mutta sydämesi taitaa olla pohjimmiltaan vain synkkä, musta ja raskas kivi. siihen ei vain löytynyt aseistusta. kauniit sanat, tiukat sanat - ikinä ei ollut sinulle hyvä.
minkähän takia ailahtelevissa ihmisissä ne varjot tuppaavat voittamaan? parempi tuttu helvetti kuin vieras paratiisi?
minkähän takia ailahtelevissa ihmisissä ne varjot tuppaavat voittamaan? parempi tuttu helvetti kuin vieras paratiisi?
Vastaukset 67
Vanhimmat
Näin se vaan on.
karu meininki on. kuvissa hymyillään, mutta kaaos ja paranoia taustalla. ja siitä ei edes haluta eroon - kurjuus voi olla harkittu valinta. täysin häkellyttävä kokemus.
Sen elää omaa elämäänsä jo.
Miksi ette ole tähän mennessä antaneet?
Höh, etkö ole muka rakastunutta miestä ikinä nähnyt?
Mitä kautta olet nämä tulkintasi jostain ihmisestä tehnyt?
Miten sitä nyt tulkinnat tehdään - kelaamalla tapahtumat ja viestit läpi. Ja pyytämällä riittävästi tuttujen ja ulkopuolisten mielipiteitä.
Siinä taas joku kunnianarvoisa kyökkipsygologi koettaa saada jonkun järkkymään. "iik, oliks tää mulle?" :) Ei uppoa, enkä usko sun tuntevan kohdettas ollenkaan niin hyvin kuin luulet.
Kunhan kirjoitin. Ei tarkoituksena saada ketään järkkymään. Täällä voi jotkut kelailla samanlaisten tapausten perään - se voi olla täysin ajanhukkaa. Miehillä on aika voimakas tarve pelastaa. Jotkut ei vaan sitä tahdo. Kiva jos et usko. Ei mun tarvitse laittaa kuin tapahtumat paperille niin kaikki (siis kaikki) naiset sanoo, että lähde karkuun ja pian. Ja kyseessä nainen.
voipi olla nk. latvaongelmia.. turha niitä liikaa määräänsä enempää miettiä (vaikka vaikeaa sitten käytännössä onkin), ei mahda ulkopuolinen mitään. pitää ihmisen itsensä tunnustaa ensin asia, senkään jälkeen ei helppoa. valitan, kaikkia ei voi pelastaa..
Mitä ailahtelua siinä on, jos hän ei pitänyt sinusta silloin kun kovistelit eikä silloin, kun teeskentelit ystävällistä? Onko sun ikäiselle uutta, että kaikki eivät pidä aina jokaisesta? Edes negatiivisista, kieroista häiriköistä ei ihan jokainen pidä, ajatella.
Kiva, että tiedät minkä ikäinen olen ja mitä on tapahtunut.. relaa - tuskin sulle
18-36-42?
Vaikka en varmaksi voi tietää, tää teksti vaan todellakin kylmää mun sydäntä. Joka kyllä pääsääntöisesti on lämmin, punainen ja kevyt. Mietin, onko tämä sun tapasi sanoa ei, ennen kuin pääsin kysymään. Ei siihen iäksi vaikenemiseen nimittäin paljoa tarvita. Jos sulta olis, voisin todeta, että etpä todellakaan tunne mua.
Turha huolia - ei varmasti ollut sulle :)
Väsyneenä phalvauksen partaalla, kiitos ystävällisestä maininnasta kun oma ajatus pettää. Hänelle anteeksipyyntö että edes ajattelin näin.
No mä annan kokemuksesta viisastuneena yhden ohjeen, joka ei voi johtaa huonoon: puhu hänelle ja puhu ajoissa! Tsemppiä itse kunkin taisteluihin.
Toivon, että puhut ihmisestä, jonka tunnet hyvin. Epävarmuus voi tehdä tepposia ihmissuhteissa ja järki yhdessä tunteiden kanssa aiheuttaa melkoisia pyörremyrskyjä ihmispolon mielen maisemaan.
Tätä luonnollisesti olen miettinyt. Ainahan rakkaussuhteissa tulee isoja pyörteitä ja jos joku on vielä ailahtelevainen ja rikkinäisestä perheestä niin kyllä se antaa aimo lastin lisää ymmärrystä. Jossain vaiheessa se ymmärryksen ämpäri vain alkaa kolista tyhjyyttään ja homman mielekkyyden kyseenalaistaa.
