Mies lähti ovet paukkuen kun ei saanut seksiä nyt kun lapsikin on yökylässä kaverillaan?
Yritin selittää että pakko siivota nyt.
Pyykkiä kertynyt vinot pinot,tiskiä,tavarat hujan hajan,akvaariosta veden vaihdot,pölyäkin kertynyt puoli senttiä kalusteisiin ja pölykoirat pyörii nurkissa.
Eikö se tajua että on siivottava silloin perusteellisemmin kun on töistä vapaapäivä?
Ei silloin pyöri mielessä mikään seksi kun kauhea lista hommia tekemättä.
Ei se orgasmi siinä irtoa kun ajatukset on ihan muualla ja on tämä joulukin ovella?
Sanoin että voi siivouksessa auttaa niin vastaus oli että ei jaksa kun on ollut töissä. Miksi minun pitää jaksaa viikosta toiseen kun toinen vaan käy töissä ja harrastaa iltaisin?
Minulla ei ole aikaa treenata kun on koti ja lapsi huollettavana. Toinen vaan käy täällä syömässä, nukkumassa ja panemassa.
Todella ottaa päähän.
Alettava jatkaan siivousta kun se lapsikin on tulossa kohtapuoliin kotiin.
Miettikää miehet miksi naisenne ei rakastele kanssanne. Olisiko ajan puute kun ei ole aikaa itsellekkään?
Yritin selittää että pakko siivota nyt.
Pyykkiä kertynyt vinot pinot,tiskiä,tavarat hujan hajan,akvaariosta veden vaihdot,pölyäkin kertynyt puoli senttiä kalusteisiin ja pölykoirat pyörii nurkissa.
Eikö se tajua että on siivottava silloin perusteellisemmin kun on töistä vapaapäivä?
Ei silloin pyöri mielessä mikään seksi kun kauhea lista hommia tekemättä.
Ei se orgasmi siinä irtoa kun ajatukset on ihan muualla ja on tämä joulukin ovella?
Sanoin että voi siivouksessa auttaa niin vastaus oli että ei jaksa kun on ollut töissä. Miksi minun pitää jaksaa viikosta toiseen kun toinen vaan käy töissä ja harrastaa iltaisin?
Minulla ei ole aikaa treenata kun on koti ja lapsi huollettavana. Toinen vaan käy täällä syömässä, nukkumassa ja panemassa.
Todella ottaa päähän.
Alettava jatkaan siivousta kun se lapsikin on tulossa kohtapuoliin kotiin.
Miettikää miehet miksi naisenne ei rakastele kanssanne. Olisiko ajan puute kun ei ole aikaa itsellekkään?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kauankohan siinä olis mennyt jos olisit antanut?
Tuskin tunti tai kaksikaan sinun siivoukseesi olisi niin vaikuttanut, ja kun laitoit siivouksen miestäsi edelle, kerroit erittäin selvästi ettei sinulla ole haluja häntä kohtaan...
JA ehkä sen jälkeen olisitte siivonneet hymyssäsuin kimpassa
Ei taidakkaan olla tällä hetkellä?
20 vuotta yhdessä oloa taitaa syödä naista?
Joka viikko pannaan 2-5 kertaa niin nyt taitaa olla tauko paikallaan.
Paneminen ei vaikuta miehen kotitöihin,lähtee sen jälkeen "pois jaloista".
Oisko kannattanut tehdä heti alkuun selväksi ettei sinusta tule kotipiikaa vaan myös miehesi pitää tehdä kotitöitä,,,
Ukkos olis siivonnu ku viimestä päivää jos olisit sanonut että ensin siivoot ja sitten makoillaan.
Pitää olla porkkana kato...
Ei se jaksa kun pitää tehdä töitä ja treenata.Sanoi näin kun pyysin että voisiko vähän auttaa.Minun on pakko jaksaa tehdä työt kotona ja töissä.Siihen se aika meneekin.Joskus kun tulee kahdenkeskisiä hetkiä alkaa heti vinkuminen.Saisi edes orgasmin niin ei harmittaisi siihen kulutettu aika?
Kurja elämä sulla. Onko tuossa miehessä yhtään positiivisia asioita? Edes raha? Vai miksi olet yhä hänen kanssaan, seksi ei suju, mies ei auta kotitöissä eikä kahdenkeskeistä laatuaikaa ole? Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa suhteessa? Etkö uskalla lähteä siitä? Vai oletko tyypillinen nalkuttajamarttyyri, joka itseasiassa viihtyy kotihommien parissa ja jota stressi ei haittaa: mutta pakko valittaa valittamisen takia?
t: Miina
"Miettikää miehet miksi naisenne ei rakastele kanssanne. Olisiko ajan puute kun ei ole aikaa itsellekkään? "
ÄLKÄÄ SIINÄ IHMETELKÖ JOS UKOT KÄY VIERAISSA...Buahhaahhhaaa!!!!!!!!!
Miksi käydä vieraissa kun voi jättää elämänkumppaninsa ja jatkaa matkaa?Mikään ei ole niin typerää kun tuhlata toisen aikaa hyppimällä vieraissa.
Sinähän se vasta itsekäs typerys olet!
Heti jos jollain alueella ei mene yhteen niin jo pitäisi pakata kimpsut ja kampsut... Varmaa on ainakin se että olet eronnut tai sinkku ja voit olla myös varma että sellaisena tulet jatkossakin pysymään...poislukien ehkäpä pienet seurustelukatkot jollon mies ei ehdi nähdä millainen hörhö naisen on oikein saanut.
Ai minäkö itsekäs? Johan vedit viestistäni kauaskantoisia johtopäätöksiä. Onko se itsekkyyttä elää parisuhteessa, jossa kotityöt jaetaan tasan ja jossa seksi maistuu?
Kyselin aloittajalta eikö hänen miehessään ole yhtään positiivista puolta, kerta hän vain luetteli niitä huonoja. Uskon, että myös näiden ihmisten suhteessa on jotain toimivaa ja hyvää, kuten jokaisessa suhteessa. Mutta melko pahoilta nuo luettelemani huonot puolet ovat: ei laatuaikaa, seksi ei suju ja nainen on vain onneton kodinhoitokone. Kuulostaako tuo sinulta
reilulta ja hyvältä suhteelta, minun mielestäni ei!
