Muistatteko ensimmäisen kohtaamisenne Kalevipoegin kanssa? Millainen se oli? Oliko ensimmäinen vaistomainen reaktiosi juosta karkuun yllättävää näkyä?
Muistan itse sen kuin eilisen päivän. Elettiin vuotta 1991 ja Viron Sosialistisesta Neuvostotasavallasta pääsi Suomeen viisumin lisäksi vain kutsulla. Eräs tuttu perhe oli kutsunut kaksi virolaista miestä Suomeen. (Tämä perhe vei Viroon myös vanhoja käytettyjä silmälaseja Suomesta koska Virossa ei vielä ollut silmälasiliikkeitä.) Näin heidät aika yllättäen mennessäni käymään kaverillani jossa kyseiset neuvostomiehet majailivat vierailun aikana.
Ovelta tulvahti ensin voimakas villan ja hien haju (kuulin myöhemmin ettei Virosta saanut deodoranttia eikä laadukasta saippuaa). Ensimmäinen mielikuva miehistä -jotka olivat ehkä kolmikymppisiä- oli, että nyt on äijät hypänneet 1960-luvulta 1990-luvulle. Suomessa saman ikäiset miehet pukeutuivat silloin Levi's-farkkuihin, T-paitoihin ja printtihuppareihin. Näillä ukoilla oli suorat ruskeat puuvillahousut, eteläisen Neuvostoliiton tuottamaa karheaa puuvillaa. Harmaa ja kermanvalkoinen kauluspaita, 70-luvun väriset ja malliset solmiot ja villatakit kaiken tämän päällä. Pukeutumistyyli erosi länsimaisesta vallitsevasta tyylistä kuin yö päivästä.
En ollut aikaisemmin kuullut vironkieltä ja kun he alkoivat puhumaan toisilleen, ihmettelin mitä he mongertavat. Puheen painotus kuulosti lähinnä inttämiseltä ja jankkaamiselta. Myöhemmin ymmärsin että viro kuulostaa siltä. Mielikuva virolaisista ei jäänyt kovin mairittelevaksi, eikä se ole siitä muuttunut koska aihetta ei ole ollut.
Nykyäänkin virolaisen tunnistaa Suomessa pukeutumisesta, vaikkei niin selvästi kuin vanhoina hyvinä aikoina. Monesti eestipoegilla on raidallinen, tai muuten kirjava huppari, vaaleat farkut ja pahnan pohjimmaisena nahkaiset italialais-tyyliset suippokärkiset kengät ja luonnollisesti savuke huulessa. Autona vanha bemari jossa vahvat tummennukset ikkunoissa, etuikkuna raollaan, ja kuljettajalla savuke kädessä. Tuulilasissa navigaattori. Liikennekäyttäytyminen vaarallista ja täysin vastuutonta.
Muistan itse sen kuin eilisen päivän. Elettiin vuotta 1991 ja Viron Sosialistisesta Neuvostotasavallasta pääsi Suomeen viisumin lisäksi vain kutsulla. Eräs tuttu perhe oli kutsunut kaksi virolaista miestä Suomeen. (Tämä perhe vei Viroon myös vanhoja käytettyjä silmälaseja Suomesta koska Virossa ei vielä ollut silmälasiliikkeitä.) Näin heidät aika yllättäen mennessäni käymään kaverillani jossa kyseiset neuvostomiehet majailivat vierailun aikana.
Ovelta tulvahti ensin voimakas villan ja hien haju (kuulin myöhemmin ettei Virosta saanut deodoranttia eikä laadukasta saippuaa). Ensimmäinen mielikuva miehistä -jotka olivat ehkä kolmikymppisiä- oli, että nyt on äijät hypänneet 1960-luvulta 1990-luvulle. Suomessa saman ikäiset miehet pukeutuivat silloin Levi's-farkkuihin, T-paitoihin ja printtihuppareihin. Näillä ukoilla oli suorat ruskeat puuvillahousut, eteläisen Neuvostoliiton tuottamaa karheaa puuvillaa. Harmaa ja kermanvalkoinen kauluspaita, 70-luvun väriset ja malliset solmiot ja villatakit kaiken tämän päällä. Pukeutumistyyli erosi länsimaisesta vallitsevasta tyylistä kuin yö päivästä.
En ollut aikaisemmin kuullut vironkieltä ja kun he alkoivat puhumaan toisilleen, ihmettelin mitä he mongertavat. Puheen painotus kuulosti lähinnä inttämiseltä ja jankkaamiselta. Myöhemmin ymmärsin että viro kuulostaa siltä. Mielikuva virolaisista ei jäänyt kovin mairittelevaksi, eikä se ole siitä muuttunut koska aihetta ei ole ollut.
Nykyäänkin virolaisen tunnistaa Suomessa pukeutumisesta, vaikkei niin selvästi kuin vanhoina hyvinä aikoina. Monesti eestipoegilla on raidallinen, tai muuten kirjava huppari, vaaleat farkut ja pahnan pohjimmaisena nahkaiset italialais-tyyliset suippokärkiset kengät ja luonnollisesti savuke huulessa. Autona vanha bemari jossa vahvat tummennukset ikkunoissa, etuikkuna raollaan, ja kuljettajalla savuke kädessä. Tuulilasissa navigaattori. Liikennekäyttäytyminen vaarallista ja täysin vastuutonta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.