseen ajatteluun ja pelkään alitajuisesti ihmisten olevan minua vastaan, ja tiedän ettei se (kään) ihan tervettä ole. Siinä mielessä olen tosi kiitollinen että toit esiin terveemmän näkökulman ja selityksen siihen.
- ylpeähullu
Ei kannata välittää tästä 'psykoaktiivinen aine' kirjoittajasta. Hän ei edes myönnä masennusta sairautena ja pitää lääkitystä turhana, tuskin on kokenut edes kunnollista masennusta ikinä. Kukaan ei kait syö lääkitystä huvikseen vaan meillä on tarve syödä sitä jotta pysyisimme edes jotenkin normaaliin elämään. Tämä lääkkeiden vastustaja on ottanut psykiatrian ja lääkkeiden käyttäjät kohteekseen, mikä lie motiivi? Pönkittää omaa egoa 'suurella tietämyksellä' vai mikä mahtaa ajaa hänen agendaa noinkin vahvasti. Tuskin edes vastaa tähän viestiin. Ainiin mikä olikaan koulutuksesi asian suhteen, ihanko oikein itseoppinut interwebin saloista? :D
- armoaon___
Kieltämättä vaikea uskoa että ihminen, joka saa hyödyn lääkkeestä, puhuisi sitä vastaan. Minulla ei ole mitään sairaanhoidollista koulutusta, olen vaan käytännössä huomannut konkreettisen avun lääkkeestä. Sanotaan näinkin, että olen oppinut pelkäämään masennusta (niin karmeita on omat kokemukseni!!), että otan kaiken mahdollisen avun vastaan, että se "mörkö" pysyisi kaukana elämästäni. Se laukaisi myös vaikean unettomuuden, jonka hoito oli oma luku ja vaikeasti korjattava ongelma. Nyt olen saanut siihen avun lievästä unta antavasta lääkkeestä, jota käytän tarvittaessa. Olen niin onnellinen, että saan nykyisin hyvin nukuttua. Tämä asia, joka monelle itsestäänselvyys (tosin yhä enemmän tuntuu olevan niitä joilla uniongelmaa muodossa jos toisessa) on minulle ollut taistelujen tulos, joka sisälsi useiden eri lääkkeiden kokeilua. Viimein löytyi sopiva. Onneksi.
- sillalaillajoo
Lääkkeitä käyttävät eivät ole hulluja. He ovat ihmisiä jotka saavat hoitoa sairauteensa. Mutta ne ihmiset jotka leimaavat heidät jotka käyttävät lääkettä saitautensa hoitoon, saisivat puolestaan katsoa peiliin. Siinä on selviä ylimielisyyden ja röyhkeyde n piirteitä, ilkeyttä ja ilmeisesti ymmärtämättömyyttä jos eivät itse ole kokeneet samaa. Kaihdan sellaisia ihmisiä.
- valaistunut1
David Perlmutter käsittelee kirjassaan Tuhon siemenet myös mielialasairauksia ja syyllinen voikin olla viljojen gluteeni mikä laittaa aivot ei toivottuun tilaan. Suosittelen lukemaan tämän kirjan.
- Viljoista
Viljat aiheuttavat monille muillekin vaivoja suolistoon kuin keliaakikoille. Puhutaan gluteeniyliherkkyydestä. Suoliston terveys taas on aivan keskeistä myös psyykkiselle hyvinvoinnille. Gluteeniviljat on yhdistetty yli 200 eri sairauteen, joista yksi on masennus. Kaikille masennusta tai muuta kroonista sairautta sairastavalle viljaton ruokavalio saattaa olla yksi tapa helpottaa oireilua. Sen auttaako se, tietää ainoastaan kokeilemalla, sillä jokainen on meistä yksilö.
- Just_Say_No
Psychiatry: The Hoax Exposed
September 22, 2015
http://www.madinamerica.com/2015/09/psychiatry-the-hoax-exposed/
"It's no secret that at the present time, psychiatry is reeling under a barrage of scrutiny and criticism. Their long-standing contention that all significant problems of thinking, feeling, and/or behaving are brain illnesses "just like diabetes," which need to be "treated" with drugs and high-voltage electric shocks to the brain, has been thoroughly discredited. And yet they go on peddling their spurious, self-serving ideology and the products of their pharma partners.
The great mystery in all of this is why has the mainstream media been so slow to pick up the story. This is the greatest hoax in history being played out right under our noses. People's lives are being destroyed, and our cultural resilience is being systematically eroded by psychiatric "diagnoses" and "treatments". In recent years, we have seen some increase in media scrutiny, but it's been relatively circumscribed, and way outnumbered by the media's faithful regurgitation of pharma-psychiatry's press releases, extolling the latest "great breakthrough" in the "treatment of brain illnesses".
But perhaps the dam has finally broken. On September 14, Britain's Daily Mail.com ran an article by Peter Gøtzsche titled Prescription pills are Britain’s third biggest killer: Side-effects of drugs taken for insomnia and anxiety kill thousands. Why do doctors hand them out like Smarties? Dr. Gøtzsche is a Danish physician, Professor of Clinical Research Design and Analysis at the University of Copenhagen, and leader of the Nordic Cochrane Center, Copenhagen. "
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2263537Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha242191- 242091
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901965Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?871650Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241381- 81281
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361267Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351217Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61208