On totta, että elämä käy raskaaksi jos menneisyys on kovin risainen ja käsittelemättömiä asioita paljon. Jos toinen hakee äitiä tai isää kumppanistaan ja yrittää sitä kautta elää uudelleen lapsuutta tulee takuuvarmasti eteen moninaisia ongelmia. Sitä sisäistää sellaisia odotuksia toiseen, että niitä on mahdoton täyttää.
Terapia auttaa toisilla, joillekin on apua kirjallisuudesta, joka koskee tunnelukkoja tai lapsuuden traumoja. Voimia jos jaksat rinnalla olla. Hyvä tuntea kuitenkin omat rajansa, ketään ei voi parantaa muu kuin oma oivallus. Rakkauskin hoitaa, mutta pitää olla viisas, ettei tipahda samaan liemeen. Puhun kokemuksesta, olen ollut erittäin vaikea kumppani toiselle.
Viisaita sanoja. Ja hankaluus on siis täysin ymmärrettävää kunhan näkee, että toinen yrittää. Kukaan ei ole täydellinen ja erilaiset lähtökohdat pitää tajuta, mutta sitä yritystä pitää olla. Vähän sama kuin jos miettii alkoholistia tai syöpöttelijää.
Niin, nuo addiktiot kuuluu vähän samoihin tunne-elämän ongelmiin. Jäljet johtaa sylttytehtaalle eli sinne lapsuuteen usein.
Erilaisuus on tosiaan rikkautta ja ehkä asian voi nähdä näinkin, että ilman niitä kokemuksia hän ei olisi se persoona, josta kiinnostuit.
Totta kiinnostumisen suhteen.
Tuo ensimmäinen lause tavallaan naulaa ongelman. Jotkut tosiaan näkevät ailahtelevan luonteensa rikkautena, huolimatta siitä, että se aiheuttaa kaaoksia sekä henkilölle itselleen että läheisille. Villiintynyttä individualismia, jonka päälle on mahdoton rakentaa onnellista avioliittoa.
Kaikki erilaisuus on rikkautta? Kärjistys:
Alkoholismi, pirinistit, hyväksikäyttö, avioerot, korruptoituneet poliisit, huijarit..
Eikö kuitenkin jotkut tavat nosteta ihan aiheesta korkeammalle jalustalle? Eikö jotkin asiat kuitenkin ihan aiheesta ole arvostetumpia? Pitäisikö lapsetkin kasvattaa niin, että luokassa voi tehdä ihan mitä huvittaa ja on oikeastaan ihan sama JAKSAAKO opetella vaiko ei..
Miksihän mua kiihottaa tää sun oletettu tunteen palo, ehkä se menee siihen ailahtelevaisuuden piikkiin hah. Teillä on varmaan villiä sängyssä, kun sä paasaat ja peesaat vuoron perään...No joo hmph.
Tosi on, että kärjistin, mutta niin kärjistit sinäkin aloituksessasi. Tietenkään erilaisuus ei saisi vahingoittaa muita ja on siten rikkaus vain tietyltä osin. Näin ainakin minä ajattelen. Pitää pyrkiä hyvään ja parempaan, ei ole selitys eikä mikään, että olen nyt vain vaikea luonne, ei voi mitään.
Kaikesta tässä viestissä kirjoitetusta täysin samaa mieltä (mikä aiheuttaa varsin tuskallista poltetta!). Kiitos kuitenkin tästä :)
Kiitos samoin sinulle kun muistutit siitä ikävästä, joka on muutenkin mukana päivittäin. Tosiaan on vaan tosi kova ikävä.
Toivottavasti ikäväsi helpottaa. Vaikka kirjoitat olevasi ristiriitainen niin uskon, että saat asiat lopulta hyvin toimimaan oikean ihmisen kanssa.
Itseasiassa uskonkin niin. Ristiriitaisuus ja monet vaikeudet ovat johtuneet osin siitä, että suhde ei vain ole toiminut. Ei alun alkaenkaan. Ei se kenenkään vika ole.
Ikävän helpottamisesta ei ole tietoa. Ikävintä kaikessa on se, että ajattelin hänen olevan juuri se oikea ihminen minulle.
Se on tuntunut samalta kuin kotona tehty lottorivi. Näet sen voittavan numero numerolta, mutta tajuat ettet koskaan tullut palauttaneeksi kuponkia. Se meni vain ohi.
Toivon silti, jos joskus.
Ok, ymmärretty, numero poistettu, tyhjyys kolisee, haihtuu kesätuuleen. ; )
Ei välttämättä kantsi omia. Kunhan tilitin muuttopuuhien keskellä.
