Liian vanhako jo?

Tiedän naisen joka valmistui oikiksesta 42-vuotiaana.

Valmistuit siis ylioppilaaksi 2013? Et kertonut ikääsi mutta siitä päättelen sinut 20-21 vuotiaaksi. Ajatteletko siis todellakin olevasi jo vanha opiskelemaan, vai mikä on todellinen ikäsi?

Valmistuin ylioppilaaksi v. 2000 ja hain tänä keväänä ensimmäistä kertaa yliopistoon. Eli tuskinpa olet liian 'vanha' hakemaan uudestaan ensi vuonnakaan. Parempaa onnea silloin!

Yksi virhe ja monivalinnan sössiminen ei tarkoita, että pääse sisällä. Yleensä n. 70 % pisteistä riittää, että ylittää rajan. Toisaalta nuo omat arviot siitä kuinka monta virhettä on tehnyt, eivät pidä paikkaansa, koska ani harva osaa edes sanoa mitä kysymyksiin piti tarkalleen vastata. Ja mitä ikään tulee, olet vielä ihan junnu. Kolmekymppisen silmin pikkulapsi vielä.

Joo siis -94 syntynyt... Hävettää edes toisaalta tällaisesta asiasta kitistä, koska tiedän että jotkut ihmiset antais mitä tahansa, että olisivat terveitä ja heillä olisi mahdollisuus hakea edes jonnekkin kouluun.. Silti vaan tuntuu, että olen totaalisen epäonnistunut luuseri. :/ En malttais millään odottaa taas vuotta, että pääsee hakemaan. Ja olen kyllä 99,9% varma, että en pääse, koska se monivalinta on mennyt nollille. Hävettää edes kertoa, että unohdin/en ehtinyt laittaa "ei vastausta" niihin kohtiin mihin en ehtinyt vastata ja kaikkihan tiedämme, että miinuspisteitä ropisee. Kaikista eniten tässä harmittaa, että epäonnistuminen ei ollut kiinni omista tiedoistani, vaan siitä, että lopussa tuli niin kiire, että unohdin merkitä ne rastit.

Ei muuta kun pää pystyyn ja tuloksia odottelemaan. Kuten sanottua, omia vastauksia tai pisteitä on melko hankalaa objektiivisesti arvioida kokeen jälkeen, voihan olla, että pääset vielä sisään tänäkin vuonna!

Muussa tapauksessa suosittelen ehdottomasti Avointa yliopistoa, jossa voit suorittaa oikiksen kursseja ja saada näin paitsi hyväksiluettavia opintopisteitä ennen kaikkea opit juridista ajattelua, josta on hyötyä pääsykokeisiin valmistautuessa.

Sinulla on aivan väärä käsitys siitä, että olisit "liian vanha" hakmaan yliopistoon opiskelemaan. Useimmat eivät ensimmäisellä yrittämällä edes pääse sisälle ja välivuosien pitäminen (varsinkin pojille) on hyvin yleistä armeijankin takia. Itse sain opiskelupaikan 22-vuotiaana ja kanssani aloitti samana syksynä 18-vuotiaita, 20-vuotiaita, 25-vuotiaita, 30-vuotiaita ja yli 40-vuotiaitakin, ikähaitari on siis suuri.

Se mitä sukulaisesi tai muut sinusta ajattelevat on yks hailee. Elämäsi ja opiskelusi ovat sinua varten eivätkä heitä. Mikäli tänä keväänä jäät ilman opiskelupaikkaa, lähde ensi vuonna haastamaan itseäsi sillä mentaliteetilla, että todella katsot mihin sinusta on, paskat sillä mitä muut ajattelevat, kunhan SINÄ luotat itseesi! Toimi minulla, ja toisella kerralla sisään mentiin! :)

Ja anna kun arvaan että olet nainen. Vain naiset stressaa näinkin turhista asioista.

Seriously?

Lähinnä mietin onko sinulla juristilta edellytettävää todellisuudentajua kun tuollaisia mietit. Lisäksi moni suoraan lukiostasikin suunnistava hakee useammankin kerran kuin kerran.

Ei tää ees oo yhtään mun tyylistä stressata tämmösestä, tuli vaan niin p*ska fiilis ku oikeesti teki kaikkensa ja olin jo "varma", että tänä vuonna pääsen sisään, kun osasin kirjat niin hyvin. Ajattelin, että pääsen rauhassa odottamaan ja jännittämään tuloksia, mutta nyt suoraan vaan tuon älyttömän työmäärän jälkeen joutuu toteamaan, että kaikki oli turhaa. Kiitti kaikille ihan älyttömästi kannustuksesta, pakko kai se on vaan alkaa sopeutua ajatukseen, että ensi vuonna on taas sama duuni edessä. Ja totta sekin, että ei kai kannata mennä hankkimaan toista tutkintoa vaan sen takia, että on tutkinto. Hävettää niin taas kertoa kaikille tästä mun epäonnistumisesta.

Vain parikymppinen voi kuvitella olevansa liian vanha yliopistoon. Nelikymppinen ei enää sellaista ajattele, silloin on juuri sopivimmillaan joka paikkaan.

Vain parikymppinen voi hävetä sitä, ettei päässyt ensi yrityksellä yliopistoon. Nelikymppisenä tietää, että kaikki eivät pääse viidennelläkään yrityksellä, ja silti pärjätään hyvin.

Vain parikymppiselle on iso ero sillä, onko 19, 20 vai 21, ja tästä voidaan tehdä ratkaiseva juttu. Nelikymppiselle on aika sama, onko 30, 40 vai 50.

Jep, ehkä tää tästä vielä iloks muuttuu. Tää viikko on vaan ollu jotain niin kamalaa. Ei pitäis olla liian varma mistään, hyvä etten jo asuntoa varannut syksylle Helsingistä. Ajattelin ku menin sinne kokeeseen, että "ne ei voi kysyä mitään, mitä en tiedä". Oishan tuo vaan ihan kiva, että ois muutaki meriittiä jo tän ikäsenä ku ylioppilaslakki pölyttymässä kaapissa. :D Varmaan se olo iskee uudestaan ku tulokset tulee ja nään konkreettisesti sen, että en saavutakaan mun unelmaa (vielä) sen takia, että unohdin merkitä tyhjiin kohtiin rastit. Olin oikeesti jo kokeen jälkeen valmis etsimään ne valvojat käsiini ja anella armoa, että saisin merkitä ne sinne mun paperiin.

Mihin yliopistoon hait?

Hei nyt sit ihan oikeesti.. olen 28-vuotias ja kirjoitin ylioppilaaksi 2006 ja siihen päälle vielä amiksessa merkonomiksi. Lisäksi olen tehnyt uraa viimeiset kuusi vuotta ja jäin tänä vuonna pois töistä hakeakseni uudelleen oikikseen, tämä vuosi oli nyt kolmas kerta. Läheltä on liipannut mutta minä en luovuta koska se on sitä mitä haluan. Olen vasta vanhemmalla iällä saanut sen ahaa-elämyksen että tätä minä todella haluan. Nyt teen pätkähommia enkä yhtään niin hyvää toimistohommaa kuin vakituisessa työssäni. Jos en tänä vuonna pääse sisälle niin aloitan normaalisti opinnot avoimessa syksyllä, niitähän saa hyväksiluettua. Jos haluat jotain niin ikä, raha jne ovat pelkkiä tekosyitä mielestäni, ihminen pystyy mihin vaan ja pääsee tavoitteeseensa jos oikeasti sitä haluaa. Tiedän että on myös minua vanhempiakin ihmisiä jotka hakee ja hakevat myös toistamiseen. Tsemii kaikille hakeneille ja pää pystyyn heinäkuussa jos ei olla päästy sisälle, ensi vuonna on uusi mahdollisuus, lisää potkua vaan!

Helsingin oikeustieteelliseen päästään keskimäärin kolmannella kerralla ja 23-vuotiaana.

Joo, sama juttu mulla. Unohin merkata ne raksit ja kyllä suoraan sanottuna vtuttaa aivan älyttömästi... Oisin vaan halunnut antaa kaikkeni siinä kokeessa, mutta kun ei.

Mitä ihmettä selität? :D osittain tarinasi oli kuin minun suustani. Olen -94 syntynyt ja valmistuin lukiosta samana vuonna kuin sinä. En tullut hakeneeksi edellisvuosina kouluun sillä tiesin että lukemiseen täytyy keskittyä 100% päästäkseen sisään, ja minulla oli välissä sellaisia elämänvaiheita että tiesin ettei keskittyminen nyt onnistu. Ensi keväänä haen EKAN kerran oikikseen. Erona vain se että minulla ei ole käynyt mielessäkään että olisin liian vanha :D Höpsö juttu, tämä ainakin on minun unelma-alani ja jos on sinunkin, niin ei varmasti ole järkevää hakea mihinkään "helpompaan" kakkosvaihtoehtoon ihan vain siksi että pääsisi nopeammin aloittamaan ja myöhemmin sitten katumaan ettei mennytkään unelmiensa perässä vaikka se olisi muutaman välivuoden vaatinutkin :)

Itse olen 27-vuotias ja tulen ensi vuonnakin hakemaan, jos en pääse. En tosin koe olevani liian vanha hakemaan, ehkä olen joidenkin mielestä. Se ei haittaa, sillä tiedän mitä haluan. Työelämässä olen, mutta en koe olevani oikealla alalla. On turha miettiä mitä muut ajattelevat. On ymmärrettävää, että kahdenkympin alkuvaiheessa miettii kaikennäköistä, mutta turha ottaa stressiä siitä, mitä muut ajattelevat. Aikaa ei saa takaisin. Yliopistossa on kaikenikäisiä ihmisiä, jopa sinua paljon vanhempia :)

Alotin itse oikiksen 28 vuotiaana joten, on toivoa vielä!

Olen yli 50 vuotta ja aion pyrkiä oikikseen ensikertaa ensi vuonna. =D Kummaa porukkaa ootte, kun epäilette olevanne liian vanhoja. =P

No just joo. Olen melkein 25-vuotias ja olen parhaillaan lukiossa. Valmistuisin yliopistosta aikaisimmillaankin joskus 30-vuotiaana, mutta mitä sitten? Eivät kaikki vielä teininrääpäleinä tiedä, mitä haluavat "isona" tehdä. Monet tekevät koulutuksessa vääriä valintoja ja myöhemmin löytävät sen oman alansa.

Mutta mikäpä siinä, jos ei halua opiskella ties mihin tekosyihin vedoten (olen niin wanha/en kehtaa/eijaksaihansama). Voit korjata asennettasi taikka kuvitella elämäsi sossun tukien varassa. Valinta on vain ja ainoastaan sinun.

Kaikki, jotka pääsevät sisään tiedekuntaan ovat varmasti paikkansa ansainneet.

Aamen.

Ei mutta, Yliospisto on täyusin turha laitos, opit itseksesi asiat paremmin mitä ikinä ne on. En muuten viitynyt lukea tekstiä, mutta voin sanoa yliopistolla ei ole mitään nntettavaa minkä et muutenkin saa

Et ole liian vanha. Itse valmistuin yliopistosta vasta 40-vuotiaana. Olin päättänyt jo 12-vuotiaana tulla opettajaksi. Hain lukion jälkeen kahdesti yliopistoon, mutta en päässyt. Aina ei omat suunnitelmat toteudu heti vaan on tehtävä varasuunnitelma. En luovuttanut, vaan opiskelin ensin ammattikorkeakoulussa tradenomiksi, olin työelämässä ja kotiäitinä. Kun olin ollut 1,5 vuotta työttömänä perheen perustamisen jälkeen, enkä päässyt yhteenkään työhaastatteluun tradenomipapereillani, hain erityisvalinnalla yliopistoon. Motivaationi oli korkealla. Itseni lisäksi oli muitakin "iäkkäämpiä" opiskelijoita. Kaikki opiskelijat eivät todellakaan ole 19-20-vuotiaita. Jos et nyt onnistu, onnistut varmasti kolmannella kerralla. Eräs tuttavani pääsi lääkikseen kolmannella yrittämällä. Hän oli päättänyt valmistua lääkäriksi, eikä hän luovuttanut. Nyt hän tekee väitöstutkimusta. Yritteliäisyys palkitaan lopulta! Tsemppiä!

Ehkä joitain vuosikymmeniä sitten opiskelu miellettiin nuorten puuhaksi, mutta nykyään aikuisopiskelun suosio on huipussaan eikä sinua (todellakaan) vielä edes lueta aikuisopiskelijaksi! Nyt lopetat tuon asian märehtimisen ja nautit kesästä ja yrität taas ensi vuonna uudestaan. Ehkä olisi hyvä opetella joitain stressinhallintakikkoja, ja avoin yo jota joku ehdotti, on myös kannatettava hyvä idea.

En nyt jaksanut koko viestiketjua lukea. Mutta olettaen että olet todennäköisesti 20v tienoilla et ole ollenkaan liian vanha. Yliopisto ei ikää katso (kaikenikäiset haluavat tehdä uraa), ja sinä nyt kuulut vielä nuoriin muutenkin. Lisäksi oikis/lääkis ovat aloja joihin muutenkin haetaan monta kertaa. Eli nyt vaan teet suunnitelman välivuodelle. Jos oikis on oikea ala, niin ala valmistautua siihen heti syksyllä. Jos ei, keksi kesän aikana se oikea ala. Tsemppiä!

Oikikseen ei ole oikeastaan koskaan liian vanha. Ei siellä ikää katsota. Mutta ikä on aika mielenkiintoinen kysymys. Luulet että vuoden päästä olet liian vanha: entäs ne jotka vaihtaa ammattia vielä 40-vuotiaanakin - ja osa oikikseen ja lääkikseen. Luuletko että he ikinä pääsisivät minnekään jos miettisivät sukulaisten mielipiteitä, mitä ne kuuluisat "muut" sanoo tai laskisivat ikäänsä? Eräs kaveri kerran sanoi toiselle: ajattele, sä olet 4kymppinen kun valmistut 5 vuoden päästä?!!! Mihin kaveri totesi että mitä sitten, mä olen 5 vuoden päästä 4kymppinen joka tapauksessa. Mikä on ihan oikein, luuletko että olet harmittelemalla nuorempi? Jahkaamalla tai yrittämättä jättämällä vuodet vähenee? Elät kenties enemmän kun et edes yritä?
Mitä väliä on parilla välivuodella, kun kuitenkin joudut lukemaan? Se nyt on niin että joskus onnistuu joskus ei, ei pidä juuttua tuommoisiin. Ei kannata! Ne välivuodet ja asita oli ja meni. Ne pääsykokeet nyt meni miten meni, mutta ne ovat nyt menneet. Moni juuttuu tuommoisiin ja se estää heitä enää yrittämästä. Se on inhimillistä kyllä, mutta turhaa, sillä jahkaamiseen käytettyä aikaa ei saa takaisin eikä yrittämättä saa mitään. On turha takertua epäonnistuneisiin kokeisiin kun voi valmistautua uudelleen, käytä aikasi siis paremmin. Tunne se pettymys ja käy se asia läpi, suostu siihen että nyt tuntuu paskalta. Sille ei nyt mahda mitään. Mutta uutta putkeen, niin se menee. Pitää vaan suostua suremaan, mennä yli siitä ja sitten yrittää uudelleen. Mikään ei tietenkään takaa, että onnistut ensi vuonnakaan. Mutta sen voi taata miten et takuulla onnistu: takaan, että jos et yritä, et pääse. Sen takuun voit saada ja varmistaa.
Älä takerru semmoisiin asioihin mitkä oli ja meni. Älä murehdi tuommoisia ikäkysymyksiä silloin kun niihin ei ole perustetta. Jos fyysistä syytä ei ole, jos ei ole todellista estettä, haittaa tai iällä ei ole oikeasti merkitystä tai sen vaikutus voi jopa olla positiivinen (ymmärrys, elämänkokemus jne.) niin älä mene siihen halpaan, että alat voivotella ikääsi. Kokeile ensin.
Jostain kumman syystä ihmiset ovat oikeasti alkaneet kuvittelemaan ettei iästä ja kokemuksesta ole muka mitään hyötyä. Ettei ihminen parane vanhetessaan ja ilmeisesti koska hollywoodissa elää seksuaalifantasia 50-vuotiaasta miehestä 20-vuotiaan himopimun kanssa elokuvissa, on sitä alettu siirtää tosielämään niin, että kuvitellaan että vain 20-vuotias on hyvä, kaunis, älykäs, ja kykenevä. Omaa 50-vuotiaan kokemuksen, 80-vuotiaan viisauden ja 40 vuotta työelämässä olleen työkokemuksen. Lopeta se heti. Sinulle valehdellaan. 20-vuotiaan elämänkokemus perustuu lapsuuteen ja teini-ikään. Vasta silloin aletaan kasvaa aikuisina. 30-vuotias on NUORIaikuinen, ja todellinen itsenäistyminen henkisesti tapahtuu sen jälkeen jos hyvin käy. Jos ei, niin vasta noin 40-50-vuotiaana. Joten mihin verrattuna olet vanha tai edes oikeastaan aikuinen?
Ajattele siis ennemmin miten paljon sinulla on vielä aikaa, miten nuori olet ja mitä kaikkea ehdit, ja voit tehdä. Mm. käydä oikkiksen, kevyesti. Ihmisen keskimääräinen eliniän odote taitanee jo olla yli 80 vuodessa. Paljonko sinulla on siis aikaa hakea ja päästä sinne oikkikseen...? 80-vuotiaan silmin 40-vuotias on aika nuori vielä.