En todellakaan ole sitä mieltä, että heti pienimmän vastustuksen ilmestyessä tulisi erota ja luovuttaa. Tämän olen kotoa oppinut: äitini ja isäni ovat avioliitonsa aikana kohdanneet ja voittaneet useita esteitä, joten minulleki on opetettu että parisuhteessa ei luovuteta vaan taistellaan rakkauden puolesta. Ei ole niin suurta estettä, etteikö siitä rakkaudella ja yhteistyöllä selviäisi, jos vain haluaa. Mielestäni kuitenkin
aloittajalta puuttui rakkaus ja kunnioitus miehensä kohtaan. Hän vain nalkutti, valitti eikä edes halunnut seksiä mieheltä silloin kun sitä
olisi tarjolla. Joten esitin oikeutetun kysymyksen: miksi ihmeessä hän roikkuu tuollaisessa suhteessa?
Enkä ymmärrä, miten minun yksityiselämä liittyy tähän, mutta kerrottakoon että kyllä, olen eronnut edellisestä avomiehestäni vajaan kahden vuoden
seurustelun jälkeen koska meidän maailmankuvat (joihin liittyi mm. kotityöt, vaimon asema ja seksi) olivat niin erilaiset ettei suhteesta
tullut mitään. Sen jälkeen olen seurustellut nykyisen avomieheni kanssa reilut 4 vuotta ja hyvin menee. Kerroin tuossa alempana olevassa viestissä siitä, miten meillä hoituu kotihommat. Myös seksi maistuu... Voitko sinä sanoa samaa?
t: Miina
Mieheni palasi takaisin.Keskusteltiin ja rakasteltiin sen jälkeen intohimoisesti.
Tällaista tämä elämä on,välillä tulee mutkia matkaan.Se ei aina ole ruusuilla tanssimista.
En nalkuta miehelleni jos sait sellaisen kuvan kirjoituksestani.Minulla tuli vaan mitta täyteen,olin väsynyt.Mieheni sanoi kun kysyin miksi hän ei tee mitään niin sanoi että kun olen niin nopea ja näppärä ettei ajatellut sitä sen kummemmin.
Mitä minä tässä enää selitän.Oli huono päivä kun tuon kirjoitin ja tottahan se jokseenkin on mutta nyt mieheni taas osallistuu kotitöihin minkä ehtii työn ja treenien välissä.Lapsellamme on paha astma että sen takia tuon pölyn kanssa niin elettävä ettei ala yskimiset öisin ja muulloinkin.Se on paha tauti kun se pääsee valloilleen.
Neuroottinen siivooja en sentään ole vaan perus siisteys oltava ok viikolla ja vapaalla puhdistettava perusteellisemmin.Eli ei vapaa-ajan ongelmia minulla.Ei vaan aina jaksaisi naida kun väsyttää joskus jos ymmärrät/ymmärrätte?
sinähän vastasitkin aika kypsästi tuohon suoraan ja mustavalkoiseen viestiini. No se oli sellainen kärjistymä kun ohje näissä ongelmakeskusteluissa tuntuu jatkuvasti olevan...eroa miehestäsi/vaimostasi...anna kenkää jne. Kuitenkin vaikeistakin asioista selviää keskustelemalla ja yhteistyöllä...ja kyllä sitä halukkuutta löytyy miestenkin puolelta...viimeistään siinä vaiheessa kun mies ymmärtää että on tosi kysymyksessä.
Heh, ei kait sen pitäisi olla yllätys, että 24-vuotias
korkeakouluopiskelija osaa ajatella kypsästi. Tai tarkemmin ajateltuna,
muutamia opiskelukavereita tuntien niin voi se olla yllätys...
Itse heitin tuon kysymyksen erosta ja miehen hyvistä puolista lähinnä
siinä mielessä, että toivon keskustelun aloittajan miettivän enemmän niitä
miehen hyviä puolia ja suhteen vahvuuksia, jonkun takiahan nämä kaksi
ihmistä ovat yhdessä ja ovat jopa lapsen tehneet. En tarkoittanut sitä
selkeänä ohjeena ja ehdottomana ratkaisuna, toki erokin voi olla hyvä
ratkaisu, sillä kaikki parit eivät vaan ole tehty toisiaan varten. Eikä
eroa aina tarvi hävetä, joskus on parempi erota kuin kitua suhteessa,
jossa ei viihdy vuosikausia. Tämän minä huomasin jo 19-vuotiaana, pari
vuotta ja yhden yhteisen asunnon verran odotin, että mieheni muuttuu
sellaiseksi joksi hänet haluan. Odotin, että hän alkaisi pitämään
ruoastani joka ei aina ole alusta asti tehty, syömään leipäni vaikka se on
ostettu kaupasta, siivoamaan yhdessä kanssani ja toivomaan lapsia ja uraa
tulevaisuudessa. Eihän hän koskaan muuttunut, joten tein päätöksen erota,
koska suhde ei toiminut. Ei edes seksi... uskon, että syy siihen oli että
yhteiselämä ja kotityöasia ei toiminut, miten seksikään silloin voisi
toimia?
Ja kuten sanot, miehetkin löytää halukkuutta ja muunnoskykyä, monesti vaan
liian myöhään. Too little too late. Olen nähnyt useita pareja jossa nainen
on totaalisen kyllästynyt mieheen, tämän temppuihin, saamattomuuteen tai
johonkin muuhun, ja kun mies ei keskusteluista ja nalkutuksista huolimatta
ole muuttunut, nainen on päättänyt lähteä. Monesti miesten halukkuutta
löytyy vasta silloin kun nainen on "oikeasti" lähtemässä, jolloin se voi
olla liian myöhäistä... Ei ne miehetkään ole täydellisiä! ;)
Tämä taas ei välttämättä liity keskustelunavaukseen, mutta näin nämä jutut
kehittyvät.
Minä teen kolmea työtä, minulla yksi kappale rakastajattaria sekä vaimo jotka kaikki hoidan kunnialla ja kunnolla. En tunne yhtään väsymystä vaikka olen jo liki viiskymppinen äijänkäppyrä. Nukunkin vain 2-4 tuntia vuorokaudessa.
Mietin vaan, että mitä käytät tietty viagraa ja mitähän muuta??
En ole eläissäni tarvinnut apu-aineita seksiin enkä mihinkään muuhunkaan.
Päinvastoin, seksi on hyvän fyysisen kunnon lisäksi itsessään erinomaista "henkisen hyvinvoinnin viagraa" ja kun mieli on kunnossa toimii kaikki muukin ilman epämääräisiä myrkkyjä.
Väsymys johon ihmiset vetoavat monissa asioissa on harvoin varsinaista ruumiillista väsymystä vaan pikemminkin jonkinasteista tympiintymistä tai peräti masennusta.
Itse tunnen fyysistä väsymystä noin kerran viikossa johtuen erinomaisen lyhyistä yöunistani ja silloin kun niin tunnen, nukun pidempään.
