Niin siinä sitten kävi että näin viimein ja vihdoin totuuden. Hän ei ole kiinnostunut minusta, eikä minunkaltaisellani rauhallisella, hiljaisella ja tavallisella tytöllä ole mitään asiaa hänen maailmaansa.
Pahinta tässä on, että minä uskoin sinun edes vähän olevan ihastunut minuun. Kaikki ne katseet, väärin tulkitsin...
Miten tästä nyt sitten? Sattuu, elämällä ei näyttäisi olevan tarkoitusta, tuntuu kuin kukaan ei voisi minua rakastaa ikinä. Miten siis selviän vielä seuraavan viikon, kun hänet joudun näkemään? Miten näytän normaalilta, enkä purskahda itkuun? Viikon jälkeen on loma, ja lomalla on perheeni pitää minusta huolta. Hänellä ei ole hajuakaan minun tunteistani, kaiketi, kun ei välttele minua.
Minun ei saa rakastua kehenkään enää ikinä.
Ja niin kovasti tarvisin halauksen sinulta, yhden pienen, lämpimän...
"I know that I want You, I know that I need You, but I can't pretend that this will make it right..."
Pahinta tässä on, että minä uskoin sinun edes vähän olevan ihastunut minuun. Kaikki ne katseet, väärin tulkitsin...
Miten tästä nyt sitten? Sattuu, elämällä ei näyttäisi olevan tarkoitusta, tuntuu kuin kukaan ei voisi minua rakastaa ikinä. Miten siis selviän vielä seuraavan viikon, kun hänet joudun näkemään? Miten näytän normaalilta, enkä purskahda itkuun? Viikon jälkeen on loma, ja lomalla on perheeni pitää minusta huolta. Hänellä ei ole hajuakaan minun tunteistani, kaiketi, kun ei välttele minua.
Minun ei saa rakastua kehenkään enää ikinä.
Ja niin kovasti tarvisin halauksen sinulta, yhden pienen, lämpimän...
"I know that I want You, I know that I need You, but I can't pretend that this will make it right..."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama juttu.
Tyttö lähetteli katseita ja väisteli omiani.
Sitten kun lopulta kysyin niin, ei kiinnostanut.
No, eihän nämä ekat pakit olleet eivätkä toivottavasti viimeisetkään, i hope.
Ja paljon voimia sinulle!
"I know that I want You, I know that I need You, but I can't pretend that this will make it right..."
Enpä uskonut täällä näkeväni Anathema lainauksia! :)
Onnea matkaan
Hmm. Olin jo puolisen vuotta sitten kiinnostunut eräästä hyvin kauniista, mutta samalla hyvin hillitystä tytöstä. Niin, olen lukiossa jos ketään kiinnostaa.
Kuitenkin painoin koko ihmisen pois mielestäni, vaikka pari hänen heittämäänsä katsetta jäivätkin vaivaamaan minua. Keskityin muihin asioihin, treffailu ei todellakaan ollut kesällä päällimmäisenä mielessä. Syitä oli muitakin, lähinnä solidaarisuus erästä kaveriani kohtaan.
Sitten syksyllä tyttö alkoi rakentamaan jonkinlaista silmäpeliä, ja antamaan muitakin vinkkejä. Ihastuin häneen toden teolla. Ilmeisesti tyttö kyllästyi kun ei saanut mitään vastakaikua. Masentaa. Pitäisi mennä juttelemaan, mutta pakit olisivat minulle suunnilleen maailmanloppuun verrattava katastrofi.
Ei mitään hajua millä akselilla liikutaan.
Niin, eli tsemppiä. Ei siitä pojasta tiedä vaikka häntä kiinnostaisikin. Ei meidänkään sielunelämä ole aina niin yksioikoista. Hymyile ja sano hei. Kyllä ensimmäisten 10 sekunnin aikana huomaat jos hän on kiinnostunut.
Vielä huominen ja sitten on loma. Hyvin minä tämän viikon olen pärjännyt. Vältellyt olen tuota yhtä jonkin verran. Tänään hän ei ole edes koulussa, joten voin huokaista helpotuksesta.
Maailma on täynnä miehiä, miksi siis en minäkin löytäisi sitä oikeaa, samanlaista, tai edes jotain sinne päin.
Ja kun nyt tosiaan Anathemaa olin lainaillut niin lainaampa sitten toistakin lempibändiäni:
"Who could call my name without regretting
Who could see beyond this my darkness
And for once save their own prayers
Who could mirror down just a little
of their sun"
Otan osaa, kuulostat niin mukavaltakin. Kyllä nuo nuoruuden ihastukset menee ohi. Kuinka vanha muuten olet?