Mielestäni on aika v-maista, että vain yhdellä on avain kaikkeen outoon, hermostuttavaan ja käsittämättömään mitä mun elämässä on puolen vuoden aikana tapahtunut. Samoin jollakin (sama tai eri, kun tietäis?!) on avain sydämeeni. Molemmat ovet on lukittu enkä pääse vapauteen. Eikä se mies halua avata kumpaakaan ovea keskustelulle helpottaakseen mun oloani! Onko se luottamuksen ansaitsemista ja onko se ihminen vastaavasti minun luottamukseni arvoinen? Pakko myöntää pikku hiljaa että arvioin nyt ihmisen ehkä väärin:-(
En sitten voinutkaan luottaa sinuun..
DLin2days
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siltä se tosiaan vaikuttaa, jos ei halua keskustella, ei halua olla luottamuksen arvoinen. En tarkoita tällä sellaista tilannetta kun on ihastuksesta ns mykkä tai kun haluaisi nähdä ja jutella, jotta voisi puhua koska eleet ym, mutta toinen vain pölpöttää kaikkea höpöjuttua.
tai kun haluaisi nähdä ja jutella, jotta voisi puhua koska eleet ym eikä siksi oikein saa sanottua asiaansa, mutta toinen vain pölpöttää kaikkea höpöjuttua.
En ihan ymmärtänyt kommenttiasi kokonaan. Lisään vain ettei ole kyse pelkästään tunneasioista. Jos puhutaan luottamuksesta, tiedot silti leviää mutta kieltäydytään keskustelemasta miten ja miksi niin tapahtui. Eikä välitetä tästä syntyneestä epätietoisuudesta tai ahdistuksesta kun ei osu omaan nilkkaan. Kielletään jotain ilmiselvää ja vetäydytään.
No, parhaani mukaan koetin selvittää mutta ei ketään voi pakottaa jos ei myötätuntoa löydy luonnostaan vaan jätetään kitumaan. Aika parantaa viattoman haavat...
Kenen kanssa sinä haluaisit puhua? kun ei voi olla ajatuksenlukijakaan, niin pitäs jotenkin tunnistaa. Oletko livessä pyytänyt juttelemaan vai missä?
Ei ole livessä kukaan pyytänyt juttelemaan. Tyyppejä tuijottamassa on kyllä nähty.
Oletko nyt aivan varma, että kohde tietää tahdostasi avata oven? Oletko lähestynyt henkilökohtaisesti? Mitä jos kohde ei uskalla ja tohdi lähestyä sinua, koska tulkitsee sinun lukinneen oven?
Olen pyytänyt useamman kerran ja vastaukset olleet aina kielteisiä, sivuuttavia. Ilmeisesti ei ymmärrä tilanteen vakavuutta tai, kuten ajattelen nyt, ei välitä siitä. Mitään syytä tulkintaan ettei minua voisi lähestyä tämän tai muun puitteissa en tiedä antaneeni.
Mutta antaa mennä elämän piikkiin nyt, kunhan purin kipujani ja päätöstäni olla itse vähemmän luottavainen jatkossa. Muut tunteet sitten kuolevat kun ovat valmiit, ne eivät valitettavasti ole päätettävissä vaan elävät omaa elämäänsä.