En usko, että on sinun liian myöhäistä hakea oikikseen. Referenssinä tähän vastukseeni käytän erästä kaveriani, joka haki yo-kokeiden jälkeen ainakin kuusi - seitsemän kertaa päästen lopulta sisään oikikseen. Hän oli hakenut aina Helsinkiin, mutta viimeisellä kerralla hän hakikin Joensuuhun, jonne onnistui pääsemään lopulta sisään, eli toivoa on sinullakin.

Pidin 27 välivuotta, hain julkisoikeutta lukemaan ja pääsin ensiyrittämällä. Varsinaiseen oikikseen (hae muuten Rolloon, sinne on helpointa päästä) pääsy on hankalaa, et ole ainoa pettynyt. Ensi keväänä uusiksi. Ensi talven kulutat käymällä avoimen yliopiston oikkarikursseja: niistä opit plus tentityt kurssit voit lukea hyväksesi perusopiskelijana.

Niitä heinähattu löytyy nyt naisenakin (nähtävästi). Kuka muuten vei uuden sairaalan ikkunasta pitsikoristeen pois? Asiakkaan ei tarvitse tietää tai välittää laskunmaksun siirtoviiveestä vaan se riittää, että lasku on maksettu eräpäivänä.

Joo vittu hei kannattaa tänne saatanan suomikaksneloselle tulla itkemään ettekste tajuu täällä roikkuu yökaudet läpeensä sellaset luuserit joi ei oo elämää prkl

Itse en käynyt valmennuskurssia, mutta otin valmennuskurssin itseopiskelupaketin, jossa oli mm. tiivistelmät valintakoekirjoista. Se oli hyvä ratkaisu. Toiseksi kannattaa suorittaa avoimen yliopiston oikeustieteen kursseja, koska ne opettavat paitsi kunkin oikeusalan substanssia, niin myös oikeudellista ajattelua, joka auttaa jatkossa pääsykokeissa. Lisäksi monet avoimen kursseista saa hyväksiluettua, jos ja kun myöhemmin pääsee valintakokeista läpi. Lisäksi voi harkita hakemista Rovaniemen yliopistoon, jonne on helpompi päästä.

Siis mä olen reilusti yli 50 ja hain oikikseen ekan kerran nyt. Tsemppiä vaan ensi vuoteen ja odottele rauhassaan ensin tulosta.

Mielestäni 20 v on kovin nuori. Tiedän monia jotka ovat varttuneemmalle iällä hakeneet ja päässeet sisään. Se vaatii paljon lukemista ja onnea.

Onneksi ikä tuo suhteellisuudentajua asioihin. Olen itse nelikymppinen viime vuoden fuksi ja tiedän erään lähes kuusivitosen toisen vuoden opiskelijan. Tässä maassa, jossa puhutaan koko ajan työurien pidentämisestä, ei kenelläkään pitäisi olla mitään sanomista ns. vanhoista opiskelijoista. Suuri osa heistä tekee opintojaan perheenpyörittämisen lomassa, ns. omilla rahoillaan (opintotukea ei määrättömästi nostella) ja todella nopeassa tahdissa. Ja kuten joku sanoin, viimeistään nelikymppisenä sitä usein tajuaa, kuinka nuori silloinkin vielä on.