Sinä saat sentään seksiä silloin kun haluat. Minä en. Mies ei ole tehnyt aloitteita vuosikausiin, toisinaan suostuu vonkaukseeni - yleensä ei.
En ole itsekään ollut mitenkään aktiivinen viime aikoina kun torjunnasta tulee surullinen olo.
Minä olen pelkkä ystävä ja kämppäkaveri, joka tekee pitkää työpäivää, hoitaa kaikki kotityöt ja maksaa oman osansa kodin menoista. Itsetuntoni on suunnilleen nollapisteessä .
Tätäkö elämä on?
Moikka,
olen mies ja aika tarkkaan samassa tilanteessa kuin sinä.
Vonkaamalla saatu pikapano laukaisee kyllä paineet, mutta ei anna syvempää tyydytystä. Ei mies ole mikään seksikone, toisin kuin esim. pornofilmit yrittävät viestittää.
Kyllä tämän jotenkin ymmärtäisi, jos en haluaisi tai osaisi tyydyttää naistani. Mutta kun häntä ei haluta. Kaikki keinot tuntuu olevan käytetty.
Pettäminen, silloin harvoin kun sitä tulee tehtyä, jättää pahan mielen. haluaisi olla rakastamalleen uskollinen. Mutta kun tietää, että panokset loppuvat ennenpitkää...
... väärän ihmisen kanssa, eikä ole ensimmäinen kerta. Aina on käynyt samoin. En onnistunut löytämään miestä, joka ei tarvitsisi äitiä vaan tajuaisi, että olen nainen.
Onpa miehesi huonosti koulutettu tai sitten hän on tottunut liian hyvään. Eli uskotko, että hän nyt alkaa auttamaan kotitöissä jos hänen ei ennenkään ole sitä tarvinnut tehdä? Mielestäni normaalissa parisuhteessa ja yhteiselämässä kotityöt jaetaan mahdollisimman tasapuoleisesti toki ottaen huomioon esim. mahdolliset työmatkat, kiireet, tentit tms.
Meillä ei vielä ole lapsia, minä opiskelen käyn töissä ja mieheni on "vain" opiskelija. Kotityöt on alusta asti jaettu tasan, siivoamme yhdessä tai sitten se siivoaa, jolla on vähemmän kiireitä. Miehelleni tässä ei ole mitään outoa, hänhän asuu talossa joten miksi hän siis ei osallistuisi talon hommiin? Ilmeisesti miehesi ei ole tätä hoksannut, tai sitten hän on niin fiksu, että on huomannut pääsevänsä kotitöistä koska sinä (hullu!) teet ne kaikki.
Ei sinun ole pakko jaksaa kahdessa työpaikassa, ei tietenkään. Vaadi miestä auttamaan ja tekemään puolet, tai edes osan. Toki saattaa olla liian myöhäistä opettaa vanhalle koiralle uusia temppuja... olisi kannattanut ottaa kotityöasiat puheeksi jo alkusuhteessa ja tehdä selväksi, ettei aio kodinhoitokoneeksi.
Ja ymmärrän myös miehesi "vaatimus" seksistä vapaapäivänä. Minäkin vietän mielelläni vapaapäivän aamun sängyssä mieheni kanssa, kyllä sitä ehtii siivota seksin jälkeenkin.
t: Miina
Juu, mutta asia on toinen kun on useampi lapsi ja aina ei lasten kanssa saa tehtyä kotitöitä. Olisihan sitä joskus lastenkin kanssa mukava olla vähän rennommin.... Joten sinulla Miina on vähän erinäkökulma parisuhteeseen kuin meillä lapsellisilla. En tarkoita, että se olisi huonompi, mutta parisuhde lasten kanssa on eriasia kuin ilman. Mutta siinä olet oikeassa, että parisuhteeseen pitää satsata! Se ei tule kuin Manulle ilallinen!
Meinaatko, ettei 50-50 jako voi toimia, vaikka perheessä on lapsia? Toki tiedän, että lapsien jälkeen siivous ja kodin puhtaus ovat toissijaisia asioita, mutta ei kait lapset vähennä miehen vastuuta?
Aloittajahan valitti miehen toimimattomuutta, ja sitä, että hänen täytyi tehdä kaiken itse. Eikö lapset ja naisen vastuu näistä (usein nainen valvoo yöt, syöttää, kylvettää ja hoitaa lapsia) korosta miehen vastuu kotihommista? Vai olenko väärässä?
Eli mikä sinun, lapsellisen, näkökulma on parisuhteeseen ja eteenkin kotitöihin? Vaikka täysin puhdasta ei täydy olla on silti hommia joita on pakko tehdä. Miten näitä tulisi jakaa?
t: Miina
Olin suhteessa, johon kuului paljon riitoja. Minä tein kotityöt, mies joskus saattoi laittaa ruokaa tai tajuta silittää paitansa. Lopulta kun yritin lähennellä, alkoi työntää minua pois. Kävin töissä kuutena päivänä viikossa. Hän ei halunnut minua enää, vaikka hänen ystäviensä mielestäkin olin ihana nätti nainen.(sanoivat usein mikä onnenpekka mies oli minun kuullen).Lopulta seksi loppui kokonaan ja mies tyydytti itsensä pornofilmejä katsellen.
Noh, lähdin onneksi lätkimään. Löysin ihanan miehen, jonka kanssa olen ollut jo yli 2 vuotta. Seksiä on edelleen paljon ja se on mahtavaa. Hän suukottelee ja silittelee minua päivittäin, lähettää ihania tekstiviestejä työaikanakin ja auttaa kodin hoidossa. Tekee pieniä eleitä joilla osoittaa rakkauttaan esim. tuo kahvikupin kun luen kokeeseen (olen opiskelija tällä hetkellä). Käy jopa pissalla istualtaan eli hyvä kotikasvatus. Ei tule vessaan sotkua. Jos pesen pyykkiä, tuo minulle pesuaineet vessaan ja saattaa oma-aloitteisesti mennä ripustamaan pyykin. Kun on ollut yhteistä aikaa kotona, niin mies aina muistaa sanoa, kuinka mukavaa on ollut viettää kanssani aikaa!
