Hei!
Olen kovasti miettinyt, että pystynkö olemaan täysin rehellinen pääsykokeissa. Olen hakenut esim. sosionomiksi opiskelemaan ja uskon, että pääsykokeessa tullaan myös kyselemään terveysasioista.
Minusta olisi mukava saada kyseinen opiskelupaikka, mutta luulen että en saa sitä, jos paljastan että minulla on todettu masennus ja syön edelleen pienellä annoksella masennuslääkettä. Tuon masennuslääkkeen avulla uskon suoriutuvani opinnoistakin.
Mutta koska hakijoita on paljon tuolle suositulle alalle, luulen että masennuksestani kertominen saattaisi aiheuttaa sen, että minua ei valittaisi?
Joten olen aika hankalassa tilanteessa.. Valehdellako ja vai ollako rehellinen? Ahdistaa ajatus siitäkin, jos rehellisyys maksaisi minulle opiskelupaikan verran. Olen yleensä luonteeltani rehellinen ihminen, joten valehtelu olisi minulle vaikeaa. Mitä minun kannattaisi tehdä? :-/
Olen kovasti miettinyt, että pystynkö olemaan täysin rehellinen pääsykokeissa. Olen hakenut esim. sosionomiksi opiskelemaan ja uskon, että pääsykokeessa tullaan myös kyselemään terveysasioista.
Minusta olisi mukava saada kyseinen opiskelupaikka, mutta luulen että en saa sitä, jos paljastan että minulla on todettu masennus ja syön edelleen pienellä annoksella masennuslääkettä. Tuon masennuslääkkeen avulla uskon suoriutuvani opinnoistakin.
Mutta koska hakijoita on paljon tuolle suositulle alalle, luulen että masennuksestani kertominen saattaisi aiheuttaa sen, että minua ei valittaisi?
Joten olen aika hankalassa tilanteessa.. Valehdellako ja vai ollako rehellinen? Ahdistaa ajatus siitäkin, jos rehellisyys maksaisi minulle opiskelupaikan verran. Olen yleensä luonteeltani rehellinen ihminen, joten valehtelu olisi minulle vaikeaa. Mitä minun kannattaisi tehdä? :-/
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos asiaa erikseen kysytään jossakin, terveystietolomakkeessa tai haastattelussa niin mieti tarkkaan lähdetkö valehtelemaan, itse en valehtelisi. Jos asiaa taas ei missään kysytäkään niin en sitä mitenkään erikseen toisi esille.
valehtelu ei kannata. jos asia tulee väärässä yhteydessä myöhemmin esille, niin seuraukset eivät välttämättä ole valehtelun arvoiset. ja eikös sote-alalla vaadita asianmukaiset terveystietotodistukset jos tulee valituksi?
Et tietenkään valehtele vaan olet rehellinen mikäli erikseen kysytään sairauksista ja lääkityksestä. Mikäli ei, niin jätät asian kertomatta. Uskallan kuitenkin epäillä ettei tuon kaltaisia terveystietoja kysytä, koska käsittääkseni nuo tiedot kuuluvat sellaisiin, jotka eivät saa vaikuttaa valintaan ja jos ne eivät saa vaikuttaa valintaan, niin miksi sitä kysyttäisiin?
Et varmasti muuten ole ainoa psyykelääkkeitä syövä hakija.
Sote alallle ei valita jos on terveysongelmia, lukee kai valintaperusteissakin. Itse kerroin entisestä masennuksesta (kysyttiin haastattelussa onko ollut masennusta, ihan suoraan näin) mutta en päässyt kouluun, koska "en soveltuva alalle", ties vaikuttiko juuri masennuksesta kertominen siihen.
Valehtelu on väärin, mutta sote ala on raskas eikä sinne haluta heitä, joilla on edes riski psyykeongelmiin.... :(
Sote-alalla on hyvä psyykkinen ja fyysinen terveys tarpeen. Sen vuoksi alalle ei kouluteta, jos on ongelmia terveyden kanssa.
Kyse siis ei ole siitä, selviytyykö opiskelusta vaan siitä, että pitäisi selviytyä myös alan työtehtävissä tutkinnon jälkeen. On järjetöntä kouluttaa ihminen alalle, joka ei hänelle sovi tai jolle hän ei sovi.
On monia muitakin aloja, joille on terveysvaatimuksia tai muita erityisiä vaatimuksia.
Sitten on myös hyvin paljon aloja, joille ei ole mitään terveys- tai muita erityisvaatimuksia.
Mun mielestä tää ei ole noin mustavalkoista, kuten ei moni muukaan asia elämässä. Ihan missä tahansa ammatissa voi tulla vastaan tilanne, jossa ei enää pystykään tekemään työtään. Jos susta tuntuu siltä, että tämä ammatti on sun juttu, ja jos tuota asiaa kysytään, valehtele. Ei masennus tee susta yhtään huonompaa sote-alan ammattilaista, ehkä jopa keskivertoa paremman, kun on omakohtaista kokemusta masennuksesta. Tätä mieltä olen.