Luonnonkatastrofien uhri saa kyllä kriisiapua...

Tasavertaisuus

Jos ulkomailla tapahtuu joku luonnonkatastrofi tai sitten joku muu onnettomuus ja vaikka siitä ei olisi henkilölle mitään mieltä järkyttävää ja tämä olisi sivullisena, eikä edes katastrofin tai onnettomuuden lähettyvilläkään.
Heti kyllä järjestetään kriisiapu ryhmiä paikanpäälle ja lentokentälle vastaan ottamaan matkustajat, jotka saapuvat kriisialueelta.
Kriisiapua ollaan heti antamassa myös niille, jotka eivät ole edes järkyttyneet tapahtuneesta.
Sen ymmärtää, että kriisiapu on tarpeen ihmiselle, joka yht'äkkiä menettää läheisensä.

Mutta eipä tarjota kriisiapua, kun läheinen kuolee kotona luonnollisesti pitkän sairauden uuvuttamana.
Ei se ole yhtään sen vähäisempi asia, mutta eipä tarjottu kriisiapua, vaikka oman isän kuolema kosketti todella raskaasti ja vieläkin kaipaus ja suru on suuri.

Seurakunnissa on sururyhmiä puolisonsa menettäneille, lapsensa menettäneille ja itsemurhan tehneiden omaisille, mutta eipä ole ollut sururyhmää vanhempansa menettäneiden lapsille.
Suuri se on suru ja kaipaus oman vanhempansa menettäneelle, varsinkin, jos on ollut läheiset ja lämpimät välit vanhempiinsa.
Ihmettelen kyllä niitä ihmisiä, joille omien vanhempien kuolemalla ei ole sen suurempaa merkitystä ja jatkavat elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

5

<50

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • olemmeerilaisia

      Niin se vain on, että suru on yksilöllinen ja "tunteet eivät ole sotilaita" (venäläinen sanonta). Minkäpä sille mahtaa, jos menetys koskettaa tai sitten ei.
      Olin jo aikuinen 33-vuotias kun isä kuoli ja asunut omillani viisitoista vuotta. Äidin kuollessa olin jo 45-vuotias. Ihan kun rehellisesti sanon, niin en kokenut musertavaa surua, vaikka molemmat kuolivat yllättäen. Oli enemmän kai kaihoa ja kaipuuta lapsuuteen. Pohdin myös omaa elämääni ja sitä että olen sitten seuraava sukupolvien saatossa.
      Voit pitää kovana ja huonona ihmisenä, mutta ei sille mahda mitään, jos vanhempain kuolema ei ole invalidisoinut elämääni. Ja oikeastaan se on vain onneni. Eikö se ole hyvä, että elämä saa jatkua vaikka ei ole vanhempia elossa. Sitä uskon heidänkin toivovan ja iloitsevan siellä rajan takana. Minulla oli ihan hyvät ja kivat vanhemmat.

    • keinukeinu

      Uskoisin, että seurakunnalta saat kyllä keskusteluapua vaikkei varsinaista ryhmää olekaan. Kohtaahan meitä kaikkia joskus kriisit, jotka tuntuu ylipääsemättömiltä. Itselle on ns. satanut viikon sisällä paskaa niskaan niin paljon, että ei jaksaisi jatkaa. Mutta minkäs teet...

    • Tasavertaisuus

      Samalaista luopumisen tuskaa ja tyhjyyttä joutuu kaikki lapset kokemaan, kun menettää omat vanhempansa eli se koskettaa jokaista jossain elämänvaiheessa.
      Kyllähän se helpottaa luopumisen tuskaa, jos on asunut omillaan jonkin aikaa, niin on tottunut vanhempien poissaoloon.

      Kun asuu vanhempien kanssa pidempään, niin tavallaan kasvaa kiinni vanhempiinsa ja kestää kauemmin tottua elämään ilman vanhempia, kun kuolema ei anna vaihtoehtoja.

      • mammantyttö

        Tottakai kaikki kokevat sen saman tuskan, mutta miksei kukaan voi auttaa meitä vaikeassa tilanteessa olevia yhteen? On aivan varmaa että Suomessa on tälläkin hetkellä todella todella monia ihmisiä jotka ovat vastikään menettäneet vanhempansa tai jonkun muun todella läheisen ihmisen, mutta siitä huolimatta vertaistukea ei vain löydy. Miksi ei? Miksi ei ole ryhmiä?

    • mammantyttö

      Olen miettinyt ihan samaa. Miten on mahdollista ettei ole ns. tavallisia sururyhmiä. Mielenterveysseurankin sivuilla olevat ryhmät on tarkoitettu aloitettaviksi vasta puoli vuotta menetyksen jälkeen - jumansviidu, kyllä minä ainakin tarvitsisin tukea nyt ja tässä, olisin kaivannut sitä heti. Emme saaneet sairaalalasta emmekä seurakunnalta mitään tietoa mistään ryhmistä tai mistään tuesta vaikka sitä jossain muodossa olisikin ollut saatavilla. Netistä ryhmien tulokseton haku on uuvuttavaa.Miten tuen saaminen voi olla niin hankalaa vaikka aivan varmasti vanhemman kuolema on jokaiselle vaikea tilanne. Miksei kukaan auta meitä samassa tilanteessa olevia yhteen?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      68
      1763

    2. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      163
      1441

    3. Oisko jii-miehelle jollakin asiaa

      Jos vaikka on jäänyt joku asia sydämen päälle.
      Ikävä
      88
      1242

    4. Perustele miksi hän ei

      Ole sopiva sinulle
      Ikävä
      120
      1214

    5. Miehelle naiselta

      Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te
      Ikävä
      48
      1126

    6. Mikä oli nainen

      Paras yhteinen hetkemme niistä pienistä ja vähäisistä.
      Ikävä
      70
      889

    7. Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa

      Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-
      Maailman menoa
      225
      852

    8. Miksi sinulla, nainen

      On niin negatiivinen asenne minuun ja yleensäkin negatiivinen käsitys?
      Ikävä
      104
      845

    9. Olen syvästi masentunut

      En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi
      Tunteet
      99
      785

    10. Mitä vastaat jos

      Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍
      Ikävä
      36
      674
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt