Testamentin tulkinta

Eivät sisarvainajani lapset perisi ilman testamenttia mitään. Heidän isoäitinsä, minun elossa oleva äitini, on tuon testamentintekijän sisar, ja siten hän sisaruksineen ovat perijöitä.

En minä peri mitään, ja vielä "vähemmän" sisarvainajani lapset.

Jallu kirjoitti:

Eivät sisarvainajani lapset perisi ilman testamenttia mitään. Heidän isoäitinsä, minun elossa oleva äitini, on tuon testamentintekijän sisar, ja siten hän sisaruksineen ovat perijöitä.

En minä peri mitään, ja vielä "vähemmän" sisarvainajani lapset.

Lue lisää

Koko testamenttijuttu kompuroi siihenkin, että tätini tiesi sisareni kuolevan sairauteensa, mutta ei muuttanut testamenttiaan. Hän antoi sen raueta. Perinnön meneminen sisareni lapsille ei siis ollut hänen tahtonsa.

Jallu kirjoitti:

Eivät sisarvainajani lapset perisi ilman testamenttia mitään. Heidän isoäitinsä, minun elossa oleva äitini, on tuon testamentintekijän sisar, ja siten hän sisaruksineen ovat perijöitä.

En minä peri mitään, ja vielä "vähemmän" sisarvainajani lapset.

Lue lisää

Tässä vähän tulkinta-apua epäilevälle Jallulle:

PK 11:6:n lause "...tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä" tarkoittaa seuraavaa:

Jos nämä testamentin saajan jälkeläiset ovat testamentin tekijään nähden perillispolvessa (ks. PK 2 luku), he tulevat kuolleen testamentin saajan sijaan testamentin saajiksi. Heidän EI tarvitse olla testamentin tekijän lähimpiä perillisiä (kuten elossa olevia sisaruksia). Jos he sen sijaan ovat tälle liian kaukaisia sukulaisia (esim. serkkuja) tai ei sukulaisia lainkaan, he eivät tule kuolleen testamentin saajan sijaan testamentin saajiksi.

Kun testamentti on tehty testaattorin sisaren lapselle, tämän kuoltua ko. sisarenlapsen lapset tulevat hänen sijaansa testamentin saajiksi (ellei testamentista muuta johdu).

Valitan Jallu, mutta kyllä sinä nyt olet tulkintoinesi väärässä.

Nimimerkki kirjoitti:

Tässä vähän tulkinta-apua epäilevälle Jallulle:

PK 11:6:n lause "...tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä" tarkoittaa seuraavaa:

Jos nämä testamentin saajan jälkeläiset ovat testamentin tekijään nähden perillispolvessa (ks. PK 2 luku), he tulevat kuolleen testamentin saajan sijaan testamentin saajiksi. Heidän EI tarvitse olla testamentin tekijän lähimpiä perillisiä (kuten elossa olevia sisaruksia). Jos he sen sijaan ovat tälle liian kaukaisia sukulaisia (esim. serkkuja) tai ei sukulaisia lainkaan, he eivät tule kuolleen testamentin saajan sijaan testamentin saajiksi.

Kun testamentti on tehty testaattorin sisaren lapselle, tämän kuoltua ko. sisarenlapsen lapset tulevat hänen sijaansa testamentin saajiksi (ellei testamentista muuta johdu).

Valitan Jallu, mutta kyllä sinä nyt olet tulkintoinesi väärässä.

Lue lisää

Lähtökohtahan on vainajan tahto. Hänelle kerrottiin että hänen testamenttinsa on rauennut. Uutta testamenttia hän ei halunnut kenellekään tehdä.

Luin muuatta lakipuolen nettijuttua, ja siinä pidettiin lähtökohtana juuri testamentin tekijän tarkoitusta. Todistettavasti hän ei uskonut testamenttinsa olevan enää voimassa, ja ei suostunut uutta tekemään, vaikka muuan nuija häntä siihen vähän painostikin.

Kyse on niin pienestä perinnöstä, että minä en ole siitä kiinnostunut. Sen sijaan tiedän, että eräs perijä on ollut sutena kyselemässä perintönsä määrää, ja ei siitä helpolla hellitä. Hän on tottunut käymään käräjiä, selvästäkin asiasta.

Jallu kirjoitti:

Lähtökohtahan on vainajan tahto. Hänelle kerrottiin että hänen testamenttinsa on rauennut. Uutta testamenttia hän ei halunnut kenellekään tehdä.

Luin muuatta lakipuolen nettijuttua, ja siinä pidettiin lähtökohtana juuri testamentin tekijän tarkoitusta. Todistettavasti hän ei uskonut testamenttinsa olevan enää voimassa, ja ei suostunut uutta tekemään, vaikka muuan nuija häntä siihen vähän painostikin.

Kyse on niin pienestä perinnöstä, että minä en ole siitä kiinnostunut. Sen sijaan tiedän, että eräs perijä on ollut sutena kyselemässä perintönsä määrää, ja ei siitä helpolla hellitä. Hän on tottunut käymään käräjiä, selvästäkin asiasta.

Lue lisää

Selvä asiahan tämä on. Testamentti on kyllä lainopillisesti voimassa, mutta ei kestä moittimista. Testaattori oli todistettavasti siinä uskossa, että testamentti oli rauennut. Häntä erehdytettiin maistraatissa.

Näkyi myös olevan niin, että perintönsä saa vain se perillinen, joka moittii testamenttia. Saa nähdä, kuinka moni. Tuskinpa muut kuin tuo yksi.

Jallu kirjoitti:

Selvä asiahan tämä on. Testamentti on kyllä lainopillisesti voimassa, mutta ei kestä moittimista. Testaattori oli todistettavasti siinä uskossa, että testamentti oli rauennut. Häntä erehdytettiin maistraatissa.

Näkyi myös olevan niin, että perintönsä saa vain se perillinen, joka moittii testamenttia. Saa nähdä, kuinka moni. Tuskinpa muut kuin tuo yksi.

Lue lisää

Asiastahan en mitään tiedä... mutta kun nyt aletaan hakea todistajia, jotka todistavat vainajan (ehkä) olleen (heidän mielestään) jossakin uskossa...

... niin käsittääkseni todistajat eivät saa olla osallisia tässä jutussa, sukulaisia ym.

Minkälaisista todistajista on kyse?

Sohvatiikeri kirjoitti:

Asiastahan en mitään tiedä... mutta kun nyt aletaan hakea todistajia, jotka todistavat vainajan (ehkä) olleen (heidän mielestään) jossakin uskossa...

... niin käsittääkseni todistajat eivät saa olla osallisia tässä jutussa, sukulaisia ym.

Minkälaisista todistajista on kyse?

Lue lisää

Kaikki mahdolliset todistajat ovat suoraan tai välillisesti perillisiä.
Ns. vieraat miehet tuskin myöntävät asiasta kuulleensakaan.

Jallu kirjoitti:

Selvä asiahan tämä on. Testamentti on kyllä lainopillisesti voimassa, mutta ei kestä moittimista. Testaattori oli todistettavasti siinä uskossa, että testamentti oli rauennut. Häntä erehdytettiin maistraatissa.

Näkyi myös olevan niin, että perintönsä saa vain se perillinen, joka moittii testamenttia. Saa nähdä, kuinka moni. Tuskinpa muut kuin tuo yksi.

Lue lisää

"Testamentti on kyllä lainopillisesti voimassa, mutta ei kestä moittimista."

Minusta testamentti ei ole voimassa (PK 11:6 ei koske tilannetta).

Toisekseen ei testamenttia tarvitse moittia vaan sitä pitää ensin tulkita (pesänjakajan toimesta) ja vasta tämän aktin jälkeen tulee kyseeseen perinnönjaon moittiminen, jos jako kuitenkin testamentin mukaan tehtäisiin.

§§§ kirjoitti:

"Testamentti on kyllä lainopillisesti voimassa, mutta ei kestä moittimista."

Minusta testamentti ei ole voimassa (PK 11:6 ei koske tilannetta).

Toisekseen ei testamenttia tarvitse moittia vaan sitä pitää ensin tulkita (pesänjakajan toimesta) ja vasta tämän aktin jälkeen tulee kyseeseen perinnönjaon moittiminen, jos jako kuitenkin testamentin mukaan tehtäisiin.

Lue lisää

Veronmaksajien lakimiehet puhuvat kyllä testamentin moittimisesta, jos sen mukaan toimitaan. Perunkirjoituksen jälkeenhän on 6 kk aikaa moittimiseen.

Mutkikas juttu. Onneksi ei itselläni ole hommassa suoraan senttiäkään kiinni. Sisarvainajani lapsethan käräjiä käyvät, jos se on tarpeen.

Tuo pankin lakimies hoitaa myös perunkirjoituksen, ja tulkinnee testamentin siinä tilaisuudessa sisareni lasten eduksi.

Jallu kirjoitti:

Veronmaksajien lakimiehet puhuvat kyllä testamentin moittimisesta, jos sen mukaan toimitaan. Perunkirjoituksen jälkeenhän on 6 kk aikaa moittimiseen.

Mutkikas juttu. Onneksi ei itselläni ole hommassa suoraan senttiäkään kiinni. Sisarvainajani lapsethan käräjiä käyvät, jos se on tarpeen.

Tuo pankin lakimies hoitaa myös perunkirjoituksen, ja tulkinnee testamentin siinä tilaisuudessa sisareni lasten eduksi.

Lue lisää

Testamenttia moititaan, jos testamentin tekemisessä on ollut jokin PK 13 luvussa mainituista virheistä.

Esim. testamentin tekijä on pakotettu tekemään testamentti tai hän on dementikko ja tämä on vaikuttanut testamentin sisältöön. Tulkinnasta ei PK 13 luku puhu mitään.

Testamenttia tulkitsee virallisesti perinnönjaon yhteydessä pesänjakaja, joka on käräjäoikeuden määräämä. Jollei hän katso voivansa tulkintaa tehdä (esim. koska asia vaatii monimutkaista todistelua), pesänjakaja osoittaa asian oikeudenkäyntiin, jolloin jonkun perillisen pitää nostaa testamentin tulkintakanne. Tämäkään ei ole moittimista eikä tulkintakannetta koske 6 kk:n moiteaikakaan.

"Tuo pankin lakimies hoitaa myös perunkirjoituksen, ja tulkinnee testamentin siinä tilaisuudessa sisareni lasten eduksi."