Joku kyynikko varmasti nyt sanoo, että tuo kaikki loppuu aikanaan. Noh, ajan mittaa on mennyt vain paremmaksi.:)Eli meillä on keskinäinen kunnioitus ja ihailu kohdallaan. Minusta hän on maailman seksikkäin mies ja minä hänestä haluttavin nainen. Kyllä se on kiinni siitä omasta kasvatuksesta. Mielelläni laitan miehelle välillä hyvää ruokaa ja pidän hyvänä, kun sen saa moninkertaisena takaisin. Eikä kyseessä ole mikään nössömies vaan kunnollinen työssä käyvä kaveri, joka on uskollinen ja rakastava. Lapsuus meillä on samanlainen, ollaan oltu molemmat kovin koulukiusattuja. Tämä mies kuului ns. nörtteihin silmälaseineen. Äitinsä on hyväsydäminen kiltti yksinhuoltajaihminen (isä lähti nuoremman naisen matkaan.)No, mies sitten muuttui parikymppisenä ja sai ensimmäisen tyttöystävän. Silmälasien takaa tuli suuret siniset silmät piilolinssien avulla, vaatteet on aina tyylikkäät ja puhtaat, mies osaa olla muodikas!On ne sinkkuiluvuodetkin takana. Molemmilla on kumppaneita ollut noin 10 kokonaisuudessaan, että ollaan saatu kokea myös niitä yhden illan iloja.
Vastauksesta tuli nyt pitkä, mutta halusin kertoa mistä hyvän miehen voisi tunnistaa ja että sitä pitää vaalia mitä saa.
Naisenkin tulee pitää itsestään huolta ja olla huomaavainen.
Niin, että tuollainen mies vaihtoon vaan!Mutta pihtailu jne. ei kyllä auta asioissa eikä myöskään ainainen riiteleminen. Miehenkin kuuluu tehdä kotitöitä, mutta toisaalta itse olet suostunut rooliisi.Olet alistunut varmaankin alusta asti ja sitä saa mitä tilaa!
Tarinasi, mutta olisit jättänyt tuon "Niin, että tuollainen mies vaihtoon vaan!Mutta pihtailu jne. ei kyllä auta asioissa eikä myöskään ainainen riiteleminen. Miehenkin kuuluu tehdä kotitöitä, mutta toisaalta itse olet suostunut rooliisi.Olet alistunut varmaankin alusta asti ja sitä saa mitä tilaa!" pois,niin olisit vaikuttanut jopa fiksulta, sorry.
olen samaa mieltä, mutta monta kertaa tuo suhdeluku kääntyy arjessa suuntaan tai toiseen. Aiti pitää äitiyslomat ja muut,ja hoitaa kotia siinä sivussa, ja kun palaa töihin, ei toinen huomaakkaan, että epätasapaino jatkuu kotitöissä. En toki väitä, että näin käy aina, meitä on niin moneksi. Mutta valitettavan usein nainen tekee enemmän kotitöitä. Mies rakentaa uraansa ja ei huomaa toisen väsyvän kotitöiden alla. Nainen yrittää rakentaa omaa uraansa ja sinnittelee sen "toisen työpaikan kanssa". Ainakin meillä oli välillä näin, vaikka mieheni onkin erittäin ahkera kotona ja tekee mukisematta monia töitä. Tosin ei pese pyykkiä, sen jälkeen kun laittoi ranskalaisen villapaitansa kuivausrumpuun, on vähän liian kallista;=) Mutta edelleenkään en yleistäisi, molempien mielipiteet on huomioitava. Eli summa summarum, jokainen perhe jakakoon omalla tavallaan, pääasia että molemmat ovat tyytyväisiä. Toisaalta, nyt meillä on tilanne, jossa minä rakennan uraani ja mies hoitaa siivoamista ja pyykinpesua lukuunottamatta kaiken muun. Eli tekee paljon enemmän kuin minä;=)
Sitten kysymys:
Miksi muuten nainen kantaisi yksin lapsista vastuun? Eikö valvomiset kuulu periaatteessa molemmille? 50-50? Et varmastikkaan tarkoittanut tätä, vaan tasajakoa myös tässä. On nimittäin aika rankkaa kun vauva syö 5 kertaa yössä ja isompi pitää päivällä työn touhussa, ettei voi nukkua vauvan kanssa päikkäreitä!
En tietenkään tarkoita, että naisen yksin tulisi valvoa. Usein vaan mies on töissä naisen äitiysloman aikana, ja töihin ei ole kivaa mennä väsyneenä tai puolikoomassa. Naisen on helpompi valvoa, koska voi nukkua seuraavana päivänä samaan aikaan kun lapsi ottaa päikkäreitä. Vaikka muita hommia tietysti riittää kodin ja mahd. vanhempien lasten kanssa, kuten sanoit. Itse olen sitä mieltä, että vastuu lapsista on molempien, mutta mahdollisuuden rajoissa. Eli jos mies käy töissä ja joutuu nousemaan aamulla aikasin on tietenkin järkevää, jos hän ei joudu olemaan koko yön hereillä vauvan kanssa. Toki hänen tulee auttaa äitiä niin paljon kuin suinkaan jaksaa. Tämä on ehkä ainoa asia, jossa en suosi tasajakoa suhteessa: tuttavaperheessä äiti valvoi joka toisen yön ja isä joka toisen lapsen kanssa, huolimatta siitä, että isä kävi rankassa töissä (jossa vielä epäsäännölliset vuorot, eli muutenkin unirytmi sekaisin) ja äiti oli "vain" kotiäiti yhden lapsen kanssa. Ei vaikuttanut kovin onnistuneelta ratkaisulta.
Mutta mikäli molemmat ovat hoitovapaalla, opiskelijoita tai liukuvassa työssä niin mikäs siinä, voihan mies valvoa puolet öistä, mutta en näe sitä pakkona.
Eli miten hoitaisit valvomiset perheessä, jossa on kolme lasta: 2 -ja 3-vuotiaat sekä vauva. Vauva ei nuku samaan aikaan kahden muun lapsen kanssa vaan eri tahtiin.Tällöin äiti ei pysty nukkumaan päivisin eikä aina hoitamaan kotiakaan, vaan jatkaa illalla kun isä tulee kotiin töistä. Eli tuo esittämäsi malli ei toimi tässä tapauksessa, vaan on mietittävä oikeasti vuorovalvomisia. Nimimerkillä kokemusta on ja 4-tunnin yöunilla seksi ei kiinnosta.
Enpä toivottavasti ole tuossa tilanteessa vielä vuosiin, joten en voi varmuudella sanoa, miten minä sen hoitaisin. Senhän näkisi vasta sitten, kun tietää tilanteen tarkalleen. Eli miten lapset nukkuu, mitkä miehen työvuorot ovat jne.
Voi kuitenkin olla, että miettisin päivähoitoa kahdelle vanhimmalle lapsille tuossa tilanteessa, mielestäni 3-vuotias on kypsä päiväkotiin tai hyvälle perhepäivähoitajalle. Kuvittelisin, että 2- ja 3-vuotiailla on side keskenään ja että he tulevat hyvin toimeen, joten jos lapset saisi samaan ryhmään niin saattaisin laittaa heidät hoitoon.