Olet mielipiteesi hänestä jo muodostanut, tosin kaikkien muiden puheiden perusteella mieluummin kuin että olisit itse häntä jututtanut, ja pidät häntä synkkänä, toivottomana ja itseäsi alempana. Eikö sinun ole jo korkea aika siirtyä laadukkaammille naisrintamille ja unohtaa hänen vatvomisensa jollain roskapalstalla.
Hyvin piruiltu.
Pidän itseäni älykkäämpänä, mutta ne ajatukset ovat paikoitellen solmussa. Jotkut ei kuule pysty puhumaan, siitähän tässä juurikin kyse. Siellä on varmaan ties mitä mielikuvituksekkaita keloja ja villejä lentoja, mutta valitettavasti ne pysyvät siellä pään sisällä ilman purkukanavaa. Ei sellaisen pohjalle pysty rakentamaan toimivaa perhettä, vaikka kuinka haluaisi. Samanlaisen sopan keskelle lapsia? Se on varsin surullista.
Mua oikeasti kylmää ja vähän pelottaakin tää ketju tai oikeammin aloittajan päätelmien vakaus. On kysytty "tutuilta ja ulkopuolisilta" jotka sitten toivottavasti tuntevat riittävän hyvin kyseisen naisen. Samoin on päätelty tapahtumista ja viesteistä (sinun kannaltasi katsoen tietysti arvatenkin) millainen toinen on ja mitä on toiminnan taustalla. On ehkä vielä jätetty kokonaan kysymättä suoraan tältä naiselta ja pahimmillaan verrattu tyyliin "noin minä käyttäytyisin jos ajattelisin näin". Huh! Kuinka paljon on faktaa naiselts ja kuinka paljon omaa tulkintaasi, kysyisin sinuna itseltäsi?
Mikä saa ihmisen "mustaksi" tai vaitonaiseksi; voimakas ihastuminen jonks kokee yksipuoliseksi, hankala muu elämäntilanne, epävarmuus itsestään ja asemastaan, ahdistus jatkosta, pelko mahdollisesti aivan muista asioista (jos sellaisia on), itsekritiikki ja itseltä kielletyt tunteet, muiden osoittama kritiikki, herkän mielen suojautuminen, Jne. Mistä sinä tiedät mitä käy läpi ja paljonko yrittää kaaoksen keskellä? Kaaokseksi voi joskus riittää jo se jos juuri sinä (tässä tapauksessa) mielessäsi epäilit ja luulit ja analysoit.
En toki tiedä mutta kuulosti ettet ole kuullut häneltä mitään vaan olet leimannut valmiiksi tai uskot muita enemmän kuin häntä. Tuitko?
Puhut asiaa.
Roskaa
Olet siis yksi niistä aloittajan mainitsemista "tutuista" tai ulkopuolisista naisista joilla on kova tarve vakuutella omaa mielipidettään totuutena.
Kyllä, mielipide on että roskaa.
samaa mieltä kuin "etajattelekauniisti", hyvin sanottu. Kuulostaa siltä että aloittajalla on joku jumalasyndrooma ja katsoo uhriaan yläpuolelta, lukee tämän viestejä ja kyselee juoruja ympäriinsä ja sitten kauhistelee että voivoi.... Parempi kun kaikki pitää omista asioistaan huolta ja annetaan niiden eksien hoitaa omat ongelmansa. Jos on jotain asiaa hänelle niin ota yhteyttä ja juttele suoraan ajatuksistasi jos huolestuttaa
Mä en ymmärrä miksi näitä pitää pohtia ja analysoida näin kovasti.
Me ei tiedetä taustoja ja se siitä.
Niinpä. Ei ole sillä pokkaa mennä henkilölle itselleen puhumaan, vain juoruihin ja palstapäätelmiin kykenee. Parasta oikeastaan onkin ettei ole tekemisissä tuollaisen ap:n kaltaisen kanssa.
Kun tuodaan keskustelupalstalle hämäränpeitossa olevia asioita, niihin suhtaudutaan hämäränpeitossa olevina asioina. Kenen kanssa aloittaja haluaa keskustella? Onko kohde tässä ketjussa? On tai ei, niin jokatapauksessa häntä syytetään keskustelukyvyttömyydestä. Mikä on aloittajan laita? Täällä jaarittelee tuntemansa henkilön asioita tuntemattomien kanssa. Sen lisäksi, että hänellä olisi mahdollisuus olla yhteydessä kohteeseensa, hän on jo keskustellut asiasta eri dokumenttien valossa useimpien muidenkin kanssa.
