Jos uskonopit paheksuvat esim. tv:tä ja sunnuntaita pidetään oppien mukaan lepopäivänä, jolloin pitäisi välttää työntekoa, niin vl:stä löytyy paljon yrittäjiä, jotka pitävät kauppojaan sunnuntaisin auki ja myyntiartikkelina löytyy tv-laitteita yms.
Jos tätä vertaa taas johonkin toiseen uskonoppiin, jossa paheksutaan mm. tupakkaa ja lepopäivän suhteen on samat opit, niin tämän uskonopin mukaan toimivien yrittäjien kaupat eivät pidä valikoimissaan paheksuttavia tuotteita, eikä kaupat ole sunnuntaisin auki.
Mitä tämä tarkoittaa vl:ien mielestä?
Jos tätä vertaa taas johonkin toiseen uskonoppiin, jossa paheksutaan mm. tupakkaa ja lepopäivän suhteen on samat opit, niin tämän uskonopin mukaan toimivien yrittäjien kaupat eivät pidä valikoimissaan paheksuttavia tuotteita, eikä kaupat ole sunnuntaisin auki.
Mitä tämä tarkoittaa vl:ien mielestä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo, ei sitä kaikkia käsitä ei sitten millään.
Minä olen innokas kalamies, mutta en esim.saa mennä sunnuntaina pilkkkimään, vaikka se ei muistuta työnteko ollenkaan.
Kaupassa kyllä käydään sunnuntaisin.
Pakkohan se on yrittäjäparoilla pitää liikkeitään auki pyhisinkin, jos aikoo pärjätä, varsinkin joulukaupassa.
Paheksuttaviakin tuotteita on pakko myydä, koska jos jätät jotain pois, esim. oluet, niin asiakkaat menevät toiseen kauppaan ja ostavat kaiken muunkin sieltä.
Liike-elämä on kovaa, siellä ei sääliä tunneta.
Tupakka ja olut on niin myyvä artikkeli, ettei kauppa yksinkertaisesti pärjäis, jos niitä ei olisi myynnissä, niin nurinkurinen kuin asia muuten onkin uskon näkökulmasta.
Miksi et saa mennä pilkkimään? Vaimoko se ei päästä?
Minun lapsuudenkodissani paheksuttiin saksien käyttämistä sunnuntaina. Eikä se niin ollut pelkästään meillä, vaan ihan yleistä se oli meidän kylän uskovaisissa kodeissa. Siinä sitten sai paperinukkeleikeissäkin mielikuvitustaan käyttää, että miten niitä vaatteita valmistetaan ilman saksia.
Muistan, miten paheksuttavalta näytti, kun epäuskoisissa naapureissa muitta mutkitta tartuttiin saksiin pyhäpäivänäkin.
Puhumattakaan siitä, että myöhemmin, maailmani avartuessa, kävi ilmi, että kaikki uskovaisetkaan eivät olleet kuulleet koko asiasta. Vastassa saattoi olla röhönauru kun yritin piipittää, että saksiin tarttuminen sunnuntaina on vastoin periaatteitani.
Muutoin kyllä lepopäivän pyhittämisessä on suuri viisautensa.
Toiminko vasten jumalan sanaa, jos käyn pilkillä viikon loppuisin? Suhtaudun hyvin kriittisesti tähän ajatukseen.. Mielestäni kalastus (pilkkiminen) on erinomainen muoto "rentoutua" nimenomaan viikonloppuisin. Tämän päivän työtahti syö ihmisen hyvin nopeasti, varsinkin jos ei ymmärrä rentoutua viikonloppuisin. Kalassa jos jossain sitä hiljentyy miettimään syntyjä syviä. Mutta jokainen toimii niinkuin itse parhaakseen näkee. Ammattikalastajat voisivat kyllä jäädä viikonloppuisin muihin askareisiin.
Miksei kaupassa käynti sunnuntaisin ole syntiä? Onko uskovaiset ajatelleet asiaa näin mitä he aiheuttavat sunnuntaisella kaupassa käynnillä heille, jotka ovat töissä kaupassa. Toisin sanoen uskovaiset avustavat omilla toimillaan toisia ihmisiä syntiin aivan samoin kuin ei uskovaiset.
Tämän kylläkin ymmärrän, ettei yrittäjät voi liikkeitänsä pitää kiinni sesonkina, jos yrittäjän mielestä sunnuntaisin työnteko on suurta syntiä suosittelen ammatinvaihtoa.
Samoin myös tuotteiden osalta kaikkea on myytävä, mitä vain asiakkaat haluaa ostaa, tietysti lain puitteissa. Itse käyn kaupassa viikonloppuisin, koska viikolla en töiden jälkeen jaksa enää vaivautua kauppaan.
Tosiaan, niinhän se oli, että sakset ja puukko olivat sopimattomia välineitä pyhäpäivisin.
Vaimoni lapsuuskodissa oli vielä ankarampaa, eli siellä piti isuta pyhäpäivisin melkein ristissä käsin.
Siitä tuli tietysti lapsille traumoja, jotka heijastuvat vielä aikuisiässäkin.
Pilkkiminen on yleisesti paheksuttu homma ja en voi toteuttaa sitä, koska siitä nousee mekkala.
Jo siitäkin nousee mekkala, jos haravoin keväällä pihaa pyhänä.
Mitä kauemmas taaksepäin mennään, sitä tarkempia ovat säännöt olleet pyhäpäivän viettämisessä.
Äitini kertyoman mukaan piti pyhänä olla hiljaa, eikä saanut meluta.
Nykyään vaimoihmisillä on kuitenkin pyhisin paljon hommaa.
On silittämistä, tiskaamista, pyykäämistä, ruoanlaittoa ja kaikkea pientä askaretta.
Pakko kuulemma tehä, kun arkena ei jouva.