Jatkuvia onnitteluja tällä hetkellä piisaa: "Onneksi olkoon valmistumisestasi sairaanhoitajaksi! Miltä nyt tuntuu?" Mietin vastausta, pitäisi kai olla onnellinen, juhlatuulella, järjestää pippalot suvun kanssa valmistumisesta. Loppupeleissä en pysty edes esittämään, että olisin järin onnellinen.
Tyytyväinen olen tietenkin, innoissani etsin mielekästä vakityöpaikkaa psykiatrian puolelta, jonne tunnen suurta intoa mennä töihin. Olen jo vuoden tehnyt aktiivista keikkaa psykiatriassa harjoittelupaikoissani. Olen oppinut ja kehittynyt, tuli tehtyä tuossa epäpätevänä parin kuukauden ensimmäinen sh-sijaisuus suljetulla osastolla. Perehdytystä en saanut lainkaan, mutta tekemällä sitä oppi kuitenkin.
Mutta ikää on sen 22 vuotta. Potilaita tämä ei ole haitannut, sen sijaan olen saanut kiitosta heiltä. Kiitosta on sadellut esimiehiltä ja osastonhoitajilta. Keikkaa tehdessäni kuulin osastonhoitajan välittäneen positiivista palautetta minusta. Edellisessä paikassa tarjottiin vakityötä ennen kuin valmistuin...
Mutta nykyinen paikka, eräs suuri psyk. sairaala ja suljettu osasto. Työntekijöillä ilmeisesti on varautuminen nuoreen ikääni. "Kun sä olet niin nuori, niin tuskin tiedät että...". Työkokemustani väheksytään, oikeastaan kukaan ei tainnut edes kuunnella kun siitä kerroin. Oli juuri nuo psykiatrian alan työntekijöiden bileetkin.. sain eräältä naiselta kuulla naljailua kun oli niin kiinnostunut, kuinka näissä pippaloissa olin. Ei ottanut todesta, että olen psykiatrialla töissä. Joku random teini vaan päättänyt iskeytyä bileisiin. Ja oikeastaan, tuntuu että sitä ei täysin edes pääse em. työpaikassa työyhteisöön kiinni kun muut ovat keskenään samaa ikäpolvea, reilusti vanhempia. Ja sitten on nämä vanhemmat työntekijät, jotka vaihtavat somatiikalta psykiatriaan. Yritä siinä oikaista heidän virheellistä käsitystä esimerkiksi klotsapiinilabroista, sua katsotaan nenän vartta pitkin. Toki iäkkäämpi hoitaja on aina oikeasssa, vaikka sillä on psykiatriasta kokemusta paljon vähemmän kuin sinulla, oikeastaan ei ollenkaan.
Ja syynä ei voi tosiaan olla se, ettenkö olisi työhön tarttunut. Rapsavastaavana olin toisena päivänä, oman potilaan otin jo toisena työpäivänä, olin kaikissa työtehtävissä, selvitin itse asioita, jos en tiennyt - kysyin, jos en ollut varma. Edellisessä harjoittelupaikassa työskentelevä sh oli järkyttynyt, kuinka nykyinen työpaikka laittaa uuden sijaisen toisena päivänä hokoon, lääkevastuuseen ilman perehdytystä yms. Tuntui oikeastaan koko sijaisuuden ajan, että minua testailtiin mihin asti taivun ja jätettiin haastaviin tilanteisiin yksin. Ja minähän näytin, että kyllä minäkin osaan ja osasinkin. Omasta mielestäni ainakin. Mutta eihän sen pitäisi niin mennä, että sijaisuuden ideana on että vakituinen henkilöstö vaan vierestä kattelee, kuinka hyvin pärjäät heidän delegoidessaan asioitaan sinulle.
Alaa en ole vaihtamassa. Mutta en oikeasti tiedä, miten tässä nyt voisi olla ylpeä ammatistaan ja mennä innolla ko osastolle kesäksi töihin, kun olen vain ilmeisesti liian nopeasti mennyt lukiosta amk-opintoihin ja valmistutkin vielä etuajassa. Aivan liian nuorena. Eipä noita ikävuosia tule kuin ajan kanssa.
Tyytyväinen olen tietenkin, innoissani etsin mielekästä vakityöpaikkaa psykiatrian puolelta, jonne tunnen suurta intoa mennä töihin. Olen jo vuoden tehnyt aktiivista keikkaa psykiatriassa harjoittelupaikoissani. Olen oppinut ja kehittynyt, tuli tehtyä tuossa epäpätevänä parin kuukauden ensimmäinen sh-sijaisuus suljetulla osastolla. Perehdytystä en saanut lainkaan, mutta tekemällä sitä oppi kuitenkin.