Mitä tekee kohde, vaikenee. En ihmettele.
Höpö höpö, en usko.
ainakin tällä hetkellä koska sairastan masennusta ja ahdistuneisuus/paniikkihäiriötä. En oikeeen näe tulevaisuudessani valoa. :(
Mä näen valoa - kunhan uskaltaudut avautumaan ongelmistasi muuallekin kuin tänne.
Muksi et voi ajatella hänestä nätisti?. Miksi ihmiset mieluummin ajattelee mitä heidän mielestään joku on. Minä tahdon mieluummin ajatella nätisti, olkoon se ihminen sitten mitä on, mutta jos ajatella pitää niin mieluummin jotain hyvää..ja jos onkin niin että joku sellainen " mukava" niin sitten toivon ettei se mulle koskaan paljastu, jotta voin vain ajatella hyvää, jos nyt en ajatuksistani pääse eroon :)
Siis tarkoitin..et jos onkin et ei ole sellainen mukava..kuten ajattelen, niin toivon ettei mulle paljastu. Nyt mä meen sitä kahvia keittämään. Onks kirjoitusvirheillä lopulta väliä.
Tämä aloitus on siinä mielessä paskapuhetta, että sinä joko ajattelet tästä ihmisestä nätisti tai sitten et. Eli se on juuri tahto- ja asennekysymys, et voi sanoa, että haluaisin kyllä armollisesti ajatella nätisti enkä mitätöivästi niinkuin tässä vähän ohimennen tein.
Aloittaja on oikeastaan luokitellut tämän ihmisen synkkämieliseksi
"mutta sydämesi taitaa olla pohjimmiltaan vain synkkä, musta ja raskas kivi."
Sen jälkeen hän toteaa oman riittämättömyytensä "siihen ei vain löytynyt aseistusta. kauniit sanat, tiukat sanat - ikinä ei ollut sinulle hyvä".
Sitten pohdinta jatkuu henkilön tulevaisuuden näkymien pohdinnalla "minkähän takia ailahtelevissa ihmisissä ne varjot tuppaavat voittamaan?" Ja viimeinen voi olla pohdintaa sekä hänen itsensä tai toisen kannalta tai sitten heidän molempien "parempi tuttu helvetti kuin vieras paratiisi?."
Toisin sanoen ratkaisevaksi asiaksi voi muodostua se, ettei aloittaja kykene ajattelemaan välillä nätisti vaikka haluaisikin. Ainakin hänen ajatuksensa eivät ole aloituksessa kovin nättejä. Ajatukset kuitenkin muuttuvat ketjun myötä ymmärtäväisemmäksi ja siten positiivisemmaksi. Harvoin asiat on täysin mustavalkoisia, joten miksei aloittajankin tunneskaala saisi olla monenkirjava.
Tunneskaalat ovat todellakin monenkirjavia, jatkoit mun ajatuksia siitä mitä en jaksanut enää kirjoittaa. Jos aloittajan mielessä oleva ihminen on synkkämielinen, niin sitä on kyllä aloittajakin hieman. Eli hän haluaa nyt ruokkia tätä negatiivista käsitystä tästä ihmisestä. Ymmärrettävä tunteidenhallintaprosessi sekin voi olla, kokemusta on. En muuten itse arvostaisi jos mua koitettais lukea jonkun traumasuodattimen läpi. Virheitä on kaikissa eikä niitä tarvitse sinänsä selittää ja järkeistää.
-rauhaa&rakkautta päivään
Riippuu tosiaan ihan, miten asiaa haluaa katsoa. Virheenä/luonteenpiirteenä/heikkoutena/pahuutensa/traumana/haavoittuvuutena jne. Ns. traumasuodattimen sijaan läpi menee toisilla helpommin äkkiväärä/luonteikas/kulmikas jne.
"Tämä aloitus on siinä mielessä paskapuhetta, että sinä joko ajattelet tästä ihmisestä nätisti tai sitten et"
Teoilla ei mielestäsi siis ole mitään vaikutusta siihen miten suhtaudut eri ihmisiin? Joku voi tehdä sinua kohtaan mitä tahansa, et kuitenkaan aseta minkäänlaisia rajoja vaan ajattelet sitkeästi nätisti? Lapsesi, puolisosi, työnantajasi, känniläinen kadulla.
