Selitys toistuvalle painajaiselle

Pelkäsin nuorempana ja varsinkin lapsena todella paljon pimeää. Jos lapsena jouduin kulkemaan yksin pimeässä, melkein koin näkeväni jonkun hahmon liikkuvan lähettyvillä. Pelko oli valtavan voimakasta. Suorastaan käsin kosketeltavaa. Näin jatkui pitkälle aikuisiälle. Pelko jäi ehkä vähän taustalle, mutta ei suinkaan poistunut.

En muista kuinka toistuva painajainen minulla on ollut, mutta muistan hyvin kuinka eräänä yönä joitakin vuosia sitten näin samantyylisen unen kuin mitä sinulla on ollut: Unessani olin salissa, jossa oli paljon tuttua porukkaa. Kuitenkin salissa liikkui eräs musta hahmo, jonka kasvoja ei mustan kaavun alta näkynyt ja joka tuntui kiertelevän salissa niin, että oli aina minun selkäni takana. Yhtä-äkkiä olin pieni vauva ja musta hahmo pääsi yllättämään minut takaa päin kuristaen minua voimakkaasti. Kuristaminen oli hyvin todentuntuista ja koin etten saanut hengitettyä. Luulin, että minua ihan oikeasti kuristettiin ja heräsin unestani huutaen. En tiedä olenko juurikaan aiemmin säikähtänyt niin pahasti, vaikka olen elämässäni joutunut joitakin kertoja varsin tiukkoihin tilanteisiin. Juuri ennen heräämistäni ehdin nähdä mustakaapuisen hahmon kasvot: Se oli minun mummoni, joka halusi vain nostaa minut lattialta ja halata minua. Hän kuitenkin onnistui säikäyttämään minut todella pahasti hieman liian voimakkaalla otteellaan.

En tiedä onko näin oikeasti käynyt, mutta on tuo mahdollista ja siitä on saattanut vauvaiällä jäädä trauma minulle. Tämän unen jälkeen tilanne muuttui kerrasta. Unen jälkeen minulla ei ole ollut enää pimeän pelkoa enkä koe, että pimeässä liikkuisi ketään hahmoa. Unessani en kokenut raivoa, vihaa tms. niinkuin sinulla on. Ainoastaan pelkoa, kauhua ja uhkaa.

Unesi ja varsinkin sen toistuminen voi siis viitata jonkinmoiseen traumaan. Varhaislapsuudessa sitä on yllättävän herkkä, koska on niin paljon muiden armoilla. Kykenemättömyys liikkua kunnolla viittaisi myös varhaislapsuuteen, jolloin motoriikka on ollut vielä opetteluvaiheessa. Varhaislapsuudessa myös muisti on kehittymätön. Ainakaan minulla ei ole ollut unta ja kyseisiä tunteita enempää mitään konkreettista muistikuvaa asiasta.

Onko sinulla ahdistusta tai esim. tukahdutettuja pelkoja tai traumoja tai jopa vihaa? Heitän nyt tämän vähän hatusta mutta ensimmäisenä tuli mieleen, josko hahmo saattaisi kuvastaa niitä tunteita. Eivät ole mukana jokapäiväisessä elämässäsi, mutta kuitenkin ovat läsnä vaikkapa alitajuntaisesti. Sitten tuo reaktiosi, ettet pysty tekemään mitään voisi ehkä kuvastaa, että käsittelet näitä tuntemuksia väärällä tapaa. Tai sitten tuo, että koet unessa vihaa, mutta et voi tehdä mitään, voisi myös merkitä että ehkä on aika tuoda nämä tukahdutetut asiat päivänvaloon?

Itse en pidä näitä kovinkaan huuhaana sillä mielestäni uniin voivat hyvinkin heijastua tunnetilat ja asiat, jota koetaan alitajuntaisesti eli ei periaatteessa tiedosteta näiden tunteiden olemassaoloa.

Sinulla on varmaan stressiä ja vihaa.

Minulle kerran yksi "unienselittäjä" kertoi, että talo on unennäkijä itse. Voisiko olla, että jokin ulkopuolinen muutos tai paine rassaa alitajuntaasi; et uskalla kohdata sitä koska pelkäät seurauksia tai sitten haluat epätoivoisesti pitää nykyisen tilanteesi vaikka tiedät, että painetta muutokseen tai vastaavaan on.

Rakennus jossa olet unessa kuvastaa sinua ja sinun sieluasi, sinne siis pyrkii joku tai jokin ulkopuolinen, ehkä paha, ja koet voimatonta vihaa ja raivoa koska sinulla ei ole välineitä ajaa tätä pahaa vierasta pois stalkkaamasta sinua ja sinun rakennustasi. Unesi siis voi kuvata sinun hengellisyyden tilaasi, sieluasi, Jeesus ei ole luultavasti vielä siis sielusi vartija. Jos otat Jeesuksen elämääsi, voit olla varma että pääset tästä painajaisesta heti irti.