Miksi isä ei hoida kotia kun tulee töistä? Ja onko sen kodin pakko olla tiptop, eikö riitä, että imuroidaan kerran viikossa, pestään pyykit kun vuori kasvaa liian isoksi ja tiskataan koneessa silloin kun se täyttyy? En tosiaankaan tiedä, millainen arki pienten lasten kanssa tulee olemaan omassa tilanteessani, mutta voisin kuvitella etten aio viettää suurimman osan päivästä siivoten. Eli tässä tapauksessa miehelle kuuluisi kämpän siistimiset, tiskikoneen täyttämiset yms. pienet kotihommat ja äiti hoitaisi sen minkä ehtii ja jaksaa lapsen hoitamisen oheella päivällä.
Vauva-aika on kuitenkin käsittääkseni lyhyt, eikä yösyöntiäkään esiinnyt kovin pitkään. Joten eiköhän äiti - minä - pärjäisin hetken 4 tunnin yöunilla (tommosilla unilla mennään muuten näin opiskeluaikanakin!) jos isä vaan auttaisi kotihommissa ja valvoisi satunnaiset yöt esim. vkloppuna.
Ja eihän sen seksin ole pakko maistua kun lapsi on vielä vauva ja nukkuu samassa uoneessa äidin ja isän kanssa, mutta käsittääkseni aloittajan lapsi on jo hieman isompi, jopa yökylässä muualla, joten kait sen seksin voisi edes silloin maistua? Enkä ole vielä omassa elämässäni törmännyt tilanteeseen, jossa olisin liian väsynyt tai puhki seksiä varten. Kyllä seksi aina maistuu, saa nähdä onko tilanne sama vanhempana lasten kanssa.
Minun tehtäväni ei ole muokkailla vastauksiani sen mukaan olenko jonkun mielestä niiden perusteella fiksu vai en. Kirjoitan mitä sillä hetkellä mieleen aiheesta tulee hyvin spontaanisti.
Jotenkin nainen siihen jamaan on joutunut, että mies ei halua pätkääkään osallistua kotitöihin jne. No totuus tekee joskus kipeää, itse onneksi pääsin siitä "helvetistä" irti aikanaan. Jos olisin siinä asemassa vieläkin, olisin siinä varmasti omasta valinnastani.
Ei kai ne lapset neitseellisesti ole siinneet eli kaiketi teilläkin on hetkenne ollut?
Totta, ei kannata etukäteen näitä miettiä, ne selviää sitten matkan varella varmasti. Mutta palatakseni noihin neljän tunnin yöuniin, meillä ipana valvoi ensimmäisen vuoden, ei suostunut olemaan kenenkään muun kannettavana kuin minun ja en halunnut viedä isompia päiväkotiin. Joten ottihan se aika koville. Ja jos nyt pitäisi samassa tilanteessa tehdä samat ratkaisut, niin muuta en tiedä, kuin että en veisi isompia päiväkotiin. Olen kaikki lapset hoitanut opiskelujen ohella (ylempi korkeakoulututkinto jatko op.)ja ollut todella tyytyväinen ratkaisuuni. Eli me arvostimme sitä, että lapset saivat olla kouluun asti kotona äidin tai isän kanssa. Nämä nyt ei varsinaisesti kuulu tuohon alkuperäiseen aiheeseen, mutta ehkä selventävät sitä, miksi osaan, ainakin omasta mielestäni, samaistua tilanteeseen ja en osaa muuta kuin olla myötätuntoinen tilanteessa, jossa toinen puolisoista tuntee samalla lailla kuin aloittaja.
Neuvoja en osaa antaa, kertoa ehkä omista näkemyksistä, meillä jokaisella kuitenkin niin omanlaiset arvot ja niihin perustuvat valinnat.
Eihän sitä edes voi tietää, millainen tilanne on tulevaisuudessa jos ja
kun on lapsien aika. Eikä sitä voi tietää, millainen nukkuja vauva on,
joten turha näitä murehtia etukäteen ja valvoa sen takia. Eiköhän sitä
ehdi valvoa ihan tarpeeksi myöhemmin.
Miksi et halunnut isompia päiväkotiin? Tietysti opiskelijana on paremmat
mahdollisuudet olla päivät kotona kuin työntekijänä, itse ajattelin
ainakin hoitaa tämän maisteritutkinnon pois alta ennen kun perustan
perheen. Miehellänikin on vielä opinnot (DI) kesken, joten mielelläni
näkisin, että hänkin siirtyisi työelämään ennen perhettä ja oman talon
ostoa. Näin minä olen suunnitellut, ja luulen jo nyt tietäväni, että
haluan palata/lähteä työelämään melko aikaisin, en halua kotiäidiksi. En
voisi kuvitella olevani kotona kunnes lapset ovat koulussa, mutta arvostan
naisia jotka kykenevät tähän. En näe mitään pahaa siinä, että lapset ovat
päivähoidossa joko perhepäivähoitajalla tai päiväkodissa n. 2-vuoden
ikäisistä lähtien.
Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa, ja hänellä ei ole mitään tätä
vastaan. Hänen äitinsä on perhepäivähoitaja (tosin eri kunnassa), joten
hän on nähnyt millaista se "hoitolapsen" arki on, eikä se ole kovin paha.
Tietenkin näitä lapsia ei vielä ole, ja voihan se olla, että toinen meistä
on työtön tai vielä opiskelee kun lapsi/et syntyy ja tilanne on silloin
toinen. Olen nähnyt pienten lasten vanhempien arkea jonkin verran, ja voin
toki uskoa, että pienten lasten äitinä ei ole helppoa eikä seksi aina
maistu eikä kotitöitä jaksa yksin tehdä. Mutta ymmärrän myös aloittajan
miestä, sillä mitä voisi olla sen ihanempaa kuin seksi rakkaan kanssa.
Mielestäni parisuhteessa seksin tulisi aina olla etusijalla siivoukseen
verrattuna, mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
Jaahas, onnistuin palaamaan alkuperäiseen aiheeseen. Hyvä minä.
Olet vielä nuori.
Elämä vielä edessä.
Et mielestäni tiedä mitä puhut.
Mitä yleensä teet täällä haluttomuus keskustelussa jos menee hyvin?