Perunkirjoituksessa ei esitetä mitään virallista tulkintaa testamentista. Toki mielipiteitään jokainen saa esittää. Pankin lakimies perunkirjoitusta hoitaessaan laatii vain luettelon kuolinpesän omaisuudesta ja tekee muut perunkirjoitukseen kuuluvat toimet (sukuselvitys, ennakkoperintöjen kirjaaminen jne.). Ei perunkirjoituksessa jaeta perintöä.

§§§ kirjoitti:

Testamenttia moititaan, jos testamentin tekemisessä on ollut jokin PK 13 luvussa mainituista virheistä.

Esim. testamentin tekijä on pakotettu tekemään testamentti tai hän on dementikko ja tämä on vaikuttanut testamentin sisältöön. Tulkinnasta ei PK 13 luku puhu mitään.

Testamenttia tulkitsee virallisesti perinnönjaon yhteydessä pesänjakaja, joka on käräjäoikeuden määräämä. Jollei hän katso voivansa tulkintaa tehdä (esim. koska asia vaatii monimutkaista todistelua), pesänjakaja osoittaa asian oikeudenkäyntiin, jolloin jonkun perillisen pitää nostaa testamentin tulkintakanne. Tämäkään ei ole moittimista eikä tulkintakannetta koske 6 kk:n moiteaikakaan.

"Tuo pankin lakimies hoitaa myös perunkirjoituksen, ja tulkinnee testamentin siinä tilaisuudessa sisareni lasten eduksi."

Perunkirjoituksessa ei esitetä mitään virallista tulkintaa testamentista. Toki mielipiteitään jokainen saa esittää. Pankin lakimies perunkirjoitusta hoitaessaan laatii vain luettelon kuolinpesän omaisuudesta ja tekee muut perunkirjoitukseen kuuluvat toimet (sukuselvitys, ennakkoperintöjen kirjaaminen jne.). Ei perunkirjoituksessa jaeta perintöä.

Lue lisää

Miten tuo tilanne eroaa normaalista perinnönjaosta? Itse olen isäni jakamattoman kuolinpesän "vahva mies", ja jos vaikkapa myymme metsää, jaamme rahat perintöosien suhteessa. Ei siinä mitään pesänjakajaa tarvita.

Kyllä isäni perunkirjoittaja selitti kaikki mahdolliset asiat. Aloituskin oli hänellä oikea: Tämän seremonian tarkoitus on se, että te pääsisitte mahdollisimman pienillä perintöveroilla.

Peltomaa oli vaikea. Perunkirjoittaja sanoi, että mietitään nyt pellolle sellainen hinta, etteivät naura meille verotoimistossa.
Kyllä verotoimisto kiinteitöjen arvoa nosti.

Jallu kirjoitti:

Miten tuo tilanne eroaa normaalista perinnönjaosta? Itse olen isäni jakamattoman kuolinpesän "vahva mies", ja jos vaikkapa myymme metsää, jaamme rahat perintöosien suhteessa. Ei siinä mitään pesänjakajaa tarvita.

Kyllä isäni perunkirjoittaja selitti kaikki mahdolliset asiat. Aloituskin oli hänellä oikea: Tämän seremonian tarkoitus on se, että te pääsisitte mahdollisimman pienillä perintöveroilla.

Peltomaa oli vaikea. Perunkirjoittaja sanoi, että mietitään nyt pellolle sellainen hinta, etteivät naura meille verotoimistossa.
Kyllä verotoimisto kiinteitöjen arvoa nosti.

Lue lisää

"Miten tuo tilanne eroaa normaalista perinnönjaosta? Itse olen isäni jakamattoman kuolinpesän "vahva mies", ja jos vaikkapa myymme metsää, jaamme rahat perintöosien suhteessa."

Kysytkö, miten perunkirjoitus eroaa perinnönjaosta?? En tiedä mitä tarkoitat "normaalilla perinnönjaolla", mutta lain mukaan perinnönjako toimitetaan joko pesänjakajan toimesta tai jos kaikki perilliset ovat yksimielisiä, voidaan perinnönjako tehdä sopimusjakona. Tällöin laaditaan kirjallinen jakokirja, jonka kaikki osakkaat allekirjoittavat. Lisäksi jakokirjassa tulee olla kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset ollakseen pätevä.

Suullinenkin sopimusjako on mahdollinen, jos tätä ei kukaan osakkaista moiti ja sen mukaan eletään. Tällöin muotovirhe korjaantuu ajan myötä.

§§§ kirjoitti:

"Miten tuo tilanne eroaa normaalista perinnönjaosta? Itse olen isäni jakamattoman kuolinpesän "vahva mies", ja jos vaikkapa myymme metsää, jaamme rahat perintöosien suhteessa."

Kysytkö, miten perunkirjoitus eroaa perinnönjaosta?? En tiedä mitä tarkoitat "normaalilla perinnönjaolla", mutta lain mukaan perinnönjako toimitetaan joko pesänjakajan toimesta tai jos kaikki perilliset ovat yksimielisiä, voidaan perinnönjako tehdä sopimusjakona. Tällöin laaditaan kirjallinen jakokirja, jonka kaikki osakkaat allekirjoittavat. Lisäksi jakokirjassa tulee olla kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset ollakseen pätevä.

Suullinenkin sopimusjako on mahdollinen, jos tätä ei kukaan osakkaista moiti ja sen mukaan eletään. Tällöin muotovirhe korjaantuu ajan myötä.

Lue lisää

Muuta ei ole vielä jaettu, kuin isävainajani haulikko. Hyvin kelpasi jakopaperi ilman todistajiakin poliisilaitoksella.

Minulla on Veronmaksajain juristien laatima opas kuolinpesän hoitelusta. Siitä käyvät hyvin ilmi tavalliset toimenpiteet ja eräät erikoistapauksetkin. Suosittelen.

Jallu kirjoitti:

Muuta ei ole vielä jaettu, kuin isävainajani haulikko. Hyvin kelpasi jakopaperi ilman todistajiakin poliisilaitoksella.

Minulla on Veronmaksajain juristien laatima opas kuolinpesän hoitelusta. Siitä käyvät hyvin ilmi tavalliset toimenpiteet ja eräät erikoistapauksetkin. Suosittelen.

Lue lisää

puhuu asiaa...

Niin meillkäkin pesän uskottu mies, eli perukirjan tekijä jakoi kirjallisesti perunkirjassa kunkin osuuden, testamentin huomioiden...

Jaska kirjoitti:

puhuu asiaa...

Niin meillkäkin pesän uskottu mies, eli perukirjan tekijä jakoi kirjallisesti perunkirjassa kunkin osuuden, testamentin huomioiden...

JOs perinnönjako on riitainen, niin kuin nyt on epäselvää, miten testamenttia tulkitaan, ei suullinen jako tietenkään riitä.

Kuka tahansa perillinen voi milloin tahansa riitauttaa uskotun miehen, pankin lakimiehen tai kenen tahansa muun kuin pesänjakajn tekemän jaon.

§§§ kirjoitti:

JOs perinnönjako on riitainen, niin kuin nyt on epäselvää, miten testamenttia tulkitaan, ei suullinen jako tietenkään riitä.

Kuka tahansa perillinen voi milloin tahansa riitauttaa uskotun miehen, pankin lakimiehen tai kenen tahansa muun kuin pesänjakajn tekemän jaon.

Lue lisää

"Kuka tahansa perillinen voi milloin tahansa riitauttaa uskotun miehen, pankin lakimiehen tai kenen tahansa muun kuin pesänjakajn tekemän jaon."

Kenen tahansa tekemä jakoEHDOTUS voidaan riitaannuttaa siten, että sitä ei allekirjoiteta. Sen jälkeen, kun jakoehdotus on allekirjoitettu eli jako on tehty, ei sen riitaannuttaminen ole aivan milloin tahansa tehtävissä.

Muotovirheen perusteella tällaista jakoa on moitittava kuudessa kuukaudessa. (PK 23:10.2) Materiaalisella perusteella kanteen voi nostaa se osakas, johon nähden ko. pätemättömyysperuste vaikuttaa (joka esim. on erehtynyt, erehdytetty, pakotettu). Tällöin kanne on nostettava kohtuullisessa ajassa. Jos osakas on allekirjoituksellaan hyväksynyt jaon ("ja sitoutunut olemaan sitä moittimatta"), hän ei voi nostaa moitekannetta millään perusteella. Sanottu hyväksyminen voi kuitenkin koskea ainoastaan sellaista virhettä, jonka osakas jakosopimuksen allekirjoittaessaan tiesi tai joka hänen olisi normaalia huolellisuutta noudattaen pitänyt tietää.

Nimimerkki kirjoitti:

"Kuka tahansa perillinen voi milloin tahansa riitauttaa uskotun miehen, pankin lakimiehen tai kenen tahansa muun kuin pesänjakajn tekemän jaon."

Kenen tahansa tekemä jakoEHDOTUS voidaan riitaannuttaa siten, että sitä ei allekirjoiteta. Sen jälkeen, kun jakoehdotus on allekirjoitettu eli jako on tehty, ei sen riitaannuttaminen ole aivan milloin tahansa tehtävissä.

Muotovirheen perusteella tällaista jakoa on moitittava kuudessa kuukaudessa. (PK 23:10.2) Materiaalisella perusteella kanteen voi nostaa se osakas, johon nähden ko. pätemättömyysperuste vaikuttaa (joka esim. on erehtynyt, erehdytetty, pakotettu). Tällöin kanne on nostettava kohtuullisessa ajassa. Jos osakas on allekirjoituksellaan hyväksynyt jaon ("ja sitoutunut olemaan sitä moittimatta"), hän ei voi nostaa moitekannetta millään perusteella. Sanottu hyväksyminen voi kuitenkin koskea ainoastaan sellaista virhettä, jonka osakas jakosopimuksen allekirjoittaessaan tiesi tai joka hänen olisi normaalia huolellisuutta noudattaen pitänyt tietää.

Lue lisää

Vastasit (tarkentaen) viestiäni, joka koski suullista perinnönjakoa.

Tarkoitanet(?), että suullista jako tulisi moittia muotovirheen perusteella. Ongelmanahan olisi moiteoikeudenkäynnin vastapuolella (sillä joka väittää jakoa päteväksi) se, että mitään perinnönjakoa on vaikea edes näyttää tehdyn. Toinen osapuoli voisi tehokkaasti usemmiten väittää, että mehän vain _keskustelimme_ siitä, miten perinnönjako tulisi tehdä. Tällainen valmisteleva toimenpide ei ole perinnönjakoa. Siksi siihen ei sovelleta mitään PK 23:10 moiteaikoja. Tällainen "jako" olisi yksinkertaisesti nulliteetti.

Tietenkin jos joku perillisistä olisi pannut toimeen em. suullisen jaon kuvitellen sitä päteväksi, tulisi muiden perillisten reagoida. Siihen riittäisi käytännössä pesänjakajan hakeminen toimitusjaon aikaansaamiseksi (jollei niskuroiva perillinen muuten sovi asiaa).

§§§ kirjoitti:

Vastasit (tarkentaen) viestiäni, joka koski suullista perinnönjakoa.

Tarkoitanet(?), että suullista jako tulisi moittia muotovirheen perusteella. Ongelmanahan olisi moiteoikeudenkäynnin vastapuolella (sillä joka väittää jakoa päteväksi) se, että mitään perinnönjakoa on vaikea edes näyttää tehdyn. Toinen osapuoli voisi tehokkaasti usemmiten väittää, että mehän vain _keskustelimme_ siitä, miten perinnönjako tulisi tehdä. Tällainen valmisteleva toimenpide ei ole perinnönjakoa. Siksi siihen ei sovelleta mitään PK 23:10 moiteaikoja. Tällainen "jako" olisi yksinkertaisesti nulliteetti.

Tietenkin jos joku perillisistä olisi pannut toimeen em. suullisen jaon kuvitellen sitä päteväksi, tulisi muiden perillisten reagoida. Siihen riittäisi käytännössä pesänjakajan hakeminen toimitusjaon aikaansaamiseksi (jollei niskuroiva perillinen muuten sovi asiaa).

Lue lisää

"Kuka tahansa perillinen voi milloin tahansa riitauttaa uskotun miehen, pankin lakimiehen tai kenen tahansa muun kuin pesänjakajn tekemän jaon."

Edellä oleva virkkeesi on omana kappaleena. Kuinkahan siitä olisin voinut päätellä, että se oli tarkoitettu koskemaan suullista jakoa? Pankin lakimieskö muka tekisi suullisen perinnönjaon???

En siis ottanut lainkaan kantaa suullisen perinnönjaon moittimiseen. Mutta itse asiassa suullinen perinnönjako ei olekaan aivan niin selvää pässinlihaa, kuin millaisena näyt sitä pitävän.
Teoksessa Aulis Aarnio-Urpo Kangas: Suomen jäämistöoikeus I (Helsinki 1999) asiasta todetaan (s. 707) seuraavaa:

"ERILAISISTA MUOTOVIRHEISTÄ MOITEPERUSTEENA. /.../ Tämä merkitsee sitä, että myös osakkaiden keskenään tekemä SUULLINEN PERINNÖNJAKO voi käydä päteväksi, jos sitä ei säädetyssä ajassa moitita. Kysymyksessä tosin on karkea muotovirhe, mutta sekin on korjauskelpoinen. Jos jäämistöön kuuluu kiinteistö, suullisesta jaosta on kuitenkin se haitallinen seuraus, ettei kiinteistön osalleen saanut voi saada siihen LAINHUUTOA. Ainoa keino umpikujasta pääsemiseksi on laatia jälkeenpäin jakokirja tai mikäli sitä ei saada aikaan, hankkia vahvistustuomio sille, että kiinteistö on jaossa tullut kantajalle."

Näin siis Aarnio & Kangas. He todellakin ovat sitä mieltä, että suullista perinnönjakoa TULISI MOITTIA MUOTOVIRHEEN PERUSTEELLA. Ellei suullista jakoa moitita kuudessa kuukaudessa, se pätevöityy. Eikä pätevöitynyttä, siis lainvoimaista perinnönjakoa, enää pesänjakajakaan voi muuksi muuttaa.

Toinen asia ovat kokonaan ne suulliseen jakoon liittyvät käytännön ongelmat, joihin Aarnio & Kangas ja sinäkin viittaatte. Valmisteleva toimenpide (neuvottelu) ei tietenkään voi olla perinnönjako, eihän se ole sopimuskaan. Tämänlaatuiset ongelmat ovat kuitenkin kysymyksiä, jotka eivät vaikuta itse jaon (kun jaosta on todella sovittu) pätevyyteen, vaan muihin (todistelu-, täytäntöönpano- tms.) seikkoihin.

En ole tutkinut, onko Aarnion & Kankaan kanta testattu oikeuskäytännössä.

"Perintökaaren 11 luvun 6 § koskee vain tilannetta, jossa testamentinsaajan lapsi olisi testamentinsaajan kuoltua lakimääräisen perimyksen mukaan perillisasemassa. Nyt näin ei ole, koska tädillä on muita perillisiä elossa (nämä olivat elossa myös testamenttia tehtäessä)."

Höpö höpö. PK 11:6 koskee nimenomaan tällaista tapausta. Onpa omituinen käsitys sinulla!

"Perintökaaren 11 luvun 6 § koskee vain tilannetta, jossa testamentinsaajan lapsi olisi testamentinsaajan kuoltua lakimääräisen perimyksen mukaan perillisasemassa. Nyt näin ei ole, koska tädillä on muita perillisiä elossa (nämä olivat elossa myös testamenttia tehtäessä)."

Mitähän tälläkin tarkoitat?! Nytkö näin ei muka ole? Kyllä nyt juuri näin on! Testaattorin sisaren kuolleen lapsen lapset ovat vanhempansa (äidin/isän?) tädin lakimääräisiä perillisiä. Sen tähden he tulevat kuolleen vanhempansa sijaan testamentinsaajiksi (ellei testamentista muuta johdu).

Nimimerkki kirjoitti:

"Perintökaaren 11 luvun 6 § koskee vain tilannetta, jossa testamentinsaajan lapsi olisi testamentinsaajan kuoltua lakimääräisen perimyksen mukaan perillisasemassa. Nyt näin ei ole, koska tädillä on muita perillisiä elossa (nämä olivat elossa myös testamenttia tehtäessä)."

Mitähän tälläkin tarkoitat?! Nytkö näin ei muka ole? Kyllä nyt juuri näin on! Testaattorin sisaren kuolleen lapsen lapset ovat vanhempansa (äidin/isän?) tädin lakimääräisiä perillisiä. Sen tähden he tulevat kuolleen vanhempansa sijaan testamentinsaajiksi (ellei testamentista muuta johdu).

Lue lisää

"Jos nämä testamentin saajan jälkeläiset ovat testamentin tekijään nähden perillispolvessa (ks. PK 2 luku), he tulevat kuolleen testamentin saajan sijaan testamentin saajiksi. Heidän EI tarvitse olla testamentin tekijän lähimpiä perillisiä (kuten elossa olevia sisaruksia)."

Sinä tulkitset PK 11:6 yllä olevasta ilmenevällä tavalla. Mihin perustat tulkintasi? Löytyykö oikeuskirjallisuutta vai ennakkopäätöksiä?

Sanamuoto ei ainakaan suoraan tue käsitystä sellaisen henkilön, joka ei testamentinsaajana itse jo ole lakimääräisessä perillisasemassa, jälkeläisten tulemista sijaantulijoiksi testamentinsaajan kuollessa ennen perittävää. Poikkeussäännöksen (11:6) tulkinta tulisi olla suppea.

§§§ kirjoitti:

"Jos nämä testamentin saajan jälkeläiset ovat testamentin tekijään nähden perillispolvessa (ks. PK 2 luku), he tulevat kuolleen testamentin saajan sijaan testamentin saajiksi. Heidän EI tarvitse olla testamentin tekijän lähimpiä perillisiä (kuten elossa olevia sisaruksia)."

Sinä tulkitset PK 11:6 yllä olevasta ilmenevällä tavalla. Mihin perustat tulkintasi? Löytyykö oikeuskirjallisuutta vai ennakkopäätöksiä?

Sanamuoto ei ainakaan suoraan tue käsitystä sellaisen henkilön, joka ei testamentinsaajana itse jo ole lakimääräisessä perillisasemassa, jälkeläisten tulemista sijaantulijoiksi testamentinsaajan kuollessa ennen perittävää. Poikkeussäännöksen (11:6) tulkinta tulisi olla suppea.

Lue lisää

Valitettavasti en pariin päivään pääse tutkailemaan kirjallisuutta tai hallituksen lakiesitystä (joka minulla on). Omaa (ja pankin lakimiehen) tulkintaani lain ratiosta mielestäni tukee seuraava ajatuskulku:

Halutessaan sivuuttaa sisarensa perinnön saajana testaattori on, määrätessään omaisuutensa (ilman toissijaismäärystä) ko. sisaren tyttärelle, lähtenyt siitä, että kun sisaren tytär perinnön vastaanotettuaan aikanaan kuolee, perintö siirtyy edelleen tämän jälkeläisille. Testaattorilla on normaalisti heihin samankaltainen suhde kuin alkuperäiseen testamentin saajaan (sisaren tytär). On siis luontevaa nähdä testaattorin takoitukseksi suosia mieluummin heitä kuin alun perin testamentissa sivuutettua sukulaista. Jos kuitenkin testamentin saaja on kaukaisempi sukulainen (serkku ->) tai muu henkilö, oletus testaattorin läheisestä suhteesta tällaisen testamentin saajan jälkeläisiin ja tarkoituksesta suosia näitä ei ole samalla tavoin perusteltu kuin lähisukulaisen kohdalla.

Nimimerkki kirjoitti:

Valitettavasti en pariin päivään pääse tutkailemaan kirjallisuutta tai hallituksen lakiesitystä (joka minulla on). Omaa (ja pankin lakimiehen) tulkintaani lain ratiosta mielestäni tukee seuraava ajatuskulku:

Halutessaan sivuuttaa sisarensa perinnön saajana testaattori on, määrätessään omaisuutensa (ilman toissijaismäärystä) ko. sisaren tyttärelle, lähtenyt siitä, että kun sisaren tytär perinnön vastaanotettuaan aikanaan kuolee, perintö siirtyy edelleen tämän jälkeläisille. Testaattorilla on normaalisti heihin samankaltainen suhde kuin alkuperäiseen testamentin saajaan (sisaren tytär). On siis luontevaa nähdä testaattorin takoitukseksi suosia mieluummin heitä kuin alun perin testamentissa sivuutettua sukulaista. Jos kuitenkin testamentin saaja on kaukaisempi sukulainen (serkku ->) tai muu henkilö, oletus testaattorin läheisestä suhteesta tällaisen testamentin saajan jälkeläisiin ja tarkoituksesta suosia näitä ei ole samalla tavoin perusteltu kuin lähisukulaisen kohdalla.