Mutta ikää on sen 22 vuotta. Potilaita tämä ei ole haitannut, sen sijaan olen saanut kiitosta heiltä. Kiitosta on sadellut esimiehiltä ja osastonhoitajilta. Keikkaa tehdessäni kuulin osastonhoitajan välittäneen positiivista palautetta minusta. Edellisessä paikassa tarjottiin vakityötä ennen kuin valmistuin...
Mutta nykyinen paikka, eräs suuri psyk. sairaala ja suljettu osasto. Työntekijöillä ilmeisesti on varautuminen nuoreen ikääni. "Kun sä olet niin nuori, niin tuskin tiedät että...". Työkokemustani väheksytään, oikeastaan kukaan ei tainnut edes kuunnella kun siitä kerroin. Oli juuri nuo psykiatrian alan työntekijöiden bileetkin.. sain eräältä naiselta kuulla naljailua kun oli niin kiinnostunut, kuinka näissä pippaloissa olin. Ei ottanut todesta, että olen psykiatrialla töissä. Joku random teini vaan päättänyt iskeytyä bileisiin. Ja oikeastaan, tuntuu että sitä ei täysin edes pääse em. työpaikassa työyhteisöön kiinni kun muut ovat keskenään samaa ikäpolvea, reilusti vanhempia. Ja sitten on nämä vanhemmat työntekijät, jotka vaihtavat somatiikalta psykiatriaan. Yritä siinä oikaista heidän virheellistä käsitystä esimerkiksi klotsapiinilabroista, sua katsotaan nenän vartta pitkin. Toki iäkkäämpi hoitaja on aina oikeasssa, vaikka sillä on psykiatriasta kokemusta paljon vähemmän kuin sinulla, oikeastaan ei ollenkaan.
Ja syynä ei voi tosiaan olla se, ettenkö olisi työhön tarttunut. Rapsavastaavana olin toisena päivänä, oman potilaan otin jo toisena työpäivänä, olin kaikissa työtehtävissä, selvitin itse asioita, jos en tiennyt - kysyin, jos en ollut varma. Edellisessä harjoittelupaikassa työskentelevä sh oli järkyttynyt, kuinka nykyinen työpaikka laittaa uuden sijaisen toisena päivänä hokoon, lääkevastuuseen ilman perehdytystä yms. Tuntui oikeastaan koko sijaisuuden ajan, että minua testailtiin mihin asti taivun ja jätettiin haastaviin tilanteisiin yksin. Ja minähän näytin, että kyllä minäkin osaan ja osasinkin. Omasta mielestäni ainakin. Mutta eihän sen pitäisi niin mennä, että sijaisuuden ideana on että vakituinen henkilöstö vaan vierestä kattelee, kuinka hyvin pärjäät heidän delegoidessaan asioitaan sinulle.
Alaa en ole vaihtamassa. Mutta en oikeasti tiedä, miten tässä nyt voisi olla ylpeä ammatistaan ja mennä innolla ko osastolle kesäksi töihin, kun olen vain ilmeisesti liian nopeasti mennyt lukiosta amk-opintoihin ja valmistutkin vielä etuajassa. Aivan liian nuorena. Eipä noita ikävuosia tule kuin ajan kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ole ylpeä itsestäsi ja tee työsi pää pysyssä. Kyllä ne väheksymiset ja nälvinnät siitä vähenee kun näytät osaavasi työsi. Ja jos ei vähene, niin se on ihan heidän ongelmansa. Hyvää kesää ja iloisia työvuosia☺
Sitä ikää kertyy itsestään. 20 vuoden kuluttua olet jo vahvasti keski-ikäinen ja vielä on 20 vuotta töitä jäljellä.
Ole nuori ja nauti siitä!
Kun on 30-rajapyykki ylitetty, niin olet hoitoalalla aikuinen...
Ja kuusikymppisenä liian vanha :-o
Hoitoala on ainoa ala, jossa kuusikymppinen ei ole liian vanha. Tietysti riippuu työkyvystä. Ihan jäin itse kesän alusta hoitoalalta eläkkeelle, joten tiedän asian. Ihmiset tekee duunia eläkeikään asti ja jos terveyttä riittää, niin satunnaiskeikkaa silloin tällöin eläkkeellejäännin jälkeen.
Itsestä ei ainakaan enää ole ns. hoitoalalle duuniin, vaikka vasta kuusikymppiä täytinkin. Saikulla olen, kun en vielä ole eläkkeelle päässyt. Ei enää fyysinen, eikä psyykkinen kunto riitä tylsään hoitoduuniin. Toivottavasti nuoremmat jaksavat, vaikka en kyllä ymmärrä miten.