Moi,
On se haluttomuus vaivannut näinkin "nuorta paria", minä siis 24 ja mieheni 28 ja yhdessä ollaan oltu noin 4,5 vuotta. Opiskelijaelämä, turvaton tulevaisuus, rahapuute ja työttömyys ovat asioita, jotka voivat aiheuttaa stressiä, angstia ja haluttomuutta. Ei se haluttomuus katso ikää tai "elämänkokemusta". Me selvisimme ensimmäisestä haluttomuus-kriisistä keskustelemalla ja antamalle asialle aikaa. Joten mielestäni liikun tällä palstalla ihan oikeutetusti, vaikka suhteeni voi tällä hetkellä hyvin ja halut ovat molemmilla kohdillaan. Edellisessä suhteessani haluttomuus oli kohdallani suuri ongelma, vaikka olin alla perikymppinen. Syyt siihen löytyi ja ne olivat sen laatuisia, ettei auttanut kuin erota. Tästäkin olen kertonut aiemmin.
Elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista, mutta yhdessä voi selvitä haluttomuudesta ja muista vaikeista aiheista.
t: Miina
Kun tuomitsit naisen siitä että nainen laittaa siivoamisen suhteen eteen niin mistä tiedät kuinka paljon he harrastavat seksiä?
Kenties he olivat harrastaneet sitä illalla tai yöllä ja tämä väsynyt nainen katsoi parhaaksi siivotakkin välillä ettei kaikki vapaa-aika mene seksin harrastamiseen?
Jos aikataulu on ns. tiukka hänellä ja katsoo parhaaksi siivotakkin siinä välillä ja saada apua.
Moi,
Oletko lukenut kaikki keskustelun viestit läpi? Ainakin minä sain aloittajan viestistä kuvan, että vapaapäivänä siivoaminen on tärkeämpää kuin seksi rakkaan kanssa. Itse olen eri mieltä, seksi ja yhteiselmä ovat tärkeämpiä asioita kuin kodin puhtaus tai pyykinpesu. Tosin perheen lapsella on astma, joten sen takia talouden tulisi olla pölytön. Siinä tapauksessa taas miehen tulisi auttaa naista siivouksessa, onhan lapsi yhtä paljon hänen, niin on talokin!
Kotityöt tulee hoitaa mahdollisuuksien mukaan tasan, ei naisen tarvi olla kodinhoitokone eikä miehellä ole yhtään suurempi oikeus harrastaa omia juttujaan kuin naisella. Mutta silti seksin ja ytheiselämän tulisi olla ensisijainen asia, harva suhde varmaan kestää sitä, että nainen (tai mies) asettaa muut asiat suhteen edelle.
Miksi en halunnut lapsia päiväkotiin? Siksi, että halusin antaa heille elämään lähtökohdiksi meidän arvomme ja taloudellisesti oli mahdollista olla kotona. Mies tienasi tarpeeksi elättääkseen meidät ja omakotitalo oli jo hankittuna. En kyllä tiedä miksi tuo omaisuus kuuluu tähän, ei onnellista lapsuutta takaa oma asunto vaan vanhemmat. Mutta sinä ilmeisesti arvostat sitä? Rehellisesti sanottuna en ymmärrä miksi tehdään lapsia, jos ei haluta heidän kanssaan olla. Tieteelliset tutkimuksetkin osoittavat, saati sitten maalasijärki, jo sen, että 2- vuotias ei ole päiväkotilainen. 3-vuotias on jo eri juttu.
Mielestäni sekoitat nyt kaksi käsitettä: kotiäitiyden ja kotona olemisen. En itse koe olleeni kotiäiti sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan olin lasteni kanssa kotona ja vamistelin siinä sivussa "pohjat väikkäriini". Ja tosiasia on, että jos nyt pitäisi tehdä lapset tässä uran vaiheessa, niin ura loppuisi siihen. Sen verran kovaa on kilpailu alallani.
Minulla oli aikanaan opiskelukaveri, mies, joka teki myös lapset opiskeluaikanaan ja hänen vaimonsa oli kotona. Heile oli myös arvo, että lapset saivat olla kotona äidin kanssa. Täytynee sanoa, että tälle DI-miehelle nostan hattua paljon. Sen omaisuuden ehtii hankkimaan myöhemminkin, eikä se ole sen tuskallisempaa kuin ilman lapsia. Mutta on sääli, jos antaa lapsiensa lapsuuden sen vuoksi muille. No, e
Minun mielestäni on mahdollista sekä antaa elämän lähtökohdaksi perheen
omat arvot vaikka lapsi kuuluu päivähoidon piiriin. Peruskasvatus kun
tehdään kodissa, päiväkodin tehtävä on tukea kasvatustyötä. Olen nähnyt
päiväkotimaailmaa hyvin läheltä, joten tiedän, että tämä ajatus toimii
myös käytännössä. Toki on valittava päiväkoti oikein.
Tiesitkö, että löytyy myös tieteellisiä tutkimuksia siitä, että 2-vuotias
hyötyy enemmän päiväkodissaolossa kuin mitä hänelle on siitä haittaa?
Tutkimuksia löytyy joka lähtöön. Ehkä minulta puuttuu maalaisjärki, tai
minulla on vain kaupunkilaisjärki, mutta en näe siinä mitään pahaa, että
lapsi on päiväkodin seimiryhmässä alle 3-vuotiaana, toki ryhmästä
riippuen. Jos ryhmä on suhdeluvun mukainen, hoitajat koulutettuja ja
ammatistaan ylpeitä sekä lapsia rakastavia niin mielestäni lapselle voi
olla jopa parempaa olla päiväkodissa kuin kotona äidin kanssa. Mutta tämä
on vain minun mielipide. Eikä se, että itse käy töissä ja lapset ovat
hoidossa osan päivästä tarkoita sitä, etteikö lasten kanssa halua olla.
Ehkä ilmaisin itseäni hieman huonosti edellisessä viestissä: ei omaisuus
tietenkään takaa onnellista lapsuutta, mutta onnelliset jha tyytyväiset
vanhemmat ovat hyvän lapsuuden edellytys omasta mielestäni. Arvostan
taloudellista turvallisuutta, opiskelijana on joutunut tottumaan
niukkoihin varoihin, ja haluan, että minun ei tarvitse tinkiä lapsen
asioista. Rakkauden ja turvallisuuden lisäksi haluan tarjota lapselleni
parhaat mahdolliset edellytykset, oman talon jossa on oma piha, omat
lelut, harrastukset jne. Eiköhän jokainen vanhempi toivo samaa? En olisi
onnellinen saatika tyytyväinen jos en ensiksi valmistuisi ja pääsisin
työelämään kiinni, joten miten voisin tarjota onnellisuutta lapselleni?
Lisäksi olen vielä kovin nuori, tulin yliopistoon 18-vuotiaana ja ensi
vuoden lopussa kun valmistun olen vasta 24-vuotias, joten tämäkin
vaikuttaa siihen, että haluan ensiksi valmistua ja hankkia työpaikan
talonlainan ennen lasta. Ja ehkä tämä on kotoa opittu? Äitikin kävi
koulunsa valmiiksi ennen kun hän sai minut.