Lue lisää

Testaattorilla olisi ollut runsaasti aikaa tehdä uusi testamentti sisareni lasten hyväksi. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä, kuten kerroinkin.

Tähän ei tarvita mitään erityisiä todistajiakaan, koska sisareni sairauden kulku ja tätini vointi tuona aikana ovat helposti osoitettavissa.

Jallu kirjoitti:

Testaattorilla olisi ollut runsaasti aikaa tehdä uusi testamentti sisareni lasten hyväksi. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä, kuten kerroinkin.

Tähän ei tarvita mitään erityisiä todistajiakaan, koska sisareni sairauden kulku ja tätini vointi tuona aikana ovat helposti osoitettavissa.

Lue lisää

Yhtä hyvin voidaan sanoa, että testaattorilla olisi ollut runsaasti aikaa tehdä uusi testamentti sisarensa (sisaruksiensa) hyväksi. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt. Sen tähden tarvitaan testamentin tulkintaa, mistä on säädetty perintökaaren 11 luvussa.

Nimimerkki kirjoitti:

Yhtä hyvin voidaan sanoa, että testaattorilla olisi ollut runsaasti aikaa tehdä uusi testamentti sisarensa (sisaruksiensa) hyväksi. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt. Sen tähden tarvitaan testamentin tulkintaa, mistä on säädetty perintökaaren 11 luvussa.

Lue lisää

Hän rempseänä karjalaisena totesi, että hänen peruillensa riittää yksi testamentti. Kun se meni mitättömäksi, saa perintö mennä normaalin kaavan mukaan.

Olisi outoa olettaa hänen tekevän testamentin asiasta, jonka kulku on lailla säädetty.

Äitini oli hänelle varsin läheinen, ja oletettavasti äitini kielsi tätiäni suunnittelemastakaan testamenttia hänen hyväkseen.

Tässä jutussa haen nyt sitä tulkintaa, joka on lain mukainen. Ketään tuo perintö ei heilauta mihinkään, tulee se sitten tai ei.

§§§ kirjoitti:

"Jos nämä testamentin saajan jälkeläiset ovat testamentin tekijään nähden perillispolvessa (ks. PK 2 luku), he tulevat kuolleen testamentin saajan sijaan testamentin saajiksi. Heidän EI tarvitse olla testamentin tekijän lähimpiä perillisiä (kuten elossa olevia sisaruksia)."

Sinä tulkitset PK 11:6 yllä olevasta ilmenevällä tavalla. Mihin perustat tulkintasi? Löytyykö oikeuskirjallisuutta vai ennakkopäätöksiä?

Sanamuoto ei ainakaan suoraan tue käsitystä sellaisen henkilön, joka ei testamentinsaajana itse jo ole lakimääräisessä perillisasemassa, jälkeläisten tulemista sijaantulijoiksi testamentinsaajan kuollessa ennen perittävää. Poikkeussäännöksen (11:6) tulkinta tulisi olla suppea.

Lue lisää

Pääsin vilkaisemaan alan auktoriteetin Aulis Aarnion (joka mm. oli perintökaaren valmistelleen toimikunnan puheenjohtaja) opusta Suomen jäämistöoikeus II (Helsinki 1991) ja sieltä löytyi (ss. 122) mm. seuraavaa:

"Perimyssuhde testamentintekijän ja sijaantulijan välillä ei edellytä, että sijaantulija olisi testaattorin LÄHIN PERILLINEN. Riittää, kun hän on lain sallimassa sukulaisuussuhteessa testamenttaajaan."

Löytyipä sieltä esimerkki, joka on täsmälleen sama kuin tämän keskustelun pohjana oleva tapaus:

"Vastaavalla tavalla testaattorin sisaren lapsen hyväksi tehty testamentti koituu saajan jälkeläisen hyväksi, jos saaja kuolee ennen testaattoria. Saantoa ei estä se, että testaattorin sisar on elossa."

Jokohan kävi selväksi?

Testaattorin tahto on kuitenkin ratkaiseva, jos se voidaan selvittää. Tältä osin Aarnio toteaa:

"PK 11:6 on muuttanut TODISTELUA aikaisempaan verrattuna. Sijaantulo on PK 11:6:n edellytysten täyttyessä presumptio, legaalinen olettama, jos muuta ei näytetä. Aikaisemman oikeuden voimassaollessa sijaantulijan asia sitä vastoin oli näyttää, että omaisuus oli tarkoitettu antaa kuolleen testamentin saajan sijaisperilliselle."

Nimimerkki kirjoitti:

Pääsin vilkaisemaan alan auktoriteetin Aulis Aarnion (joka mm. oli perintökaaren valmistelleen toimikunnan puheenjohtaja) opusta Suomen jäämistöoikeus II (Helsinki 1991) ja sieltä löytyi (ss. 122) mm. seuraavaa:

"Perimyssuhde testamentintekijän ja sijaantulijan välillä ei edellytä, että sijaantulija olisi testaattorin LÄHIN PERILLINEN. Riittää, kun hän on lain sallimassa sukulaisuussuhteessa testamenttaajaan."

Löytyipä sieltä esimerkki, joka on täsmälleen sama kuin tämän keskustelun pohjana oleva tapaus:

"Vastaavalla tavalla testaattorin sisaren lapsen hyväksi tehty testamentti koituu saajan jälkeläisen hyväksi, jos saaja kuolee ennen testaattoria. Saantoa ei estä se, että testaattorin sisar on elossa."

Jokohan kävi selväksi?

Testaattorin tahto on kuitenkin ratkaiseva, jos se voidaan selvittää. Tältä osin Aarnio toteaa:

"PK 11:6 on muuttanut TODISTELUA aikaisempaan verrattuna. Sijaantulo on PK 11:6:n edellytysten täyttyessä presumptio, legaalinen olettama, jos muuta ei näytetä. Aikaisemman oikeuden voimassaollessa sijaantulijan asia sitä vastoin oli näyttää, että omaisuus oli tarkoitettu antaa kuolleen testamentin saajan sijaisperilliselle."

Lue lisää

Kysyin löytyykö oikeuskirjallisuutta.

>>"Vastaavalla tavalla testaattorin sisaren lapsen hyväksi tehty testamentti koituu saajan jälkeläisen hyväksi, jos saaja kuolee ennen testaattoria. Saantoa ei estä se, että testaattorin sisar on elossa."

Jokohan kävi selväksi?>>

Minulla kävi selväksi. Eikö sinulle, vai etkö osaa lukea??

Jallu kirjoitti:

Testaattorilla olisi ollut runsaasti aikaa tehdä uusi testamentti sisareni lasten hyväksi. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä, kuten kerroinkin.

Tähän ei tarvita mitään erityisiä todistajiakaan, koska sisareni sairauden kulku ja tätini vointi tuona aikana ovat helposti osoitettavissa.

Lue lisää

Pankin lakimies on todennäköuisesti nojannut tulkintansa juuri Aarnion kirjaan ja tietysti lakiin (PK 11:6).

Mutta kertomasi seikat osoittavat selvästi että tässä tapauksessa PK 11 luvun erityiset tulkintasäännökset eivät tapaukseen välttämättä sovellu. Siten on sovellettava PK 11:1 pääsääntöä eli testamentin tekijän oletettua tarkoitusta testamentin sisällön selville saamiseksi.

PK 11:6 siis syrjäytyy, koska testamentintekijä on itse ymmärtänyt testamentin rauenneen. Raukeamista puoltaa jo sekin, että testamentti oli tehty kummitytölle henkilökohtaisesti. Perittävä ei ollut tarkoittanut sitä kellekään muulle (sijaantulojoillekaan).

Toisaalta sijaantulijoiden oikeutta perintöön puoltaa se, että ymmärtääkseni kaikki lakimääräiset perilliset (perittävän sisaret) oli sivuutettu testamentilla. Tämä puoltaisi sellaista tulkintaa, että testamentin tekijän tarkoitus olisi ollut juuri se, että kukaan sisarista ei saisi perintöä. Niinpä testamentin tulkinta niin, että testamentinsaajan sijaantulijat saavat perinnön on myös mahdollinen.

§§§ kirjoitti:

Kysyin löytyykö oikeuskirjallisuutta.

>>"Vastaavalla tavalla testaattorin sisaren lapsen hyväksi tehty testamentti koituu saajan jälkeläisen hyväksi, jos saaja kuolee ennen testaattoria. Saantoa ei estä se, että testaattorin sisar on elossa."

Jokohan kävi selväksi?>>

Minulla kävi selväksi. Eikö sinulle, vai etkö osaa lukea??

Lue lisää

No hyvä että kävi. Taisin olla turhan kärkevä, eihän mistään kinasta kuitenkaan ollut kysymys.

Nimimerkki kirjoitti:

Pääsin vilkaisemaan alan auktoriteetin Aulis Aarnion (joka mm. oli perintökaaren valmistelleen toimikunnan puheenjohtaja) opusta Suomen jäämistöoikeus II (Helsinki 1991) ja sieltä löytyi (ss. 122) mm. seuraavaa:

"Perimyssuhde testamentintekijän ja sijaantulijan välillä ei edellytä, että sijaantulija olisi testaattorin LÄHIN PERILLINEN. Riittää, kun hän on lain sallimassa sukulaisuussuhteessa testamenttaajaan."

Löytyipä sieltä esimerkki, joka on täsmälleen sama kuin tämän keskustelun pohjana oleva tapaus:

"Vastaavalla tavalla testaattorin sisaren lapsen hyväksi tehty testamentti koituu saajan jälkeläisen hyväksi, jos saaja kuolee ennen testaattoria. Saantoa ei estä se, että testaattorin sisar on elossa."

Jokohan kävi selväksi?

Testaattorin tahto on kuitenkin ratkaiseva, jos se voidaan selvittää. Tältä osin Aarnio toteaa:

"PK 11:6 on muuttanut TODISTELUA aikaisempaan verrattuna. Sijaantulo on PK 11:6:n edellytysten täyttyessä presumptio, legaalinen olettama, jos muuta ei näytetä. Aikaisemman oikeuden voimassaollessa sijaantulijan asia sitä vastoin oli näyttää, että omaisuus oli tarkoitettu antaa kuolleen testamentin saajan sijaisperilliselle."

Lue lisää

Näillä nettipalstoilla on osaajia eri aloilta. Te hallitsette lakipuolen. Minun vahva alani on ydinvoimatekniikka. Autan mieluusti siihen liittyvissä kysymyksissä.

Kyseisellä palstalla olenkin varsin tunnettu, tosin toisella nimimerkillä.

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!