kemialla on paljon merkitystä. Kun on joutunut töiden vuoksi olemaan aina silloin tällöin lähellä niin kyllä sen "haistaa".
Totta on että
jatuntee
26<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Silloin kun on kemiaa niin sen henkilön läsnäolo tuo välittömän hyvän olon ja tunteen.
Silloin kun ei ole, niin voi muuten tulla hyvin toimeen ja olla hauskaa.
Joku kemia XD
Joillekin "kemia" on tietysti vastakkaisen sukupuolen jalkoväli.
No hänessä on kyllä sellaiset ainekset, että mä kuohun hänen lähellään niin, että meinaa korkki lähteä.
Mä tunnen hänen hipaisunsa vieläkin. Palohaavasta jäävä käryävä arpikin paranee nopeammin, kuin hänen kosketuksensa. Tosin, tuosta kosketuksesta mä en haluakaan parantua.
Jos hipaisu tuntuu tältä, mä kuolisin onnesta, jos hän halaisi minua...ehkä on parempikin, että hän ei rakasta minua.
Sut kyllä niin kaukaa etten vahingossakaan hipase :))
Sun viesti ja hymiö on jostain syystä ristiriidassa keskenään...
Kohdallani piilov*ttuilua.
Ja työkaveri on aina työkaveri, joten olipa kemiaa tai ei, niin työpaikka etiketti kannattaa aina muistaa. Omassa työpaikassani on muutama avioparikin, mutta heidät on sijoitettu siten, etteivät ole samassa tiimissä töissä. Mitäpä arvelisitte työpaikalla tapahtuvan, jos perhe-elämässä ei menisikään hyvin ja oltaisiin samassa porukassa töissä? Ei ne työt taitaisi ihan putkeen mennä ja entäs sitten, jos tulisikin ero, niin aika hankala se tilanne olisi. Itse en voisi ajatellakaan alkavani suhteeseen työkaverin kanssa juuri em. syiden vuoksi ja aika tylsäksi se kävisi, jos työt olisivat mukana joka paikassa kotia myöten.
On se työ kotona aina jos ei osaa päästää irti työstä kun työaika loppuu.Ja kärsiihän siinäkin perhe vaikkei olis sama työpaikka.
Ammatillisesti valveutunut hoitaa työnsä riippumatta onko morsmaikku tai sulho samassa paikassa töissä.
Asiat ei ole noin yksoikoisia kuitenkaan.
Kokemattomille voi sattua työtapaturmia joista on haittaa työyhteisössä, mutta ei harjaantuneille konkareille :)
Mutta aattelepa niitä yrittäjiä, maanviljelijöitä yms joiden on tehtävä työt yhdessä? Vähän suppea katsantokanta sulla...ne joiden on tehtävä töitä yhdessä, löytää varmaan siihen keinot, kuinka olla työminä ja kotiminä, sekä jos se ero tulee. Ja elämää kaikki vaan on.
No se on semmosten murhe ja organisointiasia, jos se työpaikkakin on siellä kotona. Itse en edes voisi ajatella ryhtyväni moiseen puuhaan, eikä minusta varmasti sellaiseen olisikaan ja kyllä osaan työni jättää työpaikalle, mutta työkaveria en halua mukaan tai kumppaniksenikaan valitettavasti:) Ja se on vaan mun näkökanta näihin asioihin.
Täysin samaa mieltä sivusta kommentoijan kanssa. Kannustan samalla sivusta kommentoijaa siirtymään eturiviin.
:D mikä eturiviasia tämä nyt tässä oli? Sivustaltakin on hyvä välillä kommentoida. Ja asioissa on monia puolia. Tunnen yrittäjiä, joilla yhteinen yritys, jossa työt tehdään yhdessä, samoin maanviljelijöitä. Ei ne nyt ole niin kovin kärsineiltä tuntuneet sen suhteen, että pitää olla sekä puolisoita että työkavereita. Joillekin tullut ero, silloin tietysti ollut kaksinverroin hankalaa. Mutta tuokin on tapauskohtaista.
helppoahan tuo on myös parisuhteen hoidon kannalta. Helppoa töiden lomasta irrottautua, ja käväistä vaikka vällyissä lempimässä :)
sisään mee oli isäntä, yrittäjä tai renki. Jos ei ole kipinää mielistely ei ole kovinkaan hyvä avu.
Ihmiskuntaa ei olisi koskaan syntynytkään, jos töitä ei muka olisi voinut tehdä rakastamansa ihmisen kanssa.
Ja piti oikeestaan vastata tähän ketjuun mutta eksyin sivulle ja aiheesta sivuun :). On se tieteellisesti todistettu feromoneineen ja ties minkä ovulaatioiden kautta, että nenän ja kemian kanssa on yhteys. Voihan sitä sitten vähätellä että se on vaan kemiaa, mutta mitäs jos se toinen "tuoksuu" niin vastustamattoman hyvälle, että siitä lähistöllä haluais olla aina vaan?
Aloittajalta kysyisin tuosta sanasta joutunut, et siis halunnut? Vaihttoehtona ns. hajurako.
haisooko paska, vai mikä on kemiallinen koostumus.
Jos alkaa haista, taitaa olla jokin pahemman sortin käymisreaktio edellisen päivän lounaasta..
Toisaalta jos sen tunteekin, niin sitten taitaa olla kyllä jo melkoisen tuhtia kaasua.
Mut mun työpaikalla keskitytään vain työntekoon. Yksityisasiat työajan jälkeen.
Niinku mitä työtä sä teet ap?
Noh? Ootko joku sairaanhoitaja?
Miksi ajattelin silloin, että yritän keksiä jonkin muun vaihtoehdon, ettei tarvi enää olla tekemisissä. Mutta ei se onnistunut.
Täh?