Sinä olet voinut tehdä työtäsi ja opiskella kotona lasten kanssa, hieno
asia. Itse valmistun alalle, jossa etätyö on mahdollista, joten voi olla,
että voin tehdä töitä ja pitää lapset kotona. Silti haluan "laittaa"
heidät päiväkotiin viimeistään 5-vuotiaina, jolloin ison ryhmän tarjoamat
virikkeet, pedagosien koulutuksen saaneen henkilökunnan tiedot ja taidot
sekä kasvatusta tukeva ympäristö tarjoaa lapselle paremmat edellytykset
hyvään elämään kuin minä minä voisin tarjota kotona. Tunnen itseni sen
verran hyvin, että tiedän, etten jaksaisi touhuta tai keksisi tekemistä
vilkkaalle 5-vuotiaalle ja vielä samalla kyetä tekemään töitä. Joten siinä
vaiheessa minä luultavasti palaisin mahdolliselta etätyöltä kotiin ja
lapsi menisi päiväkotiin, eskariin ja kouluun. Olen hankkimassa itselleni
korkeakoulututkinnon sekä kääntäjän pätevyyden, ja tunnen, että tämä olisi
hukkaan heitettyä jos jäisin kotiin tai ryhtyisin kotiäidiksi.
Meillä on selkeästi eri arvomaailmat. Minulle lapsuus ja lapsi voi olla
onnellinen päiväkodista ja äidin työskentelystä huolimatta. Minulle arvo
on siinä, että niin vanhemmilla kuin lapsella on hyvä olla, ja tuon hyvän
olon voi saavuttaa eri tavoilla. Sinä arvostat kotona olemista ja
kotiäitiyttä sekä jatkuvaa lapsen kanssa olemista. Minä arvostan itseäni
ja koulutustani, mutta myös lastani ja haluan tarjota hänelle vain
parasta, niin taloudellisestii kuin pedagogisesti ja kasvatuksellisesti.
Tuleva lapseni on varmasti onnellisempi jos hänen vanhempansa ovat
onnelliset, eikä päiväkodissa olo varmasti tee häntä onnettomaksi,
tasapainottomaksi tai huonommaksi kuin ne lapset, joidenka äidit ovat
olleet kotona ja jotka eivät ole edes käyneet esikoulun.
En siis halunnut arvostella muiden ratkaisuja lastensa kanssa, vaan perustelin omani. Olen edelleenkin sitä mieltä, että alle 2-vuotias ei kuulu päiväkotiin. Itse asiassa tuttavani, joka on lastentarhanopettaja, käytti ilmaisua heitteillejättö ihan pienistä lapsista päiväkodissa. En ota kantaa, jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Mutta edelleenkään en ole ollut perinteinen kotiäiti! Halusimme, että jompikumpi vanhemmista on "aina" lasten kanssa, joten en minäkään ihan koko aikaa vain kotona ollut. Tulihan sitä miehen työnkin mukana kierrettyä pari paikkaa ja seminaarejakin järjestetään. Mutta, mutta, muistathan sen ,että maailma tulee menettämään myös sinussa loistavan asiantuntijan lastenkasvatuksessa kun teet omat lapsesi. Ja ikäkin lisää kyynisyyttä, valitettavasti. Niin se vaan tuppaa olemaan. Tiedätkös muuten kuinka pitkiä päivät ovat uran luonti vaiheessa tai silloin kun olet huipulla, siis todella huipulla? Helvetin pitkiä. 30-tuntinen viikko tuntuu lomalta sen jälkeen. Tällöin tavallinen päivähoitopaikka ei riitä, vaan tarvitsest illaksi vielä erillisen hakijan, joka hakee lapset hoidosta ja hoitelee iltatoimet, ettei sosiaalitädit vie jälkikasvua. Siis näin, jos molemmilla on ura. Mutta ehkä teillä ei mene näin tiukaksi. Ja ei ole ihmekkään, jos tässä tilanteessa ei aina seksi kiinnosta, jos se ei kiinnosta silloinkaan kun tuntee tulevansa kohdelluksi epäreilusti. Siis viitaan alkuperäiseen viestiin. Mutta onneksi meillä kaikilla on vapaus valita miten elämänsä rakentaa ja pitkään yhteiseloon mahtuu välillä parempia, välilllä huonompia aikoja. Aivan kuin sinikäyrä;=) 4-vuotta yhdessä on tosi lyhyt aika.
Mutta hyvää jatkoa sinulle jokatapauksessa. Minä siirryn joulun viettoon, alkoi loma;=)
En minäkään halua arvostella kenenkään valintaa olla kotona, jokainen elää oman elämänsä ja hyvä niin. Yleensä vaan päivähoidon palveluita käyttävät saavat kuulla melko paljon kritiikkiä kotiäideiltä tai kotona olevilta. Ja minä kun olen suunnitellut tuota julkisen päivähoidon käyttämist niin olen valmiiksi piikit pystyssä.
Aivan varmasti asenteet, mielipiteet ja elämäntapa muuttuu lasten mukana. Mutta olemme asiasta keskustelleet jo pitkään (itseasiassa ihan ekasta yhteisestä yöstä lähtien, eli 4,5v) mieheni kanssa joten melko paljon on jo selvillä. Toivon, ettei minusta ikinä tule kyynikko, siä en halua.
Itse en halua suuryrityksen johtajaksi, tai edes pienen yrityksen johtajaksi. Joten sellaisesta "uran luomisesta" tuskin minun kohdallani tulee kyseeseen. Mutta haluan silti tehdä työtäni, sitä mihin olen kouluttautunut jo 5 vuotta. Ala on kuitenkin sellainen, että 8-16 -työ on mahdollista, jopa etätyö kuten aiemmin sanoin. Minulle riittää ihan 37,5 tuntiset viikot ja ylemmän toimihenkilön tehtävät, en halua olla johtaja. En ainakaan ennen kun lapset ovat isoja, tämän ratkaisun äitini teki. Hänkin astui esimiestehtäviin heti kun minä ja siskoni olimme tarpeeksi vanhoja.
Joten olen varma siitä, etten tarvi hakijaa tai iltahoitajaa, enköhän pysty mieheni kanssa hoitamaan nuo tehtävät. Tosin eihän sitä koskaan tiedä, millaisessa tehtävässä sitä on kun saa lapsia. Miehenikin valmistuu teollisuuden esimiestehtäviin (joko vuoro- tai päivämestari, josta jo kokemusta) joten hänelläkin työ olisi säännöllistä 6-14 tai 14-20. Joten jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin homma hoituu hyvin.
