Kaksi yrityskauppaa – Elektrobit ja Cimcorp

Hah hah :)

Niin paljon kun Cimcorpin johtaja reuhotti jatkuvasti takki levällään Satakunnan Kansan uutisissa. Rakennettiin Logistiikkataloa ja luvattiin kasvua ja työpaikkoja. Sittenntehtiin aurinkomaakuntaa ja taas piti tulla työpaikkoja....

Nyt ollaan niin bisnesenkeliä niin bisnesenkeliä, että....

Takana loistava tulevaisuus.

Vielä 90 luvulla noilla oli kassassa kymmenien miljoonien potti rahaa, jolla ei osattu tehdä muuta kuin makuuttaa määräaikaisella pankkitilillä.

Onneksi viisaammat korjasivat potin parempaan kotiin.

Tässä nähdään, että päättämättömyyskin on päätös, jolla on vaikutusta tulevaisuuteen.

Mielenkiintoista tosiaan, että Cimcorpin edeltäjä aloitti samaan aikaan kuin ABB, joka on nykyään maailman suurin robottivalmistaja. Cimcorp taas painii lilliputtisarjassa.

Cimcorpin ongelma on ollut onnettomat johtajavalinnat. Bisnesosaajien sijasta johtoon on valittu nuoleskelijoota. Cimcorp on viimeistä kymmenvuotiskautta lukuunottamatta ollut aina osa suurempaa omistajayritystä, joka on valinnut johtajat. Suhteiden pito omistajayrityksen ylimpään johtoon on ohittanut kaiken muun ja se on myös palkittu johtajanimityksillä. Siihen liittyy myös virheiden vierittäminen sivullisten syyksi, jolla on Cimcorpissa aina saanut nostetta uralle.

"Jälkeenpäin voidaan miettiä, mikä olisi ollut Rosenlewin automaatiotehtaan rooli Nokia-ihmeessä. JOT:iin verrattuna resurssit olivat ylivertaiset. Satatuhatta metsähehtaaria olisi ollut tukeva selkänoja.

Parhaassa tapauksessa Porilla olisi nyt voimakas teknosektori, joka Nokian myötä olisi tuonut rahan lisäksi runsaasti osaamista seudulle. Cimcorp ei kyennyt luomaan ympärilleen riittävää osaamiskeskittymää. "

Pienellä päätöksellä voi olla isot vaikutukset, jos ei näe oman napansa ulkopuolelle.

Jos Cimcorp olisi vastannut myöntävästi, sillä olisi ollut suuret vaikutukset koko Satakunnan alueeseen. Satakunnasta olisi muodostunut todellinen osaamiskeskittymä, jolla olisi kompensoitu alueelta lähteneet raskaat metalliyritykset. Porin yliopistosta ja SAMK:sta olisi kasvanut valtakunnan johtavat tutkimus- ja oppilaitokset. Osaamista olisi kertynyt niin paljon, että se olisi houkutellut alueelle ulkomaisia alan investointeja. Työpaikkoja olisi tullut hurjasti.

Ja mikä parasta Cimcorpista olisi kasvanut miljardiluokan yritys.

Tuossa koko juttu:

"Mitä otsikon yrityskaupoilla on tekemistä keskenään? Cimcorpin juuret ovat Rosenlewin perustamassa automaatiotehtaassa. Elektrobitin taustalta löytyy useita teknoyhtiöitä, joista tunnetuin on vanha JOT Automation.

Automaatiotehdas oli Rosenlewin avaus kokonaan uuteen. Lankuista, tikkusopasta ja kattiloista haluttiin siirtyä seksikkäämpään bisnekseen. Ajatus oli oikea.

Avaus uuteen tyssäsi kuitenkin kahden pääomistajasuvun keskinäisiin valtapeleihin. Automaatiobisneksen myynti oli merkki saalistajille, jotka hamusivat Rosenlewin arvokkaimpia tase-eriä.

Elektrobitin
kantaisä JOT syntyi Keran (Finnveran) kätilöimällä pihtisynnytyksellä. Keran kokosi yhteen muutaman heikossa hapessa olleen teknoyhtiön.

JOT-nimi tulee sanoista juuri oikeaan aikaan (just on time). Nimi oli enne. Nokia-ihme oli kiihdytysvaiheessa ja JOT sai lähes monopolin kännyköiden valmistuslaitteistoihin.

Tavarasta sai, mitä myyjä kehtasi pyytää. JOT:in pääomistajat olivat ajoituksen mestareita myös osakkeiden myynnissä. He löivät osakkeet lihoiksi siinä vaiheessa, kun tunnettu teknoanalyytikko hehkutti JOT:ia teknoyhtiöiden Rolls-Roycena. Arviossa oli aimo annos teknohypeä.

Jälkeenpäin voidaan miettiä, mikä olisi ollut Rosenlewin automaatiotehtaan rooli Nokia-ihmeessä. JOT:iin verrattuna resurssit olivat ylivertaiset. Satatuhatta metsähehtaaria olisi ollut tukeva selkänoja.

Parhaassa tapauksessa Porilla olisi nyt voimakas teknosektori, joka Nokian myötä olisi tuonut rahan lisäksi runsaasti osaamista seudulle. Cimcorp ei kyennyt luomaan ympärilleen riittävää osaamiskeskittymää.

Elektrobit ei
syntynyt omin avuin. Oulussa oli tukena voimakas yliopisto ja valtio satsasi alueelle suuria summia. Sen sijaan Pori on ollut toistuvasti valtion kyykytyksen kohteena. Keskustapuolueen johdolla sellutehdas vietiin Porista Kaskisiin ja jaloterästehdas Tornioon.

Tuhoa täydensivät Porin demarit, jotka eivät halunneet yliopistoa Poriin silloin, kun se oli tarjolla. Pukuväkeä ei haluttu sotkemaan poliittisia kuvioita.

Sekä Cimcorp että Elektrobit ovat kokeneet monenlaisia vaiheita. Elektrobit myy arvokkaimman osansa 600 miljoonalla.

Hinta on kaikilla mittareilla kova. Cimcorpin kauppahintaa ei ole tiedossa. Kyse lienee miljoonista. Oulussa syntyy jatkuvasti arvokasta myytävää ja alueelle on syntynyt mittava uuden teknologian keskittymä.

Teolliset työpaikat
hiipuvat. Porin on suunnattava kohti city lifea, missä rauta korvataan tiedolla. 1970-luvun alussa Pori oli Oulua voimakkaampi. Oulun menestys on nojautunut uuteen teknologiaan. Kauppahintojen ero kahdessa yrityskaupassa kertoo, missä jamassa tämän päivän Pori on.

Kirjoittaja on porilainen asianajaja."

Ilman onnetonta Olkiluotoa, Satakunta olisi todella syvällä.

Metalliteollisuus on kuollut ja kuopattu.

Rosenlewin automaatiobisnes kuivui kokoon. Ei mitään uutta sitten Valcon aikojen.

Mites tästä eteenpäin? Aletaako bisnesenkeleiksi?

Kun Cimcorpin silloinen johto osti yrityksen MBO-kaupalla sveitsiläisiltä, ostajat esiteltiin paikallismediassa lähes kansallissankareina, jotka pelastivat yrityksen ja työpaikat Suomeen.

Mites nyt suu pannaan? Taas sankareita, kun pelastivat yrityksen osaviin käsiin?