Mulla on ollut koko iän aina silloin tällöin sellasta outoa kihelmöintiä iholla, sitten siihen liittyen hengitysvaikeuksia.
Aina ollut voimaton olo, hyvin harvoin päiviä, että jaksanut oikeasti tehdä jotain. Nykyään mulla hoidetaan masennusta.
Tämän vuoden syksyllä astui kuvaan oudot aamu vapinat, aamu yöstä heräsin ja sitten syke lähti nouseen ja sitten vapinat tuli aaltomaisesti, eka hiljaa, vähitellen kovempaa. Pahimmillaan, niin ettei pystynyt kävelemään. Korvissa vinkui, pyörrytti hieman, mutta ajattelu oli selkeätä. Tuli jano, piti juoda paljon, piti käydä veskissä.
Ensiksi luulin sitä masennuslääkkeen oireiksi, mutta nyt kun lääkettä on vaihdettu, niin aamuoireet kyllä katosivat lähes täysin, mutta iltaisin on alkanut esiintymään silloin tällöin samankaltaisia oireita.
Viimeksi eilen. Mulla oli maha hyvin tyhjä, eli nälkä, mutta kuntoilin kuntoilut loppuun, sitten yhtäkkiä alkoi korvissa soimaan ja silmissä heittään. Syke muuttui heikoksi, valot koski silmiin. Hengitys vaikeeta. Vapinaa ei tällä kertaa tullut. Avasinkin parvekkeen oven, raitis ilma rauhoittaa, sitten söin pari voileipää, ja tuo olo alkoi menemään ohitse. Sitten koitin huviksi, ottaa hieman hunajaa, onneksi otin vain vähän, sillä siitä meinasi iskeä oireet takaisin.
Lopulta söin kunnon ruoan, ja enää ei ollut oireita sen jälkeen.
Mulla on aamuisin lähes aina kova jano, juon vettä myös ennen nukkumaan menoa kupin kaksi, ja yöksi otan lasin viereen, kun välillä herätessäkin on jano.
Nyt olen hieman pohtinut tätä diabetes mahdollisuutta, aikaisemmin ei kyllä verikokeista ole selvinnyt poikkeavuuksia, mutta en ole varma onko mulla koska viimeksi mitattu verensokeri.
Olen kuitenkin hieman alipainoinen, en tupakoi, enkä käytä alkoholia, harrastan kuntoilua aina kun on energiaa sellaiseen. Muutaman vuoden päälle kakskymppinen.
Olisiko diabetes mahdollinen?
Lääkäri on sanonut noita vapina/hengitysahdistuksia paniikkikohtauksiksi, mutta epäilen hieman. Miten sellanen iskee päälle, ilman mitään jännitystilanteita?
Aina ollut voimaton olo, hyvin harvoin päiviä, että jaksanut oikeasti tehdä jotain. Nykyään mulla hoidetaan masennusta.
Tämän vuoden syksyllä astui kuvaan oudot aamu vapinat, aamu yöstä heräsin ja sitten syke lähti nouseen ja sitten vapinat tuli aaltomaisesti, eka hiljaa, vähitellen kovempaa. Pahimmillaan, niin ettei pystynyt kävelemään. Korvissa vinkui, pyörrytti hieman, mutta ajattelu oli selkeätä. Tuli jano, piti juoda paljon, piti käydä veskissä.
Ensiksi luulin sitä masennuslääkkeen oireiksi, mutta nyt kun lääkettä on vaihdettu, niin aamuoireet kyllä katosivat lähes täysin, mutta iltaisin on alkanut esiintymään silloin tällöin samankaltaisia oireita.
Viimeksi eilen. Mulla oli maha hyvin tyhjä, eli nälkä, mutta kuntoilin kuntoilut loppuun, sitten yhtäkkiä alkoi korvissa soimaan ja silmissä heittään. Syke muuttui heikoksi, valot koski silmiin. Hengitys vaikeeta. Vapinaa ei tällä kertaa tullut. Avasinkin parvekkeen oven, raitis ilma rauhoittaa, sitten söin pari voileipää, ja tuo olo alkoi menemään ohitse. Sitten koitin huviksi, ottaa hieman hunajaa, onneksi otin vain vähän, sillä siitä meinasi iskeä oireet takaisin.
Lopulta söin kunnon ruoan, ja enää ei ollut oireita sen jälkeen.
Mulla on aamuisin lähes aina kova jano, juon vettä myös ennen nukkumaan menoa kupin kaksi, ja yöksi otan lasin viereen, kun välillä herätessäkin on jano.
Nyt olen hieman pohtinut tätä diabetes mahdollisuutta, aikaisemmin ei kyllä verikokeista ole selvinnyt poikkeavuuksia, mutta en ole varma onko mulla koska viimeksi mitattu verensokeri.
Olen kuitenkin hieman alipainoinen, en tupakoi, enkä käytä alkoholia, harrastan kuntoilua aina kun on energiaa sellaiseen. Muutaman vuoden päälle kakskymppinen.
Olisiko diabetes mahdollinen?
Lääkäri on sanonut noita vapina/hengitysahdistuksia paniikkikohtauksiksi, mutta epäilen hieman. Miten sellanen iskee päälle, ilman mitään jännitystilanteita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, ja sitten välillä esiintyy ylösnoustessa, tuolilta tai muualta, sellasta, että päässä sumenee, tähtiä vain näkyy ja päähän tulee suhteellisen voimas kiputila, mutta molemmat kestävät vain muuutaman sekunnin. Nuorempana oli tälläistä vielä useammin.
Mistähän tuo on merkki?
Hei!
Myös masennuslääkkeet käsittääkseni voivat aiheuttaa janon tunnetta.
Janoa lukuunottamatta nuo oireet eivät kyllä diabetekselta juurikaan kuulosta, vaan esimerkiksi paniikkihäiriö voisi tulla ennemmin kyseeseen. Käypä lukemassa vaikka http://www.introspekt.fi/artikkelit/paniikki.html
Mutta koska noidenkin oireiden takana voi olla myös moni muu vaiva, esim. verenpaineongelmat, kannattaa ehdottomasti käydä lääkärin tutkimuksissa. Itse diagnosoimalla saa lähes minkä tahansa taudin sopimaan omiin oireisiin.
Niin lisään vielä tähän että itselläni oli aikoinaan paniikkihäiriö ja oireet olivat juuri tuollaiset. Paniikin syntymiseen ei tarvita mitään erityistä jännitystilannetta tms. vaan se voi iskeä vaikkapa yhtäkkiä kaupan kassajonossa.
Minun paniikkini puhkeaa yksinäisyydessä ja helpottaa kun saa kontaktin läheisiin tai tuttaviin.
Kiitos hyödyllisestä linkistä, piti ihan tallettaa se.
Lisäisin monien kertomiin paniikkituntemuksiin omani, joka on tavallaan päinvastainen kuin muilla: yksinolon pelko. Jo yritän katsoa TVtä, aivan harmiton juttu voi mennä yli kestokykyni. Kun perheväki palaa reissultaan, kaikki palautuu normaaliksi.
Voi vain kuvitella, millaisia tuskia yksinäisyys ja itsetarkkailun kierre voi aiheuttaa.