Kuten jo taisin mainita, ei se meilläkään ole ollut aina niin suloista yhteiseloa. On ollut haluttomuutta ja mustasukkaisuutta, silti mielestäni seksi kuuluu parisuhteeseen olellisena osana. Ainakin tällä hetkellä. Seksi on minulle tapa rentoutua ja osoittaa läheisyyttä sekä nauttia, joten stressin alla se on parempaa kuin "normaalisti". Mutta ehkä tämä muuttuu lasten mukana, parin-kolmen vuoden päästä se toivottavasti selviää :)
Hyvää joulua sinullekin, minä en pääse vielä lomalle. Vielä kolme työpäivää jäljellä, oman alan töitä, ja sitten vasta renouttavaa lomaa. Tammikuussa sitten palaan vakituisesti koulupenkkiin ja teen graduni valmiiks jonka jälkeen siirryn pysyvästi työelämään.
t: Miina
..laittaa arvot kohdalleen. Pölytkö ne on tärkeintä tässä maailmassa?
Ja jos sulla on mies josta et välitä niin lähde omilles.
Miehenkö ehdoilla aina pitää toimia. Tunnistan itseni tuosta tilanteesat täysin. Ja jos olisin sanonut, että siivotaan ensin, niin vastaus olisi ollut että ei jaksa. Eli se siitä porkkanasta. Ja jos ensin harrastaa seksiä ja ehdottaa sitten siivoamista, niin ei se jaksa sitäkään vähää. Joten kai naisella saa vielä olla oma tahto ja itse saa priorisoida omat tarpeensa. Voin sanoa omasta puolestani, että jos koti on tiptop ja hyvät unet takana sekä mieskulta vähän arvostanut kotona tekemääni työtä, niin totta ihmeessä haluan seksiä, vaikka jokapäivä. Mutta kun tuolta mieheltä kesti huomata tämä asia ikuisuus;=)
Ja sanotaanpa vielä sekin, että vaikka ostaisi mitä hepeniä, niin ei tuo ukkokulta niitä tunnu huomaavan. Joten hyvät miehet, se oma vaimo kunniaan ja välillä myös positiivista palautetta, niin moni asia menee mukavemmin! Kadulla ihailevat katseet eivät ole sama asia kuin ihailu oman miehen silmissä.
Tutunoloista juttua. Meillä vaan on niinpäin, että minä haluaisin mutta miehellä ei muka ole aikaa. Milloin pitää laittaa ruokaa (meillä mies huolehtii ruuanlaitosta) milloin siivota. Kuukautisten aikaan hän ei suostu naimaan kanssani kun "lakanat likaantuvat" ja "taas hänelle lisää töitä". Vaikka meillä on pesukone. Ei hänen tarvitse kuin heittää ne sinne ja painaa nappia.
Jos haluat ratkaista ongelman hanki siivooja. On tosi kiva tulla kotiin töistä kun joku on käynyt laittamassa paikat kuntoon. Toki se maksaa mutta jos kävisi esim kerran kolmessa viikossa niin ei tarvi kuin pienet välisiivoukset hoitaa siinä sivussa. Mutta sinä selväsit pidät siivoamisesta ja saat ehä niistä suuremmat kiksit kuin naimisesta joten älä valita kun sinulla on asiat just niin kuin olet ne itsellesi järjestänyt.
Vaimo pitää siivoamisesta, mies pelaa jalkapalloa. Rentouttava harrastus? Eikö siis mies voisi jättää jalkapallon vähemmälle ja jäisi kotiin muhimaan vaimonsa kanssa? Eipä taida monikaan uskoa.
On totta, että miehet ovat jalostaneet siivouksesta luistamisen taiteenlajiksi, mutta... Kuka yleensä määrittelee sen miten paljon asuntoa pitää siivota?
Sanotaan, että Naisen mielestä asunto tulisi esimerkiksi imuroida neljästi viikossa. Miehen mielestä kerran viikossa riittää hyvin. Jos naisen siisteysneuroosi ei anna mahdollisuutta joustaa, niin kumpi vaihtoehto on tasa-arvoisempi. Molemmat imuroivat kahdesti viikossa vai mies imuroi kerran kahdessa viikossa ja nainen loput?
Pähkinänkuoressa: Mikä on tärkeää. Aina puhdas kämppä vai toimiva parisuhde? Miehenkin kuuluu osallistua kotitöihin, mutta ilman yhteistä aikaa ja tervettä seksielämää ei kohta ole miestäkään, jonka voisit tuohon malliin istuttaa...
Luetkohan tätä viestiä enää, kun on jo vähän vanha... No mutta kuitenkin, siis ymmärrän ihan täysin miltä susta tuntuu. Kun käy töissä ja kasautuu niitä kotitöitä, niin todellakin tuskin seksi jaksaa paljoa kiinnostaa. Minusta miehesi itsekäs, kun ei osallistu kotitöihin. Jos joutuu tekemään töiden lisäksi KAIKKI kotityöt, niin tavallaan tulee sellainen marttyyriolo ( en tarkoita sinua välttämättä) ja ehkä pieni viha miestään kohtaan ja väsymys. Ehkäpä sellainen alistuminen: Taas tätä samaa paskaa päivästä toiseen. Niin todellakin miehet, menkää itseenne ja auttakaa vaimoanne/ tyttöystäväänne niissä helskutin kotitöissä. Kyllä te olette hölmöjä, kun ihmettelette miksi seksi ei kiinnosta.
Miten ihmeessä meille naisille voi ollakin niin tärkeää siivoaminen/pyykinpesu/pakastimeen leipominen?
Ihan varmasti luutturätti singahtaa nurkkaan kun oma kulta hiipailee selän taakse ja ujuttaa käden siivouspöksyjen kuminauhan alle ja kysyy et lähteeks pyykkimummo vähän pöllyttämään peittoja!
Siinä menee puolesta tunnista tuntiin ja sitten voi hyvillä mielin yhdessä (tai yksin) jatkaa siivousta.
Meillä naisilla tuppaa olemaan myös sellainen paha vika, että odotamme miehen siivoavan ja kynsiharjalla jynssäävän kynnyslistoja kanssamme, emmekä näe että sehän korjaa ja huoltaa auton/tekee ylitöitä että päästään lomamatkalle/yms.
Ei se siivoaminen ole ainoa kotityö.
Mitä sitten tällä yritin sanoa? Että seksiin ei oikeasti edes mene pitkä aika, eli aina on aikaa pikkupanolle. Ja arvostakaa niitä "miesten juttuja" mitä ne tekee yhteisen kodin hyväksi.