Luulen, että tälläinen ajattelumalli altistaa kaikenlaiselle hyväksikäytölle ja tuottaa itsessään paljon ahdistusta.
Niin, miksi pitäisi aina ajatella nätisti? Huonoa kohtelua ei pitäisi kenenkään sietää hiljaisesti ja nätisti ainakaan pitkään ja toistuvasti.
On myös hyvä havahtua omiin ajatuksiinsa toisesta, millaisia ne on. Se mitä me ajatellaan toisesta pidemmällä tähtäimellä vaikuttaa väistämättä myös meidän tekoihin häntä kohtaan.
Salakavalinta on jos alkaa hiljaisesti tuntemaan syvää pettymystä ja jopa vihaa toista kohtaan. Yrittää sinnitellä ja ajatella sitkeästi hyvää hänestä, mutta ei myöskään voi estää ko. tunteiden syntymistä ja niiden vaikutusta yhteiselämään.
Ollaan helposti umpikujassa. Molemmat sinnittelee pahoinvoivina kunnes jokin katkaisee sen kuuluisan kamelin selän.
Loppujen lopuksi asiaahan voisi pyöritellä ihan miten vain. Kuitenkin vain aloittaja tietää totuuden asioistaan ja senkin omakohtaisesti. Hienoa on jos hän haluaa asiaa pohtia ja auttaa näin samojen asioiden kanssa painiskelevia.
Eipä tuo tietenkään niin mene, että mitä tahansa käytöstä pitäisi ihmisiltä sietää. Tekstistäsi sai sellaisen kuvan, että olet lähinnä loukkaantunut toimimattomuudesta. Itsesiassa niille ihmisille jotka näkevät vaivaa toisen vahingoittamiseen on joskus pahin rangaistus ajatella heitä lämpimästi ja ymmärtäväisesti. Eli se negatiivisuus jota he koittavat niskastaan kylvää ei osu ainakaan omaan suuntaan. Itse en ole näin hyveellinen ihminen, että siihen pystyisin. Mutta se olis ennen kaikkea oman edun mukaista.
Ei mua kiinnosta oma loukkaantumiseni tai jonkun rankaisu. Ihan toisarvoisia asioita jos on rakkaus pelissä.
Tarkoitinkin ihan yleisellä tasolla, että joskus se "rankaisu" tulee ihan itsestään. Joo, ei kai sitä rakkaudessa/rakkaudella rangaista. Ymmärryksellä voi vaikka molempia, jos lähtee päättämään toisen puolesta miten asiat on.
-rauhaa&rakkautta
Jotkut asiat eivät nyt ole mielipidekysymyksiä. Jos esimerkiksi pettää toista niin ei se riipu katsantokannasta onko pettänyt vai ei. Jos varastaa rahaa niin varastaa rahaa. Teko on tapahtunut. Syyt voivat olla moninaiset, mutta ei tekoa sinänsä voi kieltää. Tai voihan sen, mutta sitten menee kovasti sykeröiseksi.
Tässä näkee taas niin millainen tämä palsta on. Kukin tekee omia tulkintojaan.
Itselleni tuli ajatus, että aloittaja vain purkaa tänne ajatuksiaan. Kertoo ehkä avopuolisostaan, josta on nyt muuttamassa erilleen.
Todennäköisesti voi olla noinkin mutta keskusteluhan on sitä että asioita voi tarkastella monelta eri kantilta . En usko, että se aloittajaa haittaa.
Joo, ei haittaa ollenkaan. Asioita voi ja pitää tarkastella monelta kantilta (mikä ei tee tapahtumista subjektiivisia). Monesti muuten auttaa kun laittaa asioita paperille - mitä tapahtui ja miksi? Miten toimi ja miten toinen toimi? Ajatusten pyörittely päässä ja liiallinen psykologisointi saattavat olla vain pahasta. Rakastaminen on pitkälti tekoja, ei päässä itsekseen haudottuja haavekuvia.
Toi koira on mulle tärkein asia maailmassa - se on niin söpökin, ihana! Rakastan sitä ihan kauheesti! (mut eipä silti, et jaksaisin sitä oikein ulkoiluttaa tai laittaisin rahaa eläinlääkäriin)
Mä ainakin tahtoisin olla sun sylikoira, jota rapsuttaisit ja paijaisit :)
Muistaisithan kuitenkin ulkoiluttaa ja käyttää siellä lääkärissäkin. Minä ainakin olisin sinulle rakastava ja uskollinen, hauhau, somehow...
Ei aloittajaa haittaa niin kauan, kun hänen luonteen heikkouksia ja taustojaan ei ruodita kilometriketjulla.
Miettikää vähän.
En usko, että olisi kovin kiinnostavaa..
On muuten hiukka kieroutunutta, että toimiva avioliitto olisi mitä tylsin leffan tai kirjan aihe. Tulee hankaluuksia - ne taklataan yhdessä. Tulee suruja - tuetaan toista. Tulee kriisejä - ne saadaan hallintaan. Haussa tylsempi elämä.
Nyt puhut asiaa, mutta silti ristiriita. En jaksa kirjoittaa tarkemmin, mutta molemmat osat tekstistäsi kumoavat toista? Mikäli ymmärsin.
Kirjoitatte niin pohdiskelevasti, etten edes ymmärtänyt kaikkea. En osaa ottaa kantaa mihinkään. Ailahtelevuus, mitähän se on kenenkin mielestä. Ja mistähän tuo ailahtelevuus johtuu. Pitääkö etsiä syyllistä. Tai onko syyt jossain syvemmällä, molemmissa. Hirveän ristiriitaista ja minä en tykkää ristiriidoista. Sekamelskaa. Ei oikein mitään järjestystä nyt tässä. Pettymystäkö ? Jokin tunne tästä paistaa, mutta mikä ? Jokin ristiriita, mistä en saa kiinni. Aloittaja, en saa nyt tunteistasi kiinni yhtään! Tuntuuko sinusta että olet pettynyt sekä itseesi että häneen tai mikä tässä on ? Jokin käsittelemätön asia, joka on jäänyt pahasti kaihertamaan ja jonka vuoksi ei pääse eteenpäin. Ompa ristiriitaa.
Ajattelen..Hän on hyvä, hyvän makuinen ( kuvittelen) ja hyvän oloinen. Hän on hän, se millään kuulu mulle ei, mä sanon nyt sulle mies vain hei!
En ap! Mä otan päikkärit. Heippa palsta ja hyvästi for ever jne..aina uudelleen ja uudelleen.
Pitkä ketju, ihan kaikkea en jaksanut lukea.
Tiedän yhden vastakkaista sukupuolta olevan, joka jollain oudolla tavalla yrittää tuoda puhetyylillään ja käytöksellään minuun jotain pehmeyttä, kiltteyttä, lässy'yttä, lässyttämistä, tekohempeää hömpänpömppää. Hänellä on aivan omituisia kuvitelmia mun mahdolisesta ajatuksenkulusistani ja tuntemuksistani joissain tilanteissa ja asioissa. Itselläni on koko ajan tunne, et mun pitäisi muuttua hänen toivomakseen tavoiltani ja tyyliltäni. Parantaa sieltä ja tuolta. Hän moitii ja häpeää ihmisiä, joista minä pidän. Hän pitää ihmisistä, jotka minä koen rasittavaksi höpöttäjiksi.
Olen ihan erilainen ihminen oikeasti, mitä hän olettaa mun olevan ja ollessani hänen kanssa olen korostetusti erilainen. Hän saa tahtomattaan mun kamalimmat puolet esiin aika helposti ja muutun sitä kylmemmäksi ja kamallammaksi, mitä enemmän hän lässyttää. Joskus olen melkein menettänyt hermoni, yöhhh ja hädin tuskin välttynyt liiskamasta täysin koko tyyppiä.
Mietinkin miksi siedän häntä. Miksi ihmeessä ylipäätään olemme missään tekemisissä, kun ei ole mitään pakkoa. Ehkä se on jonkinlainen kasvatuksellinen juttu, molemmin puolin :D
Varjoihin tottunut ja niissä elävä tuntee ne kodikseen ja selviää siellä maailmassa vaikka silmät sidottuna. Onhan sielläkin omat ystävät ja omat onnelliset asiansa.
Valo voi olla siihen tottumattomalle paljon pahempi stressi. Et tunne sen vaaroja ja aseita, kauanko sitä pystyy kestämään ja entäs kun se pettää ja loppuu ja kääntää sinulle selkänsä, eikä paluuta ole kummallekaan puolelle. Et tunne sen pelisääntöjä.
Sehän on selvä, et tuttu helvetti on se helpompi valinta, kuin vieras paratiisi.
Ootko mies..ota puheeksi seuraavan kerran kun näette. Kysy mitä se sinusta tahtoo.
En minä ole mies...? Onkohan se toine sit oikeasti nainen, tai haluaisi olla?...
Omituista.