Tukholmasyndrooma unessa?

Unen alku on hieman häilyvämpää, enkä muista siitä juuri mitään. Muistan harrastavani seksiä paikan kellarissa. Tämä paikka on jokin hoitolaitos. En tiedä olenko hoitaja vai hoidossa. Olen kakskymppinen (oman ikäiseni) ja huoneessa jonkun hieman vähä-älyisen kanssa. Tyttö saattaa olla jollain tapaa kehitysvammainenkin. Yhtäkkiä asemies tulee taloon. Asemies kävelee kaikkiin huoneisiin, myös siihen missä sijaitsemme ja katson häntä ihaillen. "Niin, katso nyt tota", sanon tytöstä joka on kanssani huoneessa ja jotain sekoilee siinä vieressä. Minun motoriikkani ja aivoni toimivat täydellisesti. Niin myös kehoni, siksi en tiedä olenko siis hoitaja vai hoidossa ja mikä tämä paikka ylipäätään edes on. Asemies aikoo tappaa kaikki, mutta haluaa ensin soittaa meille laulun. Hän asettuu huoneemme edustalle käytävän kiviselle ikkunalaudalle tms ja ottaa kitaran esiin. Laulu alkaa.

Hätäännyn ja yritän paeta toisen tytön kanssa huoneessamme sijaitsevasta toisesta ovesta. Se on lukossa. Asemies laulaa silmät kiinni, joten päätämme juosta niin kovaa kun pystymme kokoushuoneisiin, jossa tiedämme muiden olevan. Kokoushuoneeseen päästäksemme, meidän on päästävä käytävälle, jossa asemies soittaa, ja juostava yhden huoneen ohi, jonka jälkeen tulee lasiovet ja sitten kokoushuone jo näkyy. Lähdemme juoksemaan, asemies laulaa niin tunteella että ei huomaa mitään. En muista laulua.

Juostessamme vielä toisetkin lasiovet, näemme kokoushuoneessa sijaitsevien ihmisten kasvoilta että kaikki ei ole hyvin. Laukauksia. Hyppäämme maahan makaamaan ja luodit lentävät ylitse. Kokoushuoneessa olevat ovat panttivankeina yhdelle miehelle ja kahdelle naiselle. Toinen naisista tulee luoksemme ja vieressä makaava kaverini (ei huonetoveri) heittää läppää tämän kanssa. Naisampuja on kaimani ja he pilailevat nimestä. "Tosi hauskaa", sanon. Naisampuja palaa takaisin rikostovereidensa viereen, ja päätän vielä paeta kerran. Juoksen kohti lasiovia. Kukaan ei ammu perääni.

Tulen lasiovien läpi käytävälle ja näen ampuja1sen. Hän soittaa yhä kitaraa silmät kiinni. Juoksen huoneeseeni, mutta päätänkin juosta ampuja1sen viereen. Istuessani alas, hän lopettaa soiton, ja suutelee minua. "Lähdetään lappiin", hän sanoo ja lähdemme kohti parkkipaikkaa.

Samalla hetkellä mulle tulee sellanen fiilis että oon nähny tän unen ennenkin. Tiedän, että tuun kuolemaan ihan pian. Syy, miks kokoushuoneesta ei tullut enää luoteja oli se, että kolmen ampujan ryhmä oli siirtynyt parkkipaikalle. Ampuja1nen on parkkeerannut autonsa juuri heidän autonsa taakse. Tiedän että olen lähellä kuolemaa, eikä mua pelota. Mietin miten voisin muuttaa unen lopputulosta. Ampuja1 ei voi ottaa mua kyytiin heti, koska on parkkeerannut aidan viereen. Sen pitää ajaa ampujakolmikon rinnalle. Ampuja1 ajaa autonsa siihen ja kävelen apukuskin puoleiselle avatulle ovelle. Ampuja1 katsoo mua toiveikkaasti kun takaa kuuluu "hei...". Tiedän että se on mies ampujakolmikosta. Tiedän katsomattakin. Tällä kertaa en käänny heti kun kuulen nuo sanat vaan sanon ampuja1selle, että tulen rakastamaan tätä aina. Sanon sanat todella nopeasti ja sitten käännyn. Kuolen samantien. Ampujakolmikon mies istuu kuskin paikalla ja ampuu minut.

Niin... Osaiskohan joku tulkita :D koitin kertoa mahd. yksityiskohtaisesti.