Moi,
ajattelin että yrittäisin avautua täällä ongelmistani. Minulla on outoja ongelmia, onkohan kenelläkään samanlaisia? Siis tavallaan sellainen oman kontrollin menettämisen pelko.. eli pelkään, että tekisin jotain seksuaalista pahaa jollekin (vaikka en ole mikään paha ihminen). Siis pelkään, että menettäisin jotenkin normaalin kontrollin. Tuohon ongelmaan liittyy pakkoajatuksia jne.
Tuo ongelma on johtanut siihen, että pelkään läheisyyttä..siis pelkään jopa eläinten tai lasten läheisyyttä jonkun verran. Tai siis esim. lapsen vaipanvaihto ahdistaa jne. Ongelmia syntyy myös siitä, että meillä on lemmikkejä, ja minä usein ahdistun niiden läheisyydessä. Minun on siis vaikea ottaa niitä syliin jne. Olen jotenkin alkanut ns.vihata intiimialueita, kun tuntuu että elämä olisi helpompaa ilman niitä aluita..tai varsinkin hoitotoimet.
Minulla on masennuslääke, mutta koen että se ei oikein auta näihin mun noloihin ongelmiin. Miten tälläiseen ongelmaan edes saa apua? Tästä on noloa jutella esim. terapeutille..olen yrittänyt kyllä, mutta tuntuu ettei kukaan kunnolla ymmärrä.
Olen ihan uupunut ja kyllästynyt itseeni, koska olen kärsinyt tästä ongelmasta jo pitkään ja se vaikeuttaa elämääni kamalasti. Jos joku osaisi auttaa, olisin kiitollinen.
ajattelin että yrittäisin avautua täällä ongelmistani. Minulla on outoja ongelmia, onkohan kenelläkään samanlaisia? Siis tavallaan sellainen oman kontrollin menettämisen pelko.. eli pelkään, että tekisin jotain seksuaalista pahaa jollekin (vaikka en ole mikään paha ihminen). Siis pelkään, että menettäisin jotenkin normaalin kontrollin. Tuohon ongelmaan liittyy pakkoajatuksia jne.
Tuo ongelma on johtanut siihen, että pelkään läheisyyttä..siis pelkään jopa eläinten tai lasten läheisyyttä jonkun verran. Tai siis esim. lapsen vaipanvaihto ahdistaa jne. Ongelmia syntyy myös siitä, että meillä on lemmikkejä, ja minä usein ahdistun niiden läheisyydessä. Minun on siis vaikea ottaa niitä syliin jne. Olen jotenkin alkanut ns.vihata intiimialueita, kun tuntuu että elämä olisi helpompaa ilman niitä aluita..tai varsinkin hoitotoimet.
Minulla on masennuslääke, mutta koen että se ei oikein auta näihin mun noloihin ongelmiin. Miten tälläiseen ongelmaan edes saa apua? Tästä on noloa jutella esim. terapeutille..olen yrittänyt kyllä, mutta tuntuu ettei kukaan kunnolla ymmärrä.
Olen ihan uupunut ja kyllästynyt itseeni, koska olen kärsinyt tästä ongelmasta jo pitkään ja se vaikeuttaa elämääni kamalasti. Jos joku osaisi auttaa, olisin kiitollinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyseessä taitaa olla ihan normaali pakko-oireinen ajatusmalli. Nuo ajatukset ovat vain ajatuksia, eikä sun kannata niitä ottaa niin vakavasti. Lue kirja Kerrasta poikki, siinä on vinkkejä, miten tuollaisiin ajatuksiin saa helpotusta.
Terapia / muu juttelu ammattilaisen kanssa saattaisi olla hyvä juttu.
Avunpyyntö hallituksen muodostelijoille! Vaimollani akuutti tarve silmälääkärille, jonotusaika 10 päivää! Viroon hoitoon turvautuminen suunnittella. Voikohan hallituksen muodostajilta toivoa pitkän tähtäimen sote-uudistusta siten, että pohjalla on lääkäriksi opiskelijoiden määrän kolminkertaistaminen lähivuosina ja siten ratkaisu terveydenhuoltoon muutaman vuoden kuluessa kun opiskelijat toimisivat apulaislääkärinä terveyskeskuksissa. Tällöin kysyntä lähenisi tarjontaa. Tämä lääkäriliiton hurjasta vastustuksesta huolimatta, koska lääkäriliitto aja vain statuksen säilymistä ja/tai nostamista.
Sinulla on ilmeisesti seksuaalisia ongelmia,, et siis ole kokenut tyydytystä, jonka johdosta ahdistuneisuutta esiintyy. [email protected]
Perinteisiä masennuslääkkeiden aiheuttamia ongelmia. Jätäpä ne pois, niin kaikki tuo vähenee ja pikkuhiljaa katoaa.
Itselläni on hyvin samanlaisia, mutta onneksi ne ovat vähentyneet. Ovat kyllä erittäin kiusallisia puhua toisille, mutta itselläni terveydenhoitajalle puhuminen auttoi. Varmaan ehkä tiedätkin, mutta vaikka sinulla on tuollaisia ajatuksia niin et varmasti ikinä tule tekemään mitään sellaista, mitä pelkäät. Ajatukset eivät ole vaarallisia, vaikkakin ahdistavia ja ärsyttäviä.
Moi,
eti netistä POCD niin sillä löytyy tosi paljon samaa kärsiviä. Mulla alko joskus teini-iän loppupuolella tuleen tosi häiritseviä ajatuksia lapsiin liittyen, on ny jatkunu kuutisen vuotta. On ollu aika helvettiä välillä ja itsetuhosia keloja ollu paljon. Nyt on viimesen vuoden aikana helpottanu kun on käyny terapiassa ja sieltä saanu just uskoa siihen ettei näillä mun ajatuksilla välttämättä oo todellisuuden kanssa mitään tekemistä, melkeinpä just päin vastoin. Kognitiivista psykoterapiaa suosittelevat ja SSRI